Onko jokainen ihminen samanarvoinen?

[Jupe]

Jokainen ihminen on laulunarvoinen.

Tähän on helppo vastata että kyllä. Jokaisesta saa kelpo stygen kun käyttää vähän mielikuvitusta.

Mutta samanarvoisuus on kinkkisempi homma, mä lähtisin purkamaan tätä juttua esim sieltä kuninkaallisten ja muutenkin "espoon vitun rikkaiden" suunnalta, jos synnyt kultalusikka anusaukossa niin silloin et ole syntymästäkään samanarvoinen kuin tauno tasalakki jostain ghetto-lähiöstä. Onnellisuuteen tämä ei liity mitenkään, eli mitataanko samanarvoisuus mammonassa vaiko onnessa? Vai onko samanarvoisuus vain sitä mihin maahan synnyt, tai mihin kirkkoon kuulut?
Jos mammonassa mitataan niin aateliset muut rikkaat jne ovat etusijalla, jos onnessa niin aika moni muukin ainakin lähtökohtaisesti jossain hyvinvointivaltiossa "hyvässä" perheessä.

Mutta edelleen suurempi asia mielestäni on yksilön valinnat sitten kun on kykenevä niihin, eli arvo yhteiskunnalle ja toisille ihmisille, siihen asti mennään joko kultalusikka tai hiekanmuru persiissä.

_

 

[ms.qvist]

Pistänpä taas yhden kyselyn pystyyn ihan vaan omaksi huvikseni. Eli siis, onko jokainen ihminen samanarvoinen? Ei mitään poikkeuksia tai erivapauksia, vaan kysymys niin kuin se on.

Oma vastaus: Ei ole.

Subjektiivisesti tarkasteltuna eivät ole. Edellinen ei tietenkään tarkoita sitä etteikö jokaisella olisi oltava mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään - mikä sekään ei toteudu,kuten nähtyä.

Tässä suhteessa vuodet eivät ole minua juurikaan muuttaneet, asian voisi ilmaista orwellilaisittain "toiset ovat samanarvoisempia kuin toiset". Ehkäpä olen joidenkin mielestä "kyyninen paska", mutta en todellakaan usko, että omana elinaikanani globaalisti saavutetaan lähellekään sellaista tilannetta, jossa ihmiset edes ajattelisivat siten, että kaikki olisivat siten samanarvoisia, että jokaisella on oltava tietyt oikeudet, joita on lueteltu YK:n ihmisoikeuksien sopimuksessa. Eli olisi oikeus ihmisarvoiseen elämään hyväksikäytön, orjuuttamisen, alistamisen tms. sijaan. Kyllähän sopimuksia voidaan allekirjoittaa mutta toteuttaminen on sitten aivan toinen asia.

vlad

 

[Radiopää]

Eivät ole. Esimerkiksi tuttavani lapsella on vaikea sairaus, jonka hoitamiseen on sijoitettu yhteiskunnan varoja moninkertainen määrä verrattuna terveeseen lapseen, joten minusta voi hyvin sanoa, että tämä lapsi on arvokkaampi kuin moni muu. Muuta mittaria tällaiseen ei ole.

 

[M@rko77]

Eivät ole. Esimerkiksi tuttavani lapsella on vaikea sairaus, jonka hoitamiseen on sijoitettu yhteiskunnan varoja moninkertainen määrä verrattuna terveeseen lapseen, joten minusta voi hyvin sanoa, että tämä lapsi on arvokkaampi kuin moni muu. Muuta mittaria tällaiseen ei ole.

Jokainen lapsi on vanhemmalle arvokas - arvokkaampi kuin toisen lapsi. Mikään ei maailmassa ole arvokkaampaa kuin side lapsen ja vanhemman välillä. Itse otsikon aiheeseen niin jokainen ihminen on yhtä arvokas. Jokainen elämä on arvokas, jokainen ihminen on ainakin näennäisesti samanarvoinen kuin muut. Tosin poikkeustilanteissa (sota yms.) kun ei millään ole mitään väliä, niin ei myöskään samanarvoisuudella. Tosin vihollisen henki on yhtä arvokas kuin omakin - Suomen sodissakin on varmasti ollut sotilaita, jotka eivät olisi halunneet tappaa vihollisia muuta kuin pakon edestä (eli jos uhkaa omaa henkeä). Varmaan moni jätti vihulaisen ampumati, vaikka olisi ollut ns. jyvällä sen takia, ettei tarvinnut.

 

[Radiopää]

Jokainen lapsi on vanhemmalle arvokas - arvokkaampi kuin toisen lapsi.

Kyllä, kyllä. Otsikon kysymys on niin typerästi asetettu, että siihen voi vastata saivarrellen. Eli jos ihmisen arvokkuutta jollain tavalla voidaan mitata, on se siihen laitettu raha. Aikoinaan kun mummoni eli, oli hän arvokkaampi kuin minä, koska minulla ei ollut kallista tekolonkkaa vaan kaikki minussa olevat osat ovat "ilmaisia". Yhteiskunnan näkökulmasta on olemassa ihmisiä, jotka ovat arvokkaampia kuin toiset. Esimerkiksi ne, jotka uhraavat oman henkensä pelastaakseen useamman.

 

[M@rko77]

Kyllä, kyllä. Otsikon kysymys on niin typerästi asetettu, että siihen voi vastata saivarrellen. Eli jos ihmisen arvokkuutta jollain tavalla voidaan mitata, on se siihen laitettu raha. Aikoinaan kun mummoni eli, oli hän arvokkaampi kuin minä, koska minulla ei ollut kallista tekolonkkaa vaan kaikki minussa olevat osat ovat "ilmaisia". Yhteiskunnan näkökulmasta on olemassa ihmisiä, jotka ovat arvokkaampia kuin toiset. Esimerkiksi ne, jotka uhraavat oman henkensä pelastaakseen useamman.

No jos joku uhraa itsensä pelastamalla useampia, niin ei se tee uhrautujaa arvokkaammaksi. Kyseiselle henkilölle voidaan antaa "sankari" -nimitys, mutta arvokkuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä (jos puhutaan ihmisarvosta, joka on meistä jokaisella). Tähän kysymykseen voi vastata monella tapaa ja on vastattukin..

 

[Massimo 1897]

Lähtökohtaisesti on, mutta oikeassa elämässä ei ole. Onko Lapsiraiskari samanarvoinen kuin minä? jos minä olen samanarvoinen pedofiilin kanssa, niin pitääkö minun laskeutua hänen tasolleen vai nouseeko hän minun tasolle? Ihminen on tekojensa arvoinen!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kyllä, kyllä. Otsikon kysymys on niin typerästi asetettu, että siihen voi vastata saivarrellen. Eli jos ihmisen arvokkuutta jollain tavalla voidaan mitata, on se siihen laitettu raha. Aikoinaan kun mummoni eli, oli hän arvokkaampi kuin minä, koska minulla ei ollut kallista tekolonkkaa vaan kaikki minussa olevat osat ovat "ilmaisia".

Sinulla menevät nyt kustannusten ja arvon käsitteet sekaisin. Arvo (joka laskentatavoista riippumatta on aina subjektiivinen mielipide, joka riippuu myös arvon määrityksen käyttötarkoituksesta) on pääasiassa jotakin sellaista, mikä voidaan määritellä joko tulevaisuudessa tapahtuvien tuottojen kautta, tai omaisuutta realisoitaessa saatavan arvostustason kautta, tai näiden yhdistelmänä. Omaisuuden arvon säilyttämiseksi ja operatiivisen käyttökunnon ylläpitämiseksi tehdyt kustannuksia aiheuttavat toimenpiteet eivät useinkaan kumuloidu sellaisinaan omaisuuden arvoksi. Esimerkiksi mummollesi hänen elinaikanaan asennettu tekolonkka ei olisi lisännyt mummosi kaupallista arvoa oikeastaan millään laskentamenetelmällä. Jos ajatellaan yhteiskunnan näkökulmasta puhtaan veronkantokyvyn suhteen, niin mummosi aikaansaamat tulevaisuuden verotuotot nykyhetkeen diskontattuna olisivat toki saattaneet näytellä jotakin osaa, mikäli tekolonkka on asennettu siinä vaiheessa, kun mummollasi on ollut vielä työvuosia jonkin verran jäljellä.

Aika tavallista useiden omaisuuslajien kohdalla onkin, että arvon pääosa muodostuu tulevaisuudessa saatavista kassavirroista (tästä siis nimitys kassavirtamenetelmä, kun tulevia tuottoja diskontataan nykyhetkeen). Toki esimerkiksi asuin- ja toimistokiinteistöjen kohdalla myös maan arvon kehitys vaikuttaa olennaisesti kiinteistön arvon kehitykseen, kun taas rakennusten arvo ilman riittäviä kunnossapito-, huolto- ja osin myös saneeraustoimenpiteitä todennäköisesti laskee. Tässä mielessä mummosi tekolonkka-asennus rinnastuu "omaisuutta ja sen arvoa ylläpitäväksi" toimeksi, ei sen arvoa kasvattavaksi toimeksi (pahoittelen absurdia rinnastusta, toki reaalielämän lähtökohdat ja motiivit ikäihmisen lonkkaleikkaukselle ovat hivenen toiset).

 

[julle-jr]

Onko Lapsiraiskari samanarvoinen kuin minä? jos minä olen samanarvoinen pedofiilin kanssa, niin pitääkö minun laskeutua hänen tasolleen vai nouseeko hän minun tasolle? Ihminen on tekojensa arvoinen!

Toisaalta on väitetty, että ihminen ei juurikaan itse pysty vaikuttamaan omaan elämäänsä, vaan elämä ohjautuu siten kuin perimä ja ympäristötekijät määräävät. Jos ihmisestä aletaan jo pikkulapsesta saakka koulimaan vaikkapa sotilasta, jonka tehtävä on tappaa viholliset ja raiskata naiset ja lapset, hän todennäköisesti tulee tekemään elämässään rutkasti ns. pahoja tekoja.

Toki voidaan ajatella, että ne pahat teot sitten madaltavat kyseisen ihmisen arvoa, mutta vertailu onnellisen lapsuuden eläneeseen terveeseen ihmiseen on nähdäkseni vähän epäreilu. Tämä terve ihminenkin toimii täsmälleen kuten perimä ja ympäristötekijät määräävät, hänen saamansa kortit vain ovat erilaiset.

Loppujen lopuksi nämä molemmat esimerkkitapaukset toteuttavat sitä tehtävää johon heidät on ohjelmoitu ja säädetty. Se lapsena sotilaaksi ja raiskari-kiduttajaksi koulutettu voi suorittaa saamansa tehtävät jopa pirun taitavasti ja tehokkaasti, koska hän elää vain niitä varten.

Ja kuka sen määrittää mitkä teot laskevat ja mitkä nostavat ihmisen arvoa? Jonkun mielestä ns. hyvää elämää elävä länsimaalainen on suurin roisto, koska hän tekee paljon tekoja, jotka kuormittavat ympäristöä ja hänellä on suuri hiilijalanjälki. Ihmiskuntaa harventava tappaja-raiskari sen sijaan voi olla positiivinenkin tapaus muun luonnon kannalta. Tai heidän kannaltaan, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen takia etenevästä aavikoitumisesta tai kotisaaren hukuttavasta vedenpinnan noususta.

Toinen esimerkki-ihminen siis on mukana rikoksessa, jolla vaikeutetaan jopa miljoonien ihmisten elämää ja aiheutetaan monenlaista kaaosta, hätää ja kärsimystä kun ihmismassat joutuvat jättämään kotinsa ja elantonsa luonnonmullistuksien takia. Toinen vain ehkä tappaa ja raiskaa muutaman sata tai tuhat ihmistä.

 

[godspeed]

Näen duunin puolesta paljon erilaisissa hoitokodeissa olevia vanhuksia, jotka ovat joko niin raihnaisia etteivät pysty liikkumaan (kunnolla ainakaan) ja/tai sitten dementia/alzheimer on vienyt persoonan mennessään. On vaikea sanoa kuinka paljon he tiedostavat ulkomaailmasta tai osaavat ajatella tilaansa, mutta ulkopuolelta katsoen he ovat hyvä esimerkki ihmisarvon niin sanotusta menettämisestä, sillä ovat niin pihalla kaikesta haavoittuvaisina ja avuttomina, eivätkä voi arvoaan enää itse määritellä vaan ovat täysin muiden armoilla. Yksi erittäin konkreettinen näkökulma asiaan onkin terveys ja/tai ikääntyminen, jotka joltain kantilta määrittelevät sen mikä kenenkin ihmisen arvo enää on. Arvokeskusteluhan ei ole periaatteessa muuta kuin teoreettista piiperrystä, ja näiden vanhusten arvo ei välttämättä ole mikään enää kenellekään, edes asianomaisille itselleen. Saan huutia tai en seuraavasta, mutta ovathan he arvottomuudessaan enää tietynlainen välttämätön riesa.

 

[Massimo 1897]

@julle-jr
Mahottoman hyvä teksti. ja yhdyn sinuun, tai siis tekstiin.

Niin, itsekkin olen ruvennut kääntämään stiigaani siihen malliin missä, ympäristö määrittää ihmisen, ei niinkään ihminen itse. Vastareaktioilla on myös suuri osuus ihmisen kasvun kanssa. Ainakin omalla kohdalla huomasin eläväni elämää vastareaktoiden kautta. Tuli joku ilmiö ja minä reagoin vastaan. Toki sitten kasvoin aikuiseksi ja vastareaktiot rupesivat vähenemään. Omalla kohdallani piti jo nuorena olla varsin sanavalmis, jos en saanut puolfaijalle annettua hänelle mieleistään vastausta, sain selkään. Samalla opin myös hauskuuttamaan ihmisiä koska, silloin ku se nauro se ei kerennyt lyömään. Kas näin ympäristö muokkasi meikäläistä sellaiseksi että selviän. Samanarvoisuuteen uskovat asuvat käsitykseni mukaa pilvilinoissa ja jotku saatta asua myös ullanlinnassa, melkein samaa aluetta*hymiö*

Jokainen ihminenhän määritää itse, toisen teon arvon. Esim minä arvostan nöyriä ihmisiä ketkä ei nöyristele, sellaisia ketkä sanovat ku non sanottavaa eikä puhu paskaa seläntakana. Jokuhan ei voi sitten sietää sellaista että, päin naama tullaan sanomaan koska se heitä niin kovin järrkyttää, mutta molemille ryhmille on kannattajansa.

Jumalannopeuden vanhus jutussa täysin samaa mieltä. Olen työpaikassa missä kohtaan päivän aikana paljon vanhuksia, osa heistä on niin elinvoimaisia ja mukavia ihmisiä vielä vahemalla iällä, mutta suurin osa ei omaa mitää käytöstapoja, päinvastoin heillä on oikeus koska ovat vanhoja. Tämä taas on yhteiskuntarakenteessa vika, koska meille opetetaan että. vanhempaa ihmistä tulee aina kunnioittaa, V....t sanon minä. Jokainen ansaitsee sen arvostuksen minkä itse määrittää omilla teoilla ja sanoilla.

Karkasi vähän mopedi lapasesta ja oftopiccia eksyi joukkoon. me so sorry!

 

[Pekkis]

Toisaalta on väitetty, että ihminen ei juurikaan itse pysty vaikuttamaan omaan elämäänsä, vaan elämä ohjautuu siten kuin perimä ja ympäristötekijät määräävät.

Kirjoitin tästä aiheesta tyyppiesimerkin "Veti hiljaiseksi/surulliseksi"- ketjuun. Pahasti näyttää nyt siltä, että tämän esimerkkinä olleen pojan elämä lähti jo isäänsä aiemmin väärään suuntaan. Pojan ukkia käy kyllä sääliksi, hieno ja mukava mies kun on.

Aina ei tämä väite kyllä pidä kutiaan. Urheilun parissa on tullut useita tapauksia vastaan, joissa yli-innokkaasta isästä/äidistä huolimatta lapsesta ei ole tullut urheilijaa. Viimeistään murrosiässä on toisilla homma hyytynyt, ja hyvä niin. Ei kaikista tarvitse tulla urheilijoita, ja väkisin vääntämällä nyt ainakaan. Agassit ja vastaavat ovat sitten poikkeustapauksia.

Katselin Tuubista videota, jossa valvontakameran taltioimana kolme lasta tuhoaa erään kansalaisen auton. Tuli sitä katsoessa juurikin tämä viestiketju mieleen...

 

[Fordél]

Sinulla menevät nyt kustannusten ja arvon käsitteet sekaisin.

Juuri näin vaikka lopputekstistäsi en tajua mitään eikä varmaan ollut tarkoituskaan. Arvo on käsitys jostain ja se minkä vuoksi jotain pidetään merkityksellisenä. Lapsen terveyden edistäminen synnyttävät kustannuksia, mutta eivät lisää lapsen arvoa.

 

[Kisapuisto]

@Designer , @M@rko77 , @Prof. Puck , @strapat , @lihaani , @KJ hunter , @Alamummo , @adolf , @MikGo , @cottonmouth , @Lunatico , @Kuubextra , @Rankkari , @Ronin , @Surprise Me , @Ralph , @Ruoppaaja , @Zolomy , @V-G- , @Turha Kaukalo , @Wizzö , @HockeyForLife , @Petri1981 , @Taccutucca , @Kiakonsyöjä

En tiedä ymmärsittekö aloitusviestiä oikein, mutta siis tekö todella olette sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia? Siis te todella olette sitä mieltä, että Josef Stalin, Äiti Teresa, Jammu Siltavuori, te itse, Dalai Lama, Kim Jong-Un, Englannin kuningasperheen jäsenet, Adolf Hitler, tiedän omat lapsenne/sisaruksenne/vanhempanne, Juha Valjakkala, Nalle Wahlroos jne. ovat kaikki ihan samanarvoisia?

Jos litania on liian pitkä, niin lyhennetään: oletteko te itse ja teidän perheenjäsenenne täysin samanarvoisia ihmisiä kuin Juha Valjakkala ja englannin kuningasperheen jäsenet? Sillä niinhän te vastauksessanne väitätte, joskaan en usko että tarkemmin ajateltuanne olette tuota mieltä ollenkaan.

Haluan nyt vielä varmuuden vuoksi huomauttaa, että ihmisarvosta en ole sanonut sanaakaan, se olisi ihan toisen gallupin aihe sitten se, mutta taitaa olla hieman liian vaikea aihe tälle palstalle käsiteltäväksi.

Tägään vielä @Fordél in tähän, vaikka hän ei kysymykseen olekaan vastannut mutta ketjun perusteella oletan hänen myös olevan sitä mieltä, että samanarvoisia kaikki.

 

[sinikettu]

Eip taida olla.

 

[V-G-]

oletteko te itse ja teidän perheenjäsenenne täysin samanarvoisia ihmisiä kuin Juha Valjakkala ja englannin kuningasperheen jäsenet?

Ei mulla ole henkilökohtaisesti mitään Valjakkalaa tai varsinkaan kuningasperheen jäseniä vastaan. Sen sijaan muutamaa perheenjäsentäni kohtaan vastaan mulla on hyvin paljonkin. Mieluummin hengaisin loppuelämäni Harryn, Georgen ja tuollaisten kanssa kuin näiden sukulaisteni...

Pointtini, jonka vuoksi vastasin kuten vastasin, on etten minä voi olla se joka määrittää jonkun toisen ihmisarvoa. Kuka minä olen tuomarille, who am I to judge? Jokainen meistä on varsin epätäydellinen ja toiset ovat paljon enemmän perseestä kuin toiset, mutta minä en koe voivani arvottaa toisten ihmisten olemassaolon oikeutta ja merkitystä vähän-vitun vertaa.

Josif Stalinilla oli oikeus olla olemassa ja hän oli arvokas ihmisenä. Samaa sanon itsestäni. Stalin oli ihmisoikeusrikollinen, minä en, mutta ihmisarvon kannalta sillä on tuskin mitään merkitystä. Stalin olisi toki ansainnut tulla tuomituksi teoistaan.

Puolassa keisari Aleksanteri II:sta vihataan pahimman laatuisena alistajana ja vapaudenrikkojana. Suomessa häntä muistetaan vapauttajatsaarina ja kansan tahdon kuuntelijana. Kumman mielipidettä pitää kuunnella jos Aleksanterin ihmisarvoa alettaisiin postuumisti rankata?

 

[Kisapuisto]

Pointtini, jonka vuoksi vastasin kuten vastasin, on etten minä voi olla se joka määrittää jonkun toisen ihmisarvoa. Kuka minä olen tuomarille, who am I to judge? Jokainen meistä on varsin epätäydellinen ja toiset ovat paljon enemmän perseestä kuin toiset, mutta minä en koe voivani arvottaa toisten ihmisten olemassaolon oikeutta ja merkitystä vähän-vitun vertaa.

Josif Stalinilla oli oikeus olla olemassa ja hän oli arvokas ihmisenä. Samaa sanon itsestäni. Stalin oli ihmisoikeusrikollinen, minä en, mutta ihmisarvon kannalta sillä on tuskin mitään merkitystä. Stalin olisi toki ansainnut tulla tuomituksi teoistaan.

Taas menee ihmisarvo ja ihmisten samanarvoisuus iloisesti sekaisin. Ne eivät ole sama asia enkä minä ole edelleenkään väittänyt, etteikö kaikilla ihmisillä olisi sama ihmisarvo, koska en ole ottanut siihen kantaa ollenkaan tässä ketjussa. Tämän ketjun kysymyksessä ei ole kyse ihmisarvosta, vaan ihmisten samanarvoisuudesta. Toki jos ne sinulle ovat sama asia, niin ei siinä sitten mitään, mutta koitan vääntää rautalangasta vielä yhden kerran:

Sinä olet siis sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Eli jos sinulle tulisi tilanne eteen, että sinun pitäisi syystä tai toisesta päättää, että kuka kuolee minuutin päästä muiden päästessä vapaaksi; sinä itse, Kim Jong-Un, sinun lapsesi vai Juha Valjakkala, niin sinulle se olisi ihan se ja sama ja antaisit päätöksen teloittajan käsiin?

 

[adolf]

Nyt minä en kyllä ymmärrä että minkä takia minut oli tägätty tuohon?

 

[M@rko77]

En nyt ymmärrä Kisapuiston vänkäämistä. En ole muuttanut mielipidettäni siitä, että jokainen ihminen on lähtökohtaisesti samanarvoinen - oli se sitten naapurin Maija tai Missi-Sara tai joku köyhä viiden lapsen äiti Afrikan savanneilla. Siitä, mitataanko jonkun henkilön ihmisarvo hänen tekojensa perusteella, niin voidaan olla montaa mieltä. Pahat sedät ja tädit ovat kuitenkin jonkun isiä/äitejä, lapsia tai muita sukulaisia. Tuskin kukaan lähtee puolustamaan Aatua, Stalinia tai muuta hirmuhallitsijaa ja heidän tekojaan, koska historia on jo ristiinnaulinneet heidät ja meidän ei sitä tarvitse täällä vaatimattomalla JA:n keskustelupalstalla enää tehdä. He olivat kuitenkin syntyjään samanarvoisia - historia on kuitenkin osoittanut, että jokin heidän elämässään meni vikaan ja pahasti (onko sitten vanhempien tai yhteiskunnan vika, niin se on toisten päätettävissä). Ja mitä tulee Valjakkalaan, niin mielestäni niin hän kuin moni muu vanki ansaitsee toisen mahdollisuuden. He kärsivät tuomiotaan teoistaan ja se on tekevät heidät jälleen aikanaan yhteiskuntakelpoisiksi (yllättävää kyllä, vangit saavat äänestää, joten he ovat siinä mielessä samanarvoisia meidän kunnon kansalaisten kanssa).

 

[adolf]

Stalinista ainakin olen nähnyt semmoisia dokumentteja joissa kuvataan että hän kasvoi väkivaltaisessa alkoholistikodissa. Olikohan vielä suht ummehtunutta uskonnollisuuttakin kuvioissa? Pappia hänestä ainakin taidettiin toivoa?

Sen takia olen myös sitä mieltä, että taustoja tutkimalla voi aina koittaa ymmärtää sitä minkä vuoksi jokin ihminen on toiminut, niin kuin on toiminut. Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen.

Kaikki me ihmiset tarvitaan rakkautta ja hyväksyntää. Valitettavasti tosi suuri joukko meistä ei sitä saa varsinkaan siellä kaikkein kriittisimmässä vaiheessa eli lapsuudessa ja se oireilee sitten monin erilaisin tavoin kun ihmiset kasvaa "aikuisiksi". Maailma on tästä tänäpäivänäkin pullollaan esimerkkejä.

 

[Surprise Me]

Se mitä ihminen tekee ja mitä polkuja päätyy kulkemaan, on niin monimutkainen asia ja miljoonien sattumien summa. Mutta pyrin näkemään jokaisen ihmisen tasa-arvoisena olentona, oikeastaan vastasyntyneenä vauvana. Ihminen on syntyessään viaton ja synti tarttuu ihmiseen hänen elämänsä aikana. Paljon on kiinni siitä, millaiset kortit saa elämässä käteen ja miten osaa pelinsä pelata..

Minulla oli ala-asteella rinnakkaisluokkalla kaveri jota hakattiin muutaman kaverin toimesta joka ainut päivä. Opettaja ei halunnut puuttua asiaan koska yksi kiusaajista oli erittäin lahjakas urheilija, tuleva suomenmestari. Kiusattu poika kesti tuon helvetin ihmeellisellä tavalla mutta olen 100% varma, että häneen jäi ikuiset arvet. Se miksi otin tämän esiin oli se, että joku toinen olisi voinut kostaa kiusaamisen esim. lukiossa tai ammattikoulussa tuomalla 9 millisen kouluun ja alkaa lahtaamaan porukkaa.

Se mitä ihminen lopulta tekee, raiskaa, tappaa tai murhaa on monen asian loppusumma. Jammu voi olla kiinnostunut pikkutytöistä tai pojista koska hän on joutunut pienenä seksuaalisen väkivallan uhriksi. Teini ampuu ikätovereitaan, koska kokee suurimman osan ikätovereitaan kiusaajaksi koska he hyväksyivät kiusaamisen eikä puuttuneet siihen.

Muistakaa, että en minä hyväksy mitään näistä asioista. Mutta ymmärrän rikollista mieltä koska sen muovaa ympärillä oleva maailma.

Ei nämä asiat ole minullekaan helppoja kun olen joutunut hoitamaan ambulanssissa murhamiehiä ja raiskaajia. Voitte olla varmoja, että en pohdi näitä asioita ensimmäistä kertaa..

 

[Fordél]

En tiedä ymmärsittekö aloitusviestiä oikein, mutta siis tekö todella olette sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia? Siis te todella olette sitä mieltä, että Josef Stalin, Äiti Teresa, Jammu Siltavuori, te itse, Dalai Lama, Kim Jong-Un, Englannin kuningasperheen jäsenet, Adolf Hitler, tiedän omat lapsenne/sisaruksenne/vanhempanne, Juha Valjakkala, Nalle Wahlroos jne. ovat kaikki ihan samanarvoisia?

Jos litania on liian pitkä, niin lyhennetään: oletteko te itse ja teidän perheenjäsenenne täysin samanarvoisia ihmisiä kuin Juha Valjakkala ja englannin kuningasperheen jäsenet? Sillä niinhän te vastauksessanne väitätte, joskaan en usko että tarkemmin ajateltuanne olette tuota mieltä ollenkaan

Tägään vielä @Fordél in tähän, vaikka hän ei kysymykseen olekaan vastannut mutta ketjun perusteella oletan hänen myös olevan sitä mieltä, että samanarvoisia kaikki.

Nyt on kyllä täysin turhaa vänkkäämistä sulta, kun asiaan on annettu täysin selvä vastaus. Tässä mun Näkemys:

Kaikilla on sama ihmisarvo, joka mm. takaa sen, että jokaista pitää kohdella inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti. Raskaiden rikostenkin tekijöillä on ihmisarvo vaikka häneltä otetaan tekojensa takia joitain oikeuksia pois, kuten vapausoikeuksia.

Eli vastaus kysymykseen on, että jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo. Jokainen voi kuitenkin arvottaa toisia ihmisiä esimerkiksi näiden tekojen perusteella eri arvoisiksi, mutta tämäkään arvottaminen ei saa poistaa keneltäkään ihmisarvoa.

Eli vielä rautalangasta: Jokaisella on sama ihmisarvo. Tämä takaa mm. Suomessa sen, että niin minua, Jammu Siltavuorta kuin Englannin kuningasperheen jäseniä ei kiduteta julkisen vallan toimesta. Ihmiarvon tunnustamisrn lisäksi jokainen voi arvottaa ihmisiä esimerkiksi näiden tekojen tai merkityksen perusteella eri arvoisiksi. Esimerkiksi mulle henkilökohtaisesti vaarillani on ollut paljon suurempi merkitys ja arvo kuin Stalinilla. Maailmanhistorian kannalta Stalin oli puolestaan paljon merkittävämpi henkilö. Jos taas arvotetaan näitä kahta sen perusteella, miten he kohtelivat muita ihmisiä, näkemykseni mukaan vaarini oli arvokkaampi ihminen kuin Stalin, joka tapatti valtavan määrän ihmisiä.

 

[Timbit]

@Kisapuisto Vastaukseni kannattaa lukea alusta loppuun, koska se vastaa myös noihin vastakysymyksiisi.

 

[finnjewel]

Kyllähän yhteiskunta ns. priorisoi esimerkiksi sairaanhoidossa. Jos syöpäpotilaalla on muutama viikko elinaikaa, ei hänelle tehdä kallista silmä- tai korvaleikkausta tai asenneta uutta tekoniveltä, vaikka hänen näkönsä, kuulonsa tai liikuntakykynsä loppuelämäksi paranisikin merkittävästi. Aika hoitaa.
Itse olen miettinyt paljon sitä, että saako tyhmyydestä sakottaa? Jos sielultaan ja ruumiiltaan terve ihminen toistuvasti sotkee asiansa ja tarvitsee monen läheisen ihmisen ja viranomaisten ylimääräistä apua, niin kai häntä saa pitää tyhmänä.

 

[V-G-]

Eli jos sinulle tulisi tilanne eteen, että sinun pitäisi syystä tai toisesta päättää, että kuka kuolee minuutin päästä muiden päästessä vapaaksi; sinä itse, Kim Jong-Un, sinun lapsesi vai Juha Valjakkala, niin sinulle se olisi ihan se ja sama ja antaisit päätöksen teloittajan käsiin?

Jee jee, ala-asteen moraalidilemmoja, jee jee...

Ajatko sä nyt ihan tosissasi mukamas takaa sitä, että jokainen pelastaisi mieluummin lapsensa kuin tuntemattoman rikollisen tai jonkun muun iljettäviin tekoihin sortuneen? Jos, niin kiva juttu, mutta aika turha kysely.

Mulle ihmisten arvo ja ihmisarvo ovat - jos eivät täysin sama asia - voimakkaasti linkittyneet ja sidoksissa olevat konseptit. Ihan turha lähteä niiden eroista vänkäämään. Minä en edelleenkään koe voivani laittaa ihmisiä arvojärjestykseen. Ja jos vielä noista henkilökohtaisista preferensseistä aiot jankuttaa niin totta kai tuntemani ihmiset ovat minulle henkilökohtaisesti arvokkaita- varmasti jokaiselle on näin - mutta se on eri asia ja lisäksi täysin ilmiselvää...