Osaavia metallibändejä

[Footless]

Joku Falkenbachin vanhempi levy (nimeä en saa päähäni) ei itseäni sytyttänyt, jotenkin tuli sellainen tylsempi ja yllätyksettömämpi versio Moonsorrowista mieleen. Täytyy tämä uutukainen kuitenkin tsekata, koska bändithän tuppaavat kehittymään.

Tiurida oli mun makuun ihan jees ja sitä ei ole juuri tullut kuunneltua, mutta tämä uusin tosiaan on ihan oma juttunsa.

 

[haunted shores]

Tosiaan Cult Of Lunan Vertikal on huikea levy.

Jos hieman blackmetallisempi meininki menee myös (tai miksei menisi, mainittiinhan siellä esim. Primordial), niin Puolasta tärähti vastikään kaksi aivan timanttista täyspitkää. Plaga : Magia Gwiezdnej Entropii, sekä sitten hieman post-rockimmissa sfääreissä etenevä Entropia : Vester.

Jälkimmäinen kuunneltavissa ja vaikka hankittavissakin ilmaiseksi täältä : http://entropia.bandcamp.com/album/vesper

Lisäksi tuolta hieman kevyemmältä osastolta kannattanee tsekata ainakin ehdottomasti ranskalainen Alcest, jonka pari viimeistä levyä ovat olleet hienoja kokonaisuuksia. Hieman sellaista Anathema meets Ghost Brigade meininkiä.

Ai niin ja kotimainen Hanging Garden tietty samaan syssyyn.

edit : niin ja jos nyt levykokonaisuuksista puhutaan, niin Agallochin tuotanto tietenkin pitää ottaa haltuun. Omat suosikit täyspitkistä ovat Marrow of the Spirit ja The Mantle.

 

[Ted Raikas]

Alcest mainittu. Hieno bändi. Pidän itse erityisesti Souvenirs d'un autre monde -levystä, mutta ei se juuri metallia ole. Pikemminkin post-rock henkinen ja hyvinkin eteeristä tavaraa. Toki sinne on ovelasti laitettu sekaan myös blastbeatia, mikä luo jotenkin todella omintakeisen äänimaailman, kun muuten seassa on satumaista haurautta ja siihen sekoittuu tietty melankolia.

Muilla levyillä on ehkä hienokseltaan black metal -viitteitä enemmän, mutta uskallan sanoa, että yhtye toimii niillekin, jotka on kyseiselle musiikkityylille allergisia.

Alcestillahan on muuten muutama keikka ensi tammikuussa Suomessa. Pitäähän tuo kuulla livenä. Neigellä on kyllä mieheksi aika ainutlaatuinen ääni. Koettava on.

Tässä samassa hengenvedossa kun vauhtiin päästiin, niin voisi mainita taas kerran Agallochin, eli niilläkin on todella yhtenäisiä vahvoja kokonaisuuksia jotka jo ihan äänimaailmaltaan synnyttää tarinoita. Eritoten The Mantle ja Ashes Against Grain on valloittanut minun sydämeni.

Edit. haunted shores näemmä myös mainitsi Agallochin. No kerta kiellon päälle, ansaitsee kyllä sen! (olkoonkin, että livenä oli aika pettymys)

 

[Dante]

Verjnuarmu!

Savolaisheviä viimesen päälle soitettuna. Hienoa työntöä osaavilla melodisilla kitaraloopeilla ja tietty örinällä maustettuna.

 

[Hank]

Deadforger from Hämpton,soittajat ei mitään puskista revittyjä jonneja vaan asian saralla jo pitkään taiteilleita metallimuusikoita

(linkki you-tubeen)
Deadforger - Remedy - YouTube

 

[Footless]

Entropia : Vester.

Jälkimmäinen kuunneltavissa ja vaikka hankittavissakin ilmaiseksi täältä : http://entropia.bandcamp.com/album/vesper

Thanks, aivan pirun kova.

