Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.
Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.
Etäopetus järjestettiin eri tavoilla eri puolilla Suomea. Porissa valmiudet olivat hyvät, oppilailla on koulun antamat laitteet ja niiden käyttö on tuttua niin oppilaille kuin opettajille. Oli kohtuu helppoa käynnistää Meet palaverit, laittaa Classroomiin tehtäviä ja opetustallenteita. Jos taas oppilailta puuttuu välineet osallistua opetukseen, kodit joutuvat varmasti tekemään myös opettajien töitä.
Meidän oppilailla on käytössä läppärit (etenkin yläastelaisilla) ja tämä mahdollisti sujuvan siirtymän etäopetukseen. Pidin Meet- tunteja säännöllisesti ja myös "tukitunteja." Lisäksi tuli luotua etäopetukseen opetusmateriaalia ja opetusvideoita.
Jatkossa aion käyttää opetusvideoita auttamaan niitä, jotka eivät pysty keskittymään tunneilla ja tietty niille, jotka ovat poissa opetuksesta sairastelun takia. Toki videot palvelevat kaikkia, mutta erityisesti ajattelin näitä oppilaita. Varmistuksena oppitunneilla tapahtuvaan opettamiseen. Sähköiset pistarit voivat myös olla hyvä lisä. Oppilas näkee heti oikeat vastaukset ja niistä voidaan keskustella välittömästi. Grafiikka kertoo myös, mitkä asiat olivat koko luokalle / luokka-asteelle haastavia eli mitä tulee vielä kerrata lisää. Digissäkin paljon hyvää, vaikka siihen on suhtauduttu kielteisesti.
Täällä kun nyt palkoista on keskusteltu, niin lienee hyvä muistuttaa, että luokanopettajan kk-palkka on bruttona jossain 3000 euron huonommalla puolella ja lastentarhanopettajilla reilussa parissa tonnissa. Jatkoajan opettajakunta taitaa suurimmaksi osaksi koostua aineenopettajista.
Oli miten oli, jos edut tai palkka laittaa kateelliseksi, niin ei muuta kuin hakeutumaan alalle. En ole opettaja, mutta vierestä olen jonkin verran nähnyt. En tekisi päivääkään.
Täällä kun nyt palkoista on keskusteltu, niin lienee hyvä muistuttaa, että luokanopettajan kk-palkka on bruttona jossain 3000 euron huonommalla puolella ja lastentarhanopettajilla reilussa parissa tonnissa. Jatkoajan opettajakunta taitaa suurimmaksi osaksi koostua aineenopettajista.
Oli miten oli, jos edut tai palkka laittaa kateelliseksi, niin ei muuta kuin hakeutumaan alalle. En ole opettaja, mutta vierestä olen jonkin verran nähnyt. En tekisi päivääkään.
Luulen myös yleisen palkkakeskustelun liityvän juurikin luokanopettajiin. Siihenkin meni tarpeeksi kauan, että luokanopettajat alkoivat saamaan samaa palkkaa aineenopetulsesta kuin aineenopettajatkin. Olikin edullista laittaa luokanopettaja opettamaan yläasteen tunteja.
Olen opettajien lapsi, lähipiirini on ympäröity opettajilla, olen seurustellut opettaja-opiskelijan kanssa, olen tehnyt sijaisuuksia jne. Mutta en varmaan saa esittää mielipidettäni opettajien työmäärästä suhteessa palkkaan, koska en ole itse opettaja. Sanon sen kuitenkin: Reilun 4000 euron keskimääräinen kuukausipalkka on mielestäni täysin riittävä työn vaativuuteen ja työmäärään nähden.
Olen joskus aiemminkin todennut tämän, mutta siis sijaisuuksien tekeminen ja opettajakavereiden juttujen kuunteleminen on vähän kuin lapsenlikkana olemista - siinä saa hyvän kuvan kyllä, mitä erilaisia asioita vanhemmuuteen kuuluu, mutta itse kasvatus on lopulta hyvin paljon monivivahteisempi kokonaisuus ja aikalailla tapauskohtaistakin. Opetustyössä, ja varmasti monessa muussakin ihmisten kanssa tehtävässä duunissa, tämä vertaus pätee kohtalaisen hyvin. On hirveän helppo kuvitella tietävänsä kohtalaisellakin pohjatiedolla varustettuna työstä jotain, mutta sitten kun ohjaa yläkoulun läpi jonkin moniongelmaisen ja heterogeenisen luokan iloineen ja suruineen, tietää ehkä lopulta hiukan syvemmin opettajan duunista kuin sijaisuuksien, puolison juttujen tai vaikkapa omien lasten kautta. Ja edellinen ei mitenkään vittuilemalla ole raapustettu.
En tiedä, mistä tuo "opettajien 4000e/kk palkka" on revitty. Aineenopettajien ka ja mediaani ovat karvan verran alle 4000e/kk, luokanopettajilla molemmat n. 3500e/kk, ja tuossa aineenopettajien setissä on mukana peruskoulun lisäksi lukio, mikä nostaa lukua. Aloitteleva opettaja perustunneilla ilman mitään lisätehtäviä tienaa sen vaille 3000e/kk, mikä on suht hyvin johdetussa koulussa vakiintunein käytäntein ihan hyvä palkka suhteessa pestiin. Jossain vittu-Markoja täynnä olevassa lähiökoulussa tuo on taas erittäin vähän varsinkin luokanohjaajana toimiessa. No, jos on ok koulu ja koulualue, voi parinkymmenen vuoden ikälisillä, jokusilla ylitunneilla ja sopivilla vastuutehtävillä päästä yli 70k€ vuoteen erittäin leppoisilla työtehtävillä, kuten eräs kollegani. Ihan hyvin 3/4 vuodesta työskentelevälle. Mä olen sen verran tunnollinen (lue: tyhmä), että stressaan ylimääräisistä vastuista liikaa, enkä ole niitä hirveästi haalinut, jotta saan duunini hoidettua oman mittarini mukaan riittävän hyvin. Tällä hetkellä ikälisien kanssa palkkani on 3200e/kk (22/23 opetustuntia, mikä alentaa hiukan peruspalkkaa) ja siihen päälle digivastuita kunnan palkkataulukon ulkopuolelta sen verran, että päästään nippanappa tuohon em. linkin keskiarvoon kuukaudessa.
Palkkana olen viime vuosien 3500-4200 euron kk-ansioihini ollut tyytyväinen, mutta työmäärään nähden en. Joka vuosi olen piiputtanut jossain vaiheessa lukuvuotta, mutta tämä on toki minun henkilökohtainen ongelmani. Tänä vuonna jaksoin yllättävän hyvin, kun jotain kai olin oppinut edellisistä lukuvuosista, mutta pääsiäisen jälkeen kun alkoi tuo etärumba hiljentyä, alkoi mulla samalla moottori pykiä ja vappuna muistan olleeni jo aika jumissa. Taoin, kun rauta oli kuumaa ja oli mahkut vähän tilipussiin vaikuttaa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen koko huhtikuu meni aivan sumussa, eikä mulla ole oikeastaan minkäänlaisia muistikuvia oppitunneista, oppilaskontakteista, tehtävistä, digioppaista ja vastaavista, vaikka Drive tuolloin luotua materiaalia täynnä eli kaikenlaista on tullut tehtyä. Toki mun tilanteeseeni vaikuttaa myös se, että viime syksy oli viides perättäinen, kun joko kouluni tai työtehtäväni vaihtui, ja olen joka vuosi joutunut tekemään materiaalit nollasta uusiksi. Sitä ennen opiskelin töiden ja perheen ohessa neljä vuotta täysipäiväisesti. Opeurani ei siis edusta sellaista suht tavallista "muutaman vuoden määräaikaisuuksien jälkeen virkaan" -tarinaa.
Tuossa palkkauksessa vituttaa eniten se, että teetpä duunisi kuinka laadukkaasti tahansa, sama summa napsahtaa tilille kuitenkin. Toki verkostoitunut ja aktiivinen jannu huomataan myös opetustöiden ulkopuolelta, mutta periaatteessa hiljainen ja tunnollinen ope saa sen 3500 ikälisineen perustunneilla parinkymmenen vuoden kokemuksella siinä missä toinen menee aidan matalasta kohdasta opetuksessaan, haalii vastuutehtäviä ja ylitunteja, ja tienaa sen 4000e+. Opetuksen ja kasvatuksen näkökulmasta todennäköisesti edellinen tekee laadukkaampaa duunia, mutta tällä alalla (tai julkisella puolella noin keskimäärin) tällä ei ole väliä, kun taas yksityisellä puolella hyvästä työstä on kai tapana palkita vs. lusmuilu. No, tämä on nyt ääripäiden esittelyä, mutta ehkä pointti tuli tuolta jostain rivien välistä selville.
Opetustyö on loistavaa hommaa, jos työkuorman saa jollain tapaa tasapainoon ja sattuu pääsemään hyvin johdettuun kouluun virkasuhteeseen. Palkka on ok, lomat loistavat ja opettajat työkavereina yleensä fiksua ja joviaalia sakkia. Lisäksi perusduuni oppilaiden kanssa on parhaillaan aivan mahtavaa, ja mulle henkilökohtaisesti kuluneiden parin vuoden aikana se suurin syy, miksi olen vielä yläkoulun opehommia jaksanut. Ok, laskujen maksun jälkeen, jos inhorealisteja ollaan. Toisaalta taas aineenopettajana vastuullani on 200+ oppilasta joista aika monella alkaa olla erilaisia diagnooseja - tämä on hyvä asia oppilaiden tuen kannalta, mutta samalla työllistää aivan helvetillisesti opettajia. Osa huoltajista on ihan aidosti aikamoisia friikkejä, eivätkä kaikki nuoretkaan ole mukavia tai edes kovin tavallisia, vaan jotkut ovat itse asiassa aika kusipäisiäkin*. Toki nuorten tapauksessa keskenkasvuisuus on kusipäisyyttä lieventävä asianhaara, mutta kuitenkin. Tähän päälle vaikkapa tempoileva ja vailla johtajuutta oleva rehtori sekä muutama hiukan hankala kollega, ja ollaankin jo suht kuluttavassa kombinaatiossa - ja pitää muistaa kuitenkin, että se "asiakas" on edelleen joukko lapsia/nuoria, joita ei voi jättää odottamaan seuraavaa päivää tai aloittaa hommaa alusta, vaikka olisit aivan päreinä itse.
Jaa, aikalailla sekatavarakauppaa tuossa edellä, ottakoon selvän kuka taitaa. Vastaus Fordealille lähti rönsyilemään, mutta en ala jaottelemaan vastaustani nyt enempää.
Edit: Se piti vielä mainita, että tämä kahden viikon lähijakso oli ihan ok. Erityisen oleellista en oman työni kautta saanut enää aikaan, koska rehellisesti sanottuna loppui puhti, mutta ihan kiva oli nähdä joitain oppilaita. Mulla ei valvontaluokkaa ollut eikä uutena opena myös kovin erityisiä siteitä yseihin, joten sikäli ei niin erityistä tunnekokemusta tämä kevät jättänyt työn puolesta.
