Nimenomaan tuo näön hämärtyminen on merkittävä oire 90 prosentilla..
Lisäksi Ms-tautiin liittyy herkästi väsyminen.
Viimeksi muokattu:
Näkeekö kuitenkin silmällä normaalisti? Meinaan vaan, että mulle ms-tauti on muutaman kerran tuonut silmähermon tulehduksen (optikusneuriitti) ja siinä kipu on juurikin silmän takana ja pahimmillaan sattuu niin paljon, että mihinkään ei pysty keskittymään. Mutta joka kerta tosiaan myös näkö on hämärtynyt, ikään kuin katselisi kaikkea sumuverhon läpi. Niin ja värien kirkkaus on hävinnyt täysin, ts. värinäkö on vedellyt ihan omiaan.
Nimenomaan tuo näön hämärtyminen on merkittävä oire 90 prosentilla..
Lisäksi Ms-tautiin liittyy herkästi väsyminen.
Mikähän nyt on kun yhtäkkiä on alkanut naama ja päänahka kuivumaan aivan helvetisti ja koko lärvi on punainen? Myös kropassa meinaa olla ihottumaa. Atopinen ihohan minulla on aina ollut, mutta ei ole vuosiin näin pahana ilmennyt. En ole vaihtanut pyykinpesuainetta tms., mutta tuntuu että yön aikana se on vaan pahentunut. Tyttöystävä ei ole puhunut että olisin yöllä kuitenkin hangannut/raapinut, tosin hän ei ole joka yö mun luona yötä niin ehkä ajotan sen aina vaan siihen kun nukun yksin. Kävin hakemassa apteekista kortisonia ja perusvoidetta. Toivotaan että niillä lähtee tai sitten kai se on marssittava ihotautilääkärille.
Ai niin. Mitä tulee tohon päänahkaihottumaan, niin tehokkaampaa lääkettä suurinpiirtein mihinkään vaivaan mitä on tullut podettua, ei löydy kuin juuri päänahkaan. Nestemäinen kortisoni pienessä pullossa. En muista tarvittiinko reseptiä, mutta epäilen ettei.
Ai niin. Mitä tulee tohon päänahkaihottumaan, niin tehokkaampaa lääkettä suurinpiirtein mihinkään vaivaan mitä on tullut podettua, ei löydy kuin juuri päänahkaan. Nestemäinen kortisoni pienessä pullossa. En muista tarvittiinko reseptiä, mutta epäilen ettei.
Nykylääketiede ja huippukirurgit tekevät aivan käsittämättömiä temppuja mm. seuloiksi ammuttujen tai junan alle jääneiden ihmisten kanssa. On tekosisäelimiä ja vaikka mitä. Maailman tappavimpiin tauteihin keksitään lääkkeitä. Tehdään huikeita sydän- ja aivoleikkauksia.
Solutason tutkimuksiin myönnetään miljardeja euroja.
Mutta kun ihminen neliraajahalvaantuu niin se on sitten siinä. Kerrotaan potilaalle että tästä lähtien vain pääsi liikkuu. Tuntuu vaan niin vitun omituiselta.
Missä mennään lääketieteen kehityksessä tämän suhteen? Onko olemassa edes potentiaalisia tutkimushaaroja?
Päänahkaongelmiin on yksi pomminvarma ja helppo ratkaisu, mutta ymmärrettävästi monet sitä karsastavat. Nimittäin hiukset pois.
Tämä on kyllä taivaan tosi. Mulla oli teini-iästä lähtien päänahassa juuri tuollaista samanlaista kuivumista ja rasvoittumista + päähän ilmestyi punaisia, hilseileviä ja kutisevia läikkiä. 2006 keväällä ajoin hiukset pois ja jo kesän aikana päänahka oli täysin terve ja ongelmaton. Hiuksia ei ole sen jälkeen ollut kuin kokeilumielessä, joskus oli pakko koittaa, että kasvaako hiukset vielä. Ja kyllähän ne kasvoivat.
Mutta sänkipäänä olen ja tulen pysymään. Tämä on helppoa ja halpaa ja lisäksi tämä sopii mulle. Noin kahden viikon välein sutaisen hiustenleikkuukoneella ylimääräiset pois, eikä sen 2006 kesän jälkeen ole tarvinnut lääkeshampoota tai muita myrkkyjä käyttää. Päänahka on täysin terve. Pään sisältö onkin sitten eri asia.
Onneksi mulla ei ole tämä ongelma kuin kerran pari vuodessa niin ei tarttee kuulapäänä heilua kaupungilla. Saattaa joutua vielä tappelemaan.
Ei kuulapäänä, vaan sänkipäänä. Siinä on iso ero. En ikinä höyläisi päästä kaikkea pois. Hiustenleikkuukoneessani on katsos sellainen rajain, joka varmistaa sen, että tukkaa jää vähän päähän. Kuitenkin hiukset ovat riittävän lyhyet, jotta ihottuma pysyy poissa, eikä pää kuivu tai rasvoitu.
Miellyttävää.
Voi kikke.
Eilen illalla onnistuin vääntämään peukkuni siten, että siitä kuului hirveä rusahdus ja sitten alkoi kuumotus sormen tyvessä. Mitään älytöntä kipua ei kuitenkaan ollut, mutta etusormeen säteili myös kevyttä kipua. Annoin kylmää ja tarkkailin tilannetta lopun iltaa.
Tänään peukalon tyveen on tullut pientä verenpurkaumaa ja sormi on kipeä, mikäli sillä jotain esimerkiksi painaa. Muuten pystyy aika normaalisti toimimaan. Olin näkevinäni pientä turvotusta, mutta en kyllä enää sitä näe. En tiedä murtoiko tuossa sitten jotain peukalon tyvestä, vai hajosiko jotain muuta.
Vittumaisesti muutto tulossa loppuviikosta ja kai tässä pitäisi lääkärilläkin käydä näyttämässä. Alkuun vaan tuntui, että selvisin säikähdyksellä.
Mene ihmeessä heti lääkäriin. Katso googlesta "hiihtäjän peukalo". Saattaa olla vittumaisia nuo peukkuvammat. Nimim. 8 viikko saikulla samasta vammasta...
Kaaduin eilen nilkkani päälle. Jalkapöydässä on paisunut kohta/patti joka on arka. Jalan päälle pystyy pistämään 50% painoa. Jalka normaalin värinen, paitsi patin kohdalta tummunut. Pitäiskö tässä juhlia elämäni ensimmäistä luun murtumaa ja hakea saikkua?
Mikäköhän mahtaa olla kyseessä?
Omaan amatöörin silmään näyttäisi allergiselta reaktiolta ja veikkaan, ettei liity sairastamaasi flunssaan mitenkään. Kannattaa miettiä, mitä olet syönyt ja juonut viime aikoina tai oletko esim. vaihtanut pesuainetta, ollut jonkun tietyn eläimen kanssa tekemisissä jne.
Viisaammat neuvokoon lisää.
Itsekin olen miettinyt, että jokin allerginen reaktio saattaisi olla kyseessä, mutta kun ei tule mitään asiaa mieleen, mistä se voisi johtua. Pesuainetta ei olla vaihdettu, syönyt en ole mitään uutta jne.. Uusien eläimienkään kanssa en ole ollut tekemisissä.