Olen hämmästyneenä seurannut tätä ketjua jonkin aikaa. En olisi uskonut näkeväni tällaista kateutta yhtä ammattiryhmää kohtaan!
Ei se ole kateutta, että kyseenalaistaa opettajien itkulaulun suuresta työmäärästä ja pienestä palkasta. En vastusta opettajien nykyisiä palkkoja, jos myös heidän työskentelyään valvotaan ja varmistetaan, että he tekevät tunnit, jotka väittävät tekevänsä.
Minulla on kuitenkin kokemuksen vuoksi perusteltu syy olettaa, että opettajat tekevät palkkaansa nähden lyhyttä päivää. Heillä on apunaan valmiit kirjasarjat, valmiit harjoitukset ja valmis oheismateriaali, johon turvautuen tunnit pystyy pyörittämään. Ainakin suurempien kaupunkien kirjastoissa voi vilkaista kielten oppikirjasarjoja, joissa on kaikki osat opettajan materiaali mukaan lukien. Se auttaa ymmärtämään, että opettajat voivat pitää tuntinsa täysin kirjasarjojen varassa. Mitään ei tarvitse tehdä itse.
Ehdotan siis Tanskan mallia.
Avokonttorimainen työskentelytila mahtuu pieneen. Siellä voivat opettajat työpäiviensä jälkeen ja tuntien välillä suunnitella tuntinsa ja korjata kokeensa. Jonkinlainen valvonta on tietenkin järjestettävä, jotta voidaan varmistaa opettajien todellakin tekevän opetukseen liittyvää työtä.
Suomi on ajautumassa konkurssiin, mutta akateeminen ammattiryhmä toisensa jälkeen jaksaa aina vain perustella, miksi juuri heidän etuutensa on säilytettävä, vaikka suomalainen yliopistolaitos on monilla aloilla perkeleen löysä. Valmistuminen kestää kauan, mutta opiskelua on vähän.
Ja samaan aikaan kun omalla "pitkällä" (eli pitkään kestävällä mutta tehottomalla ja höperehtimistä sisältävällä) koulutuksella perustellaan omia palkkoja, jaksetaan narista duunareiden lakoista. Avainryhmien duunarit sentään toimivat avoimesti eivätkä piiloudu lasten hyvinvoinnin tai koulutuksen taakse ja selittele, vaan myöntävät taistelevansa etujensa puolesta. Opettajat sen sijaan jaksavat veisata valitusvirttään, mutta sisukkaasti kieltäytyvät toimista, jotka kaventaisivat heidän mahdollisuuttaan päättää omasta vapaa-ajastaan, vaikka se parantaisi opetuksen laatua.
Suomessa on ajauduttu järjestelmään, jossa koko kansa (korkea)koulutetaan erittäin tehottomissa oppilaitoksissa, joiden jäsentymätön hyörintä palvelee ensisijaisesti opettajien ja organisaatioiden paperinpyörittäjien työllistymistä ja vain toissijaisesti oppimista.
Koulutetut eivät kuitenkaan näytä ymmärtävän, että koulutus on huono peruste korkeaan palkkaan, vaan he olettavat, että koska he ovat kouluja käyneet, on heille myös maksettava hyvin. Suomi on nyt kuitenkin tilanteessa, jossa vähän kaikkialta on kiristetty. Enää ei ole varaa ostaa oppilaille kyniä tai vihkoja tai hoitaa edes perusterveydenhoitoa. Eikö siis olisi julkisen puolen akateemistenkin aika todeta nöyrästi tosiasiat ja tehdä oma osansa maan eteen?
Minulle on ihan sama, mitä opettajille maksetaan, jos se on jossain suhteessa todellisuuteen ja veronmaksajien maksukykyyn. Ei tämä homma nyt kuitenkaan hyvältä näytä, kun köyhimmiltä otetaan koko ajan pois, kansa jakautuu ja samaan aikaan julkisen puolen töistä maksetaan hyviä palkkoja tarkastelematta kunnolla työn sisältöä tai työmäärää.
Kun valitatte luokkanne ongelmalapsista ja siitä, ettei heitä voi enää siirtää eriytettyyn opetukseen, niin yrittäkää herran tähden samalla muistaa, että raha ei riitä kaikkeen. Kun kaikki ammattiryhmät vaativat itselleen lisää eivätkä tingi eduistaan, niin se on pois esimerkiksi lastensuojelusta.
Ja sanonpa vielä, että jos opettaja joutuu vuosi toisensa perään valmistelemaan peruskoulun tai lukion oppitunnit uudestaan, niin se kertoo siitä, että henkiset eväät eivät riitä akateemiseen ammattiin. Lukion oppimäärienkin pitäisi olla maistereille aivan peruskauraa.
Mitä helvettiä te opettajat häsläätte, kun saatte illat kulumaan materiaalin tekemiseen? Antakaa edes esimerkkejä materiaalista, jonka olette tehneet, ja kertokaa, kuinka kauan siihen on mennyt aikaa. Minulla on ihan vilpitön halu yrittää ymmärtää työnne luonnetta.
Kun kuvittelen, kuinka valmistelisin kielen oppitunnin, niin ei minulta kauan siihen mene. Malli tällaiseen tuntiin on jo valmiina omassa päässäni. Ei tarvitse tehdä muuta kuin sitoa malli kirjan kappaleen sisältöön. Harjoitukset sun muut ovat jo valmiina.
