Kävin pääsykokeissa. Osasin hyvin. En tiedä, riittääkö tuo kuitenkaan opiskelupaikkaan. Parin viikon päästä tiedän. Voi olla, että riittää, voi olla, että ei riitä. Olen kuitenkin nyt ihan tyytyväinen. Kevään uurastuksen jälkeen oli hienoa huomata, että ihan oikeastikin sitä on oppinut asioita. Kyllähän se sitten vituttaa, jos/kun/jos/... opiskelupaikkaa ei tule, mutta nyt on ihan hyvä mieli. Ja tuntuupa kivalta ajatella, että ihan hetkeen ei tarvitse potea huonoa omatuntoa "liian vähäisestä lukemisesta" tai mistään muustakaan pääsykokeisiin liittyvästä. OHI ON!
Ja on tuo mieskin vaan aika kiva.