Päätin jättää piinaavat itsesyytökset saunan lauteille ja onnistuin siinä KERRANKIN. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan. Nyt on hyvä fiilis, eikä vähiten siksi, että SaiPa oli tänään paljon parempi kuin uskalsin odottaa.
Pitkin viikkoa olin huolehtinut äidilleni tehtävästä leikkauksesta. Tänään tuo leikkaus sitten suoritettiin, ja oli helpottavaa kuulla, että kaikki sujui hyvin. Kyse oli melko pienestä operaatiosta, mutta kun on isän jo nuorena menettänyt, niin äidin puolesta pelkää ja huolestuu herkästi paljon.
Muutoinkin elämän perusasiat ovat kunnossa:
- Minulla on oma, pieni, mukava koti, jota asutan kuin ihmeenkaupalla tänne sopeutuneen rakkaan kisuni kanssa.
- Rakastan maailman ihaninta, luotettavinta ja ymmärtäväisintä miestä, joka myös rakastaa minua. Jo kuukauden takainen yhteinen matka Prahaan lujitti suhdetta entisestään.
- Viihdyn töissäni hyvin, työtehtäväni vaihtelevat paljon jo yhdenkin päivän aikana, mikä auttaa motivoitumisessa ja jaksamisessa. Palkkaukseni on sellainen, että tulen hyvin ja huoletta toimeen, säästöönkin jää. Välivuosi onkin kaiken kaikkiaan osoittautunut hyväksi asiaksi, eikä vähiten juuri siksi, että nyt saa olla välillä hetken aikaa kunnolla työelämässä ja hankkia sieltä hieman erilaista kokemuspohjaa.
- Ystäviä on ympärillä riittävästi, mutta viimeistään nyt syksyn aikana on myös saanut huomata, että pidempikään välimatka ei tapa todellista ystävyyttä, mikä on hieno asia todeta.
- Motivaatio kevään pääsykokeisiin tuntuu olevan ainakin vielä kohdillaan, kunhan kirjat vain julkaistaan, niin lukeminen alkaa.
- Kaiken kaikkiaan olo on tällä hetkellä tasapainoinen ja miksei myös onnellinen. Jonkinlainen rauha on löytynyt.
Alkaa jo olla melko väsynyt olo, joten kohta käperryn peiton alle ja matkaan unimaahan. Huomenna on luvassa siivouspäivä, johon sisältyy myös ulkoilua ja jääkiekkoa, joten unta tarvitaan!
edit. Kissa KUORSAA sohvalla selällään tassut kattoa kohden. Hymyilyttää.