Meikäläinen poistatti oikean puoliskon viisaudenhampaat approximately vuosi sitten. Yläleuan hampuli oli helppo tapaus. Alaleuan ei niinkään - se kun oli n.45 asteen kulmassa juuret eteenpäin. Lisäksi juuret olivat todella kierot, kolmihaaraiset ongenkoukut ja menivät osittain toisen hampaan alle ja olivat röntgenkuvan mukaan vain parin millin päässä hermoista. Hammaslääkäritäti sanoikin jo, että "Ei mikään kiva operaatio". Lisäksi varoitteli, että osa juurista saatetaan joutua jättämään leukaan, ettei vaurioiteta hermoa. Pelotti, kun olin lukenut tämän Predan kirjoituksen.
Hampaan poistoon oli varattu aikaa 45 minuuttia, mutta eipä se riittänyt mihinkään. Hammas leikattiin siis pois. Puudutuspiikkejä lyötiin Sistiksen leukaan sen seitsemän kappaletta. Hammasta jouduttiin jollain minisirkkelillä ja pienoisrautakangella survomalla pienentämään kolmeen osaan. Tuon operaation aikana tuntui melkoista kipua oikaisuhoidosta ja jääkiekkomaalivahtina ollessani kypärään tulleiden laukausten voimasta väljähtäneissä leukanivelissäni. Kun hammas sanoi *poks* kruunun irrotessa, luulin hetken, että leukani on se, joka irtosi.
Tämän jälkeen operaatio jatkuikin kivuttomasti. Kaikki kolme juurta saatiin pois leuasta. Tikeillä ien kiinni ja ylähampaan kimppuun. Tässä vaiheessa oli mennyt aikaa tunti ja kymmenen minuuttia. Ylähammas irtosikin sitten kymmenessä sekunnissa.
Antibiootti- ja särkylääkeresepti kouraan ja apteekkiin. Kaikki hoitui hyvin, vaikka suustani ei kovinkaan selkeätä puhetta tullut. Verta tuli noin tunnin ajan, mutta pian sekin loppui. Seuraavana oli vuorossa matka Tampereen keskustaan ja bussille, joka vei kotikotiin vanhempien luokse sairastelemaan.
Ennen bussinlähtöä kävin ostamassa amppari-mehujään Koskikeskuksesta. Eihän perkele sen syönnistä tullut mitään! Meikäläisen suu ei auennut tarpeeksi, että sellainen holkki mahtuisi sisään. Ei auttanut muu, kuin jyystää etuhampailla pieniä paloja tuota kylmää eliksiiriä. Ihmiset katsoivat kummissaan ja kaverillani oli hauskaa.
Puolentoista tunnin bussimatkan aikana puudutusaineet lopettivat toimintansa ja pieni kipu alkoi. Se ei kuitenkaan ehtinyt kauaa vaivaamaan - särkylääkkeet kun olivat tehokkaat.
Kotiin päästyäni olin jo melkein normaali ja söin jo illalla lasagnea, vaikka hampulääkäri kielsi syömästä kiinteää ruokaa kyseisenä päivänä. Nälkä voitti.
Söin saamani antibiootti- ja särkylääkekuurin loppuun ja pidin ekana päivänä jääpussia joka toinen tunti poskella. Turvotusta ei juurikaan tullut, ei ainakaan näkyvää. Kolmiolääkkeisiin en joutunut turvautumaan missään vaiheessa. Selvisin lopulta vähin vaurioin.
Toisena päivänä kipua ei enää ollut ja olin jo oma hilpeä itseni. Verta oli ensimmäisenä yönä tullut suusta ihan pikkuisen - tyynyliinassa oli viidenkymmenen sentin kolikon kokoinen läikkä. Lisäksi kolmen päivän kuluttua leukapieltä koristi pieni mustelma. Mutta vähällä päästiin, vaikka olikin perkeleen hankala tapaus.
Pitäisikin varmaan käydä poistamassa tuo vasemman yläleuan veijari. Vasemman alaleuan veitikka kasvaa täysin poikittain, mutta on ikenen alla kokonaan eikä vaivaa ollenkaan. Sitä ei viimeisimmän tiedon mukaan tarvitse edes poistaa ollenkaan.
Niin, paikka oli siis Hervannan YTHS. Hyvää hoitoa tuli.
Hampaan poistoon oli varattu aikaa 45 minuuttia, mutta eipä se riittänyt mihinkään. Hammas leikattiin siis pois. Puudutuspiikkejä lyötiin Sistiksen leukaan sen seitsemän kappaletta. Hammasta jouduttiin jollain minisirkkelillä ja pienoisrautakangella survomalla pienentämään kolmeen osaan. Tuon operaation aikana tuntui melkoista kipua oikaisuhoidosta ja jääkiekkomaalivahtina ollessani kypärään tulleiden laukausten voimasta väljähtäneissä leukanivelissäni. Kun hammas sanoi *poks* kruunun irrotessa, luulin hetken, että leukani on se, joka irtosi.
Tämän jälkeen operaatio jatkuikin kivuttomasti. Kaikki kolme juurta saatiin pois leuasta. Tikeillä ien kiinni ja ylähampaan kimppuun. Tässä vaiheessa oli mennyt aikaa tunti ja kymmenen minuuttia. Ylähammas irtosikin sitten kymmenessä sekunnissa.
Antibiootti- ja särkylääkeresepti kouraan ja apteekkiin. Kaikki hoitui hyvin, vaikka suustani ei kovinkaan selkeätä puhetta tullut. Verta tuli noin tunnin ajan, mutta pian sekin loppui. Seuraavana oli vuorossa matka Tampereen keskustaan ja bussille, joka vei kotikotiin vanhempien luokse sairastelemaan.
Ennen bussinlähtöä kävin ostamassa amppari-mehujään Koskikeskuksesta. Eihän perkele sen syönnistä tullut mitään! Meikäläisen suu ei auennut tarpeeksi, että sellainen holkki mahtuisi sisään. Ei auttanut muu, kuin jyystää etuhampailla pieniä paloja tuota kylmää eliksiiriä. Ihmiset katsoivat kummissaan ja kaverillani oli hauskaa.
Puolentoista tunnin bussimatkan aikana puudutusaineet lopettivat toimintansa ja pieni kipu alkoi. Se ei kuitenkaan ehtinyt kauaa vaivaamaan - särkylääkkeet kun olivat tehokkaat.
Kotiin päästyäni olin jo melkein normaali ja söin jo illalla lasagnea, vaikka hampulääkäri kielsi syömästä kiinteää ruokaa kyseisenä päivänä. Nälkä voitti.
Söin saamani antibiootti- ja särkylääkekuurin loppuun ja pidin ekana päivänä jääpussia joka toinen tunti poskella. Turvotusta ei juurikaan tullut, ei ainakaan näkyvää. Kolmiolääkkeisiin en joutunut turvautumaan missään vaiheessa. Selvisin lopulta vähin vaurioin.
Toisena päivänä kipua ei enää ollut ja olin jo oma hilpeä itseni. Verta oli ensimmäisenä yönä tullut suusta ihan pikkuisen - tyynyliinassa oli viidenkymmenen sentin kolikon kokoinen läikkä. Lisäksi kolmen päivän kuluttua leukapieltä koristi pieni mustelma. Mutta vähällä päästiin, vaikka olikin perkeleen hankala tapaus.
Pitäisikin varmaan käydä poistamassa tuo vasemman yläleuan veijari. Vasemman alaleuan veitikka kasvaa täysin poikittain, mutta on ikenen alla kokonaan eikä vaivaa ollenkaan. Sitä ei viimeisimmän tiedon mukaan tarvitse edes poistaa ollenkaan.
Niin, paikka oli siis Hervannan YTHS. Hyvää hoitoa tuli.