Operaatio viisaudenhammas...

[Jii]

Viisauden hammas poistettiin noin 3 vuotta sitten. Tapahtumapaikkana oli Turun YTHS. Olin tietenkin kuullut kaikenlaisia huhuja, siitä mitä tapahtuu. Varasin jääkaappiin paljon kylmiä nestemäisiä ruokia (ei olutta), kuten jäätelöä ja jogurttia. Dexittiä myös apteekista pari pakettia.

Lääkärissä sitten homma alettiin siitä että näsineulan kokoisella piikillä laitettiin puudutusaine ikeneen. Auts. Sen jälkeen odotetaan hetken aikaa ja teroitetaan työvälineitä. Lopulta lääkäri päätti, että nyt voidaan aloittaa. Ja eikun työvälineet suuhun. Auts. Sorkkiminen tuntui, joten äännähdin. Lääkäri päätteli, että eipä ollut puudutusainetta tarpeeksi ja ruiskautti lisää. Sen jälkeen mikään ei tuntunutkaan enää miltään. Koko päivänä.

Naamastani oli toinen puoli täysin halövaantunut koko sen päivän. Hymyillessä vain toinen suupieli liikahti. Syöminen oli lieväästi sanottuna mahdotonta. Puudutuksen häivyttyä olin varma että nyt alkaa kipu, mutta ei. Ei minkäänlaisia kipuja ja seuraavana aamuna söin jo kiinteää ruokaa.
Eli joskus käyt hyväkin tuuri.

Voin siis suosittella.

 

[kangaroo]

Tämä matruusi oli 80-luvun puolivälissä Upinniemessä hammaslääkärin apulaisena 6 kk ajan. Eipä tosiaan ollut aiempaa kokemusta noista hommista, mutta kyllä siinä oppi tunkemaan potilaille letkuja suuhun, tekemään paikka-aineita ja steriloimaan instrumentteja yms. Valintakriteeri oli kuulemma se, että olin saapumiserän vanhimmasta päästä ja ko. erän ainoa yliopiston käynyt, vaikkakin ihan eri alalta.

Kapiaishammaslääkäri oli sellainen yli viisikymppinen lääkintäkomentajakapteeni, aika äkkipikainen äijä, jota varusmiehet pelkäsivät helvetisti ja nimittivät Mengeleksi. Hänellä oli myös erikoiset työajat: aamun ensimmäinen potilas piti olla tuolissa klo 06.00. Herra komentajakapteeni teki hommia klo 10 asti ja kaasutteli sitten lähi-idän keikalta tuodulla Mersullaan yksityisvastaanotolle tuottoisampiin hommiin. Minulle äijä oli ihan reilu ja kirjoittelipa silloin tällöin henk.koht. syylomia ja ennen kotiutumista jopa kuntsareita tuli.

Myös parin varusmieshammaslääkärin (lääkintäkoksuja) kanssa tuli tehtyä töitä. Näillä oli alan uusin koulutus ja kaverit vähän naureskelivat kapiaishammaslääkärin työmetodeille. Muuten tosi rentoja hemmoja, ja heiltä opin mm. kuinka desinfiointiin käytetystä kevyesti denaturoidusta spriistä saa juomakelpoista. Jostain syystä suurin osa ajanvaraukseen soittavista varusmiehistä vannotti minua buukkaamaan heidät nimenomaan koksuhammaslääkärille eikä "Mengelelle".

Tuon "apulaishammaslääkärin" homman ehdottomasti paras puoli oli se, että koko päivän sai olla pois komppaniasta ja kapiaisten silmistä. Aamulla häivyin klo 5.45 ja palasin klo 21 nimenhuutoon. Silloin tällöin iltaisin oli tosin muiden lääkintämiesten kanssa vuorotteleva päivystysnakki hammaspolin viereisessä varuskuntasairaalassa. Iltapäivät menivät kuitenkin täysin omassa rauhassa hammaspolilla, kun potilaita otettiin vain puoleenpäivään asti. Siinä oli hyvä hoitaa ensin potilaskortit kuntoon, sitten lukita ulko-ovi, bisset jääkaappiin (sellainenkin oli eräitä lääkkeitä varten), ja rentoutuminen mukavaan asentoon sähkösäätöisessä potilastuolissa hyvän romaanin kera... :cool:

Ai niin, itselläni ei ole traumaattisia hammaslääkärikokemuksia, vaikka on muutama kultakruunukin asennettu, mitä nyt porailu on joskus vähän vihlonut. Ne viisaudenhampaat ovat edelleen suussa, kaikkia neljää on tosin jouduttu joskus pikkuisen paikkailemaan mutta poistamiseen ei ole ollut aihetta.

 

[JanJ]

Multa leikattiin viisaudenhammas pari kuukautta sitten.
Ylhäältä viisaudenhampaat on nypätty jo vuosia sitten ilman kipua tai verenvuodatusta.
Mutta nyt siis leikattiin.

Ajoin pienen hermostumisen vallassa Kamppiin Lastenkodinkadun hammashoitolaan. Röntgenkuvasta näki että viisaudenhammas oli 75 asteen kulmassa muihin hampaisiin nähden. Lisäksi sillä oli sirpin muotoiset juuret.
Perillä lääkäri sanoi, että ensiksi he halkaisevat hampaan ja sitten se kaivetaan sieltä ulos.

Puudutus oli tehokas, ei siinä mitään.
Tosin verta tuli kuin ois valtimo vedetty auki.
Tikkaukseen asti kaikki meni suht hyvin, mutta
leuka alkoi jomottamaan jo pikku hiljaa.

Hoipertelin sitten muheva lasku kädessä kohti autoa, pumpulitukkoa samanaikaisesti purren, eikä olotilaani kohentanut auton ikkunassa oleva toinen lasku.

Illemmalla alkoikin jo jomottamaan reippaammin, ja yhdentoista aikaan illalla sitä verta alkoi sitten valumaan siihen mallin että jos pistin suun kiinni, oli suu täynnä verta 15 sekunnissa.
Unta ei siis ollut luvassa.

Huuhtelin suuta jääkylmällä vedellä pitkään ja hartaasti sekä purin pumpulitukkoa mutta ei. Nielin verta lisäksi koko ajan niin että se veren maku alkoi etomaan aivan saakelisti.
Ja kun se on niin rautapitoista, koko ajan röyhytti. Ja maku oli aivan kaamea. Ulostekin oli kivikovaa ja pikimustaa. Tietenkin.
Sanomattakin on varmaan selvää että oksensin illan mittaan moneen kertaan aina röyhtäisyn jälkeen.

Yöllä menin nukkumaan kuitenkin, ja nukahtelinkin pariksi minuutiksi aina kerrallaan. Heräsin siihen kun veri oli täyttänyt suun ja yskäisin sen tyhjäksi. Minun ja puolisoni päälle satoi sellainen verisade, joka pilasi lakanat, paidan, pussilakanat ja tyynyliinat.

Kuitenkin nukuin sitten pyyheliinojen päällä noita pätkiä jonkun verran, ja taisin nukkua yhteensä tunnin koko yönä.
Aamulla verentulo tyrehtyi viimein.
Eikä sitten enää vaivannut leuka muuten kuin että kuukauden verran sattui kaikki kuuma ja kylmä....

 

[Baritoni]

Asian (leipäläven) vierestä

Itselläni ei ole hammaslääkäristä aivan kuvatunlaisia järisyttäviä kokemuksia. Tosin koko syksyn 2000 sain ravata Turun YTHS:llä. En ollut käynyt tarkistuttamassa purukalustoani koko opiskeluaikana, koska ymmärtämättömyydessäni oletin, että koska mitään kipuja ei ole ollut, ei voi olla myöskään reikiä. Noh, hampulääkäritäti totesi lakonisesti, että seittemän reikää, kolme reiänalkua ja hammaskiveä ihan joka paikassa. Rok.

Viisaudenhampaat ovat poistamatta, ja en ole toistaiseksi uskaltautunut. Tämä viestiketju ei juurikaan kannusta siihen. Tosin asia kannattaisi kyllä varmaankin hoidella kondikseen nyt kun vielä saan hetken ajan nauttia YTHS:n puoli-ilmaisista palveluksista.

Mielenkiintoisempi kokemus oli suun yläpuolelle kohdistunut operaatio eli nenäleikkaus. Jouduin aikoinani typerään välikohtaukseen, jonka seurauksena sain keskelle taulua minifutiksen kokoisen nyrkin, joka kuului tuntemattomaksi jääneelle hieltä haisevalle ihmisapinalle.

Tuulenhalkaisijaani ei tullut minkäänlaisia kosmeettisia vaurioita, mutta toinen nenäontelo oli huomattavasti toista ahtaampi. Tämän seurauksena kärsin kroonisesta, erittäin lievästä, mutta tympeästä niistämistarpeesta, kuten Michael Corleone. Päätin lopulta hoidattaa homman kondikseen-pondikseen useamman vuoden jahkailtuani.

Sain tuntia ennen leikkausta diapampampameja. Makoilin sairaalapedillä ja tunsin, kuinka olo alkoi vähitellen muuttua raukeammaksi. Seuraava lääke oli morfiini, joka annettiin muistaakseni piikillä. Alkoi olla jo melko narkkarimainen fiilinki.

Sitten tokkurainen virtuaalipersoona roudattiin leikkaussaliin. Syvälle sieraimiini työnnettiin vielä astetta räväkämpää troppia, eli kokaiinipiikit. Lekuritar ilmoitti, että nyt aletaan ja käski älähtää, jos sattuu. Sain valita haluamaani musiikkia, jota voisin kuulostella kuulokkeilla operaation ajan. Sielun Veljet olisi sopinut tilanteeseen helvetin hyvin, mutta Sir Ismon tuotannosta oli tarjolla vain Pulu. Pelotti melkoisesti, ja pelkäsin, että albumin loistavat biisit tuovat tulevaisuudessa mielleyhtymän Helvetilliseen Fyysiseen Kidutukseen.

Onneksi mieletöntä tuskaa ei tarvinnut kokea. Puudutus oli tehnyt tehtävänsä. Leikkauspenkissä oli kuitenkin aika hurja fiilis, koska olin koko ajan tajuissani. Minua käsiteltiin ronskintuntuisin ottein. Nenärusto murrettiin muusiksi hyvin mekaanisesti. Tunsin olevani kuin höyläpenkkiin kiinnitetty puupalikka, jota murjottiin taltalla. Lääkäri vaikutti jyrsivän klyyvariani kaikin voimin hampaat irvessä, joten pelkäsin, että mikälietyöväline lipsahtaa ähellyksessä esimerkiksi silmääni.

Kerran jouduin mongertamaan: "Ny shattuu."

Vajaan tunnin päästä piina päättyi, ja Baritonin nenä oli leikattu. Seuraava yö sujui ikävästi. Kipua ei juuri ollut, mutta verenvuoto oli ihan helvetillistä. Pelkäsin vuotavani kuiviin. Naama oli täynnä siteitä. Näytin muumiolta.

Seuraavana päivänä enimmät siteet poistettiin ja pääsin kotiin. Vilkaisin peiliin, ja visuaalisesti perin ikävä näky katseli minua vastaan: naama oli turvonnut aivan muodottomaksi. Verenvuoto jatkui, joten jouduin pitämään edelleen nenän alla tamponimaista viritelmää. Putket olivat tukossa, mutta niistäminen oli kielletty, koska nenäruston ympärille oli tungettu muovimaiset tukipalaset. Urheillakaan ei saanut.

Surkuhupaisaa pulloposkiulkonäköäkin vittumaisempi lieveilmiö oli se, että nenän alla oli kireä ommel. Kun hymyilin hiukankin, ommel venyi ja kipu oli hirmeä. Tämä oli äärimmäisen tuskallista, sillä en ole kovin vakavamielistä sorttia ja minulla on ehkä koko maailman huonoin pokka. Sadistiset opiskelukaverini käyttivät tietenkin tätä hyväkseen ja pyrkivät naurattamaan potilaspoloista jatkuvalla syötöllä. Kaikesta huolimatta Turun KY:n Monttu Auki -laulukirja, jota työstin tuolloin nimimerkki Palkkasoturin kanssa, valmistui ajoissa.

Hätkähdin, kun muovilevyt poistettiin sieraimista parin viikon päästä. Miten ihmeessä sisään oli mahtunut tuollaiset möhkäleet, jotka näyttivät valaiden pyydystämiseen tarkoitetuilta uistimilta.

Ette usko, millainen nautinto voi olla niinkin arkinen toimenpide kuin niistäminen, kun nokka on ollut tukossa kaksi viikkoa.

B

"Morfiinia, huutaa potilaat." - Ismo Alanko

 

[mission16W]

Viestin lähetti Jii
Naamastani oli toinen puoli täysin halövaantunut koko sen päivän. Hymyillessä vain toinen suupieli liikahti. Syöminen oli lieväästi sanottuna mahdotonta. Puudutuksen häivyttyä olin varma että nyt alkaa kipu, mutta ei. Ei minkäänlaisia kipuja ja seuraavana aamuna söin jo kiinteää ruokaa.
Eli joskus käyt hyväkin tuuri.

Tuttu ilmiö minullekin. Puudutusainetta on yleensä niin runsaasti, että mitään ei tunne koko iltana. Positiivinen ilmiö!

 

[hannes_ko]

Kuinka elämä potkii

Maatilalla syntyneenä tuli lapsena juotua maitoa varsin railakkaasti. Kun karkkia sai harvoin ja sokerisia mehuja vain serkkujen synttäreillä, on hannes_ko saanut onnen omistaa vahvat, rei´ättömät hampaat. Hammaslääkärikin sanoi, että eihän tänne saa reikää poraamallakaan.

Mutta tarinani ei kokonaisuudessaan ole yhtä auvoisa. Uskokaa kun sanon, että olen viettänyt hampilääkärin tuolissa aikaa enemmän kuin lääkäri määrää.

Kaikki alkoi oikomishoidolla. Kuinka mukavaa. Oikomista oli suoritettava melko runsaasti, varoiteltiin jopa parin vuoden hoidosta. Olisikin siihen jäänyt. Alkuhan 9-vuotiaalla sujuu näiden muottien kanssa hyvin. Yöllä tulee pidettyä, ja päivälläkin, kiskoja suussa. Mutta kun aika rientää, alkaa kapinamieli vallata nuoren ajatuksia. Niinpä sitten minäkin aloín käyttää kiskoja tai miksi niitä sanottiinkaan vain viikkoa ennen lekurille menoa. Hommahan meni sitten niin, että kuukausien tauon aikana luusto otti takapakkia, ja hampaat tulivat joka kerta kipeiksi viime hetken tehokuurin aikana. Edistystä ei tapahtunut yhtään, mutta lopulta noin viiden vuoden päästä oltiin tasolla joka tyydytti. Hoito lopetettiin.

Olin siinä uskossa, että kunhan täytän 16, ei minun tarvitse vääntäytyä hampilääkärille. Mutta kohtalo oli päättänyt toisin. Rei´ättömään hammaskalustooni oli tuleva harvennusta oikein kunnolla. Kaikesta saan kiittää urheilua.

Tapahtui niinä aikoina, että HJK:n pelatessa Mestareiden liigaa, kävi kavereilta käsky, että koko kylän poikien tuli sählyä pelaaman. Ja niin lähti hannes, pikkuveli ja maila, ja maastopyörällä polkien he menivät hallille pelaamaan.

No kävi sitten niin, että olin hyökkäyksen kärkenä, kun joukkueelle kävi buret, eli vastustaja pääsi vastahyökkäykseen. Lähdin kärppänä puolustamaan omaa maalia, juoksin kyyryssä (damn!!!) ja ehdin parahiksi puolustajan iholle.... tämän vetäessä lämärin verkkoon! Takapotku tuli päätäni kohti ja vaistomaisesti käsi nousi suun eteen. Kämmenellä näytti olevan hammas ja paljon purua. Hetkinen....

Pikku hiljaa alkoi selvitä: yksi hammas oli irronnut ja tullut alahuulen läpi, toinen etuhammas oli puruna ja kaksi hammasta löysinä.

Kiitos tästä, Tuomas!

Ongelmana oli se, että olin vielä kasvuiässä. Niinpä lopullista hoitoa ei voitu antaa. Tehtiin sitten niin, että oma hammas istutettiin sementillä ja ruuvilla väliaikaisesti paikalleen. Juurihoitoa toki annettiin. Hampilääkäri osasi toki myös polttaa ikeniäni ennen kuin puudutus oli alkanut vaikuttaa. Syke oli uskomaton. Niinpä sitten istuin noin 15 tuntia hammaslääkärin kanssa muutamaan eri otteeseen, ja hammaskalusto oli näennäisesti kunnossa. Tarkastukäyntejä muutamia, kunnes totuus iski: kasvuikä alkoi olla ohi, joten lopullinen hoito tuli aloittaa.

Muutin parahiksi Tampereelle kokemaan kaiken: pikkukylän tutut hammaslääkärit olivat muisto vain. Pitkällisen YTHS:n kanssa tappelun jälkeen sain ajan erikoishammaslääkärille. Edessä oli kaksi leikkausta + muu operaatio, aikaväli noin puolitoista vuotta ja hinta palttiarallaa 18000 markkaa. Arvio oli oikea, omasta pussista kului mukavat 9000 vanhaa rahaa.

Ne leikkaukset toki olivat mukavia. En edes jaksa mennä yksityiskohtiin, mutta hilpeää oli. Välissä kävin armeijankin, jonka hammaslääkärillä kävin yhdet tikit poistattamassa. Se sujui hyvin.

Nyt minulla on titaani/posliini hammas suussa, ollut noin viikon. Yli kolmen vuoden ravaaminen on ohi.

On vain yksi ongelma: suusaani on vielä kaikki neljä viisaudenhammasta.

Loppupäätelmä: hampaiden hoito ei kannata! Bring on the hammaspeikot!!!!

 

[finnjewel]

Minä voin puolestani vakuuttaa, että hammaslääkäreissä on eroja.

Ensimmäisen kerran, kun poistatin viisaudenhampaan, tein sen työkaverin suosituksesta erään "hyvin edullisen" tohtorin pakeilla. Tämä kyseinen huokeahintainen naislääkäri toki käytti ihan puudutusainettakin - ja kertoi mukavia juttuja; mm. edellispäivänä käyneestä asiakkaasta, jolla oli turvallisuushenkilö mukana vastaanotolla, nimittäin estämässä varsinaista asiakasta pakenemasta kesken operaation. Varsinaisen viisaudenhampaan poisto-operaation tämä teräsnainen teki pihdeillä - ensin pienemmillä, sitten jykevämmillä - kiskomalla hampaan irti juurineen päivineen sekä ikenenriekaleineen. Käytössä oli takuulla naisen kaikki voimat, välillä hän otti jalallaan tukea tuolin kyynärnojasta lisää momenttia saadakseen. Hampaasta jääneen aukon umpeutuminen kesti nelisen viikkoa, joista ensimmäinen vastasi tuskatasoltaan aika hyvin Predatorin kuvailemaa.

Toisen kerran poistatin viisaudenhampaan Tukholmassa erittäin modernissa hammaslääkärikeskuksessa. Lääkäri ja hoitsu tekivät sujuvaa yhteistyötä, puudutus oli juuri sopiva, viisaudenhammas poistettiin edellisellä viikolla otetun röntgenkuvan perusteella tehdyn suunnitelman mukaisesti sahaamalla siitä pieniä paloja kerrallaan, ja koko operaatio oli ohi ennenkuin edes huomasin. Jo kolmen-neljän vuorokauden kuluttua haava oli ummessa ja syöminen sujui kummankinpuoleisilla hampailla normaalisti.

Niin, suuri ero oli sitten myös hinnassa: huokea Helsingin täti veloitti 50 mk (kyllä, oikeasti 50 mk, puudutus 20 ja poisto 30), kun taas ruotsalainen spesialisti tyytyi 795 sikäläiseen kruunuun. Jossa näin jälkeenpäin ei ollut kruunuakaan liikaa.

 

[Timbit]

Raportti suoraan tapahtumien keskeltä

Minulta poistettiin kaksi viisaudenhammasta tunti sitten. Entistä mukavammaksi seikan tekee se, että toinen oli vasen ylähammas ja toinen oikea alahammas. Piti siis puuduttaa molemmilta puolilta. Nyt on suussa ja muualla päässä täysin tunnottomia alueita, osittain tunnottomia, omituisesti syyhyäviä ja normaaleja (siis niin normaaleja kuin päässäni nyt yleensä voi olla)alueita. On kuulkaa melkoisen mielenkiintoinen tunne.

En varsinaisesti pelkää hammaslääkäriä. Mutta eilen fiksuna ihmisenä lueskelin tästä ketjusta muiden kokemuksia, ja fiilikseni nousi kummasti. Edessä olisi siis korkeintaan suunnatonta tuskaa ja pitkäaikaista, kivuliasta hoitoa. Ei tunnu missään, tuumin. Ei noin minulle kuitenkaan käy. Kaksi hammasta on otettu jo aiemmin pois ilman ongelmia, ei tässä mitään hätää ole.

Aamupäivällä soitin YTHS:lle ja varmistin, että aika on se jonka muistin sen olevan. Olihan se. Samalla ystävällinen vastaanottovirkailija kertoi, että hammaslääkäri, jonka piti poistaa hampaat on kipeänä, ja poisto-operaatio on siirtynyt hammaskirurgille. No problem, tuumasin.

Hetkinen. Hetkinen! Hammaskirurgille? Minkä ihmeen takia?! Eihän noissa pitäisi mitään ongelmia olla, röntgen-kuvasta näkee, että juuret on melko suorat. Tai ainakin niin minulle oli kerrottu... Hieman sekavin tuntein saavuin ajoissa vastaanotolle, ja istahdin odottamaan omaa vuoroani. Vuoroni tuli, ja sonnustauduin minulle annettuihin steriileihin tossuihin ja myssyyn. Tuolissa sain kipulääkkeen ja suun steriloivan suuveden. Tämän jälkeen kasvoni pyyhittiin steriloivalla pyyhkeellä, ja minut peiteltiin steriileillä liinoilla. Ei tämä kyllä ennen ole tällaista ollut, tuumin, mutta karkuunkaan ei enää päässyt. Sitten päästiinkin itse operaatioon.

Puudutus piikiteltiin ympäri kitalakea ja ikeniä. Omituinen tunne levisi pitkin päätäni (ei sinällään harvinaista, mutta erilaista kuin yleensä). Sanon suoraan, että hermostutti jo ihan tosissaan. Mutta, onnekseni kaikki sujui ihan mukavasti. Kumpaakin hammasta jouduttiin kiskomaan kunnolla, mutta leikkuuhommiin ei jouduttu. Kovan rutinan ja nitinän säestyksellä hampaat kaivettiin ulos suustani. Homma oli ohi reilusti nopeammin mitä aikaa oli varattu.

Nyt sitten odottelen, että puudutusaineen vaikutus lakkaa ja kipu alkaa. Kipulääkettä on jo, ja lisää haen kohta apteekista. Mikäli illemmalla tai myöhemmin tarinaan tulee lisävivahteita, lupaan raportoida niistä tänne.

Jatkoajan uutispalvelu
Designer
Tampere

 

[Oiva]

Oivallista

Kas kummaa, kun täällä on asian tiimoilta alettu pulista, niin meikäläisenkin viisaudenhammas on alkanut taas vihoitella. Pari vuotta se on tunkenut itseään esiin - ja puoliksi on jo onnistunut. Viimeksi ehkä puoli vuotta sitten se ilmoitteli viimeksi olemassaolostaan. Kävi mielessä, että lähden lekuriin. No pari viikkoa sinniteltyäni särkylääkkeillä ja pahalla sisulla, kipu hävisi.

Nyt jo reilun viikon verran hammas on minua taasen tervehtinyt suloisella tunteella vasemmalla puolen leukaperiä. Kipu ei ole yltänyt puolen vuoden takaiselle tasolle, mutta päivä päivältä se kovenee.

Luettuani muiden kertomuksia olen varmistunut, että lääkäriin en tämän "lapsen" kanssa mene, vaan synnytän sen tuskat kärsien.

 

[mission16W]

Ja lisää riemua.

Operaatio Hammas saatiin viikolla päätökseen kun viimeiset kaksi reikää porattiin. Ensimmäinen meni hienosti. Puudutusaine toimi ja reikä porattiin minuutissa. Toisen kanssa tulikin ongelmia. Reikä oli levinnyt aika paljon röntgenin jälkeen (ihmekö tuo, se on jo 4 kuukautta vanha! Kiitos paljon, Turun hammashuolto!) ja jostain käsittämättömästä syystä puudutusaine ei tehonnut.

Täti ruiskutti kolme kertaa ainetta ikeneen, mutta joka kerta sattui ihan pirusti. Siinä vaiheessa, kun pora tuli lähelle hermoa, tiesin mitä tuska oli. Yritin puristaa käsiä nyrkkiin ja nieleskellä, mutta siinä vaiheessa kun alkoi silmissä pimentyä, köhin tätiä lopettamaan. Hän iski vielä neljännen kerran ainetta ikeneen ja jatkoi, eikä vieläkään puutunut. Onneksi nyt homma oli selvä ja paikka pistettiin jo tilalle.

Käsittämätöntä, miten erilaisia hampaat voivat olla. Aiemmin ei mitään ja nyt tällaista riemua.

Paras on vielä edessä, viisaudenhampaan poisto alaleuasta. Aika kirurgille on varattu viime vuoden puolella, mutta ei ole vielä tullut lähetettä. Ei se enempää voi sattua kuin tuo torstainen...

 

[FourForty]

Viestin lähetti eagle
Itseltäni otettiin armeijassa pois viisaudenhammas. Samana päivänä pääsin sitten 15km jalkamarssille, oli mielettömän kuuma ja vaikka kuinka vedin nestettä, niin ei auttanut. Vertakin tuli kokoajan mielettömästi. Ja lopulta ruokalassa sitten tuli noutaja. Silmissä sumeni, loppui voimat ja tipahdin kirjaimellisesti lattialle.

Meillä sai ainakin viisaudenhampaiden poistosta loppupäiväksi VMTL:ää. Ei näköjään kuitenkaan kaikkialla...

Viestin lähetti vilperi#18

Itse olen tunnetusti tällä hetkellä tuolla armeijan harmaissa ja totta kai sitä on tullut harkittua, että jospa sitä kävisi poistamassa alaleuasta viisaudenhampaat, mutta tätä ketjua lukiessa on alkanut kyllä tullut mieleen: "jos ei sittenkään..."

Muistelen sinun vaikuttavan Parolassa, missä itsekin pyörin vielä kaksi vuotta sitten. Mikäli silloinen hammaslääkäri (olisiko äijän nimi ollut Rinne tai joku vastaava) on vielä hommissa, ei hän ainakaan mikään skitso ollut. Minultakin nykäisi pari viisaudenhammasta pois ilman ongelmia, joten ei huolta sen suhteen.

Avustajansa tosin kertoi, että lääkärisedällä oli kovasti töitä haittaava ja aikaavievä harrastus: kyykän peluu. Toisinaan olivat työpäivät loppuneet jo kymmenen maissa aamupäivällä, kun mies oli kyllästynyt lääkäröintiin ja lähtenyt kyykkäpelin pariin, käskien perua kaikki loppupäivän lääkäriajat.

 

[Paitselo]

Ja hammaspulmia edelleen...

En enää ikinä syö omenaa. Jotkut väittävät että "omena päivässä pitää lääkärin loitolla". Minä kuitenkin joudun nyt menemään hammaslekurin piinapenkkiin omenan takia.
Kävi nimittäin niin, että viime viikonloppuna mutustelin Valkeata Kuulasta kun yllättäen purentani keskeytti omituinen "rouskis-ääni". Otin ison palasen omenaa pois suustani ja huomasin siinä omenan viipaleen kyljessä tarrautuneena kiinni hammaspaikan.
Which was nice... varsinkin kun tietää että yksityisen hampilekurin taksa on öbaut 20 euroa minuutilta.

Tänään sitten kävin hampaisiin erikoistuneen Herr Doktor Mengele Juniorin käsiteltävänä. Lääkäri näytti 18-vuotiaalta skeittaajalta, mutta ei kai niin nuorena voi saada hampilekurin lupia? Noh, istuin siinä klinikan kidutuspenkissä tuijottaen naamani eteen asetettua ärsyttävän kirkasta valaisinta. Silloin rupesin tosissani pelkäämään että tuo kamala säteittäinen valo saattaa laukaista minulla migreenikohtauksen (tämä ei ole vitsi, vaan koettu fakta) ja silloin vasta alkaakin varsinainen sirkus. Migreenin yhteydessä minä nimittäin aina saan oksennuskohtauksen ja silloin yrjö lentää rivakasti... ikävä kyllä minä en sitä pysty siinä tilassa kontrolloimaan.

Ja niinhän siinä kävi. Herr Doktor sai rinnuksilleen roiman annoksen yrjöä, minä löin pääni kipeästi lääkärin vieressä avustaneen hoitsun varustetarjottimeen ja sen jälkeen huoneessa soinut Terry Jacksin Seasons In The Sun ei jotenkin tuntunut enää tilanteeseen sopivalta.

Nyt tätä kirjoittaessani hammasta särkee aivan perkeleesti. Herr Doktor laittoi hampaaseen väliaikaisen paikan, koska hän väitti siellä hampaan juurissa olevan jonkin tulehduksen.
Herr Doktor antoi myös mukaan särkylääkettä ja sanoi että sitä ei pidä ottaa kuin viimeisessä hädässä.
No nyt se hätä on. Nimittäin se väliaikainen paikka on tässä minun kämmenelläni. Eikä se tarttunut nyt mihinkään hedelmään, se vaan putosi itsekseen minun kielelleni. PERKELE!

 

[Oiva]

Predan painajainen

Nyt kiinnostaisi vielä tietää, että paljonko Predator köyhdyit tuolla varsin onnistuneella vierailulla Herr Doktorin luo?

 

[Paitselo]

Re: Predan painajainen

Viestin lähetti Oiva
Nyt kiinnostaisi vielä tietää, että paljonko Predator köyhdyit tuolla varsin onnistuneella vierailulla Herr Doktorin luo?

"Hoito" (lue = kärsiminen) on vielä kesken, joten en rupea tässä vaiheessa arvioimaan laskun suuruutta. Jäi tuossa eilen kirjoittamassani valitusvirressä mainitsematta, että Herr Doktor määräsi minulle antibioottikuurin hampaan tulehtumisen takia, joten nyt syön sitten kiltisti tabuja. Lääkäri nimittäin sanoi minulle näin (sanantarkka lainaus):
- Jos minä nyt rupean tuota teidän hammasta käsittelemään, niin meistä ei tule ikinä kavereita.

Jaapa-jaa. Onhan se hienoa että nuori hammaslääkärinjolppi pyrkii kaverikseni, minulla ei ystäväpiirissä olekaan kuin yksi lääkäri... ja hänkin on ammatiltaan gynekologi, joten hänen hoidoistaan en ole koskaan saanut ns. kaverinalennuksia. Toistaiseksi... toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä kun ns. viidenkympin villitys lähenee... jospa hankkisi sen kunniaksi itselleen sukupuolen vaihdoksen. Sitten pääsisi vielä elinaikanaan nauttimaan tuon tutun gyniksen ropeloinneista, vaihdevuosien kuumista aalloista ja lesboilusta vaimon kanssa. En tosin tiedä miten vaimoni suhtautuisi tähän minun sukupuolenvaihdokseen. Noh, sittenhän sen näkee kun on heppi silpaistu pois ja tissit alkavat kasvaa Janinan mittoihin hormoonihoitojen avustuksella.

No voi Tarvajärven Joulumaa sentään, nyt meni asia sivuraiteille.
Tiedotan myöhemmin lisää suhteestani Herr Doktoriin, hoitotoimenpiteisiin ja laskuun. Kärsivällisyyttä, hyvät ystävät... ainakin minä kärsin koko ajan...

 

[Baritoni]

Nyt ovat poissa

Nuo neljä luunpalasta on nyt kiskottu kidastani irti Turun YTHS:llä. Suosittelen samaa kaikille ja mahdollisimman nuorella iällä. 25-vuotias meikäläinen alkoi hampulekurin mielestä olla jo ikämies tähän operaatioon, joka olisi muutama vuosi takaperin ollut paljon helpompi.

Vertailun vuoksi: äiteeni kävi hammasleikkauksessa öpaut viiskymppisenä. Usean vuoden jälkeen leuka on edelleen osittain turta, koska leikkaus oli niin helvetillisen vaikea ja tuskallinen. Käykää siis ajoissa.

Eikä se niin kovin ihmeellinen juttu edes ollut. Itse toimitus ei juurikaan sattunut onnistuneiden puudutusten ansiosta. Pari päivää piti puhua tavallistakin enemmän sössöttäen, kärsiä vuotavasta hammashaavasta, huolehtia suuhygieniasta kyllästymiseen asti, kiskoa särkylääkkeitä ja nauttia sopparuokia, mutta luonnehtisin Operaatio Viisaudenhammasta osaltani melko helpoksi caseksi.

B

 

[Paitselo]

Re: Predan painajainen

Viestin lähetti Oiva
Nyt kiinnostaisi vielä tietää, että paljonko Predator köyhdyit tuolla varsin onnistuneella vierailulla Herr Doktorin luo?

Nonni. Nyt se vasta on ohi kokonaisuudessaan. Tässä nyt ilmeisesti maksellaan "laskua" nuoruusvuosien salmiakkijauhojen ym. stydyjen sokeripläjäysten imeskelemisestä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, valitettavasti. Tai ehkä minulla on aina ollut heikko hammasluusto, vaikka pääni on muuten umpiluuta.

Noh, Oivalle tiedoksi KOKO LYSTIN hinta: 1050 euroa. Sen kun muuntaa markoiksi, niin saa vähän syventävää suhdetta yksityisen hampilekurin taksoihin.... kele. Tuohon hintaan kyllä sisältyi muutakin kuin tuo yhden hampaan käsittely... oli leukaluussa muutakin vikaa.
No nyt on sitten hymy kuin Donny Osmondilla aikoinaan Pepsodent-mainoksessa... ja hirveä himo pureskella hapankorppuja koko ajan...

 

[Oiva]

Oiva kiittää ja kuittaa

Herr Doktor on varmasti hyvin tyytyväinen saamaansa pieneen korvaukseen ja sinun osaltasi - parahin Predator - toivon todella, että hammaskalustosi on loistokas, suora ja kivuton. Jumalauta, jos toista tonnia saa pulittaa hampaiden ruuvailusta, niin täytyy niiden olla sitten jo komeat.

Hymyilehän vähän meille, niin voimme arvostella.

 

[pale]

En näemmä olekaan ainoa hammaslegurin jakkaraa kammoava, avuton ihmispolo ja raiska, vaan lähes normaali raamatullisen kasvatuksen saanut ihminen, joka ajatteli pitää omana tietonaan kaiken sen julmuuden mitä ns." hammashoito" pitää sisällään, näihin päiviin asti.

Olin onnellisen tietämätön koko kauheudesta lompsiessani v.-67 Taivallahden kansakouluun mieli täynnä reippautta ja tiedonnälkää. Olihan jo kaksi edellistä kuukautta kiistaatta tuonut julki kuinka pätevästä ekaluokkalaisesta oli minun kohdalla kyse, vaan juuri tuona aamuna tuli käsky istua paikallisen Mengelen penkkiin ja kuunnella haavi auki mystistä liturgiaa jota Mengele suolsi valkopukuiselle naiskätyrilleen termein: "Ylävitonen paha, samoin alaseiska.. vaatii heti..." ja ilman mitään infoa mua kohtaan alkoi ronkkia kitaani karmivan näköisillä kiiltävillä piikeillä tarttuakseen samantien tuohon remmivetoiseen, kammottavaan poraan. Tuska oli hirveä. Aurinkoisesti alkanut oppiurani sai lähtemättömän klommon jota seitstsenvuotias ei voinut ymmärtää ja josta olen kärsinyt näihin päiviin saakka.

Tuosta remmivetoisesta porasta vielä sen verran, että se tosiaankin oli totta. Lattiassa olevasta pylväästä tuli kynänpaksuisten narujen kautta veto legurin käsiin olevaan kidutuskoneeseen. Olin silloin täysin varma, ettei kyseinen laite voinut toimia sähköllä vaan joku kyttyräselkäinen äpärä polki jotain poraa pyörittävää ratasta kellarissa. Ilmeisesti joku entinen potilas, joka oli uskaltanut arvostella hoidon laatua. Väitettäni tukee se seikka, että aina kun pora juuttui, hyytyi hampaaseen tehon loputtua, niin valot eivät himmenneet, saati sammuneet.

Hammaslääkärikammoni puhkesi kukkaan vuosia myöhemmin poistattaessani tuon puheena olevan viisaudenhampaan. Homma toimi tuossa Meilahtelaisessa roplaamossa yllättävän kivuttamasti, puhumattakoon siitä kylmäpäisyydestä jota jouduin keräämään varatakseni vapaaehtoisesti ajan kyseiseen mestaan. Hammas jouduttiin halkaisemaan ja tikkejä ompelemaan. Nolo osuus alkoikin vasta 18-dösässä matkustaessani turpa puuduksissa pois tapahtumien keskipisteestä. Mulle tuli kesken matkan ihan sairaan huono olo ja jäin ekalla vastaantulevalla pysäkillä pois ja pyörryin samantien jalkakäytävälle.

Tajuntani vihdoin saatuani, siinä jalkakäytävällä lojuessani, näin ensimmäisenä vanhan papan kasvot ja taustalla seisovan mummon, joka ohjeisti ylleni kumartanutta puolisioaan seuraavin sanoin: "Se on varmasti käyttänyt niitä huimausaineita"

Tosiasiassa olin varmaankin vetänyt liikaa happea tai jotain.

Mitä olen tästä oppinut?
1. Harjaa hampaat huuhdo suu, hammaspeikko luhistuu
2. PolPot ei suinkaan ole nujerrettu vaan se on siirtänyt opin mainiosta juurihoidostaan tänne.

Muita huomioita.
Räkiminen ts. sylkeminen on taitoa vaativa laji lärvi puudutettuna. Harjaantumaton veikko voi palloilla jopa puoli litraa sylkeä pitkin leukaperiä ja rinnuksia asianomaisen itse huomaamatta asiaa. Ei tee asiallista vaikutusta asiasta tietämättömiin.

Kivuliankin ja piinaavin hammassärky lähtee sekoittamalla teelusikallinen jauhettua neilikkaa ja tippa ruokaöljyä keskenään ja tunkemalla tuo mämmin näköinen mäski kipeytyneeseen hampaaseen. Tehoaa 2-3 minuutissa. Ei pitempään käyttöön.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

 

[Paitselo]

Parahin pale...

Tuon neilikkaöljyjutun minäkin opin aikoinaan Dustin Hoffmannin ja Sir Laurence Olivierin tähdittämästä Maratoonari-elokuvasta. Tuossa leffassa natsien keskitysleireillä praktiikkansa maineen luonut lääkäri hiukan leikittelee viattoman jenkkinuorukaisen hampailla... ja etenkin hampaiden juurilla ja hermoilla.

Muuten, se pyörtyminen voi johtua myös jännityksen laukeamisesta. Jos pelkäsit kovasti sitä operaatiota etukäteen, niin tuollainenkin reaktio voi olla seurauksena. Helpotus oli ikäänkuin aivoille liikaa.

 

[Erkka]

Jos laskin oikein niin olen nyt kolmas joka "raportoi" tänne Turun YTHS:n viisaudenhammaspalveluista. 8 tuntia sitten revittiin yksi kipale hampaita pois. Suurta dramatiikkaa tästä tekstistä ei löydä kirveelläkään, mutta ehkä tämä toimii vastapainona hurjimmille legendoille...

Rutiini toimituksessa oli tietysti sama kuin kaikilla muillakin, eli puudutukset poskeen ja menoksi. Omatoimista puudutusta hain vetämällä pari Buranaa ennen paikalle menoa, sekä mahdollisesti jäljellä oli edellisen baari-illan höyryjä. Koko operaatio kesti hyvin vähän aikaa. Puudutusaineet alkoivat tehota välittömästi, eikä minkään sortin kipua tuntunut missään vaiheessa. Hammas lähti ulos niin, etten edes tuntenut sitä jne. Tikit ikeneen ja homma oli valmis. Kestoa lyhensi se, että poistettavia hampaita oli tosiaankin vain yksi. YTHS:n hoitajat olivat kaikki erittäin ystävällisiä, ja ansaitsevat siitä maininnan.

Kuten sanottu, nyt leikkauksesta on n.8 tuntia aikaa. Poskessa on pientä jomotusta, mutta ei varsinaista kipua. Buranan popsimista aion silti jatkaa, ettei tilanne muuttuisi jatkossakaan. Haava ei vuoda verta, eikä poski ole ainakaan vielä turvonnut tai muodostanut mustelmaa. Ainoa haitta leikkauksesta on tällä hetkellä pirunmoinen nälkä - kiinteä ruoka kun on pannassa huomiseen asti. Toki tässä jotain jogurttia voi latkia, mutta mieli tekisi kunnon sapuskaa. Toisaalta kun nälkä on ainoa murheenaihe niin ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen.

 

[rico]

Ei ole mikään paha juttu. Meikäläiseltä on poistettu ja koko operaatio oli alusta loppuun täysin kivuton.

Saavuin kello 8 vastaanotolle, heti käytävässä hammaslekuri tuli vesilasi kädessä vastaan, kehottaen käymään ottamassa buranan ja antibiootti tabletin. Ainoa homma mikä jutussa vähän pisti ilkeästi oli puudutus, se kun täräytettiin leukaan sellaisella näsinneulan kokoisella piikillä.

Olin operaation ajan sellaisen vihreän kankaan alla, enkä siis nähnyt yhtään mitä ne puuhasivat, en edes tuntenut. Tähän hommaan kuului se, että myös puolet kielestä meni täysin puuduksiin. Hampaani poistettiin siis leikkaamalla, ja koko operaatioon kului aikaa noin 45 minuuttia. Lopuksi lyötiin tikit leikkaushaavan päälle ja homma oli taputeltu. Seuraavaan kahteen-kolmeen tuntiin syöminen ja juominen oli täysin kiellettyä. Puhutaan yleisesti, että viisaudenhampaan poistoon liittyisi kaameat jälkisäryt, mutta itselläni ei ilmennyt yhtikäs mitään, pientä turvotusta lukuunottamatta. Pystyin siis syömään aivan kaikkea, toisin kuin jotkut muut. Muistakaa vain syödä ne särkylääkkeet ja antibiootit, ja homma on todella helppo.

Koko operaatio oli suoraan sanottuna todellinen pettymys minulle, odotin että se olisi hirveätä tuskaa, saapuessani aamulla kello kahdeksalta kalpeana terveyskeskukseen.

Mutta se siitä, käykääpä reippaat nuoret pojat/tytöt poistattamassa ne ajoissa, ne ovat huomattavasti hankalampia tapauksia tuossa 25 vuoden iässä, sanoi myöskin tohtori.

 

[hekottava pappi]

Vähän samoilla linjoilla ricon kanssa..

Toissa päivänä poistettiin pari viisaudenhammasta, eikä ole kyllä mitään isompia jälkisärkyjä ollut, ainakaan niin paljon, että olisi häirinnyt. Ja naamakaan ei ole turvonnut kuin lievästi. Itse operaatiohan oli täysin kivuton, lukuunottamatta puudutuspiikkejä. Ens vuoden alussa pitää käydä poistattamassa vielä toiset 2

 

[Eino_Mies]

Minulta poistettiin reilu kuukausi sitten viimeinen jäljellä ollut viisuri. 3 aiempaa meni melko kivuttomasti, mutta tämän viimeisen kanssa oli pahoja ongelmia. Ensinnäkin hampaan kruunu lohkeili, kun lekuri repi sitä ensin pihdeillä. Sitten hän käski tulla seuraavana päivänä uudestaan, koska juuret piti ottaa leikkauksella pois. Ei tämä operaatio sinänsä niin kivulias ollut mutta seuraava viikko oli kyllä yhtä tuskaa.

Karmea jälkisärky kesti tosiaan reilun viikon ja aluksi se nosti melkoisen kuumeenkin. Onneksi aikaa myöten kipu hellitti. Nyt on huojentunut olo kun tuli vihdoinkin poistatettua ne hampaat, joiden repimesestä nuoruudessani sai kuulla jos jonkinlaisia kauhutarinoita.

 

[Jomppa]

Viime kesänä (2002) hamppilääkärillä käydessäni kysyin siinä samalla josko ne viisaudenhampaat jo kohta tulisivat. Noh, siellähän ne kuulemma kaikki neljä olivat olleet jo vuoden päivät. Eikä kuulemma poisteta ennen kuin alkavat vaivata. Ei vaivaa ainakaan vielä, joten kysyisinkin onko kenelläkään teistä ollut aluksi samanlainen tilanne ja nuo hampaat olisivat alkaneetkin vaivaamaan vasta vuosien päästä?

 

[Flonaldo]

Kaksi yläviisuria alkoivat kiukutella hieman päälle 2-kymppisenä. Ne olivat helppoja poistettavia, kun olivat sieltä kokonaan puhjenneet esille. Kauhuissani menin lekurille ja sitten koko proseduuri olikin paha pettymys. Lääkärisetä nykäisi ne sieltä parissa minuutissa veke, ilman sen kummempia ongelmia. Jälkeenpäinkään ei suurempia kipuja ilmennyt.

Nyt sitten onkin aika tuskaa, kun tuolta alhaalta tuo toinen näköjään ehdottomasti haluaa tulla esille. Molemmat alaviisurit ovat siellä köllineet jo pitkään, aivan 90 asteen kulmassa poskihampaisiin nähden.

Nyt ei tule syömisestä mitään ja koko ajan on ien tulessa. Alkuviikosta sitten suuntana lekuri, ja tällä kertaa ei selvitä vetämällä vaan menee varmasti leikkauksen puolelle.

Alaviisurit eivät moneen vuoteen ole edes ilmoittaneet olemassaolostaan. Silloin kun yläviisurit kipuilivat vuosia sitten, niin myös alhaalla oli kipuja. Sen jälkeen ei ole ollut mitään, kunnes nyt sitten tuolle yhdelle tuli joku esiintymishalu yhtäkkiä.

No, nyt ensin tuo kipeä pois ja sitten samaan syssyyn se viimeinenkin sieltä ennen kuin tulee mitään ongelmia sen kanssa.