Ensimmäistä kertaa Keravalla. Odotukset oli luonnollisesti tapissa - eilinen matsi jäi välistä ja television välityksellä se vaikutti vähintään vuoden urheilukulttuuritapahtumalta.
Tästä sisuuntuneena päätin ottaa kaiken irti Jokereiden historiallisesta kotiavauksesta Suomen kentillä. Tuntia ennen matsia hallille fiilistelemään ja haistelemaan tunnelmaa. No se oli nopeasti haisteltu. Yksi käytävä josta sai onneksi sentään kylmän kaljan käteen. Koffi kurkusta alas samalla bongaillessa muiden katsojien paidan selkämyksistä teräväisiä, variksia, moseseja ja anttiloita. Yllättävän paljon oli khl-paitoja jengillä päällä.
Puoli tuntia pelin alkuun. Aika siirtyä katsomon puolelle. Odotuksissa Areenalta tuttuja jokeribiisejä ja ehkä jopa jonkinsortin liikuttuminen koskettavalla hetkellä. Mitä vielä. Keravalaisista 80-luvun ämyreistä raikasi mitään sanomatonta rock?-musiikkia täysin ilman bassoa ja diskantit täysillä sellaisella volumella että kuuloaistin ja mielenterveyden säilyttääkseni, oli pakko poistua takaisin käytävän puolelle odottelemaan pelin alkua.
Hetken päästä uusi yritys. Jonkinlainen nostalginen tunnelmannostatus-alkuvideo oli tehty, josta tosin toiseen päähän hallia ei oikein nähnyt mitään, eikä musiikistakaan saanut selvää, päädyn jo laulaessa ja rummuttaessa. Ei se mitään, koska Jokerien sisään tullessa pärähti kaiuttimista Pretender! Hetki jota olin odottanut vuosia, nyt se koitti! Paitsi että hetken päästä kentälle tulikin KooVee. No, siihen asiaankuuluvat buuaukset väliin ja lopulta kotijoukkuekkin saatin jäälle. Jossain biisin puolessa välissä. No, ei aina voi onnistua ja tuskin tätä sisääntuloa on ihan hirveästi treenattu.
Kiekko jäähän ja peli käyntiin. Jokerit aloittaa pelin isännän ottein ja vaikuttaa näyttävän Tampereen kolmosjengille kaapin paikan. Ensimmäinen kymppi menee Jokerien ja Eteläpäädyn kiitettävää ja energistä menoa ihaillen.
Alkuinnostuksen jälkeen alkaa Keravan hallin kylmyys iskeä kesätamineissa paikalle saapuneen kannattajan luihin ja ytimiin. Vieras joukkueen kolme maalia ei lämmitä yhtään.
Erätauko. Uusi olut kouraan ja mieli korkealle, kyllä tämä vielä tästä lähtee! Jos edes kerran saisi Gonna Fly Now'n kuulla.
No ei lähde. Saatanan kylmä, peli ei hienouksia tarjoa, saati edes tunnelmaa nostattavia torikokouksia. Kusellakin joutui käymään kesken erän, koska pitkät ja kiemurtelevat jonot erätauolla eivät houkutelleet. Mieleen nousee jo ajatus siirtymisestä lämpimään autoon kuuntelemaan kolmas erä CMorelta takaisin kotiin ajellessa. Harmitti myös että miksi tulikin ostettua alkuhuumassa liput jo useampaankin Keravan matsiin. Pääseeköhän niistä eroon edes ilmaiseksi?
Mutta sitten! Pelin ollessa abaut puolessa välissä Roope ja
@-Ville- onnistuvat saamaan megafonin suosiollisella avustuksella myös katkarapukatsomomme seisomaan ja kannattamaan kotijoukkuetta ihan ääneen.
Villen kitarisoja ja ympärilläni olevaa horroksesta herännyttä katsojamassaa ihmetellessä se odotettu liikutuksen hetkikin koitti. Ei ihan tullut tippa linssiin mutta kylmät väreet kyllä. Tuntui että samalla jotain tapahtui myös kentän puolella. Yht'äkkiä koko halli vaikutti sähköistyneen! Toinen puoli ottelusta menikin seisten, tunnelmasta nautiskellen ja pelaajien edesottamuksia ylpeydellä seuraten. Ottelun lopputulos vaikutti merkityksettömältä, vaikka Jokerit saivatkin vielä pelin tehtyä.
Ottelun viimeisellä ~viidellä minuutilla hallissa oli jo niin kova meteli, että tarkalla korvalla pystyi havaitsemaan pelikatkomusiikkienkin jääneen soimaan muutamaksi minuutiksi pelin ollessa käynnissä, mutta sitä tuskin kovin moni huomasi. Pelin päätyttyä ja hallista ulos astuessa huomasin korvien soivan edelleen, en muista vastavaa käyneen ikinä aiemmin jääkiekko-ottelussa.
Lopulta minä olin saanut juuri sen mitä tulin Keravalta hakemaan. Unohtumattoman kokemuksen, joka elää muistoissa ikuisesti. Kiitos kaikille paikalla olijoille, Ilman teitä ei ole meitä. Tiistaina mennään taas.
PS. Suosittelen lämpimästi* kaikkia kynnelle kykeneviä käymään kokemassa myös Keravan livenä.
*Mutta muistakaa pukeutua lämpimästi.