Ja tosiaan, Alcest ja Agalloch alkuperäiselle kysyjälle heti kuunteluun jos eivät jostain syystä jo tuttuja ole.

 

[Poro24]

Missä on hyvät sävellykset, isot kokonaisuudet, fiilis ja tunnelma?

Jos tosiaankin Cult Of Luna, Isis ja Calliston kaksi ensimmäistä levyä iskevät, niin rohkenen suositella hieman vähemmälle huomiolle jäänyttä samassa genressä liikkuvaa Rosettaa.

Voit aloittaa sukeltamisen avaruuteen albumeista "The Galilean Satellites" ja "Wake/Lift". Harvoin törmää niin massiiviseen vasten kasvoja hyökkäävään tunnelataukseen kuin Wake/Liftin avaavassa kappaleessa "Red In Tooth And Claw".

sekä sitten hieman post-rockimmissa sfääreissä etenevä Entropia : Vester.

Mikäli tuollainen post-rockin ja black metallin yhdistely kiinnostaa, niin mielestäni Altar Of Plagues toteutti sitä aika hyvin debyyttilevyllään "White Tomb". Ikinä en ole black metallin puolelle kallistuvasta musiikista pitänyt, mutta tuo kyllä toimi ja oli melko sykähdyttävää kuunneltavaa.

Altar Of Plagueshan uudisti tänä vuonna ilmestyneellä ja viimeiseksi jääneellä levyllään "Teethed Glory and Injury" tyylinsä melko rajusti muuttuen huomattavasti kokeellisempaan ja industriaalisempaan suuntaan. Itselleni tuo on Vertikalin ohella vuoden parhaita levyjä. Todella piristävää kuunneltavaa! Tuntuu ettei mitään vastaavaa ole tullut ikinä vastaan. Tässä Youtube-maistiainen kappaleesta "Reflection Pulse Remains". Loppupuolen huudot nostavat kylmiä väreitä kerta toisensa jälkeen.

 

[-Kantor-]

Jos hieman blackmetallisempi meininki menee myös (tai miksei menisi, mainittiinhan siellä esim. Primordial), niin Puolasta tärähti vastikään kaksi aivan timanttista täyspitkää. Plaga : Magia Gwiezdnej Entropii, sekä sitten hieman post-rockimmissa sfääreissä etenevä Entropia : Vester.

Iskeehän toki blackmetallisempikin tyyli. Plaga on ainoastaan nimenä tuttu (kovasti tuntuu porukka hehkuttavan tätä) ja Entropia onkin jo ihan outo nimi. Onkos miten lähellä niin ikään Puolasta kotoisin olevaa Mglaa? Pitää ottaa kuunteluun!

Lisäksi tuolta hieman kevyemmältä osastolta kannattanee tsekata ainakin ehdottomasti ranskalainen Alcest, jonka pari viimeistä levyä ovat olleet hienoja kokonaisuuksia. Hieman sellaista Anathema meets Ghost Brigade meininkiä.

Alcest on tuttu bändi. Tykkään kyllä tästä Shoegaze/Black Metal/Post Rock -kombinaatiosta. Mikään levy ei ehkä ihan täyskymppi, mutta poikkeuksellisen hienoa ja ennenkaikkea omaperäistä tavaraa silti.

Ai niin ja kotimainen Hanging Garden tietty samaan syssyyn.

Tähänkin törmännyt ainoastaan nimenä.. Osaisitko jotain tiettyä levyä suositella?

edit : niin ja jos nyt levykokonaisuuksista puhutaan, niin Agallochin tuotanto tietenkin pitää ottaa haltuun. Omat suosikit täyspitkistä ovat Marrow of the Spirit ja The Mantle.

Myös Agalloch otettu haltuun. Marrow the Spirit omasta mielestäni se paras albumi ja hyvänä kakkosena nimenomaan Mentle. Ashes Against the Grain ei jostain syystä iskenyt yhtään.

Jos tosiaankin Cult Of Luna, Isis ja Calliston kaksi ensimmäistä levyä iskevät, niin rohkenen suositella hieman vähemmälle huomiolle jäänyttä samassa genressä liikkuvaa Rosettaa.

Tänks, varsinkin CoL iskee, joten täytynee tsekata myös tämä Rosetta.

Mikäli tuollainen post-rockin ja black metallin yhdistely kiinnostaa, niin mielestäni Altar Of Plagues toteutti sitä aika hyvin debyyttilevyllään "White Tomb". Ikinä en ole black metallin puolelle kallistuvasta musiikista pitänyt, mutta tuo kyllä toimi ja oli melko sykähdyttävää kuunneltavaa.

White Tomb on kyllä hieno albumi. Tämän jälkeen ilmestynyt Mammal ei sitten pudonnutkaan ollenkaan. Ja tämän jälkeen en ole oikestaan bändin tekemisiä seurannut. Industriaalimpi pauke ei yleensä hirveästi toimi, mutta niinköhän tuo uusin kannattaisi kuitenkin kuunnella?

 

[haunted shores]

Iskeehän toki blackmetallisempikin tyyli. Plaga on ainoastaan nimenä tuttu (kovasti tuntuu porukka hehkuttavan tätä) ja Entropia onkin jo ihan outo nimi. Onkos miten lähellä niin ikään Puolasta kotoisin olevaa Mglaa? Pitää ottaa kuunteluun!

Periaatteessahan näillä uuden aallon puolalaisilla BM-bändeillä on melko paljon yhteistä kaikilla, mutta kyllähän sieltä ihan selkeitä vivahde-eroja löytyy. Siinä missä esim Mgla ja Veles ovat enemmän nopeaan tempoon ja tietyllä tavalla "raaempaan" ilmaisuun luottavia bändejä, niin Plaga on sitten keskitempoisempi ja biiseistä löytyy sellaista kylmän kaunista tunnelatausta ja mustan liekin paloa. Entropia sitten menee vielä askeleen pidemmälle ja flirttailee ihan avoimesti post-rockin ja post-metalin suuntaan (muunmuassa).

Tähänkin törmännyt ainoastaan nimenä.. Osaisitko jotain tiettyä levyä suositella?

Hanging Garden omalla kohdallani todistaa sen, että ihan aina eka demo ei ole paras, sillä levyistä itselleni parhaiten toimii uusin, tänä vuonna ilmestynyt At Every Door. Tätä edeltänyt TEOTWAWKI (the end of the world as we know it) oli hyvää kamaa myös, mutta hieman enemmän ehkä pläjäys hyviä metallibiisejä, kuin puheenaiheena ollut hyvä albumikokonaisuus.

 

[-Kantor-]

Kiitoksia tosiaan kaikille vielä suosituksista, sieltähän löytyi monta vallan mielenkiintoista albumikokonaisuutta!

Unohtui itseltäni tuossa aiemmin mainita uudempi Enslaved-matsku, jota voisinkin vastavuoroisesti suositella kaikille, joita vähänkään kokeilevampi / progressiivisempi ilmaisu kiinnostaa ja mikäli "bläkkis"-tyylinen vokalisointi ei liikaa häiritse. Radikaalihkon tyylivaihdoksen jälkeen mielestäni kyseessä on kevyesti yksi 2000-luvun kiinnostavimmista yhtyeistä. Albumeista uskaltaisin suositella melkeinpä mitä tahansa akselilla Ruun (2006), Vertebrae (2008), Axioma Ethica Odini (2010) sekä Riitir (2012). Näitä aiemmin ilmestyneet Mardraum (2000), Monumension (2001), Below the Lights (2003) sekä Isa (2004) ovat myös laatua. 90-luvun matsku ei itselleni samalla tavalla uppoa, mutta toki sillekin kuulijakuntansa löytyy.

