Salibandyn maine kärsii siitä, että peliä on todella helppo pelata. Olen pelannut reikäpalloa päiväkohti-ikäisestä lähtien ja lopetin tuossa pari vuotta sitten. Rahkeet (syöttö, laukaus, pelisilmä, kunto) olisivat riittäneet liigapaikan saantiin, näin uskoisin, ihan rehellisesti ja puolueettomasti arvioituani tilannetta.
On kuitenkin muistettava, että jyvät erottuvat aina akanoista. Huippu-urheilijan ominaisuuksia kyllä vaaditaan. Vähän peliajan pelaajaksi pääsee moni, mutta isoja minuutteja syömään tarvitaan ihan lahjakkuuttakin ja monipuolista duunia.
Onko salibandy huippu-urheilua? Kyllä on.
Onko MM-kisat tarpeelliset? Ovat. Tietotaito maiden välillä leviää, vaikka toki myönnän, että onhan se perseestä, kun tietää, että Suomi-Ruotsi -finaali odottaa ellei synny seitsemättä ihmettä.
Toisin kuin lätkässä, säbässä pärjää kukkakepit. Puhtaita vääntö- ja kontaktitilanteita pitäisi sallia enemmän. Näin peliin syntyisi loistava lätkänomainen kaksinkamppailu intensiteetti. Sen ja monien muiden syiden vuoksi jääkiekko on lajeista selkeästi paras, mutta pidän myös kovana mailapelien ystävänä salibandysta, koska se vaatii erilaisia ominaisuuksia kuin jääkiekko ketteryydestä nopeuteen.
Juuri nyt olisikin mielenkiintoista päästä ajassa kymmenen vuotta eteenpäin ja katsoa, kuinka salibandyn tasoerot ovat kaventuneet (pelaajien yksilötaito), kun muut maat ovat keränneet tietotaitoa ja saaneet sitä.
EDIT: Äänestyksen vaihtoehdot ovat kyllä aika huonot.