C-katsomosta nyt ei kaikkea näe, mutta ihan lyhyesti tahdon ainakin todeta, että Marttisen Jyri on kyllä ihan korvaamaton pelaaja. Äjjä ja hienomies. Sen lisäksi, että on pidetty tyyppi joukkueessa, hoitaa muuten kaukalon ulkopuolisetkin asiat kivastihienostihyvin. Ja tarjoaa väkivaltaa pelin yhteydessä. Sekin on plussa.
Voi olla, että olen muuten ottanut Kiilholman omaksi henkiseksi silmätikuksi, mutta muutaman kerran pelin pyöriessä Ässien päädyssä, oli Kinu yllättävän hukassa puolustustehtävien kanssa. Siis juuri siihen nähden, että on ollut alivoimaspesialisti ja kaikkea. Toinen on sitten Viljanen, joka vaikuttaa omaan silmään tekevän todella usein huonoja ratkaisuja sen kiekon kanssa. Ts. enemmän kuin todella hyviä. Osaa haastaa pakiksi hyvin, mutta siihen ne erityisavut melkein jää.
Kuparinen pelasi tosiaan hyvin. Näin kun jatkaa, niin on selkeästi vahvistus joukkueeseen. Kärki on myös minun mielestä hyvä pelaaja. Edelleen. Tuossa nipussa niitä harvoja, joka osaa yllättää ratkaisuillaan ja antaa ne syötötkin muulla tavoin kuin lämäämällä joukkuekaveria pohkeiden tietämille. Ja on ylivoimassa niitä harvoja, jotka oikeasti rauhoittavat pelaamista, eikä vain viimehetkellä onnistu paniikkiratkaisussaan.
Minä en vieläkään - usean kauden ja lukuisten otteluiden jälkeen - osaa muodostaa mielipidettä Mikael Sahasta. Onko sillä pelisilmää ollenkaan? Onko peli mennyt vuosien varrella eteenpäin? Onko se muka oikeasti kuin Ässien söpöin pelaaja, kuten kuudesluokkalaiset väittää?
Suorannan pelaamisesta mä digaan. Jee.