Osaavia metallibändejä

[Ollakseni]

Triptykonilta tulee uusi live levy tässä kohtapuoliin ulos. Tästä tulee jännää Kuunneltavaa. Vielä pitäisi tuo Helhammer kokoelma jostain keräillä, ja ehkä käydä Triumph of Death katsomassa jossain.

TRIPTYKON To Release 'Requiem (Live At Roadburn 2019)' Featuring The Metropole Orkest

Swiss avant-garde extreme metal band TRIPTYKON will release "Requiem (Live At Roadburn 2019)" on May 15 via Prowling Death Records/Century Media Records. The release will be available for pre-order in various formats starting March 20. "Requiem (Live At Roadburn 2019)" marks the bombastic...

www.blabbermouth.net

 

[KotkaSydän]

Slayerin lopetettua, ja kotimaisen Lost societyn siirryttyä uusimmassa tuotannossaan thrashista enemmän metalcoren puolelle, on ollut ilo löytää Warbringer. Viime vuoden puolella taisin ensimmäistä kertaa vasta kunnolla kiinnittää huomiota kyseiseen bändiin, vaikka joitain biisejä olen tainnut aiemminkin kuulla. Muutama päivä sitten ilmestyneen uusimman levyn Weapons of Tomorrow myötä on kyllä kohonnut henkilökohtaisella listallani tämän hetken kovimpien metallibändien joukkoon, ja on mielestäni myös bändin tähän mennessä kovin levy! Valehtelematta noin 10x on tämä levy tullut nyt kokonaisuudessaan kuunneltua ilmestymisen jälkeen.

Jos johonkin muihin bändeihin pitäisi vertailla, niin sanoisin että ehkä enemmän sekoitus Megadethia ja Kreatoria, vaikka bändin solisti tainnut suurimmaksi vaikutteeksi mainita Slayerin. Ehkä eniten iskee vielä tämä melodisuus ja vaihtelu biisien sisällä, joka tuntuu puuttuvan varsin monelta uudemmalta thrash-bändiltä. Tässäpä muutama näyte uusimmalta levyltä:

Linkki: https://youtu.be/uxWUbZo7bl8

Linkki: https://youtu.be/i1F_wfU19uQ

Linkki: https://youtu.be/l0y9ZaCX37Q

 

[SilentMan]

Slayerin lopetettua, ja kotimaisen Lost societyn siirryttyä uusimmassa tuotannossaan thrashista enemmän metalcoren puolelle, on ollut ilo löytää Warbringer. Viime vuoden puolella taisin ensimmäistä kertaa vasta kunnolla kiinnittää huomiota kyseiseen bändiin, vaikka joitain biisejä olen tainnut aiemminkin kuulla. Muutama päivä sitten ilmestyneen uusimman levyn Weapons of Tomorrow myötä on kyllä kohonnut henkilökohtaisella listallani tämän hetken kovimpien metallibändien joukkoon, ja on mielestäni myös bändin tähän mennessä kovin levy! Valehtelematta noin 10x on tämä levy tullut nyt kokonaisuudessaan kuunneltua ilmestymisen jälkeen.

Jos johonkin muihin bändeihin pitäisi vertailla, niin sanoisin että ehkä enemmän sekoitus Megadethia ja Kreatoria, vaikka bändin solisti tainnut suurimmaksi vaikutteeksi mainita Slayerin. Ehkä eniten iskee vielä tämä melodisuus ja vaihtelu biisien sisällä, joka tuntuu puuttuvan varsin monelta uudemmalta thrash-bändiltä. Tässäpä muutama näyte uusimmalta levyltä.

En ole koskaan saanut otetta sen enempää Slayeristä kuin Lost Societystäkään, mutta Warbringer tuntuu kiinnostavalta. Kiitti vinkistä, pitää laittaa levy tilaukseen.

