Kirjeitä tutkimusmatkalta II
Kävin katsomassa seinäkirjoitusta, ja totesin sen olevan vain muisto alkuperäisteoksesta. Siitä poljin Pikisaaren kautta Hietasaareen ja Nallikariin/-karille syömään Wanhan Ajan tervajäätelötuutin. Hietasaaren ensimmäisessä tienhaarassa kysyin neuvoa vastaan tulleelta peruskouluikäiseltä tytöltä, joka ulkonäkönsä puolesta olisi voinut olla Juhamatti Aaltosen pikkusisko. En tiedä onko alkujaan paikkakuntalaisia, eli saattoiko jopa olla.
Nallikari on epäilemättä upein hiekkaranta, mitä Suomessa olen nähnyt. Tissei ja persei tosin oli näkösällä valitettavan rajatusti, koskapa pahin porotus oli jo ehtinyt laantua. No, tervajäätelö oli erinomaista. Paluumatkalla poikkesin Sokeri-Jussin kievariin oluselle, joka oli tavallisen väsynyttä Karjalaa. Tämä ei niinkään haitannut, koskapa ohitse polki jatkuvalla syötöllä niitä kaunottaria joita täällä vaan jossain näköjään sikiää. Siis oikeasti, Hietasaaren suorallakin vastaan tuli taas sellainen missi että piti ääneen kirota.
Paluumatka jatkui torin Pannukakkutaloon, jonne kuitenkin saavuin liian myöhään tehdäkseni tilauksen (klo 19.15, höh). Tyydyin torikojun kala-annokseen, ja ihmettelin miten mukava paikka tori on tavallisena arki-iltanakin. Ukkoskuuro ajoi sitten porsaan hotellin aulabaariin. Nyt suihkuun ja suunnittelemaan seuraavaa eksursiota.
Hyvä päivä, hyvä kaupunni.