Opetustyö

[Byvajet]

Nykyisen tietoni perusteella en usko, että nykymuotoisilla koulu-uudistuksilla on mitään vaikutusta ihmisten pärjäämiseen koulussa tai elämässä aikuisena.

Nykyisellä koulu-uudistuksella luodaan Suomesta luokkayhteiskuntaa. Selvä enemmistö oppilaista on keskitasoisia (normaalijakauma). On tärkeää, että näiden oppilaiden sosiaalinen tausta häivytetään koulutuksessa mahdollisimman tehokkaasti. Kodin vaikutus täytyy poistaa.

Nyt kuitenkin edetään juuri päinvastaiseen suuntaan. Mitä enemmän henkilökohtaista aktiivisuutta vaativassa koulussa kotoa saa tukea, sitä paremmin oppilas pärjää. Monilla kyvykkyydeltään keskitason oppilailla kodin tukea ei kuitenkaan ole.

Psykologian professorin mukaan koulu-uudistus syrjäyttää varmasti viidenneksen ja vaarantaa valtaosan tulevaisuuden.

Myös monet opettajat ovat reagoineet kielteisesti uudistukseen, koska he tietävät, mitä on koulun arki. Jos oppilaita ei pakoteta koulussa eikä pakoteta kotona, vaan oppiminen perustuu omaan aktiivisuuteen, niin merkittävältä osalta oppilaista jää oppimatta.

Erityisen kielteisesti ovat reagoineet vanhan polven opettajat, jotka ovat nähneet koulun ennen ja nyt. Koulun alasajohan on ollut meneillään jo kauan. Absoluuttiset oppimistulokset ovat jatkuvassa laskussa. Kun koulua kehitetään, tärkeää olisikin katsoa absoluuttisiin eikä suhteellisiin oppimistuloksiin. Kun osaamisen taso on ollut tasaisessa laskussa, niin eikö olisi syytä palata vanhaan sen sijaan että kehitetään uutta? Erityisen huolestuttavaa on se, että sellaisten aineiden kuin matematiikan ja äidinkielen opettajat huutavat hätäänsä. Nämä ovat aineita, jotka ovat kaikenlaisen osaamisen perusta.

Kaikki tuloksellisuus perustuu työn tekemiseen. Nyt viimeisetkin rippeet työn tekemisestä poistetaan kouluista. Jos oppilaalla on vanhemmat, jotka ymmärtävät työn tekemisen ja ahkeruuden merkityksen, he patistavat oppilasta kotona, mutta jos ei ole, oppilas ajautuu passiivisuuteen.

Suomalaisen koulun voimavara on ollut se, että koulu on saanut hyödynnettyä kyvykkyydeltään keskinkertaisten potentiaalin. Koulu-uudistus johtaa siihen, että merkittävä osa keskijoukosta jättää potentiaalinsa käyttämättä, koska kukaan ei sitä siltä vaadi. Kun keskinkertaisesta oppilaasta aikaisemmin saattoi tulla AMK-insinööri ja kunniallinen veronmaksaja, niin tulevaisuudessa yhä harvemmasta tulee, koska kukaan ei pakota keskinkertaisia tekemään työtä, joka oppimiseen vaaditaan.

Koulu, jossa ei aseteta vaatimuksia ja jossa ei vaadita työn tekemistä, ei voi olla menestyvä koulu. Tämä tullaan tulevaisuudessa näkemään. Hyvien perheiden lahjakkaat lapset pärjäävät jatkossakin, mutta keskinkertaiset luisuvat osaamattomuuteen. Hekin oppisivat, jos opettelisivat, mutta koska tulevaisuuden koulussa oppimista ei vaadita, he eivät opi.

EDIT. Lisään vielä tähän, että uudistukset ja uuden tekniikan käyttöönotto ei ole kielteistä. On kuitenkin tunnustettava tosiasiat eli kurin, keskittymisen ja työn tekemisen merkitys. Resursseihinsa nähden loisteliaasti PISA-tutkimuksissa menestyneessä virossa hyödynnetään uutta tekniikaa, mutta pidetään kiinni myös vanhasta.

"– Hyvää huomenta, kajauttavat oppilaat pulpettiensa takaa ryhdikkäinä seisten.

Alkamassa on Väätsan kuudesluokkalaisten kemian tunti.

Luokka ei ole hiljainen kuin huopatossutehdas, mutta kukaan ei rummuta pulpettia tai heittele paperitolloja. Oppilaat istuutuvat vasta luvan saatuaan.

Suomessa koulujen työrauha on Pisa-rankingissä OECD:n häntäpäässä. Virossa siitä ei edes keskustella. Tutkija Imbi Hennon mukaan sikäläisten koulujen opetusmenetelmät ovat perinteisempiä kuin meillä: opettajalla on auktoriteettia, jota oppilaat eivät kyseenalaista.

– Suomessa käydessäni ihmettelin, miksi oppilaat eivät oppitunnilla kuuntele tai kiinnitä huomiota opettajaan vaan puhuvat keskenään, Henno sanoo."

Viro teki mahdottomasta mahdollisen: Pisa-tutkimuksen uudet ihmelapset tulevat etelänaapurista, ja he ovat poikia | Yle Uutiset | yle.fi​

 

[Kirjoittelija]

Nykyisellä koulu-uudistuksella luodaan Suomesta luokkayhteiskuntaa. Selvä enemmistö oppilaista on keskitasoisia (normaalijakauma). On tärkeää, että näiden oppilaiden sosiaalinen tausta häivytetään koulutuksessa mahdollisimman tehokkaasti. Kodin vaikutus täytyy poistaa.

Miten ihmeessä poistat kodin vaikutuksen? Tuohan nyt on ihan täyttä utopiaa.

Koulu, jossa ei aseteta vaatimuksia ja jossa ei vaadita työn tekemistä, ei voi olla menestyvä koulu.

Onko Suomessa peruskoulussa ja lukiossa joskus vaadittu jotain? Minun lapsuudessani ja nuoruudessani näin ei ainakaan ollut.

 

[Byvajet]

Miten ihmeessä poistat kodin vaikutuksen?

Ei siitä voikaan poistaa kuin osan. Kotitaustan vaikutusta voidaan kuitenkin lieventää sillä tavalla, että koulussa vaaditaan. Tunneilla on oltava hiljaa, tunneilla on kuunneltava, läksyt on tehtävä, osaaminen on mitattava rehellisesti ja osaamattomat on jätettävät luokalleen, jotta eteenpäin ei pääse vaillinaisilla tiedoilla.

Onko Suomessa peruskoulussa ja lukiossa joskus vaadittu jotain? Minun lapsuudessani ja nuoruudessani näin ei ainakaan ollut.

Pystyville oppilaille koulu on tietysti helppoa, läpijuoksua. Mutta idea onkin ollut se, että myös vähemmän kyvykkäät, joista voi tulla tradenomeja ja AMK-insinöörejä ja sosiaalialan AMK-kasvatteja ja muita perustason puurtajia, on pakotettu oppimaan. On ymmärretty työn merkitys.

Nyt koulu-uudistuksella ruvetaan halveksimaan työn tekemistä. Ahkeruudesta tulee kirosana.

Arvosteluperusteita voidaan tietenkin muuttaa, jotta tuleva muutos ei vaikuttaisi niin pahalta, mutta totuus paljastuu esimerkiksi matematiikan absoluuttisessa tasossa. Kun ei osata, niin ei osata.

 

[TosiFani]

...Pystyville oppilaille koulu on tietysti helppoa, läpijuoksua. Mutta idea onkin ollut se, että myös vähemmän kyvykkäät, joista voi tulla tradenomeja ja AMK-insinöörejä ja sosiaalialan AMK-kasvatteja ja muita perustason puurtajia, on pakotettu oppimaan. On ymmärretty työn merkitys.

Nyt koulu-uudistuksella ruvetaan halveksimaan työn tekemistä. Ahkeruudesta tulee kirosana.

Arvosteluperusteita voidaan tietenkin muuttaa, jotta tuleva muutos ei vaikuttaisi niin pahalta, mutta totuus paljastuu esimerkiksi matematiikan absoluuttisessa tasossa. Kun ei osata, niin ei osata.

Miten peruskoulussa halveksitaan työntekemistä ja miten ahkeruudesta on tullut kirosana? Voisitko hieman avata tätä?

Monet opettajat, varsinkin yläkoulun aineopettajat, kiukuttelevat uutta opetussuunnitelmaa, koska se ravistelee heidän vuosikymmenien aikana muovautuneita työtapoja. Ymmärrän tämän, mutta en ole löytänyt uudesta opetussuunnitelmasta työntekemisen kieltämistä tai ahkeruuden väheksymistä.

 

[pernaveikko]

Onko Suomessa peruskoulussa ja lukiossa joskus vaadittu jotain? Minun lapsuudessani ja nuoruudessani näin ei ainakaan ollut.

Olen miettinyt paljonkin sitä olisiko minusta tullut joku oikeasti asiansa osaava insinööri, jos olisi läksyjä tehnyt. Se ei todellakaan ole mikään kunnia-asia, jos ei läksyjä tehnyt, mutta yleensä ne oli niin helppoja, että aamulla vähän vilkaisi tai sitten jollain välitunnilla nopeasti.

 

[sinikettu]

Samaa täytyy komppailla kuin edelliset. Itse olin varsin keskitason oppilas yläasteella, seiskalla ja kasilla taisi keskiarvo olla jossain 7,5-7,7 paikkeilla, enkä kyllä opiskellut sen enempää kuin oli pakko. Ei vanhemmatkaan jaksaneet paljon välittää koulumenestyksestä, kunhan mitään nelosia ei kokeista tullut. Viimesellä luokalla päätin hakee kaverin kanssa lukioon, jossa oli joku reilun kasin keskiarvovaatimus. Sain sitten korotettua aika paljon todistusta. Lukiossa sama homma jatkui ja päättötodistuksessa oli huikeet C:n paperit ja keskiarvo jonkin verran alle kasi.

Eipä se laiskuus peruskoulussa ja lukiossa millään lailla ole menestystä haitannut myöhemmin ja lääketieteelliseenkin menin heittämällä sisään muutamaa vuotta myöhemmin parin vuoden DI-opintojen siivittämänä.

Henkilökohtaisesti en usko, että peruskoulun ahkeruudella olisi paljoakaan merkitystä myöhemmässä elämässä, ellei se suoranaisesti estä vaikka opiskelupaikan saamista. Yliopistossa on se hyvä puoli, ettei todistuksella ole vittuakaan väliä, mutta toisen asteen koulutus on aika persiistä tämän suhteen, koska valinta tulee pääasiassa todistuksella. Toivottavasti yliopistoonkaan ei tule koskaan suuria todistusvalintakiintiöitä, kuten on huhuiltu. Aivan persiistä ja suosii liiallisesti sellaisia hikipinkoja, joilla ei oo mitään elämää teini-ikäisenä.

 

[sinikettu]

Nykyisellä koulu-uudistuksella luodaan Suomesta luokkayhteiskuntaa. Selvä enemmistö oppilaista on keskitasoisia (normaalijakauma). On tärkeää, että näiden oppilaiden sosiaalinen tausta häivytetään koulutuksessa mahdollisimman tehokkaasti. Kodin vaikutus täytyy poistaa.

Nyt kuitenkin edetään juuri päinvastaiseen suuntaan. Mitä enemmän henkilökohtaista aktiivisuutta vaativassa koulussa kotoa saa tukea, sitä paremmin oppilas pärjää. Monilla kyvykkyydeltään keskitason oppilailla kodin tukea ei kuitenkaan ole.

Psykologian professorin mukaan koulu-uudistus syrjäyttää varmasti viidenneksen ja vaarantaa valtaosan tulevaisuuden.

Voi pitää paikkansakin nykyään, kun penskoja on yhä hankalampi saada tekemään mitään järkevää elektroniikkalaitteilla olon sijasta.

Kuitenkin, mielestäni koululaitos on ollut enemmän tai vähemmän persiistä koko nykyisellään koko historiansa ajan. Itse en haluaisi, että ( todennäköiset) tulevat lapseni joutuisivat käymään nykymuotoista koululaitosta läpi, jos/kun tulevat perimään samoja temperamenttipiirteitä kuin minulla on. Yläaste ja lukio olivat paskimpaa aikaa elämästäni, vaikkei minua esimerkiksi kiusattu, oli kavereita riittävästi ja niin edelleen. Isoa osaa teini-ikäisistä ei missään tapauksessa pitäisi pakottaa istumaan kuutta tuntia yhdessä asennossa pulpetin ääressä missään päin maailmaa. Sudbury valley school -malli on yksi sellainen, josta diggailen aika lailla.

On todella sääli, ettei Suomessa (tai muuallakaan) ole yritetty rakentaa laajemmin virallisia koululaitoksia, jotka toimisivat vapaammilla periaatteilla kuin nykyiset koulut. Komppailet esimerkiksi kehityspsykologi Peter Grayn juttuja muun muassa hänen mahtavassa opuksessaan Free to learn. Peruskoulutuksen pitäisi mennä huomattavasti enemmän lapsen halujen ja luonnollisten käyttäytymismallien ehdolla. Eräs yksittäinen asia, mikä on mielestäni aivan järjetöntä, että jokaisen ihmisen pitää opiskella 95-100% samat asiat peruskoulussa, halusipa hän sitä tai ei.

 

[sampio]

Kuitenkin, mielestäni koululaitos on ollut enemmän tai vähemmän persiistä koko nykyisellään koko historiansa ajan. Itse en haluaisi, että ( todennäköiset) tulevat lapseni joutuisivat käymään nykymuotoista koululaitosta läpi, jos/kun tulevat perimään samoja temperamenttipiirteitä kuin minulla on. Yläaste ja lukio olivat paskimpaa aikaa elämästäni, vaikkei minua esimerkiksi kiusattu, oli kavereita riittävästi ja niin edelleen. Isoa osaa teini-ikäisistä ei missään tapauksessa pitäisi pakottaa istumaan kuutta tuntia yhdessä asennossa pulpetin ääressä missään päin maailmaa.

Piti olla osallistumatta tähän keskusteluun, mutta heitän nyt nopeasti kuitenkin, kun alkaa taas paistaa tämä perisynti peruskoulukeskustelussa läpi, eli vahvat mielipiteet löytyy, koska jokainen on siinä instituutiossa ollut osallisena. Joskus.

Koululaitosta ollaan nimenomaan kääntämässä koko ajan enemmän siihen suuntaan, että erilaiset temperamentit voivat löytää omia vahvuuksiaan. Tämä on osalle ulkopuolisista kirosana, kuten edelläkin on huomattu, ja osa varsinkin vanhan kaartin opettajista ei osin ymmärrettävästikään enää jaksa opetella uusia juttuja. Peruskoulu on instituutiona sellainen järkäle, ettei se vain yksinkertaisesti käänny kuin pikkuhiljaa. Osa kasarilla opettaneista dissaa uutta opsia, koska heidän mukaansa samaa on jauhettu eri nimillä jo vuosia. Vaan kun verrataan koulua 30 vuotta sitten nykypäivään, on muutos selkeä. Ei ehkä jossain kyläkoulussa Pohjanmaalla, mutta esim. oma työpaikkani on modernimpien opettajien ryhmissä jo aikalailla erilaisia kuin kymmenen, kaksikymmentä vuotta sitten, eikä meilläkään mikään etulinjan opinahjo ole.

Mutta joo, ei tätä samaa rautalankaa jaksa hirveästi käännellä. Tämä ei ole oikeastaan sen erityisemmin sulle, @sinikettu vaan ihan yleisesti: Peruskoulu on suomalainen menestystarina, mutta sen on elettävä ajassa. Ja jossain määrin edustaa myös pysyvyyttä. Aika kova tehtävä. Tätä arvioitaessa on toki hyvä laukoa vahvoja mielipiteitä ja sivuuttaa opettajien ammattitaito, koska jokainen tietää, että paska paikka se on. Hauskaa on sekin, että nämä muistikuvat ajoittuvat murrosikään, jolloin suurinta osaa ihmisistä mikään ei kiinnosta, ei varsinkaan auktoriteetit.

Palataan asiaan, jos ehditään. Nyt kansakoulunopettaja ottaa oluen.

 

[sinikettu]

Mutta joo, ei tätä samaa rautalankaa jaksa hirveästi käännellä. Tämä ei ole oikeastaan sen erityisemmin sulle, @sinikettu vaan ihan yleisesti: Peruskoulu on suomalainen menestystarina, mutta sen on elettävä ajassa. Ja jossain määrin edustaa myös pysyvyyttä. Aika kova tehtävä. Tätä arvioitaessa on toki hyvä laukoa vahvoja mielipiteitä ja sivuuttaa opettajien ammattitaito, koska jokainen tietää, että paska paikka se on. Hauskaa on sekin, että nämä muistikuvat ajoittuvat murrosikään, jolloin suurinta osaa ihmisistä mikään ei kiinnosta, ei varsinkaan auktoriteetit.

En nyt sinänsä ymmärrä, miksi tästä ei saisi latoa vahvoja mielipiteitä. Onko ihmisten kokemukset nykyisestä järjestelmästä täysin arvottomia? Kyseessä on valtiollinen, historiallisesti varsin joustamaton laitos, jonka käytännössä jokaisen täyty läpi käydä, ja joka mielestäni syrjii hyvin isoa osaa ihmisistä joustamattomuuden takia.

Suomalainen peruskoulujärjestelmä voi olla ja onkin tavallaan menestystarina. Mutta konkreettisesti en tiedä, miten se menestystarina jatkuu koulusta eteenpäin. Suomi ei nähtävästi ole kaiken kaikkiaan sen parempi ja menestyneempi maa kuin esimerkiksi muutkaan Pohjoismaat. Käsittääkseni normaalien koululaitoksien ulkopuolella oppimiset läpikäyneet ihmiset eivät poikkea normaalin peruskoulun oppimäärän käyneistä oikeastaan mitenkään, paitsi käsittääkseni oppimismotivaation kohdalla, joka onmerkittävästi pienempi normaalin koulun käyneillä. Jos tämä pitää paikkaansa, niin miksi ihmisten elämä pitäisi tehdä hankalammaksi Suomalaisen menestystarinan peruskoulussa, jos oppimistulokset ja menestyminen aikuisena ovat samaa luokkaa sen ulkopuolellakin?

Suomessa ei taida olla myöskään esimerkiki korkeakoulutettuja sen enempää kuin muissakaan vastaavanlaisissa vauraissa valtioissa. Wikin artikkeli mukaan Suomessa on abouttiarallaa saman verran korkeakouluista valmistuneita kuin muissakin Pohjoismaissa.. Ja Suomessa on tosiaan Euroopan pisimpiä valmistumisaikoja korkeakouluista. Käsittääkseni suomalaisen opetusjärjestelmän "menestystarina" juontuu vain ja ainoastaan kouluaikaisesta kansainvälisestä menestyksestä. Se ei tokikaan ole vähäinen meriitti, mutta itse en jaksaisi liikaa keskittyä pelkästään lapsuuden ja nuoruuden ajan vaikutuksiin, vaan myös siihen, millaisia jälkivaikutuksia koulutusjärjestelmällä on peruskoulutuksen jälkeen. Nykyisen tietoni mukaan Suomalainen koulutusjärjestelmän edut eivät jatku millään yhteiskunnallisellla tasolla konkreettisesti peruskoulun jälkeen verrattuna muihin maihin. Jos jollain on laadukasta informaatiolähdettä aiheeseen, jossa tarkestellaan Suomalaisen koulutusjärjestelmän konkreettisia etuja, jotka jatkuvat peruskoulutuksen jälkeen, otan mielellään sen vastaan.

Toiseksi, ei ole mitään tietoa, millainen Suomalaisen peruskoulun menestystarina voisi olla, jos se olisi rakennettu huomattavasti joustavammin kuin nykyään. Kaikkien asioiden pohtimiseen ei myöskään tarvitse merkittävää alan kokemusta tai ammattitaitoa. Joissain asiosissa järjestelmän ylläpitäjänä oleminen voi sokeuttaa muilta vaihtoehdoilta, pitää status quota yllä ilman kummoistakaan reflektiota ja kritiikkiä asiaa kohtaan tai jatkaa fakkiutunutta ajattelutapaa kyseenalaistamatta sitä mitenkään.

En väitä, että minulla sen enempää tietoa tai näkemystä koulutuspolitiikasta olisi, mutta mielestäni ei ole kovinkaan järkevää väittää, että nykyinen Suomalainen peruskoulun menestystarina olisi paras mahdollinen vaihtoehto, eikä sitä voisi paremmaksi muuttaa. Muita vaihtoehtoja kun ei Suomessa ole edes testattu modernilla aikakausilla.

 

[pernaveikko]

Kuitenkin, mielestäni koululaitos on ollut enemmän tai vähemmän persiistä koko nykyisellään koko historiansa ajan. Itse en haluaisi, että ( todennäköiset) tulevat lapseni joutuisivat käymään nykymuotoista koululaitosta läpi, jos/kun tulevat perimään samoja temperamenttipiirteitä kuin minulla on.

Ei siellä ole mikään pakko käydä. Yle Uutisissa oli raportti joskus pari viikkoa sitten kotiopetuksesta. Luvut oli tosi pieniä mitkä sellaista tekee, mutta siinä se oppivelvollisuus täyttyi noinkin.

 

[Byvajet]

Koululaitosta ollaan nimenomaan kääntämässä koko ajan enemmän siihen suuntaan, että erilaiset temperamentit voivat löytää omia vahvuuksiaan.

On tietenkin hienoa, että erilaiset temperamentit ja persoonallisuudet ja ylipäänsä ihmiset huomioidaan. Se on kunnioitettava tavoite. Keltikangas-Järvinen kuitenkin tunnetaan nimenomaan temperamenttitutkijana ja hän on voimakkaasti koulu-uudistusta vastaan.

K-J:n näkemykset ovat tervejärkisiä. Poikien keskittymisvaikeuksia ei ratkaista lisäämällä viihdettä tai hälyä vaan vaatimalla keskittymisen ja sisäisen maailman hallinnan opettelua. Tuloksia ei tule oppilaiden itseohjautuvuudella, koska siihen ei ole kykyä edes yliopisto-opiskelijoilla. Tulosta tulee työn tekemisellä.

Jos ihminen on lahjakas (ja mahdollisesti persoonallisuudeltaan perusjoukosta poikkeava) niin kuin ilmeisesti esimerkiksi @sinikettu, niin minusta koulu voi tarjota löysää niin paljon kuin sielu sietää, kunhan hommat tulee vain tehtyä, mutta yleisesti ottaen tässä uudistuksessa pelottaa se, että kuvitellaan perusjamppojen pärjäävän ilman puurtamista.

Tämä näkemys ei minusta mitenkään liity siihen, että jokainen on asiantuntija, koska on käynyt koulun, vaan siihen, että työ ja tulokset ovat kiistatta yhteydessä toisiinsa. Opiskelutyötä voi tehdä monella tavalla, mutta aina se vaatii keskittymistä ja pänttäämistä.

Minusta kouluun tulisi suhtautua kuin (jääkiekko)valmentajan pestiin. Tyyli on vapaa, kunhan tulosta tulee. Tulos täytyy kuitenkin uskaltaa kohdata. Jos absoluuttiset oppimistulokset heikkenevät niin kuin parhaillaan tapahtuu, niin silloin on myönnettävä totuus ja palattava aikaisempaan pelisysteemiin. Uutta voi aina kokeilla, mutta uuteen hirttäytyminen pelkän uudistamisen ilosta on typerää.

 

[sampio]

En nyt sinänsä ymmärrä, miksi tästä ei saisi latoa vahvoja mielipiteitä. Onko ihmisten kokemukset nykyisestä järjestelmästä täysin arvottomia? Kyseessä on valtiollinen, historiallisesti varsin joustamaton laitos, jonka käytännössä jokaisen täyty läpi käydä, ja joka mielestäni syrjii hyvin isoa osaa ihmisistä joustamattomuuden takia.

Ei ole kysymys mielipiteiden arvottomuudesta, vaan nimenomaan sitä, että ne ovat mielipiteitä, jotka vieläpä pohjautuvat usein vähintään kymmenen vuoden tai yleensä vielä pidemmän ajan taakse. Kyllä, muutos on hidasta, mutta sitä tapahtuu jatkuvasti.

Suomalainen peruskoulujärjestelmä voi olla ja onkin tavallaan menestystarina. Mutta konkreettisesti en tiedä, miten se menestystarina jatkuu koulusta eteenpäin. Suomi ei nähtävästi ole kaiken kaikkiaan sen parempi ja menestyneempi maa kuin esimerkiksi muutkaan Pohjoismaat. Käsittääkseni normaalien koululaitoksien ulkopuolella oppimiset läpikäyneet ihmiset eivät poikkea normaalin peruskoulun oppimäärän käyneistä oikeastaan mitenkään, paitsi käsittääkseni oppimismotivaation kohdalla, joka onmerkittävästi pienempi normaalin koulun käyneillä. Jos tämä pitää paikkaansa, niin miksi ihmisten elämä pitäisi tehdä hankalammaksi Suomalaisen menestystarinan peruskoulussa, jos oppimistulokset ja menestyminen aikuisena ovat samaa luokkaa sen ulkopuolellakin?

Meidän systeemimme on omilla mausteillaan ruotsalaista alkuperää, mutta ainakin toistaiseksi paremmin toteutettua kokonaisuudessaan kuin alkuperämaassa. Pohjoismaiset koululaitokset nyt ylipäätään ovat varsin lähellä toisiaan, eikä koulut instituutioina merkittävästi tietenkään poikkea toisistaan globaalistikaan. Tarkoitukseni ei varsinaisesti ole nostaa suomalaista systeemiä virheettömäksi ja koululaitoksen huipentumaksi, vaan todeta vain, että se on aika tolkuttoman hyvä ja kaikessa tasapäistävyydessäänkin erittäin toimiva. Voit miettiä, millainen paikka Suomi olisi, ellei tätä koko kansan kattavaa päiväkotijärjestelmää, jossa osa oppii ja sosiaalistuukin hyvin, olisi olemassa.

Toiseksi, ei ole mitään tietoa, millainen Suomalaisen peruskoulun menestystarina voisi olla, jos se olisi rakennettu huomattavasti joustavammin kuin nykyään. Kaikkien asioiden pohtimiseen ei myöskään tarvitse merkittävää alan kokemusta tai ammattitaitoa. Joissain asiosissa järjestelmän ylläpitäjänä oleminen voi sokeuttaa muilta vaihtoehdoilta, pitää status quota yllä ilman kummoistakaan reflektiota ja kritiikkiä asiaa kohtaan tai jatkaa fakkiutunutta ajattelutapaa kyseenalaistamatta sitä mitenkään.

Niin, edelleen kiitos luottamuksesta opettajien ammattitaitoon. En ota tätä henkilökohtaisesti, mutta se vain on jotenkin hassua, että näitä mielipiteitä heitellään ihan puhtaalla mututuntumalla perehtymättä edes pintapuolisesti opetussuunnitelmiin. No, ymmärrän sen sikäli, etteivät ne varmasti perusjamppoja kiinnosta, ellei omia muksuja satu olemaan koulutiellä, eikä kaikkia edes silloin, mutta sanotaan nyt näin, että toivoisin jonkinlaista kompetenssia, jos kuitenkin olet lyttäämässä sekä peruskoulun merkitystä että vihjaat opettajakunnan näköalattomuuteen. Toki joustamattomuutta, kapeakatseisuutta ja nurkkakuntalaisuutta löytyy, kuten kaikissa ammattiryhmissä, mutta yhtälailla moni opettaja aidosti pyrkii kehittämään koulutusta ja tekee valtavasti duunia sen eteen, että suomalainen peruskoulu voi jatkossakin tarjota sadoilletuhansille lapsille ja nuorille eväitä elämään laadukkaasti. Opettajan duuni kun ei ole vain opettamista ja kokeiden korjaamista, vaan tällä hetkellä esim. omasta ajastani ison osan haukkaa kollegojeni kouluttaminen digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöön, jotta he voivat ajan kanssa ottaa näitä välineitä opetukseen - eteneminen on erittäin hidasta, mutta etenemistä kuitenkin.

En väitä, että minulla sen enempää tietoa tai näkemystä koulutuspolitiikasta olisi, mutta mielestäni ei ole kovinkaan järkevää väittää, että nykyinen Suomalainen peruskoulun menestystarina olisi paras mahdollinen vaihtoehto, eikä sitä voisi paremmaksi muuttaa. Muita vaihtoehtoja kun ei Suomessa ole edes testattu modernilla aikakausilla.

Kuka näin on väittänyt? Erittäin hyvin se kuitenkin tämänkin ketjun kaltaisessa ristitulessa on selvinnyt ja paikkansa täyttänyt.

 

[sinikettu]

Kiitos vastauksesta nimimerkille @sampio, vaikka hieman provosoivasti kirjotinkin. Nykyinen koulujärjestelmä varmastikin on hyödyllinen suurelle määrälle ihmisiä. Henkilökohtaisesti en vaan koe hyötyneeni peruskoulutuksesta erityisesti, enkä liene ainoa tämän suhteen.

Mitä tulee tuohon mainitsemaasi "opettajiin luottamiseen", niin laadukkaat opettavat varmastikin parantavat oppilaiden koulumenestystä. Olen vaan lukenut Yhdysvalloista ihan tarpeeksi tutkimusta aiheesta, joiden mukaan laadukkaiden opettajien vaikutukset haihtuvat melko nopeasti pois, kun ihmiset siirtyvät muualle. Tässä ihan pätevä ja lähdemateriaaliin nähden tiivis kirjoitus aiheesta: Teachers: Much More Than You Wanted To Know | Slate Star Codex

Ylipäänsä lapsuuden ja nuoruuden ajan interventiot ja erityispanostaminen tuottavat tutkimusten mukaan masentavan huonoja tuloksia resurssien kulutukseen nähden pitkällä aikavälillä. Ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä on äärimmäisen hankalaa tieten tahtoen muuttaa ja silloin kun siinä onnistutaan, suurin osa vaikutuksesta yleensä katoaa muutamissa vuosissa, kun henkilö lähtee omillensa.

Nykyisen tietoni valossa en vaan jaksa uskoa, että Suomessa peruskoulumenestyksellä on merkittävää vaikutusta peruskoulun jälkeiseen aikaan, paitsi opiskelupaikan saannista sisäänpääsyn ollessa todistuspainotteinen. Voin toki olla väärässäkin asian suhteen.

 

[sampio]

On tietenkin hienoa, että erilaiset temperamentit ja persoonallisuudet ja ylipäänsä ihmiset huomioidaan. Se on kunnioitettava tavoite. Keltikangas-Järvinen kuitenkin tunnetaan nimenomaan temperamenttitutkijana ja hän on voimakkaasti koulu-uudistusta vastaan.

Tietämättä lopulta kentän tilannetta kovinkaan hyvin. Tai näin ainakin omituisilla kannanotoillaan on antanut ymmärtää.

K-J:n näkemykset ovat tervejärkisiä. Poikien keskittymisvaikeuksia ei ratkaista lisäämällä viihdettä tai hälyä vaan vaatimalla keskittymisen ja sisäisen maailman hallinnan opettelua. Tuloksia ei tule oppilaiden itseohjautuvuudella, koska siihen ei ole kykyä edes yliopisto-opiskelijoilla. Tulosta tulee työn tekemisellä.

Kuka tuo lisää viihdettä kouluihin? Tässä vain painottuu se, ettei K-J ole täysin perillä nykyisestä peruskoulusta ja OPSin soveltamisesta käytäntöön. Digitaalisuus ei tarkoita viihteellisyyttä tai pelillistäminen pelkkää pelaamista. Eikä oppilaiden itseohjautuvuus sitä, että kaikki pitää tehdä itse. Tiedän, että joissain kouluissa tässä on menty varsin pitkälle, mutta se ei edelleenkään tarkoita sitä, että koko peruskoulu olisi yhtäkkiä muuttunut paikaksi, jossa opettajat vain katsovat päällisiin puolin lasten perään ja oppilaat laitettaisiin googlaamaan vastauksia pädeillään. Parhaillaan eletään aikamoista murroskautta digitaalisuuden osalta ja siihen yhdistettynä OPSin tulkinta on mennyt osin ylitse. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muutosta pitäisi pelätä tai suorastaan vastustaa. Peruskoulu ei voi olla mikään kasarilinnake. Muutos tulee sallia, mutta se pitää yhtälailla ola mahdollisimman luonteva, eikä missään tapauksessa yhtäkkinen.

Jos ihminen on lahjakas (ja mahdollisesti persoonallisuudeltaan perusjoukosta poikkeava) niin kuin ilmeisesti esimerkiksi @sinikettu, niin minusta koulu voi tarjota löysää niin paljon kuin sielu sietää, kunhan hommat tulee vain tehtyä, mutta yleisesti ottaen tässä uudistuksessa pelottaa se, että kuvitellaan perusjamppojen pärjäävän ilman puurtamista.

Koulua on uudistettu läpi sen historian. Kuten aiemmin kirjoitin, osa kokeneemmista opettajista perustelee muutosvastarintansa sillä, että tätä samaa on puhuttu jo 30 vuoden ajan, eikä mitään ole tapahtunut. No vittu on. Ei tämä uusin OPS-päivitys ole mitään poikkeavaa toimenpiteenä, mutta sisällössä on toki tiettyjä vahvoja painotuksia, ja mielestäni ihan syystä - ellei niitä vaadita, ei tällaisen mammuttimaisen paatin kurssi muutu. Hetkellisesti saattaa tasapaino horjahtaa yksilöiltä, mutta vaikka se valitettavaa onkin, ei kokonaisuuden kannalta ole merkitystä sillä, että joissain kouluissa homma läikkyy yli.

Tämä näkemys ei minusta mitenkään liity siihen, että jokainen on asiantuntija, koska on käynyt koulun, vaan siihen, että työ ja tulokset ovat kiistatta yhteydessä toisiinsa. Opiskelutyötä voi tehdä monella tavalla, mutta aina se vaatii keskittymistä ja pänttäämistä.

Pänttääminen riippuu todella paljon oppiaineesta. Kielissä se on välttämätöntä, mutta esimerkiksi omassa oppiaineessani historiassa en näe sitä kovinkaan järkevänä, vaan painotan enemmän sitä, että oppilaani uskaltaisivat ajatella itsenäisesti, osaisivat löytää alkuperäisille lähteille ja kyseenalaistaa sen, minkä kuulevat, näkevät ja lukevat. Toki me käymme läpi myös ihan perinteistä matskua muistinpanoineen, mutta missioni ei ole opettaa heille historian faktoja vaan yhdenlainen tarina tapahtuneista. Se on todettu jo monen ikäluokan kohdalla, ettei faktat painu kuin asiasta kiinnostuneiden tai riittävän lahjakkaiden mieliin, mutta se, mitä kullekin pystyy syöttämään kolmen vuoden aikana määrätietoisesti, on em. historian taidot. Tämän lisäksi koen itse tarinallisuuden ja historiallisen empatian herättämisen huomattavasti hedelmällisempänä oppimisen keinona kuin faktojen paukuttamisen.

Minusta kouluun tulisi suhtautua kuin (jääkiekko)valmentajan pestiin. Tyyli on vapaa, kunhan tulosta tulee. Tulos täytyy kuitenkin uskaltaa kohdata. Jos absoluuttiset oppimistulokset heikkenevät niin kuin parhaillaan tapahtuu, niin silloin on myönnettävä totuus ja palattava aikaisempaan pelisysteemiin. Uutta voi aina kokeilla, mutta uuteen hirttäytyminen pelkän uudistamisen ilosta on typerää.

Nykyisen OPSia on turha kyseenalaistaa tässä vaiheessa, koska se tuli voimaan toissa syksynä. Nykyiset seiskaluokkalaiset ovat ensimmäinen ikäluokka, joka yläkoulussa sen mukaan opiskelee. K-J arvostelee nykyistä OPSia tuntematta kenttää, sinä taas vedät johtopäätöksiä aiempien opetussuunnitelmien vaikutuksesta oppimistuloksiin. Kumpikaan ei ole asian ytimessä - minä luulen, että kyseessä on aivan luontainen kehityskulku, koska nykyinen katto tuli vastaan. Suomalaisnuorten arki alkoi olla jo sen verran kaukana peruskoulusta kaikkine taantuman tuomine ongelmineen ja jopa 90-luvun laman vaikutuksineen, että korjausliikettä kaivattiin ehkä aiempaa terävämpänä. Nyt se on tehty, mutta osa opettajakunnnasta ja kouluista lähti tähän osin digitalisaatiohuumassaan liiankin innokkaasti ja OPSia ylitulkiten. Tämäkin tasoittuu aikanaan. Itse luotan opettajakunnan keskimääräiseen ammattitaitoon ja rehtoreiden johtajuuteen siinä, että lopulta pahimmat ylilyönnit paikataan, mutta lasta ei kuitenkaan heitetä pesuveden mukana.

 

[sampio]

Henkilökohtaisesti en vaan koe hyötyneeni peruskoulutuksesta erityisesti, enkä liene ainoa tämän suhteen.

Lukemaan, laskemaan ja sosiaalisia suhteita oppii kotonakin, mutta vain niin pitkään, kun siellä on resursseja siihen. Meillä on vuosittain muutama kotikoululainen, jotka suorittavat koulun tenttimällä ja muilla suorituksilla, mutta laajemmassa mittakaavassa tämä ei nykyjärjestelyin onnistuisi. Jos oloisuhteet kotona ovat kunnossa, luotan täysin keskivertosuomalaisen kykyyn huolehtia lapsensa oppivelvollisuudesta, mutta tähän ei varmaankaan tarvitse tutkimustietoa linkittää todetessani, että näin aika monessa perheessä ei ole. Suomalainen yhteiskunta olisi merkittävästi erilainen ilman peruskoulutusta. Todennäköisesti paljon huonompi, vaikka tätä toki on vaikea todentaa millään tavalla.

Mitä tulee tuohon mainitsemaasi "opettajiin luottamiseen", niin laadukkaat opettavat varmastikin parantavat oppilaiden koulumenestystä. Olen vaan lukenut Yhdysvalloista ihan tarpeeksi tutkimusta aiheesta, joiden mukaan laadukkaiden opettajien vaikutukset haihtuvat melko nopeasti pois, kun ihmiset siirtyvät muualle. Tässä ihan pätevä ja lähdemateriaaliin nähden tiivis kirjoitus aiheesta: Teachers: Much More Than You Wanted To Know | Slate Star Codex

Ylipäänsä lapsuuden ja nuoruuden ajan interventiot ja erityispanostaminen tuottavat tutkimusten mukaan masentavan huonoja tuloksia resurssien kulutukseen nähden pitkällä aikavälillä. Ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä on äärimmäisen hankalaa tieten tahtoen muuttaa ja silloin kun siinä onnistutaan, suurin osa vaikutuksesta yleensä katoaa muutamissa vuosissa, kun henkilö lähtee omillensa.

Amerikkalainen järjestelmä poikkeaa niin paljon suomalaisesta, että en lähtisi aivan täysin tyrmäämään esim. hyvin järjestetyn erityisopetuksen merkitystä isojenkaan joukkojen kohdalla - vuosittain iso joukko suomalaisia nuoria saa päättötodistuksen, opiskelupaikan tai ammatin näiden järjestelyiden ja pääosin todella kovan luokan ammattilaisiksi arvostamieni erkkojen duunin vuoksi. Puhutaan porukasta, joka vielä muutama vuosikymmen sitten putosi täysin rattailta nelosriveillään ja käytöshäiriöillään. Toki yksilöllä on vastuunsa, enkä väitä, että opettajan merkitys kantaisi välttämättä sen pidemmälle kuin tuon yhden myrskyvaiheen ylitse, mutta joskus se on merkittävä. Tai toisaalta, mun kiinnostukseni historianopettamiseen heräsi lukiossa silloisen opettajani myötä. Kai sekin jonkinlainen sysäys on, enkä ole ainoa lajissani.

Nykyisen tietoni valossa en vaan jaksa uskoa, että Suomessa peruskoulumenestyksellä on merkittävää vaikutusta peruskoulun jälkeiseen aikaan, paitsi opiskelupaikan saannista sisäänpääsyn ollessa todistuspainotteinen. Voin toki olla väärässäkin asian suhteen.

Keskivertojampalle ei peruskoulu varmastikaan sanele sen kummempia suuntaviivoja kuin tuo keskiarvorajalliseen toisen asteen koulutukseen pääsy. Kaverisuhteet, yleistieto ja sosiaaliset suhteet ovat hyvin yksilöllisiä juttuja, mutta eivät sanele nekään lopputulemaa. Eli olen samaa mieltä, että menestyminen peruskoulussa ei ole niinkään iso juttu. Peruskoulu itsessään on sitäkin merkityksellisempi koko yhteiskunnan kannalta.

 

[Kirjoittelija]

Eli olen samaa mieltä, että menestyminen peruskoulussa ei ole niinkään iso juttu.

Jos hyvien numeroiden saaminen peruskoulussa lasketaan "menestymiseksi", ainakin peruskoulu opettaa, että menestymiseen ei vaadita työntekoa.

 

[TosiFani]

Jos hyvien numeroiden saaminen peruskoulussa lasketaan "menestymiseksi", ainakin peruskoulu opettaa, että menestymiseen ei vaadita työntekoa.

Sinulla on ilmeisesti laaja kokemus peruskoulusta, arvioinnista, opetussuunnitelmista jne.

 

[Kirjoittelija]

Sinulla on ilmeisesti laaja kokemus peruskoulusta, arvioinnista, opetussuunnitelmista jne.

Ei ole. Voi toki hyvin olla, että Tampereen keskustassa arviointiperusteet olivat nuoruudessani paljon löyhemmät kuin lähiökouluissa, ja jossain Tesomalla ei sluibailijoille jaeltu avokätisesti kymppejä ja ysejä.

 

[sampio]

Pakko nyt tässä yhteydessä todeta sekin, että jos otetaan satunnaisesti yli ysin keskiarvolla yläkoulunsa suorittaneita ja verrataan heidän opiskelu- ja urakehitystä vaikka 20 vuoden päästä seiskan keskiarvolla peruskoulunsa päättäneisiin, uskoisin jonkinlaista positiivista korrelaatiota olevan kiitettävän oppilaiden hyväksi. Tämä millään tapaa vähättelemättä heikommin selviytyneitä tai väittämättä edelleenkään, että yläkoulumenestys erityisesti sanelisi tulevaisuutta. On vain aika luonnollista, että mikäli hoitaa asiansa nuoresta saakka hyvin ja jopa määrätietoisesti - mikä ei todellakaan aina tarkoita negatiivissävytteistä pingottamista - päätyy todennäköisemmin hyvään ammattiin hyvällä palkalla katuojan sijaan.

Edellisestä osin johdettuna mua hiukan harmittaa, kun puhutaan tyttöoppilaiden pingottamisesta ja kouluun panostamisesta. Ymmärrän huolen silloin, kun elämään ei mahdu kuin kympit, viivasuorat marginaalit ja lukupäiväkirjat, mutta harvemmin näin kuitenkaan on. Huoltajien olla kartalla lapsensa jaksamisesta harrastuksien ja koulun ristitulessa, mutta jos suhteellisen normaalia elämää viettävä lapsi/nuori tekee määrätietoisesti töitä opiskelujensa eteen, en ymmärrä yhtään keskustelua, jossa tällaista pidetään jotenkin huonona asiana leimaamalla se hikuttamiseksi ja pingottamiseksi sekä vähättelemällä varsinkin tyttöjen oppimistuloksia, "koska ne vain pänttää". Onko sitten kyse miehisestä alemmuudentunteesta, kun usein nämä keskustelut käydään nimenomaan poikien ja miesten kesken ja kohteena on myös se pieni osa pojista, jotka pyrkivät töitä tekemään jo peruskoulunsa eteen. Poikien keskuudessa tuntuu olevan pikemminkin noloa, jos koulun eteen jotain tekee, ja tämän kulttuurin murtaminen on mun mielestäni yksi avain oppimistuloksien nousuun. Isillä ja muilla esikuvilla on tässä aika suuri rooli.

 

[TosiFani]

Ei ole. Voi toki hyvin olla, että Tampereen keskustassa arviointiperusteet olivat nuoruudessani paljon löyhemmät kuin lähiökouluissa, ja jossain Tesomalla ei sluibailijoille jaeltu avokätisesti kymppejä ja ysejä.

Olet jo muutaman vuoden mainostanut olevasi poikkeuksellisen älykäs, joten sinun osaamisesi ei kerro mitään peruskoulun vaativuudesta tai arvioinnista.

Peruskoulu antaa oppilaille nimensä mukaisesti perustaitoja, sen tehtävä ei ole pakottaa ketään opiskelemaan. Motivaatio on opiskelun tärkein lähtökohta, porkkana toimii aina keppiä paremmin. Opettajat voivat käyttää pänttäämistä ja ulkolukemista työvälineinä, mutta tärkeintä on saada oppilaat motivoitumaan opiskelusta.

 

[TAM]

Täällä palstallakin kun on opettajia, niin haluaisin kysyä miten kouluissa toimii opettajien välinen kommunikaatio. Nyt lähinnä tarkoitan alakoulua, mutta toki yläkoulun (ja lukionkin) osalta saa kommentoida. Eli onko kouluissa opettajilla jonkinnäköistä keskinäistä keskustelua opettajan työstä tai metodeista. Samasta asiasta oli HS:ssäkin joku juttu tai kolumni joskus viikko tai pari sitten.

Eli kun nykyään aika paljon työelämässä tehdään töitä tiimeissä ja pienryhmissä, niin päteekö sama opettamiseen? Annetaanko kollegoille palautetta siitä miten hommat hoituvat tai vaihdetaanko kokemuksia siitä mitkä toimintatavat on itse kokenut hyviksi ja näin kehitetään sekä itseä että koko työyhteisöä. Vai onko opettaminen yksinäistä puurtamista, jossa jokainen hoitaa työnsä siellä luokkahuoneen seinien sisällä kuten itse parhaaksi kokee ilman palautetta omatta suorittamisesta?

Ja toinen asia on se, että jos luokassa on vaikkapa oppilas joka vaatii erityistä tukea (eli on erityisen tuen päätös olemassa), niin luonnollisesti näitä asioita käsitellään siellä oppilashuoltoryhmissä tms. kokouksissa. Mutta sitten siinä lukukauden mittaan kun tilanne kehittyy johonkin suuntaan, niin keskustelevatko opettajat tällaisista muutoksista tai hyviksi havaituista toimintatavoista keskenään siten että kaikki kyseistä oppilasta opettavat opettajat olisivat jotenkin samalla viivalla? Vai pitääkö siinä aina olla vanhempien viestinviejänä? Oman kokemukseni mukaan kommunikaatio opettajien välillä tuntuu menevän ainakin meidän tapauksessamme lähinnä vanhempien välityksellä eli jokaisen opettajan kanssa joutuu käymään samat asiat läpi erikseen. Tai joku opettaja viestittää vanhempien suuntaan tilanteesta ja sitten vanhemmat kertovat havainnoista muille opettajille. Eikä siinä mitään, kyllähän se onnistuu, mutta siitä pitää vain olla tietoinen eikä olettaa mitään siitä että tieto kulkisi suoraan opettajalta opettajalle. Alkuun olimme hieman ihmeissämme ja jonkin verran turhautuneita kun samoja asioita joutui käymään moneen kertaan eri henkiöiden kanssa.

Tietenkin ymmärrän että ihmiset ja opettajat ovat erilaisia. Ja koulutkin ovat erilaisia. Lisäksi on vaitiolovelvollisuuden piirissä olevia asioita. Mutta silti tuntuu välillä jotenkin kovin kankealta kommunikointi opettajien kanssa ja on jäänyt sellainen kuva että jokainen opettaja hoitaa sen oman ruutunsa ilman kommunikaatiota kollegoiden kanssa.

 

[Iisoppi]

Ylen alueuutisista kuultua. Lahti on mukana kokeilussa (tai ehkä on) jossa opettajien palkka määräytyy kokonaistyöajan mukaan eikä vain opetustuntien mukaan. Opettajilla menee aika tuntien valmisteluun sekä oppilaiden vanhimpien kanssa kommunikointiin. Nyt halutaan saada tämä aika palkkauksen piiriin. Olen aina luullut että luokanopettajat saa kuukausipalkkaa johon ei vaikuta kuinka paljon heillä on tunteja tai muita töitä. Ehkä olen väärässä ja heillä on oppitunti perusteinen palkkaus. Mitään artikkelia tai lisätietoja en netistä löytänyt kokeilusta mutta eilen siitä oli alueuutisissa televisiossa.

 

[Jymäkkä]

Ylen alueuutisista kuultua. Lahti on mukana kokeilussa (tai ehkä on) jossa opettajien palkka määräytyy kokonaistyöajan mukaan eikä vain opetustuntien mukaan. Opettajilla menee aika tuntien valmisteluun sekä oppilaiden vanhimpien kanssa kommunikointiin. Nyt halutaan saada tämä aika palkkauksen piiriin. Olen aina luullut että luokanopettajat saa kuukausipalkkaa johon ei vaikuta kuinka paljon heillä on tunteja tai muita töitä. Ehkä olen väärässä ja heillä on oppitunti perusteinen palkkaus. Mitään artikkelia tai lisätietoja en netistä löytänyt kokeilusta mutta eilen siitä oli alueuutisissa televisiossa.

No, itse olen lukiossa, jossa vähän erilainen sopimus, mutta luultavasti luokanopettajan kuukausipalkka(peruspalkka+ikälisät) on sidottu johonkin opetustuntimäärään, johon taas on leivottu sisään ns. muut työt. Lisätöistä sitten lisäkorvaus.

Tuo kokonaistyöaika on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta hyvä, että kaikki työ tulee läpinäkyväksi ja palkan perusteeksi, mutta toisaalta jo nyt työnsä asiallisesti hoitavalle tuosta tulee vain lisää vaivaa, kun kaikki tehdyt työt pitää alkaa kirjaamaan aihepiireittäin ylös. Kokonaispalkkaa kunnilla ei kuitenkaan ole varaa nostaa, vaikka rätingit sen perustelisivatkin. Lusmut taas oppivat varmaankin kirjaamisen hoitamaan niin, ettei edelleenkään tarvitse hoitaa kaikkia virkaan kuuluvia hommia.

@TAM: Kyllä opettajat tekevät tiimityötä vähintään aineryhmän kanssa, mutta usein laajemminkin. Työ on hyvin vapaata, ja mahdollistaa myös kuvailemasi yksin puurtamisen, mutta harvinaista tuo alkaa olla. Tuota esiintyy keskimäärin eniten vanhemman väen keskuudessa, mutta ei voi yleistää tietenkään.

Opettajien välistä tiedonvaihtoa hankaloittaa erilaiset koulu- ja tietosuojalait. Esimerkiksi oppilaan ongelmista ei ole lupa puhua toisen opettajan kanssa ilman oppilaan suostumusta. Tiukasti tulkiten opettajat eivät voi puhua keskenään oppilaidensa asioista, mutta tokihan tätä ainakin itse "järkevällä" tavalla teen. Tarkoittaa jotain siihen suuntaan, että tietenkään en oppilaan yksityisasioista huutele ympäriinsä, jos hän on niistä minulle avautunut.

 

[TAM]

@TAM: Kyllä opettajat tekevät tiimityötä vähintään aineryhmän kanssa, mutta usein laajemminkin. Työ on hyvin vapaata, ja mahdollistaa myös kuvailemasi yksin puurtamisen, mutta harvinaista tuo alkaa olla. Tuota esiintyy keskimäärin eniten vanhemman väen keskuudessa, mutta ei voi yleistää tietenkään.

Opettajien välistä tiedonvaihtoa hankaloittaa erilaiset koulu- ja tietosuojalait. Esimerkiksi oppilaan ongelmista ei ole lupa puhua toisen opettajan kanssa ilman oppilaan suostumusta. Tiukasti tulkiten opettajat eivät voi puhua keskenään oppilaidensa asioista, mutta tokihan tätä ainakin itse "järkevällä" tavalla teen. Tarkoittaa jotain siihen suuntaan, että tietenkään en oppilaan yksityisasioista huutele ympäriinsä, jos hän on niistä minulle avautunut.

Kiitos vastauksesta. Tosiaan on varmaan aika haastavaakin kaikkien tietosuoja-asioiden takia. Ja kuten sanottu, niin eihän tässä mitään ongelmaa sinänsä ole, mutta näin vanhempana ei tullut asiaa niin ajateltua, eikä kukaan asiasta ainakaan ihan suoraan sanonutkaan, jolloin vähän ihmetytti kun joutui samoja asioita kertomaan moneen kertaan. Aina tosin olemme pyrkineet antamaan luvan tietojen käyttöön jos sitä on kysytty ja jos siitä vain on lapselle hyötyä.

 

[sampio]

Kiitos vastauksesta. Tosiaan on varmaan aika haastavaakin kaikkien tietosuoja-asioiden takia. Ja kuten sanottu, niin eihän tässä mitään ongelmaa sinänsä ole, mutta näin vanhempana ei tullut asiaa niin ajateltua, eikä kukaan asiasta ainakaan ihan suoraan sanonutkaan, jolloin vähän ihmetytti kun joutui samoja asioita kertomaan moneen kertaan. Aina tosin olemme pyrkineet antamaan luvan tietojen käyttöön jos sitä on kysytty ja jos siitä vain on lapselle hyötyä.

Tuntematta sen enempää lastenne koulun käytänteitä kyllä tuo hiukan erikoiselta vaikuttaa. Asioita unohtuu aina, se on inhimillistä, mutta ei niistä pitäisi tarvita jokaiselle opettajalle erikseen mainita, jos lupa tiedonvälitykseen on annettu. Meillä on toistuvasti esillä erilaisia koulunkäyntiin suoraan liittymättömiä mutta siihen täysin vaikuttavia asioita, joista huoltajat ovat pyytäneet informoimaan opettajakuntaa. Yleensä niihin liittyy se, että asia on tiedoksi, eikä vaadi meiltä välttämättä toimenpiteitä, mutta voi helpottaa arkea. Esim. joskus erotilanteissa olen antanut nuorelle siimaa suoritusten ja arvioinnin kanssa, kun huoltajilta on tullut viesti, että nyt kävi näin. Kyllähän tuollainen vaikuttaa kehen tahansa ja otan tiedon mielelläni vastaan.

Tiimiduunista sen verran, että aineryhmät ovat toivottavasti toiminnassa jo kaikkialla. Onhan se vähän urpoa, että kaikki tehtäisiin alusta saakka yksin, kun kollegalla voi olla toimivampi sapluuna johonkin, ja toisaalta itsellä taas toiseen juttuun. Tekniikan kanssa sama juttu, ei se mikään itseisarvo ole opetuksessa, mutta helpottaa ja antaa paljon uusia mahdollisuuksia moneen asiaan. Karkean jaon voi molemmissa tehdä iän mukaan, kuten @Jymäkkä totesi, mutta painotan samaa kuin hän, että vain karkean. Jotkut veteraanit ovat erittäin avoimia uusille jutuille ja yhteistyölle, kun taas itse semi-tuoreena opena en aina jaksa innostua liiallisista yhteistyöprojekteista, vaan haluan myös pitää hommaa omissa hanskoissani. Monialaiset oppimiskokonaisuudet kuitenkin velvoittavat kaikki opettajat ainerajojen rikkomiseen, mikä on vain hyvä asia.

Mutta hyvin persoona- ja koulukohtaisia juttuja nämä(kin) ovat. Tiedän, että paikoin oppimispolut personoidaan koko peruskoulun ajaksi, joissain mennään vielä hyvin vahvasti ainerajojen mukaan. Yleensä edelliset ovat yhteinäiskouluja, jälkimmäiset (muutosvastarintaisia) yläkouluja. Alakoulujen etu on se, että monialaisuutta tulee väkisinkin, vaikka kuinka vanhakantainen ope olisi ruorissa.