On aika oluen

[Ted Raikas]

Edit: barley wine on se oluttyyppi mitä hain. Mausta tulee lähinnä mieleen opiskeluaikojen kotioluet, joissa oli tähdätty maksimi alkoholimäärään sokeria säästämättä.

Tuohan on yksi jaloimmista oluttyypeistä mitä on. Yhdessä imperial stoutin ja quadrupelin ohella.

Joko olet juonut huonoja mallasviinejä, tai sitten makuaistisi ei ole vielä silloin ollut niin kehittynyt? :)

Kokeilepa joskus uusiksi. Esimerkiksi Olutopas.info tai Ratebeer.com hyviä lähteitä etsiskellä oluttyyppien perusteella niitä parhaita edustajia. Toki sitten toinen juttu se, että löytyykö niitä mistään juuri Suomessa tarjolla.

 

[Köpi]

Sitä tässä vaan mietiskelin arvon palstatoverit, että onko teille olemassa pahaa bisseä? Onko muuten nuoruuden laivareissuilta tuttu elefanttiolut lageria? Se on aika helvetin pahaa.

Kirsikkaoluet ja yleensäkin kaikki runsaasti hedelmää sisältävät.

 

[Undrafted]

Sitä tässä vaan mietiskelin arvon palstatoverit, että onko teille olemassa pahaa bisseä?

Kotimaiset lager-neloset ovat minun makuun sopimattomia. Taannoin maistoin kahvilla maustetun kaljan ja se oli kauhea kokemus. Joskus Bruuverissa jätin tuopin puoliksi juomatta, kun olut maistui aivan kauhealta. Kotimaista tuotantoa oleva passionhedelmällä maustettu Savanni-Samu Teerenpeliltä oli aika kauhean kokemus.

 

[Hols Nilgerssön]

Kotimaiset lager-neloset ovat minun makuun sopimattomia. Taannoin maistoin kahvilla maustetun kaljan ja se oli kauhea kokemus. Joskus Bruuverissa jätin tuopin puoliksi juomatta, kun olut maistui aivan kauhealta. Kotimaista tuotantoa oleva passionhedelmällä maustettu Savanni-Samu Teerenpeliltä oli aika kauhean kokemus.

Sun nimimerkki sopii melko napakasti tän jutun juureen, kun draft on beer on tynnyriolut. Tynnyrioluton.

E: innostuksissani jätin kommentoimatta noin muuten. Passionhedelmäinen olut ei ainakaan lähtökohtasesti houkuttele. Kuulostaa melkein samalta ku laittais ananasta pizzaan.

 

[Ted Raikas]

Malt liquorit, eli "viinalagerit" ei ole yleensä maistuneet, näistä tyyppiesimerkkinä Olvin Tuplapukki. Vahvasti kahvilla maustetut ns. tuhkakuppioluet ei myöskään mene alas ja sellaisen olen kerran joutunut viemäröimään. Kaikenlaiset överisti hedelmillä, inkivääreillä ja muilla mausteilla ryyditetyt oluet ei myöskään uppoa ja sellaisiakin on joutunut viemäröimään.

Yleisesti ottaen en kovin herkästi olutta kaada viemäriin ja siten jätä juomatta, mutta muutamia keissejä on tapahtunut. Viimeisin on Keisari 25 Ginger Ale joka oli omaan makuun ihan juomakelvotonta moskaa. Aika omituinen viritelmä Nokialta, mutta kai sillä sitten kosiskellaan niitä jotka ei muuten niin oluesta välitä ja jotkut tuostakin sekoitteesta tykkää.

 

[Sistis]

Sour-etuliitteellä varustetut oluet eivät yleensä ole iskeneet, enkä itsekään ole mikään saisoneiden ystävä. Kamalimpia viime vuosina vastaan tulleita oluita on ollut Sonnisaaren panimon Mälli, nimensä veroinen olut...

En myöskään pitänyt islantilaisen pienpanimon Jökull-oluesta. Jotenkin tomaattinen sivumaku.

Elefanttia en ole vuosiin juonut. Kamalia kokemuksia nuoruudessa oli eräällä bussiretkellä, kun kanssamatkustaja tarjosi pari päivää helteisessä bussissa kuljetetusta laatikosta yhden Elefantin. Hyi helvetti, viinan maku tuli komeasti esiin. Prosenteilla tuota varmasti myytiin. Jos vahvaa olutta haluaa, trappist, barley wine tai imperial stout ovat oikeita suuntia...

 

[sampio]

Sourit ei erityisemmin iske mullekaan, eikä makeat belgit. Pahin on kuitenkin ollut jokin saksalainen omenaolut - happaman makea mutta kuitenkin humalainen paketti. Hyiv...

 

[pernaveikko]

Pahin on kuitenkin ollut jokin saksalainen omenaolut - happaman makea mutta kuitenkin humalainen paketti. Hyiv...

Saksassa mennäänkin aina kahden mukin tekniikalla. Joku lager ja siihen Apfelkorn.

 

[MAKE #89]

Joku Rekolan panimon (taitaa olla nykyään Fiskarsin panimo) vahva erikoisolut oli melko työläs kokemus. Nimeä en muista, mutta väriltään tumma ja sisälsi hirveästi sakkaa. Jotain hedelmäisyyttä siinä taisi olla, mutta ei oikein maistunut enää oluelta. Minullekin olut kuin olut menee kokeilumielessä, mutta tuota en kyllä toista kertaa hankkisi.

 

[Undrafted]

Pahimpien oluiden sijaan aloin miettimään mitä olutta viime aikoina olen ostanut useammin. Tykkään ostaa pullon silloin toisen tällöin valiten uusia tuttavuuksia ja sitten joskus tutumpaa. Olvin apa/ipa/black ipa olleet varmaan useimmin tuttujen valikoimassa. Osin siitä syystä, että lähi kkaupassa valikoima on varsin suppea. Pirkalta löytyy amber ale, mikä myös ollut omassa kärkivalikoimassa. Prismasta usein tarttunut joku saksalainen tumma missä vanhanaikainen korkkisysteemi.

Fosters radler tainnut kadota kotimaan valikoimasta, mikä on minusta sääli vaikka kyseisen juoman olutmaisuus suppea. Kiva janojuoma kuitenkin.

 

[heavy]

Pirkalta löytyy amber ale, mikä myös ollut omassa kärkivalikoimassa.

Tämä Pirkka Amber ale on minullakin ollut sellaisena perusbissenä jota on lähes aina kaapissa tarjolla. Nyt ei ole enää lähi K-kaupasta saanut, lieneekö jäänyt alkoholilainsäädännön jalkoihin tuon valmistaminen.

Hieman kyllä on viime aikoina ärsyttänyt tämä olutreittauskulttuuri, jossa panimot puskevat jatkuvasti uusia tuotteita markkinoille ja vanhat katoavat jonnekin. Toki itsekin silloin tällöin otan jonkun uutuustuotteen koemaistoon, mutta aika harvoin enää mitään uusia suosikkeja löytyy. Nykyisin perusoluena on toiminut Bishops Finger, joka tällaiselle britialefanille on oikein maukas tuotos. Suomalaisista pienpanimoista ei ole kaiketi yksikään lähtenyt kokeilemaan tuollaisia perusbittereitä, kaikki vain tuuppaavat ulos uusia ipoja ja apoja..

 

[Köpi]

..Pahin on kuitenkin ollut jokin saksalainen omenaolut - happaman makea mutta kuitenkin humalainen paketti. Hyiv...

Mahtoiko olla tämä: Neuzeller Apfel Bier - Olutopas 2.5 Oli joskus Alkossa ja erehdyin kans maistamaan. Hyi saatana.

 

[Rod Weary]

Nykyisin perusoluena on toiminut Bishops Finger, joka tällaiselle britialefanille on oikein maukas tuotos.

Tuo on niitä harvoja brittialeja, joista tykkään, ainakin hanaversiona. Olen tainnut joskus ostaa pullollisen kotiinkin. Hävyttömän paljon kyllä aikaa edellisestä maistiaisesta. Kun pääsin stoutin ja IPAn, makuun, siinä syy.

 

[Captain Slow]

Pahimmat oluet - listan kärkipäätä pitää Saimaan Panimon/juomatehtaan Kekkos-olut. Maku oli aikalailla sama kuin omaa oksennusta olisi juonut.

Seuraavana maininnan saa brittiläinen Spitfire. Kallista kuravettä. Ei uponnut. Ja kolmantena... huoneenlämpöinen Karjalan IV-olut. Ruotsinlaivalla kun persaukisimmissa hyttiluokissa jääkaappia ei ole...

 

[sampio]

Mahtoiko olla tämä: Neuzeller Apfel Bier - Olutopas 2.5 Oli joskus Alkossa ja erehdyin kans maistamaan. Hyi saatana.

Joo, varsin paljon samannäköinen etiketti kiiluu muistikuvissani. Oli kyllä viemärikamaa, vaikka sinnittelin alkutuopillisen verran. Harvoin päädyn kaatamaan olutta pois, mutta tuo lähti.

 

[Captain Slow]

Kysytääs toisinpäin: Paras olut?

Tähänkin oisi monta vaihtoehtoa, Olvin Black Ipaa jne.... mutta ykköseksi taidan rankata Brewdogin Punk Indian Pale Ale (tjsp), sinertävä etiketti. Ja joku tsekkilager jonka nimeä en tähän hätään muista.

 

[sampio]

Paras olut on vähän kuin paras ruoka - riippuu niin paljon tilanteesta ja tyylilajista, että mahdoton sanoa. 5-7 pinnan ipat ja apat iskee yleensä, esim. tuo Pyynikin American Ipa osuu hyvin, vähän vahvemmista Brewdogin HC Hooligan. Onhan noita.

 

[L. Paraske]

Olvilta oli taas ilmestynyt uusi olut tuohon IPA/APA -sarjaansa eli Olvi Summer Ale. En ole Black IPAa lukuunottamatta suuremmin noist Olvin tuotoksista välittänyt, eikä tuollaiset vehnäiset IPAt millään tavalla lukeudu suosikeihin, mutta tuli tuollainen kuitenkin lähikaupasta napattua kun muutakaan kiinnostavaa ei oluthyllyssä ollut tarjolla. Ja ennakko-odotuksiin nähden olikin todella positiivinen yllätys tämä uusin. Hyvä runko ja maltillinen humalointi ja aika raikas lopputulos. Kesähelteillä lienee parhaimmillaan tämäkin kalja.

Pistetään toinenkin kommentti oluesta eli maistelin pääsiäisenä Oulussa käydessäni Hailuodon Panimon juuri ilmestynyttä Gosea. Tuo kyseinen panimo tekee pelkästään käytännössä perinteisiä saksalaisia oluttyyppejä eikä ole lähtenyt tähän IPA-kelkkaan ollenkaan mukaan. Ja tekeekin hyvin, sillä varsinkin panimon vehnäoluet ovat lähelle parhaita mitä suomalaiset panimot oman kokemukseni mukaan ovat saaneet aikaiseksi. Mutta tämä Gose sitten. Mitä itse Goseja olen juonut, niin nehän ovat todella happamia ja suolaisia...lähelle noita em. Soureja vai lieneekö jopa sama asia kyseessä, tietävämmät kertokoot. No tuossa Hailuodon Gosessa ei noita mausteita ja suolaisuutta juuri ole vaan olut oli aika yksi yhteen tuon edellä kehumani vehnäolut. Eli sinänsä todella hyvä olut mutta ei kyllä Gosea lähelläkään.

 

[Köpi]

Kysytääs toisinpäin: Paras olut?

Founders CBS. Aivan jumalainen vaahterasiirapin ja bourbonin yhteistykitys.

 

[Outsider]

Täällä joskus menneinä vuosina kehuttu ginger olut on ainoa, joka on oikeasti pitänyt jättää juomatta kesken ensimmäisen pullon. Myös tummat ja makeat lagerit saa jäädä rauhaan, mutta muuten ei varsinaisia inhokkeja tule mieleen.

Paras olut riippuu ihan tilanteesta ja fiiliksestä, mutta mainittakoon tässä nyt Brooklyn Lager, jota nykyisin löytyy kiitettävän hyvin lähikaupoistakin.

 

[Red Label]

Parhaat oluet... Listataan nyt muutama.

Goose Island Bourbon County Stout

Huikea IS. Maistamani taisi olla vuosikertaa 2012, viimeisin mitä Suomeen aikoinaan tuotiin. Pehmeä, erittäin täyteläinen, jopa hieman sherryinen makumaailma.

Rodenbach Caractère Rouge

Aivan huikea sour. Kirsikoita, vadelmia ja karpaloita oluen sekaan, ja ei muuta kuin tammeen kypsymään. Raikas, mukavan hapan ja oikea nautinto.

Ballast Point Victory at Sea

Kahvilla ja vaniljalla maustettu Imperial Porter. Hieman makea, muttei liian. Vanilja kruunaa kokonaisuuden.

Põhjala / To Øl Cellar Series - Taanilinn Cognac BA

Jäätävän kova esitys. Konjakkitynnyrissä kypsynyt IS. Joulupäivänä siemailin himassa kaikessa rauhassa. Varmaankin pehmein IS jota olen maistanut. Silkkisen pehmeä.

Ballast Point Sculpin IPA

Täydellisen tasapainoinen IPA. Havua, trooppista hedelmää, täyteläisyyttä...

Omnipollo / Buxton Original Ice Cream Pale

Laktoosilla ja vaniljalla maustettu pale ale. Saattaa kuulostaa erikoiselta, ja sitähän se toki onkin, mutta oli kyllä niin perkeleen hyvää.

 

[mice]

Parhaat oluet on kyllä vaikea listata, mutta omalta Ratebeer-tililtä vakoiltuna tällaista on kärjessä. Käytännössähän tuossa on vahvoja ja täyteläisiä belgi- ja jenkkioluita:
Westvleteren 12
Lost Abbey Track #8 Number of the Beast
Founders KBS
Struise Pannepot
St. Bernardus Abt 12
Struise Pannepot Reserva
Struise Cuvee Delphine
Chimay Bleue
Brooklyn Black Chocolate Stout
Lost Abbey My Black Parade
Omnipollo / Buxton Original Texas Pecan Ice Cream
Cigar City Marshal Zhukov's Imperial Stout
Abbaye des Rocs Speciale Noel

 

[MAKE #89]

Pahimmat oluet - listan kärkipäätä pitää Saimaan Panimon/juomatehtaan Kekkos-olut. Maku oli aikalailla sama kuin omaa oksennusta olisi juonut.

Seuraavana maininnan saa brittiläinen Spitfire. Kallista kuravettä. Ei uponnut. Ja kolmantena... huoneenlämpöinen Karjalan IV-olut. Ruotsinlaivalla kun persaukisimmissa hyttiluokissa jääkaappia ei ole...

Hyviä nostoja. Kekkonen oli tosiaan aika valju kokemus. Vielä huonompi oli kyllä Hartwallin Sininen. Siinä vasta mauton ja vetinen tuote. Spitfirea muistan myös joskus kokeilleeni ja nyt kun mainitsit sen niin aika mitäänsanomaton sekin tosiaan oli. Kyllähän nuo alas menee, mutta mitään tarvetta ei ole ostaa uudestaan kun on kerran kokeillut.

 

[VTVH]

Suomalaisista pienpanimoista ei ole kaiketi yksikään lähtenyt kokeilemaan tuollaisia perusbittereitä, kaikki vain tuuppaavat ulos uusia ipoja ja apoja..

Ihan perusbitteriä ei ole paljon näkynyt, mikä on harmi koska brittiläiset oluttyylit olisivat sopineet jo vanhaankin kaupparajaan ja näin ollen jakelukanavia olisi ollut olemassa. Ainut kotimainen perusbrittityylinen pienpanimo-olut mikä tulee mieleen on Bryggeri Helsingin E.S.P.A. ja sekään ei ole bitter.

Uuden alkoholilain myötä näyttäisi, että useampi panimo on ottanut ipojen ja apojen seuraan pils oluen. Ihan tevetullut uudistus ainakin omasta mielestäni. Pils kun on parhaimmillaan mitä mainioin kesä- ja janojuoma. Tämän kevään peruskauppavalikoimasta oma suosikkini on Pyynikin Craft Pils.

 

[Maanmittari]

Kysytääs toisinpäin: Paras olut?

Melkoisen monitasoinen kysymys. Kun ensiksi pitää miettiä, että laskeeko mukaan sellaiset kerran elämässä-oluet (kuten jo esiin tullut Foundersin CBS) vai pitäytyykö sellaisissa suht helposti saatavilla olevissa oluissa.

Tuosta jälkimmäisestä kategoriasta nousee esiin esim. Plevnan Siperia ja Aecht Schlenkerla Märzen.

Mutta huonoin olut, mikä on viime aikoina tullut vastaan, se on helppo; Lasson jämäpaloista keitetty Härski & Sörsselssön. Vetisen teollisuuden riemuvoitto.