Osittain työttömyys on Suomessa itseaiheutettua, osittain laiskuutta ja osittain järjestelmästä johtuvaa.
Tietysti on ihmisiä, joilla ei rahkeet riitä, joten ovat siksi työttömiä. Se on sama kuin kaupoissa, osa tuotteista jää hyllyyn.
Sen sijaan lyhytaikainen työttömyys on ihan ok, sillä vie aikansa ennenkuin työpanostaan tarjoava henkilö löytää työn kysynnän. Samoin muuntautuminen muuttuvaan kysyntään saattaa kestää. Tosin motivoitunut, ahkera, oivaltava henkilö selviytyy tästä nopeasti. Osa jopa ryhtyy yksityisyrittäjiksi ja näin ollen työllistää itse itsensä. Tässäkään maassa ei näet tekemättömät työt ole loppuneet. Ne pitää vain kaivaa esiin.
Sitten on toinen ryhmä porukkaa, joka odottaa yhteiskunnan järjestävän heille työtä, mieluiten helppoa ja sijainniltaan 100m kotoa. Ja kun tällaista ei löydy, haukutaan politikkoja. Tämä porukka ei pahemmin eduista kieltäydy, vaan hyeenan tavoin kyttäävät kaikkia mahdollisia keinoja lypsää valtiota. Aika meneekin lähinnä keinotteluun, eikä työnhakuun.
Lisäksi pitää muistaa myös porukka, joka yksinkertaisesti laittaa harrastukset, lapset, raskauspuuhastelut ja muut niin tärkeiksi, ettei ole aikaa työtä tehdäkään, vaikka sitä tarjotaan. Täälläkin joku mainitsi jostain muuttohommasta. Kuvaa hyvin suomalaista asennetta.
Työttömiä on kuitenkin turha syyttä lyödä. Joskus jollain paikkakunnalla esim. teollisuusyrityksen lopettaessa nousee työttömyysprosentti niin paljon, että se aiheuttaa valtavan rakenteellisen ongelman. Ihmisten siirtäminen muualle, uudelleenkouluttaminen jne. vie aikaa, joten tällöin moni on täysin omaa syytään ulkona kuvioista. muttei toki lopullisesti. Muutto toiselle paikkakunnalle ja uudet kuviot. Niin sitä vaurastutaan.