Kun täällä vieläkin väännetään mennyttä JYP-Torpedo peliä ja siellä koettua törkeää vääryytä, niin kommentoimpa itsekin kyseistä peliä: Torpedolla oli kyllä omat paikkansa ratkoa peli jo ekan erän lopussa, kun kaksi JYPin pelaajaa istui boksissa järkyttävistä rikoksista joita tekivät kaukalossa. Onneksi Suuri ja ylivertainen Torpedo ei kuitenkaan kaikessa armollisuudessaan viitsinyt laittaa kiekkoa maaliin ja teki Tarkista täten todellisuutta paremman veskarin. Mitä tekemistä tällä on ketjun aiheen kanssa? Ei yhtään mitään.
En voi kirjoitella KHL:n pelin tasosta tai muistakaan sarjan hienouksista, koska en muistaakseni ole koskaan peliäkään kyseisestä sarjasta nähnyt. Liigaa olen seurannut kuitenkin jo yli 30 vuotta ja siitä voin jo varmaan jotain kirjoittaakin. Alussa (silloin kun ensimäisiä pelejäni katselin) suurin osa pelaajista oli amatöörejä tai korkeintaan puoliammattilaisia. Siekkisen A-P:kin kävi jyväskyläläisessä kopiofirmassa töissä, koska JyP HT:n maksama korvaus ei riittänyt perheen elättämiseen, tai elämiseen muutenkaan. Silloin pelaajilla ei ollut aikaa harjoitella yhtä paljon kuin nykyisin harjoitellaan. Toki myös tuolloin oli nykymittapuullakin kovia ja lahjakkaita pelaajia, mutta liigan yleinen taso oli varmasti heikompi kuin nykyisin. Syy huonompaan tasoon oli harjoitusmäärissä ja myös harjoittelun laadussa. Paremman ja runsaamman harjoittelun on näyttävä myös otteluissa laadukkaampana pelinä. Jääkiekko on kuitenkin joukkuepeli ja sitä joukkueena pelaamista ei opi ilman harjoittelua. Parhaimmista pelaajista koottu joukkue ei välttämättä aina ole laadultaan joukkueena kuitenkaan paras, Tästä voisi esimerkkinä mainita vaikka Sotshin olympialaiset ja Venäjän jääkiekkomaajoukkueen. Ennen kisoja joidenkin mielestä Venäjä oli täysin pitelemätön ja ylivertainen joukkue, jolle ei löydy pysäyttäjää. Vaan kuinkas kävikään? Absoluuttisesti Liigan taso on mielestäni ollut nousussa koko ajan.
Kun mietitään suhteellista tasoa, törmätään sen mittamisen haasteeseen. Eri sarjoja on vaikea verrata, ellei eri sarjoja edustavat joukkueet pelaa vastakkain. Kyllähän näitäkin pelejäkin on, mutta ne yleensä pelataan ennen kauden alkua, jolloin joukkueilla on erilainen tuntuma pelaamiseen, eikä paketti ole kellään kasassa. Viime kaudella ET:n finaalit pelattiin joulukuussa, keskellä kiivainta runkosarjaa. Noitakaan pelejä ei voi totuuden kertovana mittarina käyttää, koska niihen peleihin pääsivät ne joukkueet, joiden peli oli eniten kasassa ennen kauden alkua pelatuissa matseissa.
Toinen tapa vertailla eri sarjoja voisi olla vaikka tarkastelle edellisiä olympialaisia. Suurin osa pelaajista Sotshissa pelasi tuohon aikaan NHL:ssä. Liigaa edusti viisi pelaajaa ja Ruotisssakin pelasi 15 pelaajaa. Jopa Tanskassa pelaavia oli yksi. Voiko tämän avulla vertailla eri sarjoja. Ei voi mielestäni. Suurin osa Ruotsissa pelaavista edusti Norjan tai Slovenian maajoukkueita. Tre Kronorissa pelasi vain yksi Ruotsissa pelannut pelaaja. Ranskassakin pelasi jopa neljä pelaajaa ja Saksassa yhdeksän. Itävallassa pelaavia oli 17. Onko Itävallan sarja parempi kuin Ruotsin tai Suomen? Tuskin. Jos tarkastellaan vain mitalipeleissä pelanneita joukkueita. NHL:ää edusti selkeästi suurin osa pelaajista. Loput sarjat tulevat järjestyksessä KHL (kahdeksan), Liiga (kolme) ja SHL (yksi). Onko tämä luotettava mittari sarjojen suhteellisesta tasosta? Ei mielestäni, koska vertailun ulkopuolelle jää kovia sarjoja kuten Sveitsin pääsarja, josta ei ollut yhtään pelaajaa mitalipeleissä.
Ainoa tapa mitata eri maiden sarjojen suhteellista tasoa, on järjestää kunkin sarjan voittaneille joukkueille yhteinen turnaus. Sen voittajaa voitaisiin lähes kiistatta väittää maailman parhaimmaksi joukkueeksi ja sen edustamaa sarjaa maailman parhaimmaksi sarjaksi. Tuo "lähes" tulee siitä, että aina voi joku kuitenkin vedota yksittäisen pelin tuomaan sattuman mahdollisuuteen. Tästäkin päästään eroon, mikäli kyseinen turnaus pelataan ensin sarjamuotoisena ja mitalipelit sitten paras seitsemästä menetelmällä. Lisäksi turnaukseen pitäisi oikeastaan osallistua kustakin sarjasta kolme parasta joukkuetta, jotta eroa sarjojen välillä voitaisiin tarkastella. Eihän yksi joukkue vielä voi koko sarjan tasosta mitään kertoa. Tästä nyt esimerkkinä naisjääkiekon kv. turnaukset. Yleensä sieltä erottuu selkeästi Kanada ja Yhdysvallat, muiden tullessa sitten kauempana perässä. Ei ole kovin laadukkaan sarjan merkki, jos sarjan sisäiset tasoerot ovat kovin suuret. Tällaisen turnauksen järjestäminen on kuitenkin lähes mahdotonta, mitä eri sarjojen tason vertailuun tulee. NHL:ssä pelataan vielä melkein Juhannuksenakin, kun muissa maissa kaudet loppuvat jo Huhtikuun loppupuolella. Turnauksen järjestäminen Juhannuksen jälkeen asettaa osallistuvat seurat eriarvoiseen asemaan. Toinen on juuri lopettanut raskaan playoff-sarjan ja sillä on loistava pelituntuma. Toisen pelaajat ovat kesäharjoittelukaudella ja heiluvat punttisalilla, sekä juoksevat pitkin laskettelukeskuksen rinteitä joukkuekaveri reppuselässä. Kumman peli on paremmin kasassa? Jos turnaus järjestetään syksyllä ennen seuraavan kauden alkua, silloin voidaan taas vedota siihen kuinka valmistautuminen kauteen on eri joukkueilla eri vaiheessa menossa. Lisäksi monen sarjan mestarijoukkueesta on lähtenyt sen mestaruuden avainpelaajat paremmin palkkaa maksaviin sarjoihin pelaamaan. Näinkin on Liigassakin käynyt aika usein. Syksyllä on aivan eri joukkue kasassa kuin mikä mestaruuden voitti edellisenä keväänä. Vai mitä turkulaiset?
Mielestäni eri sarjojen välisistä suhteellisista tasoeroista on melko turha väitellä, ellei ole jotain millä voi kunnolla mitata sitä paremmuutta. Silloinkaan ei tarvitse väitellä, koska totuus voidaan katsoa esim. turnauksen lopputuloksista. Absoluuttisesti Liigan ja muidenkin sarjojen taso on kuitenkin noussut. Nykyään harjoitellaan paremmin ja enemmän kuin ennen. Tai venäläisistä joukkueista en tiedä, koska siellähän taisi NL:n aikaan olla meininki näiden harjoitusten suhteen hieman toisenlainen. Tästä varmaan voi joku paremmin tietävä kertoa enemmän.