 

[Fiftie]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=MnjZqQhZYiY

Hehkutetaan nyt Triviumin toisiks uusinta albumiakin vähän tässä. Yhtyehän teki ennen kahta uusinta, niin kolme hemmetin paskaa levyä, mutta kaks uusinta on kyllä sellasta tykitystä omaan makuun, että ei voi kun tykätä. Vanhemman koulukunnan puristeille ei ehkä siltikään uppoa. Hyvä kuitenkin, että bändi on päässyt ulos sieltä Atreyu, Bullet For My Valentine jne yhtyeiden tasolta ja musa on ihan erilaista niiden kamaan verrattuna.

 

[adolf]

@Fiftie

Omaan makuuni hyvän metallin tunnistaa siitä, että siinä on aggresiivisuutta ja energiaa. Sen vain tuntee, kun homma tulee konehuoneesta ja sylki lentää.

Tosi monelle bändille on käynyt niin, että aluksi on tehty muutama pirun kova levy, mutta sitten jossain vaiheessa homma muuttuu ihan sukkasillaan hiihtelyksi. Joku Raised Fist on esimerkiksi tosi hyvä esimerkki tästä. Sound of the Republic ja Veil of Ignorance on aivan saakutin kovia tekeleitä, mutta niitä seurannut From the North aivan paska, eikä tämä uusinkaan pahemmin säväyttänyt.

Noilla kahdella ensimmäiseksi mainituilla levyillä lauletaankin pääasiassa aiheista, kuten siitä, että nainen on jättänyt tai kaverit on pettäneet ja puukottaneet selkään. Viimeiseksi mainitulla taas mm. jostain fucking ilmastonmuutoksesta. Se nyt vaan on sillä tavalla, että pääsääntöisesti hevibändi tekee huomattavasti parempaa musiikkia noista kahdesta ekasta aiheesta. Vihasta on syntynyt valtavasti hyvää musiikkia.

 

[Waluigi]

Triviumin uusin meinasi mennä täysin ohi tutkasta, sillä eipä ole missään tullut vielä vastaan. Onneksi tuli sunnuntaina fiilis palailla bändin tunnelmiin pienen tauon jälkeen, sillä siellähän odotti iloinen yllätys. Samalla meinasi jo ihan pelästyä kun hoksasi levyn olevan bändin yhdeksäs. Jehna, Ascendancy aikanaan potki palleaan turhankin lujasti ja The Crusade lähti kaupasta jo julkaisupäivänä. Rivakka on ollut bändin tahti.

Hehkutetaan nyt Triviumin toisiks uusinta albumiakin vähän tässä. Yhtyehän teki ennen kahta uusinta, niin kolme hemmetin paskaa levyä, mutta kaks uusinta on kyllä sellasta tykitystä omaan makuun, että ei voi kun tykätä.

Sen verran täytyy kyllä riitauttaa, että ei tuohon väliin oikeastaan mahtunut sysipaskuutta kuin Silence in the Snow, jota nyt ei vieläkään ole jaksanut kertaakaan kuunnella yhteen pötköön lävitse. Edellisen levyn kiertueen osaltakin vain tuo ainoa rallatus tuolta levyltä toimi sellaisena kaljoitteluhetkenä. Vengenace Falls sen sijaan on hävyttömässä melodisuudessaan täynnä loistavia biisejä, vaikka yleissoundin kirkkaus toki aiheuttaakin monille näppylöitä. Through Blood and Dirt and Bone ja Wake [End Is Nigh] ovat esimerkiksi oivallisia veisuja sporttilistalle radio-Strifen ohella. In Wavesillakin monia erinomaisia biisejä, mutta tuolloin olisi joku joutanut käskeä laittamaan pillit pussiin ennen kuin levymitta ehti erikoisversiolla ohittamaan tunnin rajapyykin.

Uusimman ehtinyt kertaalleen kierrättää ja hyvältä vaikutti, vaikka ihan ei samalla tavalla vielä iskenyt kuin edeltäjänsä. Eiköhän se tästä.

 

[Fullhazard]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=MnjZqQhZYiY

Hehkutetaan nyt Triviumin toisiks uusinta albumiakin vähän tässä. Yhtyehän teki ennen kahta uusinta, niin kolme hemmetin paskaa levyä, mutta kaks uusinta on kyllä sellasta tykitystä omaan makuun, että ei voi kun tykätä. Vanhemman koulukunnan puristeille ei ehkä siltikään uppoa. Hyvä kuitenkin, että bändi on päässyt ulos sieltä Atreyu, Bullet For My Valentine jne yhtyeiden tasolta ja musa on ihan erilaista niiden kamaan verrattuna.

Niin kyllähän Trivium on niiden "paremmilla" levyillään ollut paljon enemmän thrash-metal bändi kuin suurin osa muista metalcore-bändeistä. Monia ärsyttäviä elementtejä sitten lisätty levyille mukaan jenkkiteinien houkuttelemiseksi. Trivium ei kuitenkaan mulle oikein maistu, koska en tykkää Heafyn laulamisesta kovinkaan paljoa enkä lyriikoistakaan. Ihan hyvä bändi se on silti.

 

[Fiftie]

Sen verran täytyy kyllä riitauttaa, että ei tuohon väliin oikeastaan mahtunut sysipaskuutta kuin Silence in the Snow, jota nyt ei vieläkään ole jaksanut kertaakaan kuunnella yhteen pötköön lävitse. Edellisen levyn kiertueen osaltakin vain tuo ainoa rallatus tuolta levyltä toimi sellaisena kaljoitteluhetkenä. Vengenace Falls sen sijaan on hävyttömässä melodisuudessaan täynnä loistavia biisejä, vaikka yleissoundin kirkkaus toki aiheuttaakin monille näppylöitä. Through Blood and Dirt and Bone ja Wake [End Is Nigh] ovat esimerkiksi oivallisia veisuja sporttilistalle radio-Strifen ohella. In Wavesillakin monia erinomaisia biisejä, mutta tuolloin olisi joku joutanut käskeä laittamaan pillit pussiin ennen kuin levymitta ehti erikoisversiolla ohittamaan tunnin rajapyykin.

Uusimman ehtinyt kertaalleen kierrättää ja hyvältä vaikutti, vaikka ihan ei samalla tavalla vielä iskenyt kuin edeltäjänsä. Eiköhän se tästä.

Mun mielestä juurikin Silence in the Snow ei lähde oikein, kun on pelkkää puhdasta vokaalia vaan mukana. Muutenkin levyn yleinen soundi ei ole niin metallista, kun näillä kahdella uusimmalla. Sitä edeltävillä kahdella levyllä toki on ihan ok biisejä, esim In Wawes on biisinä kyllä hyvä, mutta jokin niistä levyistä vaan puuttuu. Eihän ne Triviumin aikasemmat rumpalit oo yhtikäs mitään, jos tähän uuteen vertaa, että se tuo itsessään jo paljon positiivista Triviumiin. Innolla odotan, että mitä Trivium vielä saa aikaan yhtyeenä, kun tämä ei varmastikkaan ole vielä se maksimi mihin pystyvät! :)

 

[Fiftie]

Niin kyllähän Trivium on niiden "paremmilla" levyillään ollut paljon enemmän thrash-metal bändi kuin suurin osa muista metalcore-bändeistä. Monia ärsyttäviä elementtejä sitten lisätty levyille mukaan jenkkiteinien houkuttelemiseksi. Trivium ei kuitenkaan mulle oikein maistu, koska en tykkää Heafyn laulamisesta kovinkaan paljoa enkä lyriikoistakaan. Ihan hyvä bändi se on silti.

Mua vähän häiritsee, kun Triviumista ja kumppaneista puhutaan metalcorena, vaikka käsitykseni mukaan metalcore ei ainakaan oo alunperin ollut yhtään tuollaista. Metalcore on mun käsittääkseni yhdistelmä esim. Slayeristä ja Dead Kennedystä, elikkä metallin ja hardcore punkin yhdistelmästä. Joku Body Count on metalcorea mulle enemmänkin tai vaikka Biohazard, joka toki yhdisteli räppiä siihen sekaan, eli voidaan myös puhua rapcoresta.

 

[adolf]

@Useful Idiot

No totta kai tuo oli minulta raaka yleistys, eikä se nyt täysin mustavalkoisesti tietenkään noin mene. Mutta usein hyvä musiikki on kuitenkin sellaista, että se jollain lailla koskettaa ja tempaa mukaansa. Sen huomaa nopeasti milloin tekijällä on pääpaino ollut vain siinä, että miten saadaan mahdollisimman monta radiokuulijaa vs. se, että siellä on jotain todella henkilökohtaista tekijällä taustalla. Siinä kun se tekijä, vaikka käsittelee musiikin kautta jotain itselleen kipeää tapahtumaa, niin sen usein kuulijakin aistii, että tässä on nyt jotain aitoa. Jos nyt siis vieläkin vedetään mutkia suoriksi, koska onhan maailmassa tehty myös valtavasti ihan paskaa musiikkia näistä em. aiheista.

Hevissä tämä jotenkin näin tuppaa itselläni menemään, että se tunne on tärkeää. Totta kai tekijöiden pitää osata myös soittaa ja rakentaa biisejä sellaiseksi, että ne kestää kuuntelua. Ja on sitten paljon myös sellaista musiikkia, joiden aiheista tai tekijän motiiveista mulla ei ole harmainta käryäkään, mutta ne kuulostaa silti todella hyviltä. Tai sitten yksi suosikkibändeistäni, eli Pink Floyd, joiden sanoitukset enimmäkseen käsittelee todellakin paljon isompia aiheita, kuin yhden ihmisen jätetyksi tulemisen aiheuttamia tunteita, mutta se musiikki on aivan fantastista.

Usein artisteilta ja bändeiltä tuntuu myös jossain vaiheessa hiipuvan tai jopa sammuvan kokonaan sellainen palo siihen musiikin tekoon, ja sen kanssa kuulee aika nopeasti, että koska se luovuuden lähde rupeaa ehtymään, mutta fyrkka mielessä silti pusketaan uutta musaa pihalle.

 

[Useful Idiot]

@Fiftie
Noilla kahdella ensimmäiseksi mainituilla levyillä lauletaankin pääasiassa aiheista, kuten siitä, että nainen on jättänyt tai kaverit on pettäneet ja puukottaneet selkään. Viimeiseksi mainitulla taas mm. jostain fucking ilmastonmuutoksesta. Se nyt vaan on sillä tavalla, että pääsääntöisesti hevibändi tekee huomattavasti parempaa musiikkia noista kahdesta ekasta aiheesta. Vihasta on syntynyt valtavasti hyvää musiikkia.

Mielipiteitä ja vihan eri asteita on monia. Mielestäni on paljon raskaampaa kertoa siitä, miten ihminen omalla käyttäytymisellään tuhoaa tämän maapallon, kuin siitä että naapurin Lissu jätti minut. Parhaimpana esimerkkinä tuosta fucking ilmastonmuutos-aiheesta ehkäpä Gojira. Vai ei kai kukaan oikeasti ole sitä mieltä, että Gojira ei ole raskas bändi?

Raised Fistin kovin levy on Dedication. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Hymiö.

@adolf mulla nyt puhelin sekoilee huolella, siksi jo poistinkin tuon viestin. Lainauksetkin meni ihan päin sitä itseään. Siksi tämä viesti on kirjoituksesi jälkeen.

Ymmärrän kyllä sinunkin pointtisi.

 

[adolf]

@Useful Idiot

Raised Fistin esimerkkiä käytin sen vuoksi, että se on mulle aina profiloitunut tuollaiseksi aivan vitun aggressiiviseksi ja silmille hyökkääväksi bändiksi. Kerran olen heidät nähnyt livenäkin hetikohta tuon Veil of Ignorancen julkaisemisen jälkeen ja oli todella kova. Sen laulajan tyyliin ainakin silloin kuului sellainen, että ei lavalla pahemmin itseään säästellyt, vaan yksi keikka vastasi luultavasti melkoisen kovaa urheilusuoritusta, kun se vuodatti sitä sydäntään väkivaltaisesti sinne lavalle. Heidän kohdallaan se vihasta ammentaminen sopii, kuin nyrkki silmään. Ei mun tarkoitus ollut väheksyä ilmastonmuutosta aiheena, vaan kertoa vain mielipiteeni siitä, että miten jokin aihe ei toimi jollain bändillä. Sen tuo heidän vuonna 2015 julkaistu levy osoitti. Se koko siihen uskomattomaan energiaan perustuva mäiske oli muuttunut ihan muniinpuhalteluksi näin vähän rumasti sanottuna, ja siitä oli sen vuoksi lähtenyt pois kaikki se, joka teki tuosta bändistä minun mielestäni niin hyvän.

 

[Ollakseni]

Mua vähän häiritsee, kun Triviumista ja kumppaneista puhutaan metalcorena, vaikka käsitykseni mukaan metalcore ei ainakaan oo alunperin ollut yhtään tuollaista. Metalcore on mun käsittääkseni yhdistelmä esim. Slayeristä ja Dead Kennedystä, elikkä metallin ja hardcore punkin yhdistelmästä. Joku Body Count on metalcorea mulle enemmänkin tai vaikka Biohazard, joka toki yhdisteli räppiä siihen sekaan, eli voidaan myös puhua rapcoresta.

Slayer ja Dead Kennedys yhdistelmä olisi crossover thrashia. Metalcore on sitten vähän eri juttu ja nimenomaan Triviumit, As I Lay Dyingit yms. on näitä metalcore yhtyeitä. Thrash metalhan on myös näitä yhdistetään Judas Priestia ja punkkia, on se sitten hc:ta tai ei. Jotkut muut voivat kertoa enemmän.

 

[Fiftie]

Slayer ja Dead Kennedys yhdistelmä olisi crossover thrashia. Metalcore on sitten vähän eri juttu ja nimenomaan Triviumit, As I Lay Dyingit yms. on näitä metalcore yhtyeitä. Thrash metalhan on myös näitä yhdistetään Judas Priestia ja punkkia, on se sitten hc:ta tai ei. Jotkut muut voivat kertoa enemmän.

"Metalcore (or metallic hardcore)is a fusion music genre that combines elements of extreme metal and hardcore punk together. "

Englannin kielinen wikipedia sanoo noin. No, wikipedia ei ole tietenkään luotettavin lähde.

Metalcore Mashes Together Punk, Hardcore, Thrash, and More

Learn about the metalcore genre, including history, musical style, pioneering bands, and recommended albums.

www.liveabout.com

"The origins of metalcore date back to the mid-1980s, where bands like Agnostic Front and Suicidal Tendencies were mixing thrash, punk, and hardcore together."


Tässä esimerkki metalcoresta.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=bU4BVJfkaIg

Tottakai tässäkin on käyny niin, että on alettu ajattelemaan joiltakin tahoilta, että vaikka juurikin As I Lay Dying on metalcorea jne, mutta ihan orginaali kuulostaa ihan erilaiselta mun korvaan.

 

[Fullhazard]

Mua vähän häiritsee, kun Triviumista ja kumppaneista puhutaan metalcorena, vaikka käsitykseni mukaan metalcore ei ainakaan oo alunperin ollut yhtään tuollaista. Metalcore on mun käsittääkseni yhdistelmä esim. Slayeristä ja Dead Kennedystä, elikkä metallin ja hardcore punkin yhdistelmästä. Joku Body Count on metalcorea mulle enemmänkin tai vaikka Biohazard, joka toki yhdisteli räppiä siihen sekaan, eli voidaan myös puhua rapcoresta.

Nykyiset Metalcore-bändit ovat suurimmaksi osaksi hard rock-bändejä tai jonkin sortin variaatio modernista rockista, jotka ovat enemmän tai vähemmän lisänneet musiikkiinsa heavy/thrash -inspiroituja laukkaavia riffejä, breakdowneja, hardcorelle tyypillisiä beattejä sekä joitain hardcorelle ominaisia riffejä. Sillä ei oo paljoa tekemistä oikean hardcoren kanssa.
Crossover thrash bändit ovat 50% thrashia 50% hardcorea tai jotain sen suuntaista. Nykyiset Metalcore-bändit ovat metalli/rock/punk- hybrid. Trivium on paljon enemmän metallia kuin moni muu bändi .

 

[Fiftie]

Nykyiset Metalcore-bändit ovat suurimmaksi osaksi hard rock-bändejä tai jonkin sortin variaatio modernista rockista, jotka ovat enemmän tai vähemmän lisänneet musiikkiinsa heavy/thrash -inspiroituja laukkaavia riffejä, breakdowneja, hardcorelle tyypillisiä beattejä sekä joitain hardcorelle ominaisia riffejä. Sillä ei oo paljoa tekemistä oikean hardcoren kanssa.
Crossover thrash bändit ovat 50% thrashia 50% hardcorea tai jotain sen suuntaista. Nykyiset Metalcore-bändit ovat metalli/rock/punk- hybrid. Trivium on paljon enemmän metallia kuin moni muu bändi .

Niin varmasti juuri näin. Kaikki genrethän ajansaatossa muokkautuu ja aletaan ajattelamaan, että tämäkin yhtye on sitä ja tätä genreä, mutta jos ihan orginaalia mietitään, niin As i Lay Dyingit jne on minusta kaukana metalcoresta. Triviumin uusimmat on itelle vaan taas metallia, jossa on vaikutteita thrashista, death metallista sekä hieman progressiivisuutta, mutta kuitenkin hyvin modernia metallia.

 

[Breeze Harbour]

On olemassa ns. "puhtaasti" metalcorea soittavia bändejä ja sitten bändejä joiden musiikissa fuusioituu useampi eri musiikkityyli ja metalcore on vain yksi bändin soundin monesta nyanssista. Minun papereissa Trivium, Amaranthe ja Bullet For My Valentine esimerkiksi kuuluvat nimenomaan jälkimmäiseen kategoriaan.

Suosikkibändeihini kuuluva The Color Morale sen sijaan on kiistatta hardcorea, genre aaltoilee yleensä jossain metalcoren ja post-hardcoren välimaastossa biisistä riippuen.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=r9qTi8RDC28

Comebackia virittelevä The Ghost Inside on niin ikään melko "puhdasta kamaa" metalcore-genressä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=4CdFBfKMAU4

Edit: Kukaan ei sitten nähnyt että linkitin ensiksi vahingossa vanhalla copypastella Lempäälän keisaria.

 

[Breeze Harbour]

Ja joo tosiaan... @Fullhazard llä oli hyvä pointti tuossa äsköisessä viestissään. Omastakin kuuntelupiiristä löytyy sellaisia bändejä, jotka ovat aloittaneet todella raskaalla kamalla mutta muokanneet soundiaan massaan menevämmäksi vuosien mittaan. Jos esimerkiksi vertaa The Word Aliven debyyttialbumia "Deceiver" vuodelta 2010 bändin uudempaan tuotantoon, niin vaikka pidän bändin musasta ennen kaikkea Telle Smithin mahtavan monipuolisen äänen ja artistisen lahjakkuuden takia, on sanomattakin selvää että vuosien mittaan TWA:kin on muuttanut tyyliään raskaasta metalcoresta paljon rokihtavampaan suuntaan. Näitä kahta biisiä vertaillessa eron huomaa aika lyhyellä kuuntelulla:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Y0OR1rspGSE

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=EZgheqiPBr4

Edit: Tägäsinpä aluksi väärän nickin.

 

[Fullhazard]

Niin varmasti juuri näin. Kaikki genrethän ajansaatossa muokkautuu ja aletaan ajattelamaan, että tämäkin yhtye on sitä ja tätä genreä, mutta jos ihan orginaalia mietitään, niin As i Lay Dyingit jne on minusta kaukana metalcoresta. Triviumin uusimmat on itelle vaan taas metallia, jossa on vaikutteita thrashista, death metallista sekä hieman progressiivisuutta, mutta kuitenkin hyvin modernia metallia.

Kuuntelin tuota As I Lay Dyingia pari biisiä. Se oli aika lähellä thrashiä samoin kuin Trivium. Ollaan varmaan aika samoilla linjoilla mihin genreen mikäkin biisi kuuluu, mutta veikkaan että löytyy osuuksia, joita minä pidän thrash metallina ja sinä death metallina sekä osuuksia, joita minä pidän hard rockina ja sinä metallina. Tähän liittyen on sanottava, että mun papereissa Slaughter of the Soul on paljon enemmän thrashia kuin (melodista) death metallia.

 

[Individual]

Vihtahousubändi Mercyful Fate aktivoituu levyrintamalla.

Mercyful Fatelta tulossa uusi albumi - Metalliluola

Kesällä konserttilavoille paluuta suunnitellut Mercyful Fate aikoo siirtyä studioon työstämään ensimmäistä levyään 21 vuoden takaisen ”9”-albumin jälkeen.

metalliluola.fi

 

[Prookie]

Heinolan pojilta ihan tyrni uusi biisi ja video.

Linkki: https://youtu.be/Hu0eLJY0L3M

 

[DR_J]

Mokoma vetää livenä parhaillaan Ruutu+:lla. Varsin hyvää illanvietettä näin koronavappuun.

 

[Kuoppis]

Mokoma vetää livenä parhaillaan Ruutu+:lla. Varsin hyvää illanvietettä näin koronavappuun.

Täytyy kyllä myöntää että hyvää settiä ja muutenkin hyvää ajanvietettä. Meinasin etten jaksa kokonaan katsoa mutta sen verran mukavaa niin pakko

 

[Moto]

Tykkäsin etenkin Annalan anekdootista puhelusta Gabi Hakasen kanssa. Gabi oli päättänyt puhelun "sainataan silti" ja Annala oli joutunut soittamaan Janne Hynyselle kysyäkseen, että onko tuo paha vai hyvä asia.

Vedetäänkö piuhat kohta irti? Yleensä nämä ovat kestäneet 1,5 tuntia, mutta kohta on kaksi täynnä.

 

[LaiLaiLei]

Pakko hehkuttaa tässä ketjussa vielä brittibändiä nimeltä Sylosis. Perinteinen thrash metal alkaa olla jo tylsää, vaikka thrash-tyyliset riffit aina kuulostavat hyvältä. Tässä on kuitenkin bändi, joka saa pienillä rytminmuutoksilla ja yksittäisen nuotin väliinjättämisellä kuulostamaan musiikin yllättävän tuoreelta. Pienellä kikkailulla vanhasta tulee taas uutta!

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=dZDd-MwuvcM

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=l_c05DG1ZxU

Hienoja biisejä molemmat kokonaisuudessan, tarkat huomaavat nuo hienot pienet kikkailut biisien riffeissä!