*Pakko kuitenkin korostaa, että pääosin nuoret ovat mahtavaa sakkia. Tänä aamuna Facebookin muistoistani nousi esiin seuraavanlainen päivitys viime vuodelta edellisestä työpaikastani, ja nämä jutut ovat niitä, että vaikka niillä ei juustoa leivän päälle saakaan, kokee tällä työllä joskus olevan jotain merkitystäkin. Seuraava esimerkki toiminee yhtälailla kaikilla aloilla ja arjessakin - joskus vaikuttaa ja on merkityksellinen, vaikkei itse niin todellakaan kokisi:
Mulla oli kuluneen lukuvuoden aikana opetuksessani luokka, joka oli välillä jopa ahdistavan passiivinen. Höpinää syntyi kyllä silloin tällöin aiheen ohitse, mutta pääosa tunneista mentiin kevääseen saakka hyvin opejohtoisesti ja tehtäviä tehden, joista he kylläkin hyvin suoriutuivat. Jäi kuitenkin fiilis, että eipä kaksisesti mennyt heidän kanssaan kokonaisuutena.
No, tänään eräs tuon luokan tytöistä tuli käytävällä vastaani ja sanoi, että hänellä on asiaa. Sen jälkeen tuo melko hiljainen kasiluokkalainen katsoi minua silmiin ja kertoi, miten kovasti on viihtynyt tunneillani, nauttinut historiasta ja kehui vielä persoonaani niin, etten edes minä, itsekehun ja ison egon turruttama keski-ikäinen ukko meinannut pysyä kasassa. Ne, jotka minut lähemmin tuntevat, tietävät, etten halaile kovin spontaanisti, mutta tuossa hetkessä en kyllä oikeastaan muuta osannut. Kiitin kovasti ja toivotin hyvää kesää hänelle liikutustani pidätellen.
Jäi erittäin hyvä mieli tästä kohtaamisesta, eikä vain kehujen vuoksi. Oikeastaan se oli vain pintaa. Suurempi merkitys tässä oli sillä, että oppilaille merkityksellisiä kokemuksia voi syntyä, vaikka itse tuntisi tekevänsä vain perusduunia ja jopa kokevansa epäonnistuneensa. En ikinä olisi arvannut tällaista palautetta, ja olen kiitollinen tuolle nuorelle, että hän tuntemuksensa minulle kertoi. Ehkä hänen rohkeutensa voi tämän kokemukseni kautta vaikuttaa välillisesti jatkossa muihin kohtaamiini oppilaisiin.
Olen joskus aiemminkin todennut tämän, mutta siis sijaisuuksien tekeminen ja opettajakavereiden juttujen kuunteleminen on vähän kuin lapsenlikkana olemista - siinä saa hyvän kuvan kyllä, mitä erilaisia asioita vanhemmuuteen kuuluu, mutta itse kasvatus on lopulta hyvin paljon monivivahteisempi kokonaisuus ja aikalailla tapauskohtaistakin. Opetustyössä, ja varmasti monessa muussakin ihmisten kanssa tehtävässä duunissa, tämä vertaus pätee kohtalaisen hyvin. On hirveän helppo kuvitella tietävänsä kohtalaisellakin pohjatiedolla varustettuna työstä jotain, mutta sitten kun ohjaa yläkoulun läpi jonkin moniongelmaisen ja heterogeenisen luokan iloineen ja suruineen, tietää ehkä lopulta hiukan syvemmin opettajan duunista kuin sijaisuuksien, puolison juttujen tai vaikkapa omien lasten kautta. Ja edellinen ei mitenkään vittuilemalla ole raapustettu.
En tiedä, mistä tuo "opettajien 4000e/kk palkka" on revitty. Aineenopettajien ka ja mediaani ovat karvan verran alle 4000e/kk, luokanopettajilla molemmat n. 3500e/kk, ja tuossa aineenopettajien setissä on mukana peruskoulun lisäksi lukio, mikä nostaa lukua. Aloitteleva opettaja perustunneilla ilman mitään lisätehtäviä tienaa sen vaille 3000e/kk, mikä on suht hyvin johdetussa koulussa vakiintunein käytäntein ihan hyvä palkka suhteessa pestiin. Jossain vittu-Markoja täynnä olevassa lähiökoulussa tuo on taas erittäin vähän varsinkin luokanohjaajana toimiessa. No, jos on ok koulu ja koulualue, voi parinkymmenen vuoden ikälisillä, jokusilla ylitunneilla ja sopivilla vastuutehtävillä päästä yli 70k€ vuoteen erittäin leppoisilla työtehtävillä, kuten eräs kollegani. Ihan hyvin 3/4 vuodesta työskentelevälle. Mä olen sen verran tunnollinen (lue: tyhmä), että stressaan ylimääräisistä vastuista liikaa, enkä ole niitä hirveästi haalinut, jotta saan duunini hoidettua oman mittarini mukaan riittävän hyvin. Tällä hetkellä ikälisien kanssa palkkani on 3200e/kk (22/23 opetustuntia, mikä alentaa hiukan peruspalkkaa) ja siihen päälle digivastuita kunnan palkkataulukon ulkopuolelta sen verran, että päästään nippanappa tuohon em. linkin keskiarvoon kuukaudessa.
Palkkana olen viime vuosien 3500-4200 euron kk-ansioihini ollut tyytyväinen, mutta työmäärään nähden en. Joka vuosi olen piiputtanut jossain vaiheessa lukuvuotta, mutta tämä on toki minun henkilökohtainen ongelmani. Tänä vuonna jaksoin yllättävän hyvin, kun jotain kai olin oppinut edellisistä lukuvuosista, mutta pääsiäisen jälkeen kun alkoi tuo etärumba hiljentyä, alkoi mulla samalla moottori pykiä ja vappuna muistan olleeni jo aika jumissa. Taoin, kun rauta oli kuumaa ja oli mahkut vähän tilipussiin vaikuttaa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen koko huhtikuu meni aivan sumussa, eikä mulla ole oikeastaan minkäänlaisia muistikuvia oppitunneista, oppilaskontakteista, tehtävistä, digioppaista ja vastaavista, vaikka Drive tuolloin luotua materiaalia täynnä eli kaikenlaista on tullut tehtyä. Toki mun tilanteeseeni vaikuttaa myös se, että viime syksy oli viides perättäinen, kun joko kouluni tai työtehtäväni vaihtui, ja olen joka vuosi joutunut tekemään materiaalit nollasta uusiksi. Sitä ennen opiskelin töiden ja perheen ohessa neljä vuotta täysipäiväisesti. Opeurani ei siis edusta sellaista suht tavallista "muutaman vuoden määräaikaisuuksien jälkeen virkaan" -tarinaa.
