No ei tietenkään ole. Luulin jo, että eugeniikat sun muut hömppätieteet jätettiin sinne jonnekin 1900-luvun alkupuoliskolle. Silloin muuten suomalaiset luokiteltiin aika usein ei-eurooppalaiseksi pohjasakaksi.
Tartun viimeiseen lauseeseen. Miksi tätä aina halutaan muistuttaa ns. "rotuajattelijoille", että aikanaan rotuajattelun mukaan suomalainen "rotu" oli pohjasakkaa? Tästä tulee sellainen käsitys, että rotujaottelu tarkoittaisi automaattisesti sitä, että "rodut" tulee laittaa paremmuusjärjestykseen. Eikös koko herrarotu-ajattelu ole jäänyt jonnekin 40-luvulle, ja nykyään ymmärrämme että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, vaikka geeniperimässä - ja siten esim. fyysisessä lahjakkuudessa - on eroja. Käsittääkseni tässäkään ketjussa tätä ei ole kukaan kyseenalaistanut.
Tämä "rotu"-sana on nyt huono tässä kontekstissa, koska se liittyy jalostukseen ja "puhdasrotuisuus" nähdään jotenkin hyvänä asiana (tulee kai koiramaailmasta). Oikeasti asia on kuitenkin päinvastoin, eli "puhdasrotuisuus" - tai liian suppea geenipooli - aiheuttaa paljon ikäviä sivuvaikutuksia eliöissä.
Nähdäkseni on suht' vaikea jaotella ihmiset diskreetisti tiettyihin rotuihin. Varsinkaan nyt kun globalisaation ja myös esim. imperialismin ja viime vuosisatojen siirtolaisuuden vuoksi geenipoolit ovat sekoittuneet. Kansainvaellusten ja siirtolaisuuden myötä lienemme kaikki enemmän tai vähemmän sekarotuisia.
Sen sijaan ihan kiistämätön tosiasia on, että eri puolilla planeettaa ihmisten perimä on hieman erilaista, ja eri alueiden populaatioissa alleelien jakauma ja painottuneisuus on hieman erilainen. Tämä vaikuttaa paitsi ihmisten ulkonäköön, myös fyysiseen rakenteeseen ja siten välillisesti siihen, miten eri geeniperimällä sovellutaan eri tehtäviin tai suoritteisiin keskimäärin. Tyyppiesimerkkinä urheilu ja itä-Afrikan kestävyysjuoksijat, tai Yhdysvaltain ja Jamaikan mustat pikajuoksijat (joiden perimä taitaa olla suurelta osin lähtöisin Afrikan länsiosista). Mutta kuten sanottu, erot ovat sen verran liukuvia ja häilyviä, että jaottelu "rotuihin" tai selkeästi eroteltaviin ryhmiin ei oikein toimi.
Esimerkki:
Yksikään terrieri ei voita vinttikoiraa juoksukilpailussa. Tässä rotujen ero on selkeä.
Ihmisryhmien välillä erot juoksunopeudessa ovat marginaalisia. Jokaisesta kansasta löytyy henkilö, joka on nopeampi kuin 95% mistä tahansa muusta populaatiosta.
Pointtini: ei ole rotuja siinä mielessä kuin koirien tai hevosten joukossa. Erot liian marginaalisia. Eroja kuitenkin on ulkonäössä, ruumiinrakenteessa ja soveltuvuudessa eri tehtäviin. Tätä ei pidä demonisoida, vaan hyväksyä se osana luonnon diversiteettiä. Ryhmien erottelu ja kategoriointi on turha, koska erot ovat marginaalisia, ja painottuneisuudet ovat erilaisia (toinen on hyvä jossain ja joku jossain muussa). Kaikista ryhmistä löytyy kuitenkin lahjakkuutta kaikille eri elämän osa-alueille - painopisteet määrittävät stereotypiat.