V-man kirjoitti:
Vaikka avausviestissä pyydettiinkin jättämään kotimaiset lagerit keskustelun ulkopuolelle, niin on kyllä pakko sanoa että Lapin Kulta is back! Vuosien ajan lappari on ollut se toiseksi viimeinen vaihtoehto (Karjala on paskinta) mitä olen ostanut, mutta nyt uudistuksen jälkeen kotikaupungin kebardi on taas varteenotettava vaihtoehto. Hain juuri siksarin uutta Torniolaista ja ihan hyväähän tämä on.
En ole täällä maalla vielä tuohon törmännyt, mutta Aamulehden yleisönosaston tekstariosiossa tänään väitettiin, ettei nuo uudet poronkusipullot olisi pantillisia. Ihmettelyketjukamaa eli voiko pitää paikkansa?
V-man kirjoitti:
En muista olenko aikaisemmin maininnut, mutta ulkomaalaisista oluista oma suosikkini on Australialainen James Squire. Tarkempaa laatua en tähän hätään jaksa netistä kaivaa, mutta ainakin nimimerkki Carlos tietää mistä puhun.
Saako tuota jostain Suomesta? En muista Aussessakaan tuollaiseen merkkiin törmänneeni, mutta aussioluet samoin kuin NZ:n vastaavat olivat pääsääntöisesti hel~wetin hyviä. 'vii-bii' eli Victoria Bitter oli ausseissa hyvää olutta, jota sai mistä vain. Parempia löytyi sitten juurikin noista pikkumerkeistä, yksi tasmanialainen stout on ehkä parasta olutta, jota tähän mennessä olen maistanut. Merkki ei kylläkään valitettavasti jäänyt mieleen.
Samaten kun ei muista yhtäkään uusiseelantilaista olutmerkkiä, sielläkin kuitenkin ne pikkumerkit olivat keskimäärin parempia. Vai olikohan siellä paikallinen koffi nimeltään joku Red Lion, siis se bulkkikura.
Käsittämätöntä on se, että Fosterss on saanut varsinkin myös erittäin maukkaiden oluitten Englannissa niin käsittämättömän suosion. Ausseissa sitä kuraa eivät juoneet kuin abot, lähinnä hinnan takia. Siis aussien koffia. Ja se Euroopassa lisenssillä pantava on, jos mahdollista, vieläkin pliisumpaa.
Jääkaapista löytyy nyt, paitsi Karhua, niin neljä tölkkiä Guinnessia, joka nyt kelpaa paremman puutteessa vaikka sen liian kylmänä tuosta tölkistä joutuukin nauttimaan, Jacobsen Bramley Wit vehnäolutta heräteostoksena lähikaupasta vielä pullo jäljellä, oli kohtuullista, sekä samaten yksi pullo tumma Budejowickyä, kuvittelin tosin ostavani sitä vaaleaa kun en ollut tummaa ennen Suomessa nähnytkään, oli pettymys.
Ja 'bout kolmen viikon päästä Cornwalliin emäntää moikkaamaan, Cornish Creamia onkin jo melkein yhtä ikävä kuin emäntää. Siinä on taivaallisen makuinen pikimusta bisse hienolla valkoisella vaahdolla. Vielä pehmeämmän ja samalla täyteläisemmän makuista kuin Guinness. Ja voltteja vain 2,5%, eli päiväoluena aivan lyömätön. Sitä ei edes ilmeisesti saa muualta kuin joistakin Cornwallin pubeista hanasta.
t. hanu
