Omistin aikanaan omaan varallisuuteeni nähden ihan sievoisen määrän Pyynikin osakkeita. Koko homma lähti liikkeelle vuosia sitten vähän kuin vitsinä, että olisipa hienoa olla pienosakas tuollaiseen panimoon. Innostus kasvoi kovien puheiden myötä, samoin omistuspohja. Mainitaan nyt vielä, että määrä ei todellisuudessa ollut merkittävä muille kuin minulle. Kuitenkin toimintaa vaivasi kaiken aikaa epätasalaatuiset tuote-erät ja etenkin osakkaille suunnattujen erikoiserien kanssa tapahtuneet sekoilut. Lisäksi osakeanti toisensa perään, suomeksi rahankerjäyskierrokset, ja samaan aikaan suurista diileistä huolimatta aiempiinkaan ennusteisiin ei oikein koskaan päästy. Pääomistajan ja perustajan burnout, jonka myötä piti jäädä toiminnasta ja päätöksenteosta pois, mutta ei sitten jäänytkään. Lisää rahoituskierroksia. Sekoilut Viron kautta tapahtuneen etämyynnin kanssa, jonka piti tuoda helpotusta tilanteeseen, jossa ihan kaikki eivät vain voi hakea oluitaan suoraan panimolta. Osallistumiset ja ”voitot” jossain olutkilpailuissa, joissa suunnilleen kaikki osallistujat saavat jonkun tittelin oluelleen. Lopulta vedin reilu vuosi sitten omat johtopäätökseni ja myin koko omistukseni pois. Sain siitä juuri ja juuri sijoittamani summan takaisin, en juuri muuta.
On hienoa, että Suomessa on paljon upeita pienpanimoita ja että yritystä riittää. Pyynikillä ongelma on kaiken aikaa ollut se, että tavoitteet ja osaaminen eivät kohtaa eikä hommaan saada sellaista vetäjää, joka naulaisi yritykset maaliin. Toivoisin, että juttuun tulisi jotain järkeä, mutta vaikuttaisi siltä, että tämä uusin käännös on lopulta vain naula siihen kuuluisaan arkkuun. Kotimaisuus häviää ja muutokset tehdään rahan vuoksi.
