Tiurida oli mun makuun ihan jees ja sitä ei ole juuri tullut kuunneltua, mutta tämä uusin tosiaan on ihan oma juttunsa.
Joku Falkenbachin vanhempi levy (nimeä en saa päähäni) ei itseäni sytyttänyt, jotenkin tuli sellainen tylsempi ja yllätyksettömämpi versio Moonsorrowista mieleen. Täytyy tämä uutukainen kuitenkin tsekata, koska bändithän tuppaavat kehittymään.
Entropia : Vester.
Jälkimmäinen kuunneltavissa ja vaikka hankittavissakin ilmaiseksi täältä : http://entropia.bandcamp.com/album/vesper
Jos tosiaankin Cult Of Luna, Isis ja Calliston kaksi ensimmäistä levyä iskevät, niin rohkenen suositella hieman vähemmälle huomiolle jäänyttä samassa genressä liikkuvaa Rosettaa.Missä on hyvät sävellykset, isot kokonaisuudet, fiilis ja tunnelma?
Mikäli tuollainen post-rockin ja black metallin yhdistely kiinnostaa, niin mielestäni Altar Of Plagues toteutti sitä aika hyvin debyyttilevyllään "White Tomb". Ikinä en ole black metallin puolelle kallistuvasta musiikista pitänyt, mutta tuo kyllä toimi ja oli melko sykähdyttävää kuunneltavaa.sekä sitten hieman post-rockimmissa sfääreissä etenevä Entropia : Vester.
Jos hieman blackmetallisempi meininki menee myös (tai miksei menisi, mainittiinhan siellä esim. Primordial), niin Puolasta tärähti vastikään kaksi aivan timanttista täyspitkää. Plaga : Magia Gwiezdnej Entropii, sekä sitten hieman post-rockimmissa sfääreissä etenevä Entropia : Vester.
Lisäksi tuolta hieman kevyemmältä osastolta kannattanee tsekata ainakin ehdottomasti ranskalainen Alcest, jonka pari viimeistä levyä ovat olleet hienoja kokonaisuuksia. Hieman sellaista Anathema meets Ghost Brigade meininkiä.
Ai niin ja kotimainen Hanging Garden tietty samaan syssyyn.
edit : niin ja jos nyt levykokonaisuuksista puhutaan, niin Agallochin tuotanto tietenkin pitää ottaa haltuun. Omat suosikit täyspitkistä ovat Marrow of the Spirit ja The Mantle.
Jos tosiaankin Cult Of Luna, Isis ja Calliston kaksi ensimmäistä levyä iskevät, niin rohkenen suositella hieman vähemmälle huomiolle jäänyttä samassa genressä liikkuvaa Rosettaa.
Mikäli tuollainen post-rockin ja black metallin yhdistely kiinnostaa, niin mielestäni Altar Of Plagues toteutti sitä aika hyvin debyyttilevyllään "White Tomb". Ikinä en ole black metallin puolelle kallistuvasta musiikista pitänyt, mutta tuo kyllä toimi ja oli melko sykähdyttävää kuunneltavaa.
Iskeehän toki blackmetallisempikin tyyli. Plaga on ainoastaan nimenä tuttu (kovasti tuntuu porukka hehkuttavan tätä) ja Entropia onkin jo ihan outo nimi. Onkos miten lähellä niin ikään Puolasta kotoisin olevaa Mglaa? Pitää ottaa kuunteluun!
Tähänkin törmännyt ainoastaan nimenä.. Osaisitko jotain tiettyä levyä suositella?
Tuomas Saukkonen on nero.
Myös Satyriconin uutukainen pääsi pamauttamaan puun takaa vastapalloon. Volcano ja Now, Diabolical olivat aikoinaan kovassa luukutuksessa, mutta Age Of Nero jäi kyllä pettymykseksi ja jotenkin olin siinä uskossa, että vuodet olivat ajaneet Satyriconin ohi omalla kohdallani, mutta mitä vielä! Uusimmalta levyltä ei löydy K.I.N.G. tyylisiä instant hittejä, mutta sen rennosti rullaava tunnelma on aivan mahtava! Puristit ovat varmasti jo kasanneet fanikrääsästään kokot kirkon pihalle viimeistään kuultuaan Pheonix kappaleen, joka voisi hyvin soida Radio Rockilla, mutta itselle kyllä toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Yksittäisiä biisejä ei niinkään nouse esiin, mutta kokonaisuutena varsin mukava yllätys kuitenkin.
Kauan on todella hieno ja omaperäinen yhtye. Olen muutaman vuoden kyseistä bändiä kuunnellut ja suosikkialbumikseni on noussut Aava tuulen maa. Olisi kyllä kulttuuriteko tuoda tämä yhtye Suomeen konsertoimaan.Luulisin että yhtye on aiemminkin mainittu tässä ketjussa, mutta nostetaanpa esille uudelleen. Venäläisistä ja Ukrainalaisista (?) jäsenistä koostuva tunnelmallista ja melankolista post-rockia/folkia soitteleva Kauan on varmasti erikoisinta mitä olette hetkeen kuulleet. Käsittääkseni kukaan yhtyeen jäsenistä ei varsinaisesti osaa Suomea, mutta silti kappaleiden sanoitukset ovat Suomeksi ja luonnollisesti hieman eksoottisesti lausuttuna.
Tällä viikolla ilmestyi uusi levy Pirut, joka saattaa hyvinkin nousta yhdeksi vuoden hienoimmista teoksista. Levy sisältää yhden 40 minuuttisen kappaleen joka on jaettu useampaan osaan. Ihan mahtavaa musiikkia talvisiin iltoihin. Levyn nauhoitukset keskeytyivät Chelyabinskin meteori-iskun myötä ja siitä on haettu inspiraatiota mm. levyn tyylikkääseen kansitaiteeseen.
Hetkinen hetkinen, The Machetessa vaikuttivat Saikkosen veljekset. Tämän bändin kanssa ei Tuomas Saukkosella ole minun mielestäni ollut mitään tekemistä.Tuo ylläoleva teksti kuvastaa jo pelottavan tarkasti omat mietteet. Saukkosesta ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta jotenkin miehen proggikset ovat vaan hukkuneet sinne keskinkertaisuuden suohon täällä päässä. The Macheten levyt tuli aikoinaan hankittua ja tuo bändi itselle näistä on parhaiten toiminut. Mutta nuokin levyt ovat kyllä saaneet alun jälkeen kerätä pölyä hyllyssä, sillä olivat melko - yllätys, yllätys - keskinkertaista kamaa.
Hetkinen hetkinen, The Machetessa vaikuttivat Saikkosen veljekset. Tämän bändin kanssa ei Tuomas Saukkosella ole minun mielestäni ollut mitään tekemistä.
Mitäs metallinettiradioita herrat kuuntelevat? Ei oikein ole mitään sopivaa osunut vielä kohdalleen, oma maku pyörii pääasiassa teknisemmän metallin puolella, ja sieltäkin ennemmin se Meshuggah -osasto eikä DT. Toki ihan perusrässi toimii aina, döödiskin jos vaan on koukkua ja ideaa.