Palasin Ukrainasta kotiin
Olin Ukrainassa 29.9-29.11.2004 World Without Borders -projektissa, jonka
tarkoituksena oli eri kansallisuuksia edustavien ihmisten integroituminen
sekä suvaitsevaisuus kansojen kesken. Projekti toteutettiin kouluissa sekä
yliopistoissa, joissa meidän opiskelijoiden oli määrä antaa opetusta sekä kasvatusta englannin kielellä. Henkilökohtaisina tavoitteina minulla oli
englannin kielen puhumiseni kehittäminen sekä oman maailmankuvani laajentaminen.
Projekti oli luonnollisesti suunnattu ukrainalaisnuorisolle, jossa nojaa
maan tulevaisuus.
Minun oli määrä astua Ukrainaan 29.9, jolloin oli ensimmäinen työpäivä.
Ensimmäiset kolme päivää kuluivat Kiovassa, jonne kokoontuivat kaikki 45
työharjoittelijaa eri puolilta maapalloa. Maan pääkaupungin jälkeen meidät
jaettiin 11 eri ryhmään. Jokainen ryhmä muutti eri kaupunkiin; esimerkiksi
minut järjestäjät siirsivät "Itä-Ukrainan teollisuuskeskukseen", Donetskiin.
Donetskissa kiersin kouluja, yliopistoja sekä osallistuin eri konferensseihin
sekä seminaareihin. Kaupungin kouluissa pidin esitelmiä Euroopan unionista, Suomesta sekä maailman tulevaisuudesta yleisesti ottaen. Kouluissa oppilaat esittivät kysymyksiä, kuten "kuka on Suomen presidentti?", "mitä pidät ukrainalaisista?" tai "onko suosikkisi Janukovitsh vai Jushtshenko?".
Donetskissa asuin kolme viikkoa ja jouduin muuttamaan noin kahdenkymmenen päivän aikana yhteensä viisi kertaa. Jokainen voi kuvitella, ettei matkalaukkuja voinut purkaa, kun ei tiennyt, joutuuko muuttamaan seuraavana päivänä toiseen asuntolaan. Joka tapauksessa asuin Donetskissa yhdessä puolalaisen, makedonialaisen sekä romanialaisen tytön kanssa. Pidin siitä ryhmästä, vaikka välillä tunsinkin oloni erilaiseksi, koska olin porukan ainoa länsimaalainen sekä miespuolinen. Itse kaupunkina Donetsk on upea, lähes kahden miljoonan metropoli, jonka ongelmana on saasteisuus.
Lokakuun ja marraskuun välissä asuin kolme päivää Odessassa, joka on kaupunki Mustanmeren varrella. Odessa on nätti kaupunki, mutta todellista mahdollisuutta minulla ei ollut tutustua siihen. Kaikki me 45 opiskelijaa kokoonnuimme Odessaan, kaupunkiin, josta siirryttiin eri puolille Ukrainaa vaihdetuissa ryhmissä. Järjestäjien idea oli siirtää lokakuussa Länsi-Ukrainassa työtä tehneet opiskelijat maan itärajalle sekä tietysti toisin päin. Koska olin
itäukrainalaisessa Donetskissa lokakuussa, minut siirrettiin länsiukrainalaiseen Ivano-Frankivskiin marraskuuksi.
Ivano-Frankivsk on kaupunki lähellä "Euroopan toista Pariisia", Lviviä.
Historia toisti itseään, sillä myös Länsi-Ukrainassa vietin kolme viikkoa
itäeurooppalaisen tyttöjen kanssa: makedonialaisen, romanialaisen sekä armenialaisen. Ryhmä vaikutti aluksi todella mukavalta, mutta ongelmat kärjistyivät loppua kohti. Erimielisyydet eivät olleet vakavia, mutta henkilökohtaisesti en voinut hyväksyä esimerkiksi sitä, että tytöt myöhästelivät liian usein.
Marraskuun aluksi asuin itse asiassa puolitoista viikkoa kylässä nimeltä
Dolyna, jossa ruoka oli erityisen halpaa verrattuna esimerkiksi Kiovaan
tai Odessaan. Donylasta muistan ennen kaikkea kauniit vuoristot. Kauniiden
maisemien jälkeen siirryin asumaan Ivano-Frankivskin keskustaan. Ivano-Frankivskista sekä Dolynasta jäi mieleen, että työpäivät saattoivat loppua vasta 19.30, sillä meidän opiskelijoiden tuli työskennellä myös aikuisryhmille. Työpäivät olivat Länsi-Ukrainassa siis selvästi pitempiä kuin Donetskissa, jossa keskimääräinen
työpäivä oli vain 4-tuntinen.
Loppuaika 26-28.11 kului Lvivissä, jonne kaikki opiskelijat viimeisen kerran
kokoontuivat. Kyseisessä kaupungissa kerroimme projektin loppuyhteenvedon,
ja periaatteessa kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä siihen. Koska projektin,
World Without Bordersin, tavoitteena oli kansojen integroituminen sekä rasisminvastaisuus, todellinen lopputulosta on vaikea arvioida - se riippuu nuorisosta.
Kuten varmasti tiedätte, Ukrainan poliittinen tilanne oli erittäin epävakaa
presidentinvaalien toisen kierroksen jälkeen, sillä Moskovan suosikki Viktor
Janukovitsh "voitti" vaalit 22.11. Myönnän, että viimeinen viikko oli lähes
painajaismainen, sillä kaikki koulut sulkeutuivat, ja maan poliittinen sekä
sosiaalinen tila oli erittäin jännitteinen. Jopa suuri osa opettajista osallistui
mielenosoituksiin opposition ehdokkaan, länsimielisen Viktor Jushtshenkon
puolesta. Väitetään, että joissakin kylissä vaalien toisen kierroksen äänestysprosentti olisi noussut yli 100 %:n ja monet olisivat äänestäneet peräti 40 kertaa. Lisäksi televisiossa on viime aikoina näytetty kuvaa jopa välivaltaan turvautumisesta
sekä mustehuijauksista. Kirjettä kirjoittaessani presidentinvaalien jälkipyykki on maan oikeuden käsiteltävänä.
Myönnän, että olin jossain vaiheessa epäuskoinen palaamisestani Suomeen
oletetussa aikataulussa. Joka tapauksessa kaikki meni loppujen lopuksi sovitusti. Kuitenkaan mitään todellista fyysistä uhkaa ei ollut, vaan pikemminkin päinvastoin. Ihmiset tanssivat ja suoraan sanottuna juhlivat niin kutsutuissa "mielenosoituksissa".
Ainoa uhka kotiutumiselleni oli huhuttu yleislakko, joka olisi saattanut
sulkea lentoasemat.
Viime aikojen ongelmista huolimatta en missään tapauksessa kadu työharjoitteluani Ukrainassa. Aivan varmasti ihminen oppii jotain uutta, kun elää toisessa, vieraassa kulttuurissa. Englannin kielen puhumiseni sekä tietoisuuteni useista maailman maista ja kulttuureista kehittyivät. Joka tapauksessa kaikista tärkeintä olisi suvaitsevaisuus niin ukrainalaisten kuin muidenkin maiden kansallisuuksien kesken! Toivon todella, että lähiajat Ukrainassa tulevat pysymään rauhallisina.
Jakuju, paka Ukraine (kiitos ja näkemiin Ukraina)