Tämän ketjun ongelmana on se, että KHL:n onnistuminen suhteessa Liigaan on monelle näköjään aika henkilökohtainen asia. On ihan totta, että tätä suhdetta voi arvioida sillä, kuinka paljon pelaajia (varsinkin profiilipelaajia) liikkuu kumpaankin suuntaan. Parilla edelliskaudella KHL --> Liiga -liikenne on ollut vähäisempää, kuin mitä se nyt näyttää olevan. Toiseenkin suuntaan liikenne on ollut tänä vuonna Liigalle suotuisampaa, kuin muutamana aiempana vuotena (poislukien Jokereiden lähtö, tietysti).
On ihan turhaa verrata SM-liigan 1990-luvun kultavuosiin, kun vertausta täytyy tehdä n. viiteen viimeisimpään vuoteen. Näin voidaan nähdä, että pelaajien tason suhteen on alkamassa kausi, jolla Liigassa nähdään kovatasoisempia pelaajia kuin aiempina vuosina.
Ihan sillä mittarilla miltä se peli todellisuudessa kotisohvalle näyttää. KHL:stä otantani on hyvin pieni. Se taas johtuu siitä, että ne pelit jotka minä katsoin pari kautta (vai millonkohan oli) sitten oli ihan pelkkää paskaa. Lepposaa rusettiluistelua ilman minkäänlaista tunnetta. Mulle ei riitä se, että joku tekee jalkakynän kerran kymmenessä minuutissa kun ketään vastustajaa ei ole viiden metrin säteellä. Ruotsin sarjaa katselin joskus aika paljonkin, vaikka en senkään peleistä kyllä nauttinut millään tavalla. Ihan liikaa aikaa ja tilaa, taklauksia ehkä yksi kahteen otteluun. Muistaakseni olen noita syitä enemmänkin joskus aikoinaan jo listannutkin, joten en jaksa niihin enempää puuttua.
Liigassa pelataan pääosin juuri sellaista lätkää josta itse tykkään ja jota arvostan...
No joo, kaipa me sitten puhutaan eri asioista. Minusta viihdyttävyydellä ja urheilullisella tasolla ei ole aina kovin vahvaa yhteyttä. Viihdyttävyys on niin subjektiivinen asia. Joku tykkää futiksesta, jossa kiskotaan pitkiä kaaripalloja, toinen tykkää barcamaisesta lyhytsyöttpelistä ja kolmas nopeasta suunnanmuutosfutiksesta. Samoin lätkässä joku tykkää aaltoilevasta koheltamisesta, toinen yksilövetoisesta taitokiekosta ja kolmas taktisesta pelikirjakiekosta, jossa peliväline on vallanväline. Voi siis hyvin olla sitä mieltä, että Skotlannin Valioliiga on viihdyttävämpää kuin La Liga tai että Liiga on viihdyttävämpi kuin KHL, mutta urheilullisen tason kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Menee nyt hieman ohi aiheen, mutta menköön. Mielestäni (sm)liiga-tuote elää ja menestyy seuraavien asioiden kautta.:
- seurojen vahva identiteetti, brandi ja paikallinen vetovoima eri sidosryhmissä
- kilpailevien seurojen historialliset jännitteet ja perinteet (tähän Jokerien lähtö tuo ison loven)
- oman seuran menestyminen suhteessa muihin kilpailijoihin
- kiinnostavat persoonat (viha/rakkaus). Esim. Vaikka Ville Nieminen on liigalle paljon tärkeämpi pelaaja kuin pelillinen taso edellyttäisi.
- pelitapahtuman viihdyttävyys (tunnebisnes)
- pelillinen taso otteluissa. Taitavat pelaajat ja joukkuepelin hienoudet.
- median mukanaolo ja sidosryhmien tavoitettavuus
Eli, se mitä tahdon sanoa on, että pelin taso on vain yksi osatekijä liigan menestyksessä suhteessa vaikka muihin kv-liigoihin. Suuri osa katsojakunnasta ei ole mitään pelin hienouksien valtavia ymmärtäjiä. Myös korrelaatio huippuhankintojen ja yleisömäärien välillä on todistettu melko löyhäksi (vaatii muiden ylläolevien tekijöiden onnistumista myös).
Liigan ja liigaseurojen on panostettava markkinoinnissa ja myynnissä mm. paikallisuuteen, perinteisiin, jännitteisiin, viihdyttävyyteen, kiinnostaviin persooniin (uusiin tuleviin junioritähtiin) jne. Kamppailu pelkillä pelillisillä arvoilla on loputon.