 

[Poro24]

Luulisin että yhtye on aiemminkin mainittu tässä ketjussa, mutta nostetaanpa esille uudelleen. Venäläisistä ja Ukrainalaisista (?) jäsenistä koostuva tunnelmallista ja melankolista post-rockia/folkia soitteleva Kauan on varmasti erikoisinta mitä olette hetkeen kuulleet. Käsittääkseni kukaan yhtyeen jäsenistä ei varsinaisesti osaa Suomea, mutta silti kappaleiden sanoitukset ovat Suomeksi ja luonnollisesti hieman eksoottisesti lausuttuna.

Tällä viikolla ilmestyi uusi levy Pirut, joka saattaa hyvinkin nousta yhdeksi vuoden hienoimmista teoksista. Levy sisältää yhden 40 minuuttisen kappaleen joka on jaettu useampaan osaan. Ihan mahtavaa musiikkia talvisiin iltoihin. Levyn nauhoitukset keskeytyivät Chelyabinskin meteori-iskun myötä ja siitä on haettu inspiraatiota mm. levyn tyylikkääseen kansitaiteeseen.

Jos täällä on vinyyliharrastajia, niin levyn hyvin rajoitettu vinyylipainos on käytännössä jo loppuunmyyty, mutta Äxästä löytyy vielä muutamia kappaleita.

Tässä edellisiltä levyilta pari Youtube-maistiaista: Ommeltu Polku, Valveuni ja Fohn. Ovat hieman keveämpää materiaalia mitä uudella levyllä kuulee.

 

[-Kantor-]

Onko saksalaisyhtye Atlantean Kodex kenellekään tuttu? Tuli tässä jokin aika sitten itselleni melko puskista tämä yhtyeen viimeisin "The White Goddess" -niminen albumi ja pomppasi kyllä saman tien henkilökohtaisen "Vuoden levyt"-listan kärkipaikalle. Aivan julmetun tunnelmallista, mielikuvia herättävää ja eeppistä tavaraa! Mikäli Bathoryn "Hammerheart"- ja "Twilight of the Gods" -aikainen matsku iskee, niin voin kyllä varauksetta suositella. Tässä ääninäytettä: Sol Invictus (With Faith and Fire) - Edited Promo Version - YouTube

 

[Pavlikovsky]

Kaikille vanhan polven thrash-intoilijoille tiedoksi, että olettehan tsekanneet jo Death Angelin uutukaisen The Dream Calls For Bloodin? Levy täynnä tanakkaa thrash-heviä, jolla tämä Bay Area-genren bändi on kannuksensa aiemmin jo hankkinut. Muutama ehkä vaisumpi levytys bändillä oli välissä, mutta nyt ollaan jo oikeilla laduilla jälleen. Sabbathin Heaven And Hell saa levyllä myös arvoisensa coveroinnin, ei tarvitse kaikkien aikojen hevilegendan suotta pyörähtää haudassaan.

Kas siitä maistiaisia youtubesta
-Nimikkobiisi: Death Angel - The Dream Calls for Blood - YouTube
-Heaven And Hell: DEATH ANGEL-[Heaven and Hell] Bonus Track - YouTube

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Itselle upposi kyllä paremmin Killing Season ja Relentless Retribution, kuin tämä uutukainen. Jotenkin itselle toimii Death Angel hieman ilmavampana musiikkina ja The Dream Calls For Blood tuntuu turhan täyteen pumpatulta, eivätkä biisit hengitä vanhaan tapaan. Ei tämä uusin missään tapauksessa ole paska levy, ja ensimmäisellä kuuntelulla iski todella kovaa, mutta jotenkin fiilis laski kuuntelukerojen kasvaessa. Ultra-Violence oli helvetin kova lätty, mutta mielestäni tuota ei olisi tarvinnut lähteä kopioimaan, kuten tässä on selvästi yritetty tehdä.

Joka tapauksessa täytyy todeta että ko. pumppu on kyllä rikollisen aliarvostettu ja mielestäni viime vuosien levytykset ovat järjestään pesseet mm. jokaisen big fourin 2000-luvun tuotoksen. The Dream Calls For Blood on hyvä levy, mutta mielestäni Death Angel on kuitenkin parhaimmillaan vähän fiilistelevämmän thrashin parissa, kuin Slayerin.

Edit: Jos sitä jotain ajankohtaisia julkaisuja nostaisi itsekin ylös, niin Deicide yllätti kyllä positiivisesti uudella In The Minds Of Evil lätyllään. Viimeiset levytykset ovat olleet melko mitäänsanomattomia ja vaikka ei tämäkään nyt Stench Of Redemptionin, tai varsinkaan alkupään tuotannon tasolle nouse, niin varsin menevää dödistä joka tapauksessa. Benton voi olla kokovartalokyrpä, mutta musiikkia se kyllä osaa tehdä, jahka jaksaa.

Myös Satyriconin uutukainen pääsi pamauttamaan puun takaa vastapalloon. Volcano ja Now, Diabolical olivat aikoinaan kovassa luukutuksessa, mutta Age Of Nero jäi kyllä pettymykseksi ja jotenkin olin siinä uskossa, että vuodet olivat ajaneet Satyriconin ohi omalla kohdallani, mutta mitä vielä! Uusimmalta levyltä ei löydy K.I.N.G. tyylisiä instant hittejä, mutta sen rennosti rullaava tunnelma on aivan mahtava! Puristit ovat varmasti jo kasanneet fanikrääsästään kokot kirkon pihalle viimeistään kuultuaan Pheonix kappaleen, joka voisi hyvin soida Radio Rockilla, mutta itselle kyllä toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Yksittäisiä biisejä ei niinkään nouse esiin, mutta kokonaisuutena varsin mukava yllätys kuitenkin.

 

[Red Machine]

Sain käsiini vihdoin Wolfheart - Winterborn. Pirun kova, mua ei haittaa yhtään vaikka Before the Dawn paistaa läpi koska diggaan myös siitä. Sopii muuten tähän vuodenaikaan kuin nyrkki silmään tämä levy. Hienoja sooloja ja koko teos on muutenkin hiottu viimeiseen asti. Ei voi kuin suositella.

Tuomas Saukkonen on nero.

 

[haunted shores]

Tuomas Saukkonen on nero.

Omasta mielestäni Saukkosen tekemisiä on poikkeuksetta tähän asti parhaiten kuvannut täydellinen keskinkertaisuus. Oikeastaan jokaisen projektin joka julkaisu oli "ihan ok" eikä mieleen jäänyt yhtään mitään. Hyvässä eikä pahassa.

Voi siis rehellisesti sanoa, etten tältä uudeltakaan projektilta odottanut yhtään mitään muuta kuin lisää "ihan kiva" - osaston kamaa.

The Hunt, jonka kuulin syksyllä, muuttikin sitten omaa suhtautumistani tähän uuteen julkaisuun täysin. Ensimmäistä kertaa Saukkosen kynästä on irronut omaperäistä ja mielenkiintoista musiikkia, josta jäi sellainen fiilis, että tätä on kuultava lisääkin. En ole vielä kuullut levyä, mutta aion kuulla.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Tuo ylläoleva teksti kuvastaa jo pelottavan tarkasti omat mietteet. Saukkosesta ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta jotenkin miehen proggikset ovat vaan hukkuneet sinne keskinkertaisuuden suohon täällä päässä. The Macheten levyt tuli aikoinaan hankittua ja tuo bändi itselle näistä on parhaiten toiminut. Mutta nuokin levyt ovat kyllä saaneet alun jälkeen kerätä pölyä hyllyssä, sillä olivat melko - yllätys, yllätys - keskinkertaista kamaa.

En sinällään ihmettele, että Saukkonen on laajan fanikatraan saanut taakseen, mutta mielestäni hepun bändien vääntämät musat on vaan tehty aiemmin ja paljon paremmin, jo joidenkin muiden toimesta.

 

[Infernal]

Myös Satyriconin uutukainen pääsi pamauttamaan puun takaa vastapalloon. Volcano ja Now, Diabolical olivat aikoinaan kovassa luukutuksessa, mutta Age Of Nero jäi kyllä pettymykseksi ja jotenkin olin siinä uskossa, että vuodet olivat ajaneet Satyriconin ohi omalla kohdallani, mutta mitä vielä! Uusimmalta levyltä ei löydy K.I.N.G. tyylisiä instant hittejä, mutta sen rennosti rullaava tunnelma on aivan mahtava! Puristit ovat varmasti jo kasanneet fanikrääsästään kokot kirkon pihalle viimeistään kuultuaan Pheonix kappaleen, joka voisi hyvin soida Radio Rockilla, mutta itselle kyllä toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Yksittäisiä biisejä ei niinkään nouse esiin, mutta kokonaisuutena varsin mukava yllätys kuitenkin.

Jännä biisi toi Phoenix. Ensimmäisen kerran kuulin sen sattumalta yhdestä nettiradiosta, ja piti oikein tarkistaa mikäs bändi se tällainen on. Ihmetys oli suuri kun paljastui että se on Satyriconia. En tiedä milloin Satyricon on lähtenyt noin kevyelle linjalle, mutta toi biisi on todella hyvä. Täytyy ottaa koko albumi kuunteluun jossain vaiheessa.

Toi Wolfheartin Hunt biisi iski tännekin aika lujaa. Before the Dawnista en hirveästi välitä, niin tämä Wolfheart vaikuttaa mielenkiintoiselta.

 

[costi]

Luulisin että yhtye on aiemminkin mainittu tässä ketjussa, mutta nostetaanpa esille uudelleen. Venäläisistä ja Ukrainalaisista (?) jäsenistä koostuva tunnelmallista ja melankolista post-rockia/folkia soitteleva Kauan on varmasti erikoisinta mitä olette hetkeen kuulleet. Käsittääkseni kukaan yhtyeen jäsenistä ei varsinaisesti osaa Suomea, mutta silti kappaleiden sanoitukset ovat Suomeksi ja luonnollisesti hieman eksoottisesti lausuttuna.

Tällä viikolla ilmestyi uusi levy Pirut, joka saattaa hyvinkin nousta yhdeksi vuoden hienoimmista teoksista. Levy sisältää yhden 40 minuuttisen kappaleen joka on jaettu useampaan osaan. Ihan mahtavaa musiikkia talvisiin iltoihin. Levyn nauhoitukset keskeytyivät Chelyabinskin meteori-iskun myötä ja siitä on haettu inspiraatiota mm. levyn tyylikkääseen kansitaiteeseen.

Kauan on todella hieno ja omaperäinen yhtye. Olen muutaman vuoden kyseistä bändiä kuunnellut ja suosikkialbumikseni on noussut Aava tuulen maa. Olisi kyllä kulttuuriteko tuoda tämä yhtye Suomeen konsertoimaan.

Omaan makuuni yksi Kauan-tuotannon ehdottomia on helmiä on instumentaali Kyynelten sijaan. Linkki youtubeen.

Tuo ylläoleva teksti kuvastaa jo pelottavan tarkasti omat mietteet. Saukkosesta ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta jotenkin miehen proggikset ovat vaan hukkuneet sinne keskinkertaisuuden suohon täällä päässä. The Macheten levyt tuli aikoinaan hankittua ja tuo bändi itselle näistä on parhaiten toiminut. Mutta nuokin levyt ovat kyllä saaneet alun jälkeen kerätä pölyä hyllyssä, sillä olivat melko - yllätys, yllätys - keskinkertaista kamaa.

Hetkinen hetkinen, The Machetessa vaikuttivat Saikkosen veljekset. Tämän bändin kanssa ei Tuomas Saukkosella ole minun mielestäni ollut mitään tekemistä.

Wolfheartin debyytti jätti hieman mitäänsanomattoman vaikutelman. Ehkä kyse on juuri tuosta keskinkertaisuudesta. Ensi vuoden puolella on tiedossa klubi- ja festarikeikkoja, joten pitää käydä katsastamassa bändin livemeininki.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Hetkinen hetkinen, The Machetessa vaikuttivat Saikkosen veljekset. Tämän bändin kanssa ei Tuomas Saukkosella ole minun mielestäni ollut mitään tekemistä.

Melkoinen aivopieru meikäläisen osalta, näin tietenkin.

 

[Footless]

Oli aikomus tänään postailla tuonne Jatkoaika Music Awardsiin oma rivi, mutta törmäsin uuteen tuttavuuteen ja saattaapi olla että lista menee vielä uusiksi.

Itävaltalainen yhden miehen projekti Ellende julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa tänä vuonna ja aivan pirun kovaa tunnelmallista black metallia tarjolla. Taitaa mennä loppu viikonloppu tätä kuunnellessa. TJEU.

Toinen uudehko tuttavuus on Caladan Brood, jonka niinikään debyytti Echoes of Battle kolisee kovasti. Salt Lake Citystä ponnistava poppoo tarjoilee enemmän eeppistä bläkkiä toimivassa paketissa. TJEU.

 

[100A]

Mitäs metallinettiradioita herrat kuuntelevat? Ei oikein ole mitään sopivaa osunut vielä kohdalleen, oma maku pyörii pääasiassa teknisemmän metallin puolella, ja sieltäkin ennemmin se Meshuggah -osasto eikä DT. Toki ihan perusrässi toimii aina, döödiskin jos vaan on koukkua ja ideaa.

Kunhan ei tätä "kovaa ja korkealta" -osastoa kovasti olisi. Tai sekin kävisi kyllä että tulisi melko monipuolisesti laidasta laitaan, oikeastaan sillai se olis kiva.

 

[100A]

Mitäs metallinettiradioita herrat kuuntelevat? Ei oikein ole mitään sopivaa osunut vielä kohdalleen, oma maku pyörii pääasiassa teknisemmän metallin puolella, ja sieltäkin ennemmin se Meshuggah -osasto eikä DT. Toki ihan perusrässi toimii aina, döödiskin jos vaan on koukkua ja ideaa.

No, ei varmaan niin kauheasti mitään... Tuossa vähän listaa siitä, mikä on viime aikoina täräyttänyt kovimmin:

Brüssel Kaupallinen
Carcass
Cynic
Decapitated
Dying Fetus (uudempi tuotanto)
Enslaved
Evile
Gorod
Lost Society
Meshuggah
Napalm Death
Origin
Psycroptic
Revocation
The Ocean
Vektor

Kyllä näillä jo.

 

[Jj]

"Eeppistä folkmetallia" soittava BRYMIR tuli minulle tutuksi äskettäin Battle Beastin lämppärinä. Debyyttilevy tuli jo 2011 mutta pikaisella haulla ei bändistä löytynyt mainintaa. Omnium Gatherum/Finntroll -osaston diggareille luulisi putoavan, ihan jepa livenä. Uutta levyä pukkaa.

Toinen minulle uusi tuttavuus tulee Israelista, melkoisen brutaalia thrashia runnova HAMMERCULT, uusi levy on jo ulkona.

Tämä New Wave Of Thrash Metalliksi nimetty ilmiö on kyllä hauska. Nousukiidossa oleva Lost Society tietysti on jo kaikkien tuntema, mutta uusia bändejä pukkaa muutenkin joka puolelta. Vektor, Speedtrap, Havok, Violator.. Erityisesti sieltä rässihistorian alkuhämäristä inspiraationsa hakeneet kotimainen RANGER ja TOXIC HOLOCAUST potkivat mukavasti rujolla meiningillään. Vanha arvostaa.

 

[H.J.Simpson]

Tässä viime aikoina tullut kuunneltua näitä projektijuttuja ilman laulua. Laitetaan nyt pari esimerkkiä:

Modern Day Babylon
Modern Day Babylon - Travelers ||| FULL ALBUM STREAM ||| - YouTube

Anup Sastry
Anup Sastry - Ghost - Full Album Stream - YouTube

En tiedä onko mainittu aiemmin, mutta kertaus on vain hyvästä.