Tuossa palkkauksessa vituttaa eniten se, että teetpä duunisi kuinka laadukkaasti tahansa, sama summa napsahtaa tilille kuitenkin. Toki verkostoitunut ja aktiivinen jannu huomataan myös opetustöiden ulkopuolelta, mutta periaatteessa hiljainen ja tunnollinen ope saa sen 3500 ikälisineen perustunneilla parinkymmenen vuoden kokemuksella siinä missä toinen menee aidan matalasta kohdasta opetuksessaan, haalii vastuutehtäviä ja ylitunteja, ja tienaa sen 4000e+. Opetuksen ja kasvatuksen näkökulmasta todennäköisesti edellinen tekee laadukkaampaa duunia, mutta tällä alalla (tai julkisella puolella noin keskimäärin) tällä ei ole väliä, kun taas yksityisellä puolella hyvästä työstä on kai tapana palkita vs. lusmuilu. No, tämä on nyt ääripäiden esittelyä, mutta ehkä pointti tuli tuolta jostain rivien välistä selville.
Opetustyö on loistavaa hommaa, jos työkuorman saa jollain tapaa tasapainoon ja sattuu pääsemään hyvin johdettuun kouluun virkasuhteeseen. Palkka on ok, lomat loistavat ja opettajat työkavereina yleensä fiksua ja joviaalia sakkia. Lisäksi perusduuni oppilaiden kanssa on parhaillaan aivan mahtavaa, ja mulle henkilökohtaisesti kuluneiden parin vuoden aikana se suurin syy, miksi olen vielä yläkoulun opehommia jaksanut. Ok, laskujen maksun jälkeen, jos inhorealisteja ollaan. Toisaalta taas aineenopettajana vastuullani on 200+ oppilasta joista aika monella alkaa olla erilaisia diagnooseja - tämä on hyvä asia oppilaiden tuen kannalta, mutta samalla työllistää aivan helvetillisesti opettajia. Osa huoltajista on ihan aidosti aikamoisia friikkejä, eivätkä kaikki nuoretkaan ole mukavia tai edes kovin tavallisia, vaan jotkut ovat itse asiassa aika kusipäisiäkin*. Toki nuorten tapauksessa keskenkasvuisuus on kusipäisyyttä lieventävä asianhaara, mutta kuitenkin. Tähän päälle vaikkapa tempoileva ja vailla johtajuutta oleva rehtori sekä muutama hiukan hankala kollega, ja ollaankin jo suht kuluttavassa kombinaatiossa - ja pitää muistaa kuitenkin, että se "asiakas" on edelleen joukko lapsia/nuoria, joita ei voi jättää odottamaan seuraavaa päivää tai aloittaa hommaa alusta, vaikka olisit aivan päreinä itse.
Jaa, aikalailla sekatavarakauppaa tuossa edellä, ottakoon selvän kuka taitaa. Vastaus Fordealille lähti rönsyilemään, mutta en ala jaottelemaan vastaustani nyt enempää.
Edit: Se piti vielä mainita, että tämä kahden viikon lähijakso oli ihan ok. Erityisen oleellista en oman työni kautta saanut enää aikaan, koska rehellisesti sanottuna loppui puhti, mutta ihan kiva oli nähdä joitain oppilaita. Mulla ei valvontaluokkaa ollut eikä uutena opena myös kovin erityisiä siteitä yseihin, joten sikäli ei niin erityistä tunnekokemusta tämä kevät jättänyt työn puolesta.
*Pakko kuitenkin korostaa, että pääosin nuoret ovat mahtavaa sakkia. Tänä aamuna Facebookin muistoistani nousi esiin seuraavanlainen päivitys viime vuodelta edellisestä työpaikastani, ja nämä jutut ovat niitä, että vaikka niillä ei juustoa leivän päälle saakaan, kokee tällä työllä joskus olevan jotain merkitystäkin. Seuraava esimerkki toiminee yhtälailla kaikilla aloilla ja arjessakin - joskus vaikuttaa ja on merkityksellinen, vaikkei itse niin todellakaan kokisi:
Mulla oli kuluneen lukuvuoden aikana opetuksessani luokka, joka oli välillä jopa ahdistavan passiivinen. Höpinää syntyi kyllä silloin tällöin aiheen ohitse, mutta pääosa tunneista mentiin kevääseen saakka hyvin opejohtoisesti ja tehtäviä tehden, joista he kylläkin hyvin suoriutuivat. Jäi kuitenkin fiilis, että eipä kaksisesti mennyt heidän kanssaan kokonaisuutena.
No, tänään eräs tuon luokan tytöistä tuli käytävällä vastaani ja sanoi, että hänellä on asiaa. Sen jälkeen tuo melko hiljainen kasiluokkalainen katsoi minua silmiin ja kertoi, miten kovasti on viihtynyt tunneillani, nauttinut historiasta ja kehui vielä persoonaani niin, etten edes minä, itsekehun ja ison egon turruttama keski-ikäinen ukko meinannut pysyä kasassa. Ne, jotka minut lähemmin tuntevat, tietävät, etten halaile kovin spontaanisti, mutta tuossa hetkessä en kyllä oikeastaan muuta osannut. Kiitin kovasti ja toivotin hyvää kesää hänelle liikutustani pidätellen.
