Siitä päätä heilumaan sunnuntain kunniaksi. Melkein 2 tunnin keikkapläjäys. Chilessä varmaan maailman parhaat tunnelmat keikoilla.
Viimeksi muokattu:
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Tappara jäi päätöserässä Färjestadin jalkoihinLue lisää »
-
Andrej Šustr kertoo voivansa oppia ja opettaa TapparassaLue lisää »
-
Tapparan ja Pelicansin CHL-pudotuspelit käynnistyivät karvailla tappioillaLue lisää »
-
IS: Entinen Hartwall-areena on myyty – päärahoittajana Jukurien entinen omistajaLue lisää »
-
Yli 150 NHL-ottelua pelannut Michael Hutchinson SaiPan maalinsuulleLue lisää »
-
CHL-pudotuspelit alkavat – Tapparan vahvistukset debytoivat ruotsalaisessa painekattilassa, Atte Tolvasen härkälauma myskää LahdessaLue lisää »
Osaavia metallibändejä
- Viestiketjun aloittaja -Kantor-
- Alkaa
- 568 467
- 3 142
Itselleni se paras Big Fourin bändi. Se vähän harmittaa, että Bushin aikainen materiaali on unohdettu keikkaseteistä kokonaan Belladonnan paluun jälkeen.
Tällä yhtyeellä on kyllä varsin toimimiva biisejä. Tuli mieleen tässä vaan yks kaks ja en ookkaan hetkeen kuunnellu.
Larionov #8
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
Jos on malttia kuunnella pidempiä albumikokonaisuuksia, tässä vahva suositus.
Viimeisen päälle synkkää ja hidasta laahausta. Sopii lämpiäviin kesäpäiviin kuin pingviinilauma.
ESOTERIC
Viimeisen päälle synkkää ja hidasta laahausta. Sopii lämpiäviin kesäpäiviin kuin pingviinilauma.
ESOTERIC
Tämmöiseen bändiin törmäsin. Konvent on nimi ja tekevät death doomia. Melkoista murinaa ja jyräystä, tulee mieleen Primitive Man. Ihan saman tason jyräämistä tämä ei kuitenkaan ole.
Mun eka Anthrax-cd oli Sound of White Noise. Se oli pakko saada, koska Mafian Metalliliitossa Klaus Flaming soitti Black Lodgen, joka vieläkin on mulle ehkä Anthraxin paras biisi. Sapettaa hieman, ettei tuota Bushin aikojen tuotantoa soiteta YHTÄÄN. Pidän myös Bushista laulajana huomattavasti enemmän kuin Belladonnasta. No, menenpä katsomaan YouTubesta jotain -93-94 livejä.
Saving Escape
Ei ole metallia, vaan pikemminkin vanhan ajan rockia. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan, spotifysta löytyy viime vuonna julkaistu EP. Varmasti itselleni kovin uusi bändi moniin vuosiin, mitä on tullut vastaan. Ihan huikea laulaja ja hienoja biisejä.
Ei ole metallia, vaan pikemminkin vanhan ajan rockia. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan, spotifysta löytyy viime vuonna julkaistu EP. Varmasti itselleni kovin uusi bändi moniin vuosiin, mitä on tullut vastaan. Ihan huikea laulaja ja hienoja biisejä.
Jos viking / folk-metalli kiinnostaa, niin färsaarelainen Týr julkaisi viikko sitten Youtubessa konsertin paikallisen sinfoniaorkesterin kanssa. Pieni sali, jossa yleisönä tuntuisi olevan lähinnä sukulaisia, kavereita ja loput naapureita, mutta hieno veto kaiken kaikkiaan.
Týr soitti kaksi keikkaa helmikuussa, joista materiaali on kuvattu. Konserttien ajaksi kitaraan palasi 17 vuotta soittanut ja elokuussa 2018 bändistä eronnut Terji Skibenæs.
Týr soitti kaksi keikkaa helmikuussa, joista materiaali on kuvattu. Konserttien ajaksi kitaraan palasi 17 vuotta soittanut ja elokuussa 2018 bändistä eronnut Terji Skibenæs.
Viimeksi muokattu:
Useful Idiot
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Englantilainen Winterfylleth julkaisee huomenna uuden albumin. Black metal on homman nimi. Rapeaa.
Olen aika uusi tässä "bläkkis -skenessä", enkä ole vielä kuullutkaan moisesta. Kovaa settiä, pakko laittaa kuunteluun enemmänkin. Laitan vastapalloon puolalaisen bändin, black metal tosiaan homman nimi tässäkin.
Minä aloitin Metallican kuuntelun Loadin aikoihin tai ehkäpä vähän ennen, mutta Anthraxiin tutustuin käytännössä vasta The Greater of Two Evilsin parissa 2004. Tuohan sitten iskikin kovaa ja ei kai tuo ole ihme, kun puhutaan kuitenkin kokoelmalevystä, joskin uudelleennauhoitetusta sellaisesta. Bushin tulkinta myös upposi. Sitten kun rupesi kuuntelemaan niitä biisien alkuperäisiä versioita, niin Belladonnan laulu tuntui kyllä aika ohuelta ja jotenkin... sarjakuvamaiselta? Tai no, sarjakuvat eivät kauheasti ääntele, että "piirrettymäiseltä" lienee oikeampi termi. Vaikka ei siinäkään kuvauksessa välttämättä mitään järkeä ole.
Sittemmin ne alkuperäisetkin versiot ilmestyivät kuitenkin kaikki hyllyyn ja rupesivat toimimaan omissa korvissa. Se Belladonnan tulkinta ei niissä edelleenkään suuresti omia korvia hivele, mutta se täytyy sanoa, että 2000-luvun puolella Belladonnan ääni on muuttunut huomattavasti paremmaksi. Siihen on tullut semmoista pientä diomaista syvyyttä, mikä puuttui aiemmin täysin. Bushin äänen suhteen taasen en oikein osaa nykyään sanoa, että mitä mieltä olisin. Tavallaan kaverin tyyli on juuri sellainen mistä pidän; raspia ja rosoisuutta + teknistäkin kykyä. Mutta jokin siinä vähän särähtää korvaan.
Anthraxista voi todeta näin yleisesti, että bändin tuotannon laatu on heitellyt kyllä aina ihan valtavasti omaan makuun. Levyllä voi olla pari ässäbiisiä ja loput ihan järkyttävän puuduttavaa kuunneltavaa. Esimerkiksi State of Euphoriaa en ole varmaan kertaakaan pystynyt kuuntelemaan vielä alusta loppuun samalla istumalla. Antisocial on ainut minulle toimiva kappale tuolla levyllä ja sekin on koveri. Among the Living taasen on MELKEIN rautaa alusta loppuun asti. Siksipä se The Greater of Two Evils toimiikin niin hyvin, kun parhaat kappaleet on kerätty samalle kiekolle (no on siellä se State of Euphorian Be All, End All mukana, joka ei suuresti innosta).
Sama homma täällä. Näin Anthraxin livenä ja vetivät jus noita Sound of White Noisen biisejä. Sehän on kokonaisuutenakin ihan hyvä levy. Vieläkin tulee joskus kuunneltua.
Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Pitkälti samaa mieltä. Komeasti on Scott Ian raahannut yhtyettä läpi vuosikymmenien erinomaisten, keskivertojen, huonojen ja helvetin huonojen levyjen myötä, mutta tyyli on jokseenkin pidetty samanlaisena. Anthraxissa on ollut ripaus huumoriakin mukana, jota muista Big Four - bändeistä ei voi sanoa. Se tuo heti maanläheisyyttä ja sen takia Anthrax toimiikin jollain rupisella klubilla minulle kuin uuden vuoden puhe Salen suuhun. Belladonna on ollut mulle the vokalisti tässä viritelmässä, mutta ei Bushiakaan voi moittia. Liian usein hänet unohdetaan, sillä yhtä lailla hän on iso osa Anthraxia, halusi tai ei. Belladonna on munkin mielestä saanut iän myötä mukavaa särmää äänimaailmaan samalla, kun maa on alkanut kutsua kasvoja puoleensa uurteineen. Luulen, että Belladonna olisi jopa jossain muussa yhtyeessä pystynyt haastavampaankin materiaalin tekoon kuin ”vain” Anthraxin luoma kappalemateriaali.
Neon nights jytäjää vallan makoisasti, ei RJD haudassaan kieri.
Useful Idiot
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Jaa niin, Ulcerateltakin tuli vähän aikaa sitten uusi albumi. Monesti nämä "tekniset" bändit kompastuu omaan näppäryyteensä ja mitään erityistä ei ole levyn jälkeen päähän jäänyt, mutta Ulcerate osaa kyllä tehdä mielenkiintoisia koukkuja ja punainen lanka pysyy käsissä. Plussaa tietysti myös näin hitaamman louskunnan suurena ystävänä siitä, että jotkut tämän levyn kappaleet lähentelee jo post-rockmaisia kaavoja.
Meininki - erittäin raskas.
Meininki - erittäin raskas.
Mielenkiintoinen bändi. Se onko tämä sitten metallia, mielestäni kyllä on, ainakin rimaa hipoen. Asenne ainakin on metallinen ja varmaan osaamistakin, en tunne soittimia, varsinkaan täss tapauksessa.
Kreator julkaisi eilen Youtubessa livekeikan Santiagosta 2018. Näitä Etelä-Amerikan keikkoja on aina hieno katsella kun porukka on ihan höpönä mukana. Varmaan ihan hieno soittaakin tuolla päin maailmaa.
Muutaman kerran bändin livenä nähneenä tykkään kyllä erittäin paljon tästä Teutoni-thrashista.
Muutaman kerran bändin livenä nähneenä tykkään kyllä erittäin paljon tästä Teutoni-thrashista.
Mahtiankka
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät, Anaheim Ducks, Luleå HF
Mainitaanpa täälläkin oululainen Mournful Lines, jonka uraa on tullut seurattua reilut seitsemän vuotta. Vuosittain olen bändin nähnyt livenä, joskus useammankin kerran vuodessa, ja on kyllä ollut mahtava seurata kehitystä. Jo ensimmäisellä keikalla vuonna 2013 laitoin merkille, että tässä on potentiaalia, vaikka silloin vielä paistoi läpi, että missään tapauksessa valmiista tapauksesta ei ollut kyse. Jäsenet kitaristi-laulaja Markus Jussilan ympärillä ovat vaihtuneet moneen otteeseen, mutta samalla bändi on ottanut isoja harppauksia.
Yleisömäärätkin keikoilla on jonkun verran vuosien saatossa lisääntyneet, mutta ei tämä vielä läheskään sellaista huomiota ole saanut, mitä ansaitsisi. Melankolista melodista ja suht kevyttä hevirokkia tarjoilee tämä bändi. Biisimateriaali on mielestäni tällaiselle pienemmän kokoluokan bändille oikein tarttuvaa ja hittipotentiaalia riittää.
Lauantaina järjestivät Kempeleen treenikämpältään livestriimin ja kyllähän tuon parissa mukavasti lauantai-ilta sujui.
Toinen, vähän uudempi löytö ulkomailta pitää myös nostaa tähän ketjuun, nimittäin hampurilainen Mono Inc. Olen joitain yksittäisiä biisejä kuullut aiemminkin, mutta tänä vuonna julkaistu The Book Of Fire -albumi räjäytti kyllä totaalisesti pankin. On tällä hetkellä omilla listoilla vuoden paras julkaisu. En oikein osaa edes sanoa mikä tässä bändissä toimii parhaiten. Jotenkin vaan tunnelma on kohdallaan. Enkä oikein tiedä mikä tämän genre virallisesti edes on, mutta kai tämän maininta tähän ketjuun sopii kuitenkin, vaikkei mistään erityisen raskaasta soitannasta kyse olekaan.
No, eipä tästä sen enempää, antakaa itse mahdollisuus, jos kiinnostaa.
Yleisömäärätkin keikoilla on jonkun verran vuosien saatossa lisääntyneet, mutta ei tämä vielä läheskään sellaista huomiota ole saanut, mitä ansaitsisi. Melankolista melodista ja suht kevyttä hevirokkia tarjoilee tämä bändi. Biisimateriaali on mielestäni tällaiselle pienemmän kokoluokan bändille oikein tarttuvaa ja hittipotentiaalia riittää.
Lauantaina järjestivät Kempeleen treenikämpältään livestriimin ja kyllähän tuon parissa mukavasti lauantai-ilta sujui.
Toinen, vähän uudempi löytö ulkomailta pitää myös nostaa tähän ketjuun, nimittäin hampurilainen Mono Inc. Olen joitain yksittäisiä biisejä kuullut aiemminkin, mutta tänä vuonna julkaistu The Book Of Fire -albumi räjäytti kyllä totaalisesti pankin. On tällä hetkellä omilla listoilla vuoden paras julkaisu. En oikein osaa edes sanoa mikä tässä bändissä toimii parhaiten. Jotenkin vaan tunnelma on kohdallaan. Enkä oikein tiedä mikä tämän genre virallisesti edes on, mutta kai tämän maininta tähän ketjuun sopii kuitenkin, vaikkei mistään erityisen raskaasta soitannasta kyse olekaan.
No, eipä tästä sen enempää, antakaa itse mahdollisuus, jos kiinnostaa.
Sama homma täällä Mono Inc.:n kanssa. Alkuvuodesta tuli vastaan Spotifyssä ja onpahan kova albumi. En tiedä mitä tämä on, jonkinlaista pehmometallia goottipopilla höystettynä kaiketi, mutta oli mitä oli, niin todella tarttuvia ralleja. Varsinkin tuo jälkimmäinen linkkaamasi Where The Raven Flies on kyllä kova.
Spotifyssä tätä albumia on tullut luukutettua, mutta täytyisi jostain vinyylinä hommata.
Sen sijaan tuo ensin linkkaamasi kotimainen Mournful Lines on tuntematon, mutta vaikutti sekin tutustumisen arvoiselta!
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Exhumed mädättää aivot uudella singlellään - ”Sopiva anthem näihin aikoihin”
Gore metal -partio Exhumed julkaisee 5. kesäkuuta Twisted Horror -splitin yhdessä death metal -yhtye Gruesomen kanssa. Splitti sisältää kolme biisiä Exhumedilta ja kaksi Gruesomelta.
www.inferno.fi
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Kyllähän potkii! Niin piti tämänkin bändin tulla syyskuussa Suomeen Kaappelitehtaalle, mutta 2021 sitten uusi yritys. Helvetin kovassa kunnossa kyllä aina Napikat.
Norjan parhaimmistoon kuuluva Enslaved ilostutti tänään uudella biisillä. Toimii ja kovaa.
Tämä kanukkibändi lienee tässä ketjussa jo useastikin mainittu, en jaksanut selata kaikkia läpi. Tällainen powermetal uppoaa meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin, loistava melodia kertsissä ja mimmillä on aivan upea ääni. Kirsikkana kakun päällä tuo Diomainen huudahdus Jee-eah.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy