@Useful Idiot
No totta kai tuo oli minulta raaka yleistys, eikä se nyt täysin mustavalkoisesti tietenkään noin mene. Mutta usein hyvä musiikki on kuitenkin sellaista, että se jollain lailla koskettaa ja tempaa mukaansa. Sen huomaa nopeasti milloin tekijällä on pääpaino ollut vain siinä, että miten saadaan mahdollisimman monta radiokuulijaa vs. se, että siellä on jotain todella henkilökohtaista tekijällä taustalla. Siinä kun se tekijä, vaikka käsittelee musiikin kautta jotain itselleen kipeää tapahtumaa, niin sen usein kuulijakin aistii, että tässä on nyt jotain aitoa. Jos nyt siis vieläkin vedetään mutkia suoriksi, koska onhan maailmassa tehty myös valtavasti ihan paskaa musiikkia näistä em. aiheista.
Hevissä tämä jotenkin näin tuppaa itselläni menemään, että se tunne on tärkeää. Totta kai tekijöiden pitää osata myös soittaa ja rakentaa biisejä sellaiseksi, että ne kestää kuuntelua. Ja on sitten paljon myös sellaista musiikkia, joiden aiheista tai tekijän motiiveista mulla ei ole harmainta käryäkään, mutta ne kuulostaa silti todella hyviltä. Tai sitten yksi suosikkibändeistäni, eli Pink Floyd, joiden sanoitukset enimmäkseen käsittelee todellakin paljon isompia aiheita, kuin yhden ihmisen jätetyksi tulemisen aiheuttamia tunteita, mutta se musiikki on aivan fantastista.
Usein artisteilta ja bändeiltä tuntuu myös jossain vaiheessa hiipuvan tai jopa sammuvan kokonaan sellainen palo siihen musiikin tekoon, ja sen kanssa kuulee aika nopeasti, että koska se luovuuden lähde rupeaa ehtymään, mutta fyrkka mielessä silti pusketaan uutta musaa pihalle.