Jäi erittäin hyvä mieli tästä kohtaamisesta, eikä vain kehujen vuoksi. Oikeastaan se oli vain pintaa. Suurempi merkitys tässä oli sillä, että oppilaille merkityksellisiä kokemuksia voi syntyä, vaikka itse tuntisi tekevänsä vain perusduunia ja jopa kokevansa epäonnistuneensa. En ikinä olisi arvannut tällaista palautetta, ja olen kiitollinen tuolle nuorelle, että hän tuntemuksensa minulle kertoi. Ehkä hänen rohkeutensa voi tämän kokemukseni kautta vaikuttaa välillisesti jatkossa muihin kohtaamiini oppilaisiin.
Loistava kuvaus opettajan työnkuvasta ja kaikista niistä muuttujista, jotka voivat tehdä hommasta joko maanpäällisen taivaan tai vastavuoroisesti helvetin, jos oikein koetellaan. Sekin on "hauskaa", että tunnetila voi vaihtua hyvinkin nopeasti, yhtenä päivänä koet olevasi maailman paras opettaja maailman parhaassa ammatissa maailman parhaiden oppilaiden ja kollegoiden ympäröimänä, kun taas toisena päivänä suurin osa edellämainituista tekijöistä voi keikahtaa toiseen ääriasentoon. Kokemus on tuonut ainakin omalle kohdalle henkistä puskuria, eli kovin pienistä en enää osaa hätkähtää, mutta kyllä tämä homma pystyy silti vieläkin välillä yllättämään.
Pitää kyllä arvostaa opettajia, itsestä ei siihen olisi, saisin luultavasti älypuhelimen videon avulla potkut, kun palaisi pinna keskenkasvuisten vittuiluun ja vastaisin samalla mitalla takaisin. Muistan hyvin yläasteelta kaksi parasta opettajaa, joiden tärkeimmät ominaisuudet olivat kuri ja arvostus.
Olen joskus aiemminkin todennut tämän, mutta siis sijaisuuksien tekeminen ja opettajakavereiden juttujen kuunteleminen on vähän kuin lapsenlikkana olemista - siinä saa hyvän kuvan kyllä, mitä erilaisia asioita vanhemmuuteen kuuluu, mutta itse kasvatus on lopulta hyvin paljon monivivahteisempi kokonaisuus ja aikalailla tapauskohtaistakin. Opetustyössä, ja varmasti monessa muussakin ihmisten kanssa tehtävässä duunissa, tämä vertaus pätee kohtalaisen hyvin. On hirveän helppo kuvitella tietävänsä kohtalaisellakin pohjatiedolla varustettuna työstä jotain, mutta sitten kun ohjaa yläkoulun läpi jonkin moniongelmaisen ja heterogeenisen luokan iloineen ja suruineen, tietää ehkä lopulta hiukan syvemmin opettajan duunista kuin sijaisuuksien, puolison juttujen tai vaikkapa omien lasten kautta. Ja edellinen ei mitenkään vittuilemalla ole raapustettu.
Kyllä, opettajat itse tietävät varmasti kaikista parhaiten työnsä vaativuuden. Mutta opettajien kannattaa myös ymmärtää, että he toimivat ammatissa, joista hyvin monella on kokemusta. Toisilla vain oppilaana olosta ja sieltä käsin havainnoinnista, toisilla enemmän.
En väitäkään täysin tuntevani opettajan työtä läpikotaisin, mutta sen verran kuitenkin, että voin hyvin osallistua keskusteluun aiheesta. Ja tälle keskustelulle myös opettajien kannattaisi olla myös hieman myötämielisempiä eikä lähteä sihvosmaiselle linjalle, jossa esim. valmentajuudesta saavat keskustella vain valmentajat; kenenkään muun näkemyksillä ei ole arvoa.
Kunnioitan suuresti opettajien tekemään työtä, joka on yksi arvokkaimpia töistä tässä yhteiskunnassa. Myös työn laatu ja omistautuminen työlle on monesti korkealla tasolla.
Lukuisien kokemusten perusteella kyseessä on myös yksi hankalimmista ammattiryhmistä. Hankalin on tässä aikalailla sama asia kuin oman arvonsa tuntevat. Yksilöinä kohdattaessa asia on toki monesti eri, mutta ammattiryhmänä näin. Enkä näytä olevan ajatusteni kanssa yksin. Tämän myötä opettajat eivät aina kerää itselleen arvostus- ja sympatiapisteitä vaikka heidän tekemänsä hyvin arvokkaan ja pääosin todella laadukkaan työnsä puolesta he ansaitsisivat paljon pisteitä Mutta siinä missä meidän muiden olisi hyvä aina päivittää ymmärrystämme opettajien työstä, opettajien kannataisi myös osaltaan katsoa peiliin.
Tuossa palkkauksessa vituttaa eniten se, että teetpä duunisi kuinka laadukkaasti tahansa, sama summa napsahtaa tilille kuitenkin. Toki verkostoitunut ja aktiivinen jannu huomataan myös opetustöiden ulkopuolelta, mutta periaatteessa hiljainen ja tunnollinen ope saa sen 3500 ikälisineen perustunneilla parinkymmenen vuoden kokemuksella siinä missä toinen menee aidan matalasta kohdasta opetuksessaan, haalii vastuutehtäviä ja ylitunteja, ja tienaa sen 4000e+. Opetuksen ja kasvatuksen näkökulmasta todennäköisesti edellinen tekee laadukkaampaa duunia, mutta tällä alalla (tai julkisella puolella noin keskimäärin) tällä ei ole väliä, kun taas yksityisellä puolella hyvästä työstä on kai tapana palkita vs. lusmuilu. No, tämä on nyt ääripäiden esittelyä, mutta ehkä pointti tuli tuolta jostain rivien välistä selville.
Kyllä ja sama juttu on hyvin monissa muissakin ammateissa. Toisaalta voi olla hankalaa tai jopa 'vaarallista' lähteä etenkin joihinkin ammatteihin liittämään merkittävssä määrin tulokseen sekä työn laatuun liittyvää palkkausta.
Todella tyhjä olo on ollut eilisestä asti, kun oppilaat lähtivät koulun pihasta. Ei ole lomafiilistä. Opetin paljon 9.-luokkalaisia tänä vuonna, monia heistä kutosesta alkaen. Etäjakson aikana tuli tutustuttua moneen vielä paremmin kuin normikoulun aikana. Olivat meeteissä ja chatissa, monien kanssa meni iltamyöhään, kun tehtiin tehtäviä yhdessä.
Kun koulu taas alkoi, kaikki asiat oli käyty ja arvioinnit tehty. Viimeiset pari viikkoa lähinnä tehtiin sitä, mikä järkevältä ja mukavalta tuntui. Käytiin arviointikeskusteluja, tehtiin luokkalehtiä, ohjelmoitiin (keitä kiinnosti) pelailtiin, ulkoiltiin ym. Harjoiteltiin kevätjuhlaesitysksiä, kuvattiin videoita... Minulle oli annettu isohkon yläkoulun kaikki ysien kemiantunnit ja osa matematiikasta sekä "valinnaisista".
Vuosi jäi jotenkin henkisellä tasolla kesken, kun ei ollut mitään normaalia opetusta lopussa, ei samanlaista kiirettä kuin yleensä. Oltiin vaan ja tapettiin aikaa.
Nykyisissä opetussuunnitelmissa on paljon parannettavaa. Sitä, mikä toimii idealistin työpöydällä, ei välttämättä ole reaalimaailmassa mahdollista tai järkevää tavoitella. Lisäksi opetussuunnitelmiin on ujutettu myös poliittisesti värittyneitä arvoja, sisältöjä ja tavoitteita. Niitä on syytäkin kritisoida. En halua takaisin 1970-luvulle.
Opettajan valvontavastuu kasvaa ja samalla pitäisi antaa oppilaille mahdollisuus opiskella luokkatilan ulkopuolella.
Pitäisi opettaa oppilaita olemaan itseohjautuvia, vaikka suurin osa ei kykene siihen yläasteikäisinä. Joidenkin huoltajien mielestä on väärin vaatia sellaista.
Uusi opetussuunnitelma ei periaatteessa muuttanut opetustyötä merkittävästi, kun sitä ei yksinkertaisesti pysty toteuttamaan täysin. Erilaisia oppimateriaaleja ja opetusmentelmiä voi nyt käyttää laajemmin. Se on kuitenkin usein sitä opettajajohtoista toimintaa. Oppilaat eivät aina tiedä, miten haluaisivat oppia ja heitä pitää ohjata jatkuvasti - he monesti tarvitsevat varmistusta joka vaiheessa.
Duunitoriin ei kannata uskoa. Millään ei tuo luokanopettajan palkka voi pitää paikkaansa, ja tuskin aineenopettajankaan. Toinen alakanttiin, toinen yläkanttiin. Mitkähän opettajaryhmät sitten ovat ne, jotka nostavat keskipalkan kaikille yli 4000 euron?
Näköjään mukana ovat esim. yliopiston professorit, muut yliopistonopettajat sekä lisensiaatteja yleensä olevat yliopettajat. Nämä nostavat nimikkeen "opettaja" palkkoja huomattavasti.
Duunitorilta: Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Aineenopettaja on 3 358 euroa kuukaudessa. Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Luokanopettaja on 3 559 euroa kuukaudessa.
Minusta opettajat ovat hämmentävän sivistymättömiä suhteutettuna vaadittuun koulutustasoon, ja kuten täälläkin on nähty, aika iso osa opettajista on lapsellisia moukkia.
Aika rohkea yleistys, kun tuskin kymmenistä tuhansista maamme opettajista tunnet kuin max satoja omasta työstäsi riippuen. Täällä eniten äänessä olevat opet tuskin ovat edustava otos koko opettajakunnasta. Ja toisaalta kuten olen aiemminkin kirjoittanut, minä ainakaan en täällä jaksa hirveästi suodattaa sanomisiani, kun pääasiassa aikuisten kesken höpötellään ja puolin ja toisin vittuillaan. IRL sitten eri juttu ja nuorten kanssa vielä enemmän pl. huumorini, joka on paskaa aina ja kaikkialla.
Lisäksi pedagogosen autonomian nimissä on päädytty tilanteeseen, jossa yhteisten linjausten käytäntöön vieminen on lähes mahdotonta ja esimerkiksi opetussuunnitelmat toteutuvat hämmentävän huonosti tai viiveellä.
Tästä olen samaa mieltä osittain. Tosin en tiedä mikä kosketuspintasi opetustyöhön on, opsit kun eivät sormia napsauttamalla parhaimmillakaan opettajilla käytäntöön taivu. Mutta anyway välillä ihmetyttää, kuinka opsien sisällöt voidaan sivuuttaa niin sujuvasti. Tässä rehtori ja hänen pedagoginen johtajuutensa on avainasemassa.
Tuskin suoraan verrattuna on. Vaan kun ei varsinaisesti edes pitäisi olla samalla viivallakaan, on osasia noista mukana varsinkin levottomimpien koulualueiden opettajien työssä.
No, ehkä viestisi kirjoitusaika selittää jotain sen sävystä.
Täällä eniten äänessä olevat opet tuskin ovat edustava otos koko opettajakunnasta. Ja toisaalta kuten olen aiemminkin kirjoittanut, minä ainakaan en täällä jaksa hirveästi suodattaa sanomisiani, kun pääasiassa aikuisten kesken höpötellään ja puolin ja toisin vittuillaan. IRL sitten eri juttu ja nuorten kanssa vielä enemmän pl. huumorini, joka on paskaa aina ja kaikkialla.
Ei tänne ehdi, eikä jaksa kirjoittaa lukuvuoden aikana. Nytkin oli tarkoitus vain jakaa kokemuksia poikkeuksellisen kevään jälkeen. Yhden positiivisen kommentin jälkeen alkoikin tulla taas sitä muuta. Ei näihin pitäisi kai edes tarttua.
Ja samat fiilikset eli ei hirveästi jaksa suodattaa tai harkita sanoja täällä, kunhan ei ihan ylilyönteihin syyllisty.
Olen huomannut, että oppilaat arvostavat paskaa huumoria... jotain positiivista siinäkin.
Kyllä, opettajat itse tietävät varmasti kaikista parhaiten työnsä vaativuuden. Mutta opettajien kannattaa myös ymmärtää, että he toimivat ammatissa, joista hyvin monella on kokemusta. Toisilla vain oppilaana olosta ja sieltä käsin havainnoinnista, toisilla enemmän.
Kyllä mä uskon, että opettajat tämän tiedostavat, tai ainakin suurin osa. Osin ristiriita syntyykin juuri tästä, minkä yritin tuossa edellä sanallistaa - kokemus opettajan työssä toimimisesta on lopulta aivan eri asia, kun opettajan työn seuraaminen tai edes opettajan työn kohteena oleminen oppilaan roolissa. Kun vahvat välilliset tuntemukset opettajan työstä sitten tuodaan esille, synnyttää se monissa opettajissa reaktion, joka joko turhautumisen, väsymisen tai ihan mahdollisesti myös kykenemättömyyden vuoksi on lähinnä puolustusmoodiin jumittuvaa "tulkaa itse tekemään tätä" -hokemista. Näitä vastaavia asetelmia on myös opettajakunnan sisällä vaikkapa luokanope vs aineenopettaja, erkka vs aineenopetus, lukio vs peruskoulu, kun sitä kollegan toimenkuvaa ei oikein sisäistetä vaan lähinnä peilataan oman kokemuksen kautta.
En väitäkään täysin tuntevani opettajan työtä läpikotaisin, mutta sen verran kuitenkin, että voin hyvin osallistua keskusteluun aiheesta. Ja tälle keskustelulle myös opettajien kannattaisi olla myös hieman myötämielisempiä eikä lähteä sihvosmaiselle linjalle, jossa esim. valmentajuudesta saavat keskustella vain valmentajat; kenenkään muun näkemyksillä ei ole arvoa.
On muidenkin näkemyksillä ehdottomasti arvoa. Itse työstä puhuminen on vain hiukan ongelmallista, kun siitä on vahvoja mielipiteitä niilläkin, jotka eivät koskaan ole sitä tehneet. Ymmärrän kyllä sen, että kritiikin kohdatessa opettajan defenssi tai aggressivinen reaktio ei ole omiaan rakentamaan vuorovaikutusta sekään. Ja minulla on myös huoltajana erittäin huonoja kokemuksia lasteni opettajista sekä kollegoistani, en todellakaan pidä meitä ammattikuntana mitenkään kaikkivoipana. En edes itseäni, vaikka aika hyvä olenkin.
Kunnioitan suuresti opettajien tekemään työtä, joka on yksi arvokkaimpia töistä tässä yhteiskunnassa. Myös työn laatu ja omistautuminen työlle on monesti korkealla tasolla.
Kiva lukea tämä. Toisaalta en itse ole koskaan osannut suhtautua ammattiini siten, että se vaatisi jotenkin erityisen suurta huomiota tai 50-lukulaista kunnioitusta. Koronan aikana minua jossain määrin nolostutti se, että opettajia verrattiin sairaanhoitajiin ja lääkäreihin (toki koin lievää myötähäpeää myös niistä lukuisista supersankaripäivityksistä, mitä hoitohenkilökunnasta somessa pyöri) tai muihin akuutissa vaarassa olleisiin ammattilaisiin. Tunnistan kyllä joissain kollegoissani edelleen tuollaisen hiukan konservatiivisen ammatti-identiteetin, jossa ylioppilaslakki, maisterius ja pedagoginen erehtymättömyys muodostavat kodin, uskonnon ja isänmään kaltaisen kolminaisuuden. Ja aika usein nämä kolminaisuudet kulkevat käsikkäin.
Lukuisien kokemusten perusteella kyseessä on myös yksi hankalimmista ammattiryhmistä. Hankalin on tässä aikalailla sama asia kuin oman arvonsa tuntevat. Yksilöinä kohdattaessa asia on toki monesti eri, mutta ammattiryhmänä näin. Enkä näytä olevan ajatusteni kanssa yksin. Tämän myötä opettajat eivät aina kerää itselleen arvostus- ja sympatiapisteitä vaikka heidän tekemänsä hyvin arvokkaan ja pääosin todella laadukkaan työnsä puolesta he ansaitsisivat paljon pisteitä Mutta siinä missä meidän muiden olisi hyvä aina päivittää ymmärrystämme opettajien työstä, opettajien kannataisi myös osaltaan katsoa peiliin.
Jees, tunnistan erittäin hyvin omanarvontunnon. Joillakin se on ylimielistä paremmuutta, joka kritiikin tullen ilmenee agressiona ja vähättelevänä asenteena vastapuolta kohtaan, ja tähän useimmiten kuuluvat ne vähän isoegoisemmat, sanavalmiit opettajat. "Tule itse kokeilemaan" -defenssi taas on tyypillistä silloin, kun vittuiluun on kyllästytty tai sitten varsinaisesti argumentit/verbaliikka puolustautumiseen eivät riitä, mutta ei myös ole kanttia jättää vastaamatta. Ja sitten on tietysti kaikkien näiden välimuodot ja tietenkin se suuri joukko opettajia, jotka eivät jaksa sen kummemmin välittää ulkopuolelta tulevista huuteluista. Uskoisin jokaisen opettajan joskus syyllistyneen kaikkiin em. synteihin.
Aiemmin linkkaamani tilastokeskuksen taulukko vaikuttaa realistisemmalta kokonaisuudessaan, tosin aineenopettajien kohdalla osuu melko liki tuohon duunitorin lukuun. Olen selkeästi palkkakuopassa, vaikka toki mukana onkin lukionopettajat myös.
Kyllä ja sama juttu on hyvin monissa muissakin ammateissa. Toisaalta voi olla hankalaa tai jopa 'vaarallista' lähteä etenkin joihinkin ammatteihin liittämään merkittävssä määrin tulokseen sekä työn laatuun liittyvää palkkausta.
Kyllä, olen samaa mieltä. Silti ammattikunnan sisällä tämä on erittäin epäoikeudenmukaista, enkä nyt puhu välttämättä vain omasta puolestani, vaan kollegojeni työtapoja seuraamalla voi päätellä yhtälailla, että toinen pyrkii noudattamaan opetussuunnitelmaa, huomio oppilaita monipuolisilla opetus- ja työskentelytavoilla sekä tekee yhteistyötä eri aineiden välillä, kun toinen puolestaan poteroituu omaan luokkaansa luennoimaan sekä pyrkii luistamaan kaikesta mahdollisesta velvoittavasta opetustuntien lisäksi. Silti molemmille on sama palkka tai pahimmillaan toisella jopa reilusti enemmän erinäisten lisätehtävien vuoksi, joiden hoitaminen sujuu, no, jotenkin.
"Tule itse kokeilemaan" -defenssi taas on tyypillistä silloin, kun vittuiluun on kyllästytty tai sitten varsinaisesti argumentit/verbaliikka puolustautumiseen eivät riitä, mutta ei myös ole kanttia jättää vastaamatta.
Yhtä turhaahan tuo "tule itse kokeilemaan" -heitto on, kuin se toistuva keskustelu opettajien "kesälomista." Ei pitäisi syyllistyä tuollaiseen, välillä vaan itsehillintä pettää. Väsyneenä ei välttämättä tule sanottua mitään järkevää.
Täällä kun nyt palkoista on keskusteltu, niin lienee hyvä muistuttaa, että luokanopettajan kk-palkka on bruttona jossain 3000 euron huonommalla puolella ja lastentarhanopettajilla reilussa parissa tonnissa. Jatkoajan opettajakunta taitaa suurimmaksi osaksi koostua aineenopettajista.
Oli miten oli, jos edut tai palkka laittaa kateelliseksi, niin ei muuta kuin hakeutumaan alalle. En ole opettaja, mutta vierestä olen jonkin verran nähnyt. En tekisi päivääkään.
En laske omaakaan kuukausipalkkaani jakamalla vuosipalkkaa 11 kuukaudella. En tiedä miksi vastaavaa laskentaa pitäisi käyttää myöskään opettajien suhteen. Kuukaudessa se palkka on tasan se mitä palkkanauhassa kuukauden osalta lukee. Näin se ymmärtääkseni on opettajillakin.
Ei ole enää mitään lähellekään kolmen kuukauden kesälomaa. Viime kesänä esim. meillä Vantaalla peruskoulun opettajat aloittivat työt loman jälkeen 6.8. Tänä vuonna alkaa hiukan myöhemmin, kun lukukausi keväällä -21 päättyy vasta 5.6.
Ei ole enää mitään lähellekään kolmen kuukauden kesälomaa. Viime kesänä esim. meillä Vantaalla peruskoulun opettajat aloittivat työt loman jälkeen 6.8. Tänä vuonna alkaa hiukan myöhemmin, kun lukukausi keväällä -21 päättyy vasta 5.6.
En tainnut puhua kesälomasta, vaan viittasin ihan siihen tässäkin ketjussa mainostettuun 9 kuukauteen joina palkka ansaitaan.
Mutta siis kesällä ainoastaan 9 viikkoa ja sitten syysloma, hiihtoloma ja jouluna 2 viikkoa?
En tainnut puhua kesälomasta, vaan viittasin ihan siihen tässäkin ketjussa mainostettuun 9 kuukauteen joina palkka ansaitaan.
Mutta siis kesällä ainoastaan 9 viikkoa ja sitten syysloma, hiihtoloma ja jouluna 2 viikkoa?
Kaikki kesällä tehty työ tehdään periaatteessa ilmaiseksi kun palkka tienataan 9kk aikana. Ennenhän sitä palkkaa myös maksettiin 9kk aikana. Nyt se on jaettu 12kk ajalle.
Sinä se täällä kuitenkin teet jakolaskuja. Se palkan tasaus on 50 vuotta sitten tehty. Meinaatko, etteivät muuta alat ole pekkasten ja muiden sopimusten ansiosta kirineet sen jälkeen kiinni lomapäivissä? Reilumpi jakolasku olisi 36000 € / 10 kk, silloin tulee 3600 € / kk.
Näinhän se joskus on ollut ja koska virallinen nimi kesälomalla on se kesäkeskeytys, niin jotenkin se noin vieläkin mielletään. Nykyään tosin alkaa olla lähellä 10kk töitä kun joissakin kunnissa aloitetaan työt jo elokuun toisella viikolla. Tosin silloin on pitempi joululoma, kun joillakin se on se viikko tai vähän päälle.
Tuo 9kk töitä, palkka 12kk on helpoin tapa selittää asia ja vähän tosiaan vaihtelee tuo lukuvuoden alkaminen.
Meinaan että muilla aloilla on 253 työpäivää vuodessa ja opettajan hommissa 190 koulupäivää. Jos lasketaan että kuukaudessa on se 21 arkipäivää, niin opettajilla töitä on karvan verran yli 9 kuukautta ja muissa hommissa karvan alle 11 kuukautta. Ei tarvi kertoa että kesä menee valmistellessa materiaaleja.
Minulle on sinänsä ihan sama, mutta huvittaa miten tuo takki kääntyy tilanteen mukaan kuin tuuliviiri. Yleensä ollaan tarkkoja, että se 9 viikkoa ei kesällä ole kesälomaa ja sitten kun tänä vuonna oli keskustelua että koulu venyisi niin samantien se olisikin kesälomasta pois. Eiköhän tämä ollut tässä.
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy
