Omassa suussani tehtiin oikomishoitoa n 7 vuotta, olin(tai siis hampaani olivat) kai aika hankala tapaus ja kaikennäköisiä erilaisiä härvilöitä jouduin suussani pitämään. Joitain öisin, jotkut olivat ihan kokonaan kiinni hampaissani. Tämän oikomishoidon takia jouduin ramppaamaan hammaslääkärissä usein ja se oli aika rutiinihommaa, joten ei sitten pelottanut vähääkään vaikka välillä sattuikin, kun reikiä jouduttiin paikkaamaan. Myöskään se kun hammasraudat irrotettiin hampaista ei tuntunut kivalta..
Suhtautumisessani hammaslääkäriin tapahtui kuitenkin muutos, kun oikomishoito loppui ja olin n 1,5 vuotta käymättä hammaslääkärillä. Sain ajan tarkastukseen, ja reikiä löytyi. Uusi aika ja odottamaan sitä siis. Nyt jostain kumman syystä pelotti hirvittävästi mennä sinne hammaslääkäriin...Siirsin aikaa jo kerran eteenpäin, kun "hyvän syyn" keksein. Koulussa oli kiireistä, en siis millään voinut mennä:) Seuraavalle ajalle menin, vaikka pelottikin. Yksi reikä paikattiin, ilman puudutusta. Välillä sattui järkyttävästi, mutta hammaslääkärillä oli ilmeisesti vähän huono päivä, tiuski minulle heti siitä lähtien kun astuin huoneeseen ja ei edes kysynyt haluanko että puudutetaan. No, siitä selvisin ja sain toisen ajan seuraavaa reikää varten. Sillä kertaa hammaslääkäri oli hyvällä tuulella, kysyi että puudutettiinko viimeksi ja sanoi ettei nytkään varmaan tarvi, kun hyvin kestit viimeksi. Eihän se hampaan paikkaaminen koskaan kivutonta voi olla, sattui se nytkin vähän, mutta odotin paljon pahempaa ja olin erittäin helpottunut kun operaatio oli ohi. Pelkäsin siis ihan turhaan, ei se hammaslääkärissä käynti niin kamalaa olekaan..
Tämän johtopäätöksen tein kuitenkin liian aikaisin. Hammaslääkäri istui tietokoneensa viereen ja alkoi puhua viisaudenhampaista. Olin edellisellä kerralla käynyt röntgenissä, koska hammaslääkäri halusi nähdä miten viisaudenhampaani kasvavat. Olen jo ajatellut ettei niitä varmaan minulle tulekaan, kun kaikille ei kai tule, ja tilaa tuolla suussani ei ole sitten yhtään. No, hammaslääkäri otti esille röntgenkuvan ja alkoi esitellä minulle kuvaa "katsos, nuo tuossa ovat sinun takimmaiset hampaasi, tuossa on ientä ja nuo viisaudenhampaat.." jne. Alhaalla, molemmilla puolilla, viisaudenhampaani kasvavat täysin vaakatasossa (kun hampaat yleensä ovat pystyssä) ja toisia hampaita päin. Hammaslääkärin mukaan ne on pakko poistaa, koska muuten tulee suunnilleen koko leuka tulehtumaan.
Sitten hammaslääkäri kertoi, miten se poisto tehdään. "Ensin pitää halkaista ien, sitten kuten näet, hammasta ei voi vetää pois, vaan se tarvii rikkoa ja yrittää palasina saada se pois sieltä..." Tämä hammaslääkärikäynti tapahtui tammikuun lopulla, ja minulle sanottiin, että operaatio suoritetaan vasta yo-kirjoitusten jälkeen, koska hammaslääkärin mukaan tulen olemaan kipeä.. Sain mukaani myös reseptin antibiootteja ja särkylääkkeitä varten, jotta voin aloittaa lääkkeiden oton jo aamulla.. Hammaslääkärin puheet operaatiosta saivat minut suunnilleen hysteeriseksi. Ja kun se viälä tarvii tehdä kaksi kertaa (oikea ja vasen puoli erikseen). Satuin myös näkemään, että aika jonka hammaslääkäri varasi oli 1h 30 min...Eli tulossa ei varmaankaan ole ihan helppo homma.
Kun pääsin ulos hammaslääkäristä ja parkkipaikalle autoon, en pystynyt vaan tyynesti ajamaan kotiin, vaan oli ihan pakko soitta puhelu. Ensin koitin saada kiinni parasta kaveriani. Ei vastausta. Sitten toista yhtä hyvää kaveriani, joka tosin on poika. Ei vastausta. Prkl, mikä niitä vaivaaa..Kirosin kun olisin oikeasti halunnut puhua jollekin. Sitten soitin äidilleni töihin ja se onneksi vastasi. Kerroin jutun, en edes ihan kaikkea mitä hammaslääkäri oli sanonut ja äitini kuulosti lähinnä järkyttyneeltä. Ennen kuin äiti tuli kotiin, oli hän kaupassa käydessään ajatellut minua ja ostanut mm sipsipussin ja suklaalevyn... Ajellessani kotiin päin kaverini, siis se poika, soitti. Suurin piirtein itkin selostaessani juttua ja kuulostin kuulemma siltä, ettei se että olin autolla liikkellä ole kovin turvallista. Äiti (joka on farmaseutti eli siis töissä apteekissa) katsoi reseptiä tultuaan kotiin...Särkylääkkeet ovat kuulemma todella vahvoja. Pari päivää olin ihan hermona, nyt olin jo unohtanut koko homman, mutta kun jossain ketjussa äsken näin sanan "hammaslääkäri", menin välittömästi paniikkiin. 4.4. lähestyy uhkaavasti..
Jos olen vielä sen jälkeen hengissä, tulette luultavasti kuulemaan, mitkä ovat tuntemukseni..