Omat runot

[Paitselo]

YLÖS

... jospa joku "kaunosielu" tämän ylösoton jälkeen innostuisi jakaman tuntojaan meidän KAIKKIEN knassa LISÄÄ?

Antakaa palaa! Ei teitä täällä mollata/nollata, rohkeesti vaan tarinaa tai loppusointua kehiin!

Pred

 

[Stonecold]

-Kuljit kevein askelin-

Kuljit kevein askelin
kevät toi sinut vierellein
en lakannut sinua etsimästä
silti kaikki tapahtui yllättäin

katseet vaihdettiin
kainosti hymyillen
tuon vanhan vaahteran luona
oksien alla tuulen suojan

Sait ihmiset nauramaan
niinkuin minutkin
istuit vierelläni
ja minä värisin sisälläin

Ilta ehti yöhön syliin
me sinne lentäen
puiden oksat varjojaan loi
kun kirkas yötaivas
valoaan toi

Siitä yhdessä jatkettiin
käsikkäin, kylki kyljessäin
ei voinut kukaan aavistaa
kun eteenpäin lähdettiin

Vielä tuon ajan selvästi muistan
kuin eilisen,
sen valon yötaivaan
varjot yltä oksien

keveät askeleesi
yhä kuulen
kätesi kasvoillain
ei voinut kukaan aavistaa
eikä ennustaa

Sitä usein aattelen
hymyillen
kun kuljit kevein askelin
kevät toi sinut vierellein

----------------

-Kahdeksan vuotta päivälleen-

Öiseen maisemaan kun ikkunasta katson
kasvot lasin läpi nään kaupungin
tummin sävyin verhottuna kadut ja kujat,
vaeltavat sielut sijoiltaan

Kahdeksan vuotta päivälleen
sain mä kanssasi olla
kahdeksan vuotta päivälleen
jäi avaimet pöydälle susta muistuttamaan

En mielestäs tarpeeksi uskaltanut
koskaan en silti luovuttanut
vaikka usein turhaan taisteltiin
monta hetkeä yhdessä voitettiin -
muistot tekee niin kipeää

Kahdeksan vuotta päivälleen
sain mä kanssasi olla
kahdeksan vuotta päivälleen
jäin sitä ihmettelemään

Yksin täytyy mun sänkyyni mennä
näen sinut silmilläin
ja vaikka viereltäni sinä olet poissa
kätes tunne rinnallain -
muistot tekee niin kipeää

Kahdeksan vuotta päivälleen
sain mä kanssasi olla
kahdeksan vuotta päivälleen
jäin sitä ihmettelemään -
aamun näen jo sarastavan

 

[Risa]

Humalaisen jorinoita yön tunteina...

Muistan vielä illan...
Illan, kun näin sinut ensi kerran
Illan, jolloin sydäntäni puristi näkymätön nyrkki
Ilman toivoa pakenemisesta
Ilman toivoa...

Tulit luokseni...
Katsoit silmiini
Avasit suusi, sanoaksesi jotain...
Seitsemän sekunttia - ikuisuuteen
Ilman toivoa...

Jotain tapahtui
Jotain, mitä en nähnyt selvästi
Mutta sisimmässäni tunsin sitäkin selvemmin
Sydäntäni pusertava nyrkki menetti otteensa...
Ilman toivoa...

Lämpö hellistä silmistäsi
ryöpsähti sisääni täyttäen minut
..hyvällä hyrinällä
Ilman toivoa...

Et kysynyt lupaa...
Ilman toivoa...

Kunpa minulla olisi loitsu...

 

[Paitselo]

Yksi lähti taas...

Mieli on jäässä, ei liikahda ajatus tässä kohmeisessa päässä.

Seison haudalla taas ja ihmettelen,
ihmettelen tätä oloa ja ihmisen eloa.
Ja kohtaloa.

Hyvä ystävä on poissa,
ei ollut hän edes sukua, silti enemmän kuin pikkuveli mulle.

Sielua paleltaa, kun yritän muistella yhteisiä
lapsuuden kesiä - kummallista - tuntuu niinkuin se olis ollut jonkun muun elämää - siitä on niin kauan.

Kaveri on valkoisessa arkussa, syvälle laskettuna. Ei ole kipua siellä pohjalla enää.
Kukkalaitteen muistonauhassa lapsen tuska: Heittäkää varovasti arkulle multaa, siellä on isi, siellä on kultaa.

Lumi rouskuu kenkieni alla, hyvästit on jätetty - ne viralliset.
Mietin koska taas kutsu käy tähän hiljaiseen maisemaan,
maisemaan jossa ei tunne edes ristivetoa sadoista risteistä huolimatta - saatanko taas, lohdutanko surevaa - vai teenkö tänne jo seuraavaks matkaa, matkaa kävelemättä itse lainkaan.

 

[Huerzo]

-----------

Runoilijan haave
tiivistää koko inhimillisyys
pariin lauseeseen
muutamaan sanaan
ja epäonnistua
jolloin hän saavuttaa hakemansa

-----------

Miksi miettiä asioita
kun vain pitäisi kulkea
elämänvirran mukana
ajelehtia ajopuuna
risteysten ohitse
siltojen alitse

jollloin ei tarvitse murehtia
tehtyjä valintoja
sillä vaikka suunnitelmat
olisivat kuinka hyviä
ei kohtalo kuitenkaan
osaa lukea niitä

------------

 

[mauri]

sanoivat tätä yksinäisten saareksi
- mutta eihän täällä ole muita kuin minä

 

[TBK]

Kuu ja tähdehet taivahalla vilkuttaa,
renki tytön kanssa metsään nilkuttaa,
pusi, pusi kuuluu kuusen alta,
tytön kamppaa kohta pojan jalka,
kuusen vieressä on vanha pinja,
poika häippää oho, taisi olla ninja,
tyttö suree heti paljon Tapaniaan,
tapahtumat sijoittuvat vanhaan Japaniaan.

Ja jos joku ei sitä heti tunnistanut, niin tämä on kansallisrunoilijan U. Turhapuron teos.

 

[rapster]

Kah, jäänyt näköjään tämä ketju pariinkin otteeseen huomaamatta meikäläiseltä. Ja huh, täällähän pistetään sielua ja sydänverta oikein huolella peliin - niin kuin asiaan kuuluukin. Propsit etenkin maurille mustalla tavalla hauskasta aforismityyppisestä jutusta ja aivan erityisesti nimimerkille pale melankolisesta, jotenkin diasarjamaisesta runosta... vau. Jos vielä luet näitä, näytän sulle virtuaalista päälakeani. Jostain syystä luulen, että tuossa oli sitä jotain, vaikka enhän mä näistä mitään väitä tietäväni.

Eipä ole aikoihin tullut meikäläiselle aihetta pysähtyä kirjaamaan runonrävellelmiä ylös, mutta jospa rohkaistuisin liimaamaan viestin jatkoksi muutaman vanhemman rähmellykseni, kun kerran muutkin ovat tätä harrastaneet. Pitänee näemmä laittaa taulukkomuodossa, kun ei tämä lauta muuten meinaa "muotoiluani" tunnistaa. Ja mikäs siinä, sillä kirjasin taulukoissa onkin kauniin kirjoituskonemainen.

Hahmot ja aihiot vilisevät
silmissä, samea
räntäsateen huuhtoma viiman pieksämä
junan ikkuna

Litistyneet pienet pisarat, kiipiessään
rytmikkäästi, vaakasuoraan vihmaa pakoon
näyttävät alkumerestä roiskituilta pienine
kulkuneuvontapaisineen
ja kiipeävät, kiipeävät lasia
aivan kuin yrittäisivät äkkiä kehittyä nuijapäiksi
Pitää kiivetä
		  petrimaljassaan

Ei saa jäädä junaan makaamaan


____



Sunnuntaisin tunnen kevään yksin
Ja tummaa vetelehtimistä kaikkiin suuntiin

Ulkona lapset leikkivät sotaa
ja linnut pensaissa

Hangessa on murusia
ne eivät tajua että niillä on erilainen ruuansulatus:
ne voivat hyvin syödä käyneitä marjoja puista
menemättä sekaisin.
Pieren kun mahaan sattuu
onkin ollut puoli vuotta kuivaa.

Että semmosta. Lopuksi vielä pieni aforismintapainen omasta takaa:

Ihmiset ovat kuin Kallion virastotalo:
Jos jäät vain viereen tuijottamaan, sinua pidetään hulluna,
Ja jos eksytkin sisään, olet aivan normaali.

 

[Iker]

Minullahan ei omat lahjat riitä runoiluun tälle palstalle. Pitää kuitenkin lainata tänne eräs kaunis runo, joka on englanninkielisenä Mary Fryen teksti. Suomeksi käännettynä (suomennoksen tekijästä ei ole tietoa) menee jokseenkin näin: "Älä seiso haudallain itkien, en ole siellä, mä nuku en..."
Tämä edellä mainittu lause voisi koristaa vaikka omaa hautaani aikanaan. Itse olen joskus jollekin sanonutkin, että minua saisi mielellään aikanaan muistaa myöskin tällä kauniilla englanninkielisellä versiolla, sillä eihän pieni kansainvälisyys ketään haittaa.

Muistan, kuinka sattumalta luin juuri tämän kyseisen, alla olevan runon ensimmäistä kertaa. Tuttavaperheessä sattuneen kuolemantapauksen jälkeen, surullisen musiikin soidessa osuvasti taustalla, kyyneleiden pidätteleminen oli mahdotonta.

Do not stand at my grave and weep,
I am not there, I do not sleep.

I am a thousand winds that blow.
I am the diamond glint on snow.
I am the sunlight on ripened grain.
I am the gentle autumn rain.

When you wake in the morning hush,
I am the swift, uplifting rush
Of quiet birds in circling flight.
I am the soft starlight at night.

Do not stand at my grave and cry.
I am not there, I did not die.

 

[Snakster]

Viestin lähetti Iker
Tämä edellä mainittu lause voisi koristaa vaikka omaa hautaani aikanaan.

Itselleni kävisi mielelläni Spinal Tapista tuttu:

Here lies David st. Hubbins -
and why not

Jos oikeasti runoudesta puhutaan, niin voisin laittaa tähän yhteyteen hienon pläjäyksen suosikkirunoilijaltani Eila Kivikk´aholta:

PARVI

Muuttolinnuilla on auransa
kun ne lähtevät,
kun matka alkaa.

Perillä
hajoaa parvi.

 

[Claudius]

Uskaltaudunpas minäkin tuomaan tuotoksiani julki...


-PAINAJAISIA-

Haluan nähdä vain painajaisia
Haluan kokea elämän pahuudet unissani

Olen kyllästynyt onnellisuuden
pyöritykseen
En ehkä enää kestä tuon huijarin
lopulta tuottamaa pettymystä

Siksi en halua voittaa lotossa
En halua menestyä
En onnistua
Enkä todellakaan rakastua

Haluan nähdä vain painajaisia
Haluan kokea elämän pahuudet
Haluan herätä helpottuneena

 

[Ramchester]

Täällähän näyttää olevan melkoinen katras tulevia Eino Leinoja. Kysytäänpä pieni kysymys, mikä on vaivannut jo usemman vuoden. Tunnistaako joku mistä on peräisin isäni hokema värssy?

"On tyyni nyt, ei tuule nyt, nyt tuulikin on tyyntynyt."

 

[Anton]

Ohmi!

Kerroit täällä olevan tulevia Eino Leinoja. Eivät he kumminkaan sitä alkuperäistä korvaa...

Mainitsemasi runo taitaa nimittäin olla hänen tuotoksiaan.

 

[Oiva]

Taivaan tuulissa

Kiidän taivaalla,
liidän vuorten takaa keinuvan tuiverruksen sylissä.

Aivan kuten kaikki muutkin,
niin minäkin yritän pysyä puhurin kainalossa.

Toivon aina tuulen henkäistessä,
että jostain juoksisi minun vierelleni sinun virtauksesi.
Se tulisi kantaen sinua käsivarsillaan.

Kaksi virtausta tekevät pyörteen.
Sen pyörteen sisässä olen minä ja sinä.

Ja yhä toivon,
samaa,
joka henkäyksellä,
kunnes tuuli tyyntyy...

 

[the_kapteeni]

Meitä runosieluttomia auttaa herkkänä hetkenä www.runokone.com

omani:

the_kapu : syysilta

leipomossa sodan ääniä
nopea nukkuessa
kuollut peura väkivaltaisesti tanssii
täynnä silavaa heppi eka vekaran housuihin
peijooni kuolee,
hetki ennen kuolemaa vapaapainijoilla...

kun ei voi vaieta
valehdellen hautamonttuun
räjähdys ollessani jumissa ojaputkessa orpokodissa; limainen, varastettu, täynnä alastomia naisia liikkuva lantio

krooninen ripuli mika myllylä

Tuohan kuulostaa lähes taiteelta.

 

[mauri]

Hmmm...kävin minäkin 'tekemässä' runon runokoneella - ja tältä se näyttää (toi HPK-osuus nolottaa pirusti....)

KAAMOS / runo by mauri:

Nashvillessä huminaa
lämmin yö
kissa poikittain saunoo
uhkaava sateenkaari alennusmyyntiin
orastava valonsäde pakenee,
päivä, jolloin HPK voittaa mestaruuden uimahallissa...

kesähelteellä
siipien voimalla eteenpäin
pääskysen liverrys kun on tarve autoruuhkassa - kylmä hidas nukkuminen
energinen tuuli!

 

[girlzilla]

Oiva, taidan rakastaa sinua.


Tätä lisää.

 

[fiftyeight]

Viestin lähetti mauri
Hmmm...kävin minäkin 'tekemässä' runon runokoneella - ja tältä se näyttää
- - -

Omastani tuli boring, mutta muita hauskoja juttuja siltä koneelta löytyy, mm. "revontuli kahlaten hihittää.."

fiftyeight: Lumisateessa

matsissa lentokone, (varmaan se kauko-ohjattava zeppeliini)
kaunis syksy,
minä varovasti katson tv:tä (tiedä mitä sieltä koskaan tulee)
vaarallinen tähti kauppaan (Neumann kaupassa?)
lehdenjakaja tarkkailee,
hääpäivä hyvässä seurassa...

huomenna
lentäen mereen (enpä taidakaan lähteä koneella matkoille)
linnun laulu lauantaina unessa - karhea äänetön sauna
iloinen koira!

Ei prkl päätä eikä häntää. Taidanpa alkaa lukea Mao Tse Tungin runoja.

 

[seeyou@jäähalli]

Runojahan ei voi kirjoittaa - ne pitää ottaa talteen silloin, kun ne syntyvät. Koska minulta ei tällä hetkellä synny runoja, laitan tähän teidän kiusaksenne yhden arkistostani.

Sydän huutaa kauas (10.3. 2003)

Vain kanssas’ Sun
Hyvä olla on mun
Syömmein lensi luokses, kauas pois
Kunpa kanssaan luonas’ olla vois’

 

[Sistis]

Perkeles tätä runokonetta. Meikäläisen tekele menee jo A.W.Yrjänä -akselille...

Sistis: Hullut linnut

nukkumassa korpin huuto
Sateinen aamukaste
valhe liitäen huutaa soidinhuutoa
vaahtopäinä vellova puolikuu pystyyn kuolleeseen puuhun
vanha vartija tarkkailee tilannetta,
Aleksis Kiven päivä synkässä metsässä...

Kun kuun valo näyttää ensi merkkinsä
lentäen alajuoksulle
korpin huuto aamuyöstä sumu - karhea leijuva auringonnousu
sekava hullu lintu!

 

[mikkoz]

Kallio

Oi, Kallio

Joskus varmast´on vaikeaa olla tuntematt´kuin

Sinä olet todellakin kallio

Kun fasistit lakkaamatta yrittävät työntää alas sieltä

Ovatko he sopuleita

Vai oletko sinä kallio?
Vai oletko sinä, Kallio?

 

[Sistis]

Runokone on helmi!

Tässä uusin tuotokseni. Erityisesti nuo kolme ekaa riviä hymyilyttävät:

Sistis : Muuri

sängyssä tuulen ulvontaa
odotettu aamuyö
ilves räväkästi pakenee
viljava pelko tyhjyyteen
närhi muistelee nuoruuttaan,
yö kulkurilla...

aamulla
rehellisesti metsään
harpun sointi marraskuussa tyhjällä kadulla; sileä, meren ulappa vihreä tee

kiire aave !

 

[Iceman]

Pakkohan tuota oli testata

typot korjattuna:

Iceman: Odotus

levossa huminaa
Hidas kevät
kuolema hitaasti keimaillen
kutsuva sini kauas
matkalainen pakenee,
itsenäsyyspäivä rauhassa...

aamulla
tunnustellen alkuun
hiljaisuus aikaisin vieraalla maalla - karhea vapaa vapaus
rauhallinen levottomuus!


Vapise Tommy Taberman! ;)

 

[Nahkaparturi]

Seuraavanlainen tekele tuli raapustettua muutama vuosi sitten näin kevättalven kynnyksellä. Silloin tuli kirjoitettua enemmänkin, ja kun enemmän kirjoitteli, aina jotakin syntyi. Nykyään ei tahdo ilmaantua mitään paperille. Elämä on kai niin tasaista.... tuska/kaipuu jne ne runot taitaakin kirjoittaa.

Sama pätee laulun sanojen ja biisin sävellyksiin, joita joskus on myös tullut tehtyä. Ei pidä niissäkään pitkää taukoa pitää, tai käy kovin kankeaksi aloittaa uudelleen.

karkeaa lunta

kuun silmä katsoo
alas minuun
minä olen niin alhaalla tänään
etteivät säteet ihooni yllä

vesi on vielä jäässä
vatupassien valiona
keskittää katseensa
itkeviin talven harsoihin
mustiin varsoihin
yölaukallaan

ja minä luulin hänen elävän
edes hetken hellyydestäni
mutta ei hän elänyt
kantoi itse arkkunsa
hyräili hilpeätä virttä
ja ymmärsi kuolla

mutta kevyt on minun kävellä
karkeaa kevättalven lunta
etsiä mäkeä jonka huipulta näkyy
alarinteen huominen paiste
sulavesien virta
ihan pimeässäkin
se havuinen puu

sinähän se oletkin!
lopputalven laimea yö
tuulessa värisevä untuva
kevenevä luminen latva

voisinko tulla?
valvottaisiin yöt valoksi
kevättalven noroiksi
kaarnaa pitkin
alas

 

[Kaivanto]

Kakka & paska

Kakka ja paska kävelivät tiellä
Kakka meni paskalle
ja paska kakalle