Pistipäs naurattamaan tuo Rokan kolmen S:n avain onneen.
Mutta ei tämä nyt kamalan pahalta vaikuta. Ajattelin, että tämä sunnuntaisi tulisi olemaan ennätyksellisen ahdistava, mutta tämähän tuntuu sujuvan ihan inhimillisesti. Ihan mukavata, kun on ehtinyt rentoutua viikonlopun ja pre-viikonlopun kekkuloinneista ja päivää on vielä jäljelläkin.
Ja kaiken lisäksi musta alkaa tuntua, että alan tietää vihdoinkin, miksi haluan isona. Ei se nyt helppoa ole saavuttaa, mutta kun pyykkejä ripustaessa tuli flashbackina yksi työjuttu mieleen, kävi sellainen mukava jänskätyksen riipaisu sydänalassa. Sellainen polte. Että sitä haluaisi tehdä koulusta valmistuttuaankin.
Olen vieläpä koulussa, josta alalle saattaisi joskus päästäkin. Työharjoittelu alkaa huomenna, joka ei ainakaan heikennä tsäänssejä. Lisäksi tämä on käytännössä unelmieni työharjoittelupaikka, joskin jänskätys on tänään aika kaamea. Tulevaisuus vähän pelottaa, mutta tuo pyykkien ripustamisen ohessa tajuttu asia lämmittää kyllä mieltä.
Jos vain tuosta tupakista pääsisi vielä eroon!