Voi siis hyvin olla sitä mieltä, että Skotlannin Valioliiga on viihdyttävämpää kuin La Liga tai että Liiga on viihdyttävämpi kuin KHL, mutta urheilullisen tason kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Mutta kun sinä perustat lähes kaiken tasonmittauksen ainoastaan pelaajien siirtymiseen. Eli pelaat käytännössä jotain fantasy-lätkää tai vastaavaa, mitä nää nyt on nää managerointipelit.
Mitäs mieltä olet tuosta kysymyksestä jonka myös esitin.
Jos tutkitaan vain pelaajalistoja niin voisi kuvitella, että esim. viime kaudella HIFK ja Jokerit olisivat pelanneet kovempitasoista ja viihdyttävämpää lätkää kuin vaikkapa SaiPa ja Pelicans, mutta oliko asia todellakin noin?
Voiko nimettömämmät ja silti viihdyttävää lätkää pelaavat joukkkueet olla myös urheilullisesti edellä nimekästä ja suurempaa organisaatiota? Olisiko mitenkään mahdollista, että myös urheilullista tasoa voisi mitata vähän muutenkin kuin vain nimilistoja vertaamalla, edes ihan vähän?
Joka tapauksessa suomalaisten ammattilaspelaajien määrä ensi kaudella NHL, AHL, KHL, SHL ja NLA huomioon ottaen tulee olemaan selvästi suurempi kuin koskaan ennen. Esimerkiksi 15 vuotta sitten näissä sarjoissa pelasi yhteensä noin 50 suomalaista. Ensi kaudella lukema lienee jossain siellä 120-130 kantturoilla. Muutos on aivan valtava ja nämä puheet siitä, että Liiga on aina ollut kasvattajasarja ja mikään ei ole muuttunut, on ihan täyttä hölynpölyä.
Toisaalta voisi olettaa että viimevuosina juniorituotanto, jääkiekon harrastusmäärä ja muut on mennyt eteenpäin myös roimasti ja pystytään tuottamaan niitä hyviä pelaajia yhä enemmän ja näyttävät kelpaavan hyvin myös ulkomaille kun määrä kasvaa kokoajan. Varsinkin varmaan 95 kultamitalilla on iso vaikutus ollut noihin tason nostoihin juniori-ikäluokissa ja 2000-luvun jälkeen taso on mennyt kokoajan eteenpäin ja hyviä pelaajia Suomessa on riittänyt.
Olen aiemminkin kerran tuonut esiin sen, että oman näkemykseni mukaan tällä hetkellä sadasta parhaasta suomalaiskiekkoilijasta ehkä noin 25 Liigassa, kun vuosituhannen vaihtuessa lukema oli varmaankin tuollaiset noin 65. Omasta mielestäni tämä on erittäin radikaali muutos ja antaa todellakin ajattelemisen aihetta.
Tuo voi hyvinkin olla totta mitä sanot. Sitä et kuitenkaan ota huomioon, että joka vuosi näiden lähtevien tähtien tilalle nousee liigan sisältä uusia tähtiä, jotka taas kauden tai kahden päästä lähtevät tähtistatuksella muualle ja heidän perään jotkut itkevät ja toteavat heidän lähtönsä laskevan entisestään liigan tasoa. Paras esimerkki oli se kun joku (en muista olitko sinä) totesi, ettei Kerästä ja Pakarista voi korvata. Todellisuudessa he ovat mitä parhaimpia esimerkkejä pelaajista, joita liiga tuottaa. He olivat nimenomaan niitä pelaajia, jotka kehittyivät ja korvasivat menetetyt tähdet. Ja kauden aikana heistä tuli tähtiä. Nyt joku tämänkin kauden aikana kehittyy ja korvaa nämä menetetyt tähdet. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.
Absoluuttisesti nimiä vertailtaessa pois lähtevät versus sisään tulevat, Liiga ottaa takkiin joka vuosi, mutta ei asia ole koskaan noin mustavalkoinen.
Parilla edelliskaudella KHL --> Liiga -liikenne on ollut vähäisempää, kuin mitä se nyt näyttää olevan. Toiseenkin suuntaan liikenne on ollut tänä vuonna Liigalle suotuisampaa, kuin muutamana aiempana vuotena (poislukien Jokereiden lähtö, tietysti).
Voiko nimettömämmät ja silti viihdyttävää lätkää pelaavat joukkkueet olla myös urheilullisesti edellä nimekästä ja suurempaa organisaatiota? Olisiko mitenkään mahdollista, että myös urheilullista tasoa voisi mitata vähän muutenkin kuin vain nimilistoja vertaamalla, edes ihan vähän?
Tässähän se asian ydin on. Suomalaiset seurajoukkueethan ovat perinteisesti pärjänneet ihan hyvin noissa kansainvälisissä mittelöissä, vaikkei joukkueet paperilla välttämättä niin nimivahvoilta näytäkään. Kärpätkin pelasi jokunen vuosi sitten ihan vahvasti noissa European Champions Cup peleissä edeten kahdesti finaaliin, joissa sitten rankkari+jatkoaikatappiot venäläisjoukkueille.
Tuossa muuten yksi näkökulma sarjojen ja joukkueiden voimasuhteisiin (linkki YLE:n uutiseen). Tuolla rankingissa tunnutaan arvostavan Liigan taso aika korkealle.
Tilanne on KHL:ssä se, että sarjan venäläisseuroilla on viiden pelaajan ulkomaalaiskiintiö, joka monilla on jo täynnä. Kauden väliin jättävien Levin ja Donbassin pelaajista lähes kaikki kuuluvat näihin ulkomaalaispelaajiin, joten heitä virtaa varmasti muuallekin kuin KHL:n muihin seuroihin. NLA, SHL ja kotoinen Liigamme saavat vielä mielenkiintoisia nimiä KHL:stä. Erittäin viihdyttävä NLA vie kerman tästä sopasta, koska siellä rahaa riittää.
Donbassista ja Levistä on vapaana vino pino pelaajia, joista toki nimekkäimpiin ei varmasti Liiga-seurojen rahat tule missään nimessä riittämään. Tarjolla ovat ainakin KHL:n huippusenttereihin kuuluva Randy Robitaille, Teemu Laine, Petteri Wirtanen, Sergei Varlamov, Patrick Zackrisson, Nathan Oystrick, Tomas Kubalik, Mikko Mäenpää ja Topi Jaakola.
Toisaalta voisi olettaa että viimevuosina juniorituotanto, jääkiekon harrastusmäärä ja muut on mennyt eteenpäin myös roimasti ja pystytään tuottamaan niitä hyviä pelaajia yhä enemmän ja näyttävät kelpaavan hyvin myös ulkomaille kun määrä kasvaa kokoajan. Varsinkin varmaan 95 kultamitalilla on iso vaikutus ollut noihin tason nostoihin juniori-ikäluokissa ja 2000-luvun jälkeen taso on mennyt kokoajan eteenpäin ja hyviä pelaajia Suomessa on riittänyt.
Kaikenlaisia oletuksia voi toki tehdä, mutta melkoisin sinivalkolasein täytyy asiaa tarkastella, jos väittää, että suomalainen pelaajatuotanto on tällä vuosituhannella nostanut tasoaan vertailussa Kanadaan, Ruotsiin ja USA:han. Minä en näe mitään perusteita uskoa, että Suomi olisi pelaajamateriaalin suhteen tällä hetkellä maailman jääkiekkokartalla paremmassa asemassa kuin vuonna 1999. Päinvastoin. Maalivahtitilanne toki on tällä hetkellä parempi kuin tuolloin.
Kaikenlaisia oletuksia voi toki tehdä, mutta melkoisin sinivalkolasein täytyy asiaa tarkastella, jos väittää, että suomalainen pelaajatuotanto on tällä vuosituhannella nostanut tasoaan vertailussa Kanadaan, Ruotsiin ja USA:han. Minä en näe mitään perusteita uskoa, että Suomi olisi pelaajamateriaalin suhteen tällä hetkellä maailman jääkiekkokartalla paremmassa asemassa kuin vuonna 1999. Päinvastoin. Maalivahtitilanne toki on tällä hetkellä parempi kuin tuolloin.
No kaikenlaista sitä voi miettiä mutta kokoajan vain niitä pelaajia on riittänyt ulkomaille asti ja yhä nuoremmat noussut liigassa parrasvaloihin. Ei tottakai Suomi välttämättä millekään Kanadalle, USA ja Ruotsille pärjää tuossa, mutta kuka niin on väittänytkään. Lähinnä itse meinasin että juniorituotanto on kuitenkin sen verran tasokas että pelaajia riittää nykyisin hyvin ulkomaille asti ja liigassa on kokoajan uusia nuoria nousemassa esiin ja lyömässä läpi. Mielestäni niin kauan kun ulkomailta on kiinnostusta suomalaisia kohtaan niin se kertoo että liigan pelaajien taso on kova. Paljon lähtee pelaajia pois, mutta aina kourallinen pelaajia pystyy nostamaan tasoa ja jonkin verran tulee paluumuuttajia ja uusia pelaajia liigaan. Aika samalla tasolla liigan taso pysyy vuodessa toiseen ilman isoja heilahteluja tuon takia. Toki Jokereiden takia nyt taso pakosti tippuu kun ei sport pysty samanlaisiin hankintoihin mitä jokerit edes nykyisellään pystyi SM-liigassa olemaan ja mitä nyt KHL seurana on tehnyt.
Vuonna 1999 SM-liigassa pelasi esim. sellaisia kavereita kuin Pasi Saarela, Mika Nieminen, Janne Ojanen, Raimo Helminen, Juha Ikonen, Tony Virta, Niko Kapanen, Jussi Tarvainen, Mikko Eloranta, Juha Lind, Mika Alatalo, Timo Pärssinen, jne. Jos siihen aikaan olisi ollut 30 NHL-joukkuetta ja Venäjällä hurjia palkkoja tarjoava ammattilaissarja, aika moni noista jätkistä ei todellakaan olisi pelannut Suomessa. Ei se tee näistä nykypäivän KHL-jätkistä kovempia pelaajia kuin mitä nuo herrat olivat aikanaan, että nykypäivän KHL-jätkät "ovat kelvanneet ulkomaille".
Lähinnä itse meinasin että juniorituotanto on kuitenkin sen verran tasokas että pelaajia riittää nykyisin hyvin ulkomaille asti ja liigassa on kokoajan uusia nuoria nousemassa esiin ja lyömässä läpi. Mielestäni niin kauan kun ulkomailta on kiinnostusta suomalaisia kohtaan niin se kertoo että liigan pelaajien taso on kova. Paljon lähtee pelaajia pois, mutta aina kourallinen pelaajia pystyy nostamaan tasoa ja jonkin verran tulee paluumuuttajia ja uusia pelaajia liigaan. Aika samalla tasolla liigan taso pysyy vuodessa toiseen ilman isoja heilahteluja tuon takia.
Kyllähän Veikkausliigastakin lähtee pelaajia jatkuvalla syötöllä ulkomaille, mutta siitä huolimatta tulokset kansainvälisissä peleissä indikoisivat sen suuntaista, että Veikkausliigan suhteellinen taso on heikentynyt selvästi esimerkiksi 1990-luvun loppuun verrattuna.
Liigan kohdalla tavallaan onni on se, että kansainvälisiä pelejä ei ole hirveästi pelattu ja siksi voidaan elää sellaisessa kuplassa, että laatupelaajien joukkopako pystytään paikkaamaan omilla nuorilla pelaajilla. Toki ET on antanut viitteitä siitä, että Liigaseurat ovat tällä hetkellä keskimäärin rajusti perässä SHL-seuroja ja Liigan taso on huomattavasti lähempänä Tshekin xtraliigan tasoa. Ero siihen miten SM-liigaseurat pärjäsivät 1990-luvun lopulla EHL:ssä, on realistisesti ajateltuna melkoinen. Mutta vielä ET:n kohdalla pystytään vetoamaan siihen, että kyseessä on höntsäturnaus ja toisaalta Jypin ET-voittoa hehkuttamalla kokonaiskuva saadaan hyvin hämärtymään.
Vaikka tuleva CHL lähtökohtaisesti on silmissäni muovinen, keinotekoinen ja epäurheilullinen sarja, niin ehkä sen hyvyys ja arvo on kuitenkin siinä, että se tulee kertomaan paremmin Liigan tasosta suhteessa SHL:ään, NLA:han, DEL:iin ja Extraliigaan.
Vuonna 1999 SM-liigassa pelasi esim. sellaisia kavereita kuin Pasi Saarela, Mika Nieminen, Janne Ojanen, Raimo Helminen, Juha Ikonen, Tony Virta, Niko Kapanen, Jussi Tarvainen, Mikko Eloranta, Juha Lind, Mika Alatalo, Timo Pärssinen, jne. Jos siihen aikaan olisi ollut 30 NHL-joukkuetta ja Venäjällä hurjia palkkoja tarjoava ammattilaissarja, aika moni noista jätkistä ei todellakaan olisi pelannut Suomessa. Ei se tee näistä nykypäivän KHL-jätkistä kovempia pelaajia kuin mitä nuo herrat olivat aikanaan, että nykypäivän KHL-jätkät "ovat kelvanneet ulkomaille".
Erinomaista tekstiä Kirjoittelijalta. Jokainen, joka väittää, että aina nousee uusia pelaajia paikkaamaan ja taso ei täten laske, voi mielessään pohtia, että onko Liigan johtavat kotimaiset sentterit Miika Lahti, Joonas Kemppainen, Teemu Ramstedt, Jan-Mikael Järvinen ja Ville Koho todella kansainvälisessä katsannossa saman kaliiberin pelaajia kuin mitä tuon ajan johtavat sentterit Helminen, Ojanen, Nieminen, Kapanen ja Virta olivat. Jos kerta aina löytyy uudet saman tason paikkaajat, niin mitään eroahan ei kai pitäisi olla.
...Mutta vielä ET:n kohdalla pystytään vetoamaan siihen, että kyseessä on höntsäturnaus ja toisaalta Jypin ET-voittoa hehkuttamalla kokonaiskuva saadaan hyvin hämärtymään...
Ensinnäkin: kyseesshän on kyllä ihan aidosti ollut höntsäturnaus, johon tuskin mikään jengi Suomesta on kaikkeaan panostanut.
Osalle suomalaisosallistujista kyse on ollut harjoitusmatsien korvaaminen näillä ET-(harjoitus)matseilla, jotka ovat lähinnä palvelleet sitä päämäärää, että osallistuvista organisaatioista kukin on saanut oman jalkansa mahdollisen - ja nyt myös toteutuvan - CHL-suunnitelman "oven väliin".
Minäkin Ässä-fanina olisin toivonut Ässien osallistuvan höntsään, mikäli tällä oltaisiin nähty olevan merkitystä näiden euro-cuppien suunnittelun kannalta (kuten niillä sitten olikin), mutta eihän tuolla olisi ollut minulle mitään merkitystä, vaikka oltaisiin alkulohkoon jääty.
Siitä huolimatta viimeisinä kausin suomalaisedustusta on ollut ET:n lopputurnauksessa mukavasti, itse asiassa JYPin lisäksi myös Jokerit oli finaalissa pari vuotta sitten.
Jos keskimääräistä ET-menestystä arvioidaan, niin kovin tasaisesti ovat lopputurnauspaikat jakaantuneet, edustusta on ollut kaikista euroliigoista männä vuosina. Ruotsalaisilla taisi olla viime lopputurnauksessa kaksi joukkuetta, jotka kumpikin jäivät lopulta jalkoihin.
Näin on. Epäilemättä kuitenkin myös muiden maiden seurojen kohdalla on ollut sama homma. Tässä mielessä motivaatiotasoissa en osaa lähtökohtaisesti nähdä eroja.
Jos keskimääräistä ET-menestystä arvioidaan, niin kovin tasaisesti ovat lopputurnauspaikat jakaantuneet, edustusta on ollut kaikista euroliigoista männä vuosina. Ruotsalaisilla taisi olla viime lopputurnauksessa kaksi joukkuetta, jotka kumpikin jäivät lopulta jalkoihin.
Jos keskimääräistä ET-menestystä arvioidaan, niin SHL on ollut aivan ylivoimainen. Viime kaudella se nappasi kuudesta lopputurnauspaikasta neljä, toissa vuonna kahdeksasta paikasta neljä ja sitä edellisenäkin vuonna kahdeksasta paikasta kolme. Eli toisin sanoen SHL-seurat ovat napanneet viimeisen kolmen vuoden aikana 11 lopputurnauspaikkaa, kun samaan aikaan Liigaseuroille paikkoja on siunaantunut 3. Aivan valtava ero.
Tässähän se asian ydin on. Suomalaiset seurajoukkueethan ovat perinteisesti pärjänneet ihan hyvin noissa kansainvälisissä mittelöissä, vaikkei joukkueet paperilla välttämättä niin nimivahvoilta näytäkään. Kärpätkin pelasi jokunen vuosi sitten ihan vahvasti noissa European Champions Cup peleissä edeten kahdesti finaaliin, joissa sitten rankkari+jatkoaikatappiot venäläisjoukkueille.
Tuossa muuten yksi näkökulma sarjojen ja joukkueiden voimasuhteisiin (linkki YLE:n uutiseen). Tuolla rankingissa tunnutaan arvostavan Liigan taso aika korkealle.
Niin on, mutta eihän pelin oikea taso kiinnosta näitä nimilistojen vääntäjiä hevon paskan vertaa. He eivät ilmeisesti katso yhtään jääkiekko-ottelua. Kierros kun alkaa niin laittavat budjetit ja pistepörssit vierekkäin ja tietävät siitä kumman joukkueen peli on tasokkaampaa. Samalla tavalla voidaan vertailla eri liigoja keskenään. Suurempi konaisbudjetti tarkoittaa kovempaa liigaa. Ihan sama vaikka joukkueitakin olisi eri määrä.
Onkohan KHL:n taso romahtanut kun sinne kelpaa jo kokonaisia joukkueita liigasta kuin liigasta? Keskitason porukoita paskoista liigoista. Eikun siis Jokerithan oli ihan saatanan kovatasoinen menestyvä joukkue, koska budjetti...
Mä tuossa käsilaskennalla ja Wikipediaa käyttäen tein edellisistä MM-jengeistä hieman listaa. Seurat ovat Wikipedian ilmoittamia, NHL sisältää käytännössä myös AHL:n (esim. Osala) ja mukaan on laskettu kaikki nimetyt (mm. Joensuu ja Hovinen mestaruusjengiin) pelaajat. SHL viittaa Ruotsin sarjaan, Elitserien tuppasi sotkemaa rivitystä. Yhden vuoden osalta Wikipedia ei ilmoittanut pelaajan seuraa suoraan ja minähän en tällaiseen postaukseen rupea toisia lähteitä itse etsimään; se on sivuutettu kokonaan. Mahdollisia virheitä ei kommentoida tai korjata.
Koodi:
1998
Liiga 16
SHL 5
Sveitsi 1
NHL 2
1999
Liiga 13
SHL 1
Sveitsi 3
NHL 6
2000
Liiga 12
SHL 1
Sveitsi 1
NHL 7
2001
Liiga 9
SHL 1
Sveitsi 1
NHL 13
2002
Liiga 10
SHL 1
Sveitsi 2
NHL 10
2003
Liiga 6
SHL 2
Sveitsi 3
NHL 14
2004
Liiga 5
SHL 3
Sveitsi 4
NHL 11
2005
Liiga 15
SHL 4
Sveitsi 6
NHL 0
2006
Liiga 9
SHL 2
Sveitsi 4
NHL 10
2007
Liian haastava
2008
Liiga 4
SHL 6
Sveitsi 0
NHL 15
2009
Liiga 8
SHL 4
Sveitsi 3
NHL 8
KHL 2
2010
Liiga 8
SHL 5
Sveitsi 2
NHL 5
KHL 5
2011
Liiga 9
SHL 3
Sveitsi 0
NHL 5
KHL 8
2012
Liiga 6
SHL 3
Sveitsi 0
NHL 4
KHL 12
2013
Liiga 13
SHL 2
Sveitsi 0
NHL 2
KHL 9
Pelaajat muista sarjoista kuin Liigasta vuosittain:
8-10-9-15-13-19-18-10-16-21-17-17-16-19-13
Mun silmään tuossa näkyy parikin selkeää trendiä:
1) Sveitsi ja Ruotsi eivät ole vuosien saatossa pahemmin syöneet parhaimpia pelaajia. Joitain yksittäisiä huippuja on toki pelannut noissa sarjoissa, mutta vaikutus Liigaan on melko pieni; puhutaan yksilöistä.
2) NHL:n trendi on ollut vuoristoinen. Laajennusten jälkeen moni pelaaja suuntasi noille main ja ennen kaikkea laajennusjengeissä oli kysyntää näille pelaajille: paljon pelaajia siirtyi ja toisaalta paljon myös vapautui sopivasti MM-kisoihin. Toisaalta olympiavuodet tiputtavat NHL-väkeä ja vastaavasti pelaajamäärä supistui heti KHL:n tultua kuvioihin.
3) Liigan ulkopuolisten pelaajien määrä on selkeästi kasvanut vuosien saatossa. Listan vuosista ensimmäiset vuodet olivat ~10 pelaajaa muualta, mutta tämän jälkeen vain parina poikkeusvuotena on jääty alle 15 Liigan ulkopuoliseen pelaajaan. Mukana mm. työsulkukausi, jolloin esimerkiksi Olli Jokinen laskettiin liigapelaajaksi.
4) Jos NHL on pelattu normaalisti ja kyseessä ei ole olympiavuosi, näyttäisi Liigasta olevan vaikea ponnistaa maajoukkueeseen. Tässä on tapahtunut selkeä muutos vuosien saatossa ilman mainittavaa muutosta Sveitsin tai Ruotsin "edustuksessa". Sen sijaan KHL:n perustaminen näkyy lähes välittömästi.
Tuon nopean pohdinnan perusteella uskallan olla vieläkin sitä mieltä, että Liiga on heikentynyt vuosien saatossa ja että KHL:llä on oma roolinsa tässä. Toki varsinkin laajennusten jälkeen NHL oli vastaavassa asemassa.
Samalla voidaan miettiä NHL-varausten lukumäärää. Noissa Ruotsi on vetäissyt oikein kunnolla ohi
10 vuotta sitten luvut olivat lähes tasan. 3-4 pelaajan ero voi tulla jo ihan siitä, että skoutit ovat osuneet oikeisiin matseihin paikalle tai pitäneet tiettyä skouttia tai koutsia tarpeeksi pätevänä kaverina. Sen jälkeen erot ovat revenneet ja ruotsalaisia on varattu 2-3 kertaa enemmän NHL:ään vuosittain. Otanta alkaa olemaan jo sitä luokkaa, että ei voida vain puhua huonosta ikäluokasta. Kyse alkaa olemaan huonosta ikäpolvesta. Tästä päästään sitten pientä aasinsiltaa pitkin jännän äärelle:
1) Ovatko suomalaiset junnut nykyään enemmän ns. late bloomereita vai mikä vaivaa? Kovasti puhutaan "uusien tähtien kasvusta", mutta ainakaan "rakennusmateriaalia" ei maailmalla enää pahemmin noteerata.
2) Kenelle Liiga oikein kasvattaa pelaajat? NHL:n kasvattajakorvauksen perusteella ainakin osittain ollaan hyväksytty kasvattajan rooli. Viimeisimpien vuosien saldo kuitenkin näyttää melko synkältä; NHL-varausten määrä on jäänyt jälkeen naapurista (toki siellä on tehty asioita oikein!) ja KHL on rynninyt maajoukkueeseen suuremmalla tempolla kuin Elitserien+NLA "parhaina vuosinaan".
3) Tästä mulla ei ole dataa ja en jaksa alkaa enää penkomaan, mutta millaiset pelaajat palaavat Suomeen? Puhtaasti perstuntuman perusteella nämä palaavat ovat yleensä kokeneempaa väkeä tai maailmanvalloituksessa epäonnistuneita. Vastaavasti lähtijät yleensä tuppaavat olemaan iän puolesta lähes parhaassa iässä (pl. NHL:ään suuntaavat superlupaukset Barkovin tyyliin) olevia pelureita. Päästäänkö Suomessa enää nauttimaan kansainvälisen tason tähdistä "entiseen malliin"?
Erinomaista tekstiä Kirjoittelijalta. Jokainen, joka väittää, että aina nousee uusia pelaajia paikkaamaan ja taso ei täten laske, voi mielessään pohtia, että onko Liigan johtavat kotimaiset sentterit Miika Lahti, Joonas Kemppainen, Teemu Ramstedt, Jan-Mikael Järvinen ja Ville Koho todella kansainvälisessä katsannossa saman kaliiberin pelaajia kuin mitä tuon ajan johtavat sentterit Helminen, Ojanen, Nieminen, Kapanen ja Virta olivat. Jos kerta aina löytyy uudet saman tason paikkaajat, niin mitään eroahan ei kai pitäisi olla.
Älä leiki tyhmää. Eivät ne uudet starat välttämättä heti synny, mutta aika pian kuitenkin. Noista mainitsemistasi Ramstedt kävi jo KHL:ssä ja mikäli muista näitä "korvaajia" tulee, tulee heistä niitä ensi tai sitä seuraavalla kaudella. Jos ei, joku toinen kotimainen menee heistä ohi ja nousee yhdeksi "korvaajista".
Totta kai aina syntyy uusia tähtiä. Ainahan joku tulee Liigassa iskemään hyvät tehot, ja silloin hän on Liigan mittapuulla tähti. Mutta fakta on se, että suomalaisseurojen olisi 1990-luvun lopulla ollut pirun hankala pitää riveissään Kapasen, Hentusen, Pärssisen, Rintasen, Helmisen ja Ojasen tasoisia pelaajia, jos heille olisi Venäjältä tarjottu viisi miljoonaa markkaa kaudesta käteen. Joku olisi tietenkin ollut pistepörssin kärjessa näiden jätkien tilalla ja siten "tähti" liigan mittapuulla, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö noiden jätkien pelaaminen Venäjällä Suomen sijaan olisi heikentänyt SM-liigan tasoa.
Siis täh? Eikös noistakin pelaajista kaikki käyny kuitenkin ulkomaillakin pelaamassa? Millä tavalla se Venäjällä pelaaminen heikentää Liigan tasoa enemmän kuin Euroopassa tai NHL:ssä pelaaminen?
Totta kai aina syntyy uusia tähtiä. Ainahan joku tulee Liigassa iskemään hyvät tehot, ja silloin hän on Liigan mittapuulla tähti. Mutta fakta on se, että suomalaisseurojen olisi 1990-luvun lopulla ollut pirun hankala pitää riveissään Kapasen, Hentusen, Pärssisen, Rintasen, Helmisen ja Ojasen tasoisia pelaajia, jos heille olisi Venäjältä tarjottu viisi miljoonaa markkaa kaudesta käteen. Joku olisi tietenkin ollut pistepörssin kärjessa näiden jätkien tilalla ja siten "tähti" liigan mittapuulla, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö noiden jätkien pelaaminen Venäjällä Suomen sijaan olisi heikentänyt SM-liigan tasoa.
Niin. Minun mielestäni tason lasku tarkoittaa sitä, että uudet pelaajat eivät ole niin taitavia kuin ne, joiden saappaita he ovat tulleet täyttämään. Tämä ei kuitenkaan mielestäni pidä paikkaansa. Joka vuosi iso kasa pelaajia lähtee liigasta muualle, mutta joka vuosi yhtä taitavia tai lähes yhtä taitavia yksilöitä nousee tilalle. Ei tietenkään yhtä nimekkäitä pelaajia, mutta yhtä taitavia. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Maaliskuussa 2015 meillä on taas pari kolme uutta pelaajaa joista puhutaan tälläkin palstalla uusina suomalaisen kiekkoilun lupauksina. Ja edelleen Elokuussa 2015 näistä samoista jampoista puhutaan korvaamattomina lahjakkuuksina kun he siirtyvät rahakkaampiin sarjoihin.
Enkä muuten ymmärrä miksi täällä vertaillaan 1990 luvun pelaajia nykypelaajiin. Kaksi eri aikakautta. Mielestäni ei voi verrata.
Tää on tässä mielestäni ongelma. Kirjoitin tuosta jo jokunen kuukausi takaperin. Aivan varmasti nykypelaajat ovat kovempia pelaajia kuin esimerkiksi 1990-luvun starat. Laji on kehittynyt, treenimetodit ovat kehittyneet ja vaatimukset ovat erilaisia.
Toisaalta jos vertaa 1990-lukuun, niin nykyisin MM-kisoihin kasatuissa joukkueissa on vähemmän Liigapelaajia. Toisin sanoen parhaiden pelaajien virta on kääntynyt ulospäin ja prosentiaalisesti pienempi osa parhaista suomalaisista pelaa enää Suomessa. Lienee tulkintakysymys oliko aiemmin 80%, 60% vai 50% parhaista suomalaisista Suomessa, mutta nykyisin jopa MM-kisoissa Liiga voi olla vasta 3. edustetuin sarja. Tämä oli tilanne 2008 ja hyvin lähellä parina muunakin vuotena. Jos parhaista pelaajista koottuja jengejä nähtäisiin useammin, voisi olla mielenkiintoista nähdä kehityskulku.
Eli suomeksi:
1) Kyllä, 1990-luvun Liigan tähtiporukka todennäköisesti häviäisi tämän kauden tähtiporukalle. Peli on kehittynyt kummasti ja esimerkiksi TPS:n ja Jokerien huikeita finaaleja katsoessa fiilis on välillä kuin eri lajia seuraisi. Sen verran paljon on eroa esimerkiksi pelinopeudessa ja organisoidussa pelitavassa, että oikein ihmetyttää.
2) Kyllä, 1990-luvun Liigan tähtiporukka oli lähempänä Suomen maajoukkuetta kuin nykyinen kilpailija. Tuolloin parhaan 30 pelaajan joukosta ehkä 5-15 pelasi ulkomailla, mikä näkyy muun muassa maajoukkuerostereissa. Nykyisin tilanne taas on se, että parhaiden pelatessa (mm. olympialaiset) joukkueen liigapelurit ovat lukumäärältään mitattavissa metsurin sormin.
3) Kyllä, otsikkoon viitaten KHL:lla on oma roolinsa nykytilanteessa.
Mielestäni liigan taso ei ole laskenut KHL:n myötä, eikä se tule laskemaan Jokerien lähdön myötä.
Kuten on nähty, menestystä ei rahalla osteta. Nippu tähtiä ei ole tae joukkueen menestykselle tai tasokkaalle pelille.
Nippu ruplia ei myöskään takaa KHL:n tasoa.
Sinänsä Jokerit on menossa ihan oikeaan paikkaan, liiga pysyy ja porskuttaa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy
