Et käyttänyt/väittänyt mitään ylläolevista lausahduksista. Olemme varmasti kumpikin samaa mieltä ettei siirrossa ole mitään ongelmaa. Sinun mielestäsi sen sijaan 11milj. kaudesta on liikaa, olkoot näin, itse en rupea mitään summia mielessäni pyörittelemään. Ja eihän NHL:n "tarvitse" hävetä mitään, samalla tavalla kuin SM-Liiga -seurojen ei tarvitse hävetä sitä etteivät kykene pitämään huippupelaajia täällä, vaan he siirtyvät itään isomman tilipussin perässä. Ehkä alkuperäinen ilmaisuni "NHL:n häpeä" oli vähän kehnohko, tarkoitukseni oli vaan hieman kyseenalaistaa sitä kun Leon ja sinä tunnuitte olevan sitä mieltä että jos NHL:n tarjous ei riitä, niin KHL maksaa silloin liikaa.
Niin no, ensinnäkin minähän tulin keskusteluun vasta sen jälkeen kun olit tuota ilmaisuasi jo käyttänyt. Kyseenalaistamisesi oli siis tapahtunut ja minä sitten kyseenalaistin tuon sinun kyseenalaistamisen. Ja en minä pidä NHLta minään täydellisenä sarjana. Itseasiassa rahoituspohjahan on monessa NHL organisaatiossa ihan päin persettä. Uusia omistajia etsitään kissojen ja koirien kanssamilloin millekin seuralle. Siltikin pidän NHLn toimintaa terveempänä kuin KHLn. Ensinnäkin NHLn toiminnalla pyritään tasaamaan sarjan tasaisuus. Tasainen sarja lisää sarjaan kohdistuvaa mielenkiintoa ja sitä kautta kasvattaa yleisömääriä. Tasainen sarja antaa näin ollen hyvät lähtökohdat terveelle urheilubisnekselle. Se, että NHLsta löytyy Panthersin ja Coyotesin kaltaisia organisaatioita, on osoitus siitä ettei, vanhaa sanalaskua lainatakseni, kannettu vesi kaivossa pysy. Säännöillä on kuitenkin pyritty antamaan myös näille organisaatioille yhtäläiset mahdollisuudet menestyä ja tehdä kannattavaa liiketoimintaa.
Palkkakaton kaltaisia sääntöjä on toki mahdollista käyttää vain joltain osin ylivertaisissa sarjoissa. NHLn kohdalla tuo ylivertaisuus perustuu ennen kaikkea sarjan kiinnostavuuteen pelaajien keskuudessa. On helppo asettaa sääntöjä kun tietää, että niistä huolimatta pelaajat haluavat pelata ko. sarjassa. KHLssa olisi myös mahdollista asettaa esimerkiksi vaikka palkkakatto ja -lattia seuroille. Tabula rasa tilanteessa KHL ja sarjassa pelaavat joukkueet ovat niitä joilla on millä mällätä. Tasaamalla seurojen välistä rahankäyttöä saataisiin KHLsta tasaisempi sarja ja tätä kautta mielenkiintoisempi katsojien silmissä. Samalla sarjan levittäytyminen helpottuisi kun uudet tulokkaat lähtisivät liikkeelle edes karkeasti samalta tasolta kuin suuren ja mahtavan suurimmat. Kaikella kunnioituksella Jokereita kohtaan, mutta verrattaessa seuraa esimerkiksi Pietarin SKAhan tai Moskovan Dynamoon tulee Jokereista mieleen lähinnä keskenkasvuinen ryysyläislapsi.
Suurin ongelma KHLssa mielestäni kytkeytyykin nimenomaan sarjan epätasaisuuteen ja rahan käyttöön. Sarja on menossa tällä hetkellä eurooppalaisten huippu jalkapallosarjojen suuntaan, joissa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Lopulta huiput pakkautuvat 3-5 seuraan per sarja. KHLn ongelmana tässä vertailussa on kuitenkin se, että verrattuna mihin tahansa eurooppalaiseen jalkapallosarjaan, oikeastaan mihin tahansa urheiluliigaan, se on kovin muovinen vailla perinteitä. Tällaisessa tilanteessa mielestäni on vain kovin kyseenalaista maksaa, tai liigan sallia maksettavan, yhdellekään pelaajalle yli 11 miljoonaa dollaria kaudessa. Toki taustalla on KHLn pyrkimys olla houkutteleva sarja erityisesti venäläisten huippujen kohdalla. Pitkässä juoksussa näen tämmöisen toiminnan kuitenkin enemmän vahingollisena kuin sarjaa hyödyttävänä. Paradoksaalisesti näen suurimpina kärsijöinä ne pienet KHL-seurat, joilla ei ole varaa kilpailla näistä miljoonamiehistä.