Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Omat runot

  • 91 502
  • 565

Oiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Askeleeni - ne minne mua vie,
siellä jossain - toivon - kohtaamme.

Pitkä matka, ikiroutainen tie,
jos ensin onkin vaivoinamme.

Vaan koskaan, ei koskaan,
tähän määränpäähän mun askeleeni saa.

Vaikka rakastaen matkaa saan,
mä loputtomasti taivaltaa.

Kai matka tää, onkin tärkeämpää.
Kuin mikään määränpää, mi saavuttamatta jää.

:confused:
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ei kai tämä nyt mitään pirua ole. Luulen, että Oiva on nälissään.
Parhaat runot syntyvät kun ihminen on nälkäinen, ja tämä Oivan rakkausruno on hyvä. Kaunis, lyyrinen ja harmoninen.

Tule Oiva meille, minä grillaan sinulle lampaansisäfilettä ja saksanhirveä. Söin juuri mahani täyteen ja tulos on tässä.


Kun aidot on aattees,
vakavat tuntees.
Ei mikään matka pitkä lie.
Jos hidasteena matkan on routainen tie
luota - se perille vie.
Näin ilon, monikertaisen saa
jo silloin kun matkaansa taivaltaa,
katso - perillä uskosi palkitaan.

Vaan ken aikaansa tuhlaa harkintaan,
punniten tulevaa askeltaan.
Matkan kesken jättäen - istahtaa
kohtaa ei koskaan rakkaintaan.


terv. koo




;)
 

Kaivanto

Jäsen
Viestin lähetti koo
Ei kai tämä nyt mitään pirua ole. Luulen, että Oiva on nälissään.
Parhaat runot syntyvät kun ihminen on nälkäinen, ja tämä Oivan rakkausruno on hyvä. Kaunis, lyyrinen ja harmoninen.

Eipä kai periaatteessa ei, mutta vähäisimmänkään pohjustuksen puute on melko pirullista. Jääkiekkoa pohjimmiltaan varmaan taas tämäkin. Määränpää mi saavuttamatta jää tuntuu meikäläiselle hyvinkin tutulta, Oivan kirjoittamaksi näihin maailmanaikoihin taas vähän oudolta.

Päätynemme sellaiseen päätelmään, että tässä on meneillään Jatkoajan taideolympialaisten loppusointuisen runouden sarja. Minä voin avata abstraktin vapaan assosiaation sarjan:


Kala, sianpää ja harmajan majