Onko salibandy huippu-urheilua?

[Sanainen arkku]

Venytetään tätä esimerkkiä vielä niin, että isojalkaiset puolustajat eivät joudu käyttämään koon 41 kenkiä, vaikka joillekin ne ovat riittävän kokoiset. Vertaus maalin koosta ontuu, sillä se ei liity pelaajan henkilökohtaisiin varusteisiin.

Kenkien koosta ei ole, toisin kuin mailaa koskien, annettu mitään yleisiä määräyksiä. Saisin, jos kokisin siitä hyötyväni, käyttää maalissa esimerkiksi 51 koon kenkiä. Näen kuitenkin tärkeämmäksi päästä liikkeelle kuin peittää taka-alakulmaa maksimaalisesti.

 

[Fat Cat]

Kenkien koosta ei ole, toisin kuin mailaa koskien, annettu mitään yleisiä määräyksiä. Saisin, jos kokisin siitä hyötyväni, käyttää maalissa esimerkiksi 51 koon kenkiä. Näen kuitenkin tärkeämmäksi päästä liikkeelle kuin peittää taka-alakulmaa maksimaalisesti.

Sitähän minä meinasin, että nuo määräykset ovat mielestäni outoja. Siinä missä muut varusteet liikkuvat pelaajan koon mukana, mailan mitta on kaikilla sama (käytännössä). Tuo maksimimitta pitäisi alusta alkaen asettaa sellaiseksi, että sillä pystyy myös pidemmät pelaamaan kyyristelemättä.

 

[Mazaa]

Sitähän minä meinasin, että nuo määräykset ovat mielestäni outoja. Siinä missä muut varusteet liikkuvat pelaajan koon mukana, mailan mitta on kaikilla sama (käytännössä). Tuo maksimimitta pitäisi alusta alkaen asettaa sellaiseksi, että sillä pystyy myös pidemmät pelaamaan kyyristelemättä.

Mailan mitta ei ole kaikilla sama. Monikaan 180-190 cm pitkä pelaaja ei pelaa maksimipitkällä mailalla.
Pelaajissa on myös niitä jotka "tyytyvät" 96 cm mailaan, ehkä vanhasta tottumuksesta.

Nykyään pisimmät sallitut mailat ovat muistaakseni 104 cm pituisia, kun vuosia sitten maksimipituus oli vain 101 cm.
Mailan maksimipituutta ei itseasiassa ole enää säännöissä määritelty, mutta mailassa pitää olla IFF:n hyväksymismerkintä.

 

[El Gordo]

Ei tuo MM-finaalikaan mitään ihmeempiä suorituksia tarjonnut, nyt kun sen jälkikäteen viimein katsoin. Kun joskus nuorena miehenä sählyä kavereiden kanssa pelailtiin, niin aina viereisellä kentillä oli jotain ihmejunnuja jotka teki vaikka mitä veiviä ja kieputusta. Kai ne vaihtoi sitten lajia vanhempina, koska tuolla isoissa kisoissa on vaan perusvarmaa syöttelyä ja välillä joku semikova laukaus. Mitään sellaista häikäisevää taituruutta ei vilahda jota voisi odottaa.

Ehkä laji on vielä niin nuori, kyllähän se joku 40-luvun jääkiekkokin näyttää karulta nykysilmin katsottuna. Tai taitoluistelu samalta ajalta, jotain kuvioita vaan luistellaan ja ehkä varovasti nostetaan jalkaa. Mistään hypyistä ei ole puhettakaan.

 

[pernaveikko]

Mikä tässä on lopputulema. Onko vai ei.

Kovin hirveästi ei vakuuta nuo tasoerot U20-jääkiekossa, vaikka kirkkain silmin selitetään miten hienoa on. Tulevia huippuja jotkut kenties, mutta myös Mestis mainittu.

 

[Musta Nuoli]

Mikä tässä on lopputulema. Onko vai ei.

Kovin hirveästi ei vakuuta nuo tasoerot U20-jääkiekossa, vaikka kirkkain silmin selitetään miten hienoa on. Tulevia huippuja jotkut kenties, mutta myös Mestis mainittu.

Ei sählynpeluu ainakaan kovin monessa maassa ole huippu-urheilua, samat kaksi maata aina finaalissa. Toisaalta parempi kriteeri taitaa olla se, että kuinka moni ihminen tienaa elantonsa ammattiurheilijana kyseisessä lajissa eri maissa. Jos urheilusta ei tienaa elantoa kuin harvoissa poikkeustapauksissa tai jos sitä harrastetaan tosissaan vain yhdessä tai kahdessa maassa niin silloin minusta kyseessä ei ole lajina huippu-urheilu vaikka yksittäiset urheilijat olisivat huippu-urheilijoita elämäntavoiltaan, ammatiltaan ja genetiikaltaan.

Tästä syystä esim. naisten jääkiekkoilu tai miesten pesäpallo eivät mielestäni ole huippu-urheilua siitä huolimatta, että jokunen nainen tienaa jo kohtalaisesti ammattilaisena tai että Suomessa voi miespesäpalloilija pelata ammatikseen jossain perähikiällä (tai joku sählynpelaaja pelaa ulkomailla eli Ruotsissa). Kyseiset yksilöt voivat olla siis huippu-urheilijoita, heidän lajinsa ei sitä välttämättä ole ainakaan vielä.

U20-kisat eivät ainakaan ole huippu-urheilua eivätkä kerro jääkiekon tasosta joukkueurheiluna yhtään mitään, pikemminkin ne ovat ikäluokkansa kärkiyksilöiden temmellyskenttä jossa vuorovedoin mestariksi päätyy pohjoisamerikkalaisissa kisoissa pohjoisamerikkalainen joukkue ja Euroopassa pelatuissa kisoissa sitten useammin eurooppalainen joukkue.

Tasoerot eri maiden kesken ovat järkyttävän suuria eikä edes mestarijoukkueella ole lopulta kummoistakaan väliä: vain sillä on väliä, miten eri yksilöt pääsevät myöhemmin urallaan aikuisten sarjoissa etenemään. Tässä on suuri ja ratkaiseva ero aikuisten arvokisoihin, joissa olennaista on mestaruuden ja mitalien voittaminen eikä se, saako joukkueen superjunnu X paremman varausnumeron tai kunnon näyttöpaikan aikuisten sarjassa.

 

[opelix]

Ollaanko nyt hieman kaukana huippu-urheilun ihanteista ja alkuperästä jos kriteerinä on raha?

Ammattilaisurheilu on sitten eri termi jota voisi käyttää. Mun mielestä on selvää että salibandy on huippu-urheilua mutta vain harvoissa tapauksissa ammattilaisurheilua,hyvä niin. Rahan kuvioihin tuleminen ei kyllä välttämättä ole aina eduksi. Junioreiden kohdalla se on jopa irvokasta. Mun pojat vien mieluummin salibandyyn kuin lätkään. Näin on käynytkin.

 

[ZayWest]

Suomi teurasti kaikilla tasoilla absoluuttisesti parhaan Ruotsin MM-finaalissa ja nyt näköjään Classic teurastaa jossain seurajoukkueskaban finaalissa hurritiimiä.

Ei nyt ehkä niinkään juuri tämän ketjun asiaa kun Suomi on nykyisin lajin ainoa huippumaa.

Edit. Finaali päättyi Classicin 10-3 voittoon. Ruotsi saa olla ylpeä kun tuo finaalijoukkue vilisi niitä "maailman parhaita pelaajia".

 

[Eino_Mies]

Nyt kun Suomen naiset otti köniin Ruotsilta MM-finaalissa, on taas aika kysyä missä mennään. Onko todellista huippu-urheilua, vai ei sinne päinkään?

Ehkä johonkin välimaastoon sijoittaisin oman karkean arvioini. Tulkinnan varaisia asioita.

 

[Pavlikovsky]

Huippu-urheilun käsitteeseen kuuluu muutakin kuin itse lajisuoritus. Huippu-urheilija on huippu-urheilija 24/7. Tällöin huippu-urheilija näyttää huippu-urheilijalta, koska niin ruokailu, nukkuminen ja kaikki muu elämään kuuluva kuormitus harjoittelun lisäksi optimoidaan mitä mahdollisimman parhain päin. Yllättävän moni joukkuelajin edustaja lajia, sarjaa tai sukupuolta katsomatta on aika kaukana huippu-urheilijasta, jos verrataan tiettyjen yksilölajien maailman absoluuttiseen huippuun.

 

[Potku]

Tällöin huippu-urheilija näyttää huippu-urheilijalta

Näyttämisen lisäksi hänen kertomansa yhden päivän, viikon tai kuukauden kulusta kertoo siitä, että kyseessä on huippu-urheilija, hänen omine valintoineen ja samalla myös eri juttujen valitsematta jättämisineen.

 

[Peltinen]

Nyt kun Suomen naiset otti köniin Ruotsilta MM-finaalissa, on taas aika kysyä missä mennään. Onko todellista huippu-urheilua, vai ei sinne päinkään?

En jaksanut kelata ketjua takaisinpäin, täällä on varmaan keskusteltu mitä se "huippu-urheilu" tarkoittaa. On se kilpaurheilua ja sellaisena samassa sarjassa sen ulkobandyn ja ringeten kanssa. Salibandyn naisten MM-kisat pitäisi kyllä pelata samalla sarjajärjestelmällä kuin ringette: Suomi ja Ruotsi voisi pelata finaalit paras seitsemästä ja muut pelaavat sitten muista sijoista.

 

[Jack DiBiase]

Huippu-urheilun käsitteeseen kuuluu muutakin kuin itse lajisuoritus. Huippu-urheilija on huippu-urheilija 24/7. Tällöin huippu-urheilija näyttää huippu-urheilijalta, koska niin ruokailu, nukkuminen ja kaikki muu elämään kuuluva kuormitus harjoittelun lisäksi optimoidaan mitä mahdollisimman parhain päin. Yllättävän moni joukkuelajin edustaja lajia, sarjaa tai sukupuolta katsomatta on aika kaukana huippu-urheilijasta, jos verrataan tiettyjen yksilölajien maailman absoluuttiseen huippuun.

Näkökulma se tuokin, mutta olen aivan eri mieltä. Maailmassa on paljon vaativuudeltaan täysin erilaisia taitoja vaativia lajeja, joten miten tuollainen noinkin epämääräinen käsite kuin "näyttää huippu-urheilijalta" määritellään. Joku maratoonari, joka näyttää ulkoisesti keskitysleiriltä karanneelta luurangolta vai esimerkiksi kuulantyönnön olympiavoittaja, jonka rasvaprosentti hipoo pilviä, mutta on omassa urheilulajissaan maailman paras. Eikö kumpikaan heistä ole sitten huippu-urheilijoita, ja pitääkö jonkun joukkueurheilijankin näyttää Arnold Schwarzeneggeriltä, jotta hänet luokitellaan huippu-urheilijaksi.

Mielestäni huippu-urheilu ja huippu-urheilija eivät oikeastaan edes liity välttämättä toisiinsa. Voit olla huippu-urhelija, vaikka kilpailisit lajissa, mikä ei ole huippu-urheilua. Tai voit olla "vähemmän huippu-urhelija", vaikka kilpailisit huippu-urheilussa. Eli se on juuri se laji ja se kilpailu, mikä tekee urheilusta huippu-urheilua. Salibandyssa tosissaan kilpailevien maiden määrä on jossain yhden käden sormien välissä, joten sitä ei voi millään mittarilla laskea huippu-urheiluksi, vaikka pelaajat olisivat kuinka tikissä.

 

[Gotterdam]

Salibandyn naisten MM-kisat pitäisi kyllä pelata samalla sarjajärjestelmällä kuin ringette: Suomi ja Ruotsi voisi pelata finaalit paras seitsemästä ja muut pelaavat sitten muista sijoista.

Toisin kun ringetessä salibandyssa Sveitsi ja Tsekki pystyvät sentään haastamaan Suomea ja Ruotsia. Ringetessä ei edes Kanadalla ole pienintäkään mahdollisuutta Suomea vastaan.

 

[Pavlikovsky]

kumpikaan heistä ole sitten huippu-urheilijoita, ja pitääkö jonkun joukkueurheilijankin näyttää Arnold Schwarzeneggeriltä, jotta hänet luokitellaan huippu-urheilijaksi.

Kerrotko vielä missä vaiheessa sanoin, että maratoonarin pitää näyttää Arskalta? Kyllä sä lajissasi voit olla ties miten moninkertainen mestari tahansa, mutta ei se takaa, että olet huippu-urheilija. Maraton on oivallinen laji esimerkiksi. Maailman huipulla maratonissa juoksija on optimoitu lajiin. Hän treenaa maratonia ja kestävyysjuoksua, kuten tutkimuksiin ja lajianalyysiin perustuen sitä kuuluu harjoittaa. Hän tekee kestävyysjuoksuun liittyvät oheistreenit niin kuin ne on suunniteltu tehtäväksi. On vuosisuunnitelma, jota noudatetaan. Leireillään, kisataan, nukutaan, syödään, harjoitellaan, kisataan, nukutaan jne.

Huippu-urheilija ei käy ”oikeissa” töissä, koska se on pois palautumisesta eikä sellaiseen ole aikaa. Huippu-urheilija ei lähde vetämään kännejä kesken ”pelikauden”, koska se on pois optimoidusta huippusuorituksesta. Maratonissa huippu-urheilija ei kasvata lihaksia, koska se lisää lihastyötä ja liikuteltavaa painoa. Maratoniakin voi harrastella City runeissa 6 kilsan minuuttivauhdilla, mutta se ei ole enää huippu-urheilua.

 

[knttrtknkn1]

Nyt kun Suomen naiset otti köniin Ruotsilta MM-finaalissa, on taas aika kysyä missä mennään. Onko todellista huippu-urheilua, vai ei sinne päinkään?

Ehkä johonkin välimaastoon sijoittaisin oman karkean arvioini. Tulkinnan varaisia asioita.

Samaa voi kysyä aika monen lajin kohdalla varsinkin naisten urheiluun liittyen. Onko esim. naisten kansallisen jalkapalloliiga todellista huippu-urheilua, entä jääkiekko? Lentopallo? Koripallo? Suunnistus?

Oma vastaus on, yleisurheilu ja hiihto ovat samoin yksittäis tapauksissa joku voimistelu tai taitoluistelu. Ehkä purjehdus. Tämä siis naisurheilua koskien.

Luultavasti ei pitäisi eritellä sukupuolia tässä, mutta näyttää siltä että aika paljon sukupuolella on merkitystä miten paljon varoja on missäkin lajissa käytettävissä. Ainakin näyttää siltä että sukupuoli on se merkitsevä tekijä.

 

[Eddie]

Kyllähän salibandy on huippu-urheilua mitä suuremmassa määrin. Tai ainakaan sitä ei voi huipulla pelata ilman ammattimaista harjoittelua. Nuo liiga ja divaripelaajatkin ovat äärimmäisen hyväkuntoisia. Ei sinne voi pystymetsästä mennä kokeileen. Itse sain aikanaan pienen oppitunnin, kun jossain kesäsarjassa pelasimme joitain OLSin A/B junnuja vastaan, niin meno oli kuin pesukoneessa ja me olimme niitä rättejä kentällä. Mekin tuohon aikaan pystyimme haastamaan kolmosdivarijoukkueita. Ainakin tuolloin selkeähkö raja meni kakkosdivarin ja kolmosen välissä. Kolmosessa pystyi vielä pelaamaan ilman isompaa harjoittelua, mutta kakkosessa homma alkoi mennä vaativammaksi.

Ja vaikka Salibandyssä ei saa taklata, niin sehän on äärimmäisen fyysinen laji. Kontaktia otetaan surutta ja paljon. Se vaatii myös nopeutta. Varsinkin jalat ovat kovassa rasituksessa. Sanoisin, että kovemmassa kuin jääkiekossa. Itse en enään salibandyssä uskalla edes höntsäpeleihin sen jälkeen, kun akillesjänne napsahti poikki. Jääkiekkoa uskallan höntsätä.

Se, mikä Salibandyn asemaa huippu-urheilusta vetää poispäin on tietenkin raha. Eihän siinä lajissa kovin isot rahat pyöri ja sitä pelataan todellakin rakkaudesta lajiin. Se vaatii kropalta niin äärettömän paljon. Omista tutuista aika monella on akillesjänne, nilkka, polvi jne ongelmia, vaikka Salibandya pelattiin vain harrastuksena.. Sarjassa toki, muttei huipulla. Itsekin olen saanut siitä lajista palkinnoksi akillesjännevaivat varmaan loppuelämäksi.

Mitä tulee noihin huippumaihin, niin selvä toki on, että siinä on vain ne neljä kovaa, joista kaksi erottuu kovimmiksi. Sveitsi ja Tsekki pystyvät haastamaan kuitenkin uskottavasti. Latvian taso on viime vuosina ollut jyrkässä nosteessa. Myös Slovakia, Tanska ja Norja ovat mahdollisesti kehittymässä lähemmäs kärkeä. Lajiahan pelataan kuitenkin lähes ympäri maailman, mutta aikaa se ottaa, että se alkaa saada lisää huippumaita. Kanadan voisi olettaa joskus nousevan hieman esiin. Eihän siellä kaikki voi lätkää pelata ja SB on sinnekin saatu pikkuhiljaa ujutettua.

 

[Turha Kaukalo]

Tämä on ihan homo ketju (not that there's anything wrong with that), pollikin on suljettu toinen toista.

Olen sen verran vanha mies, että tämä salibandy formerly known as saehly näyttää vähän pahalta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kyseinen peli voisi olla ja olisi huippu-urheilua.

Lainaan itseäni, kuten muutkin ajattelijoiksi itseään sanovat. Tosin olen nykyisin jo niin vanha, että mielestäni sähly ei ole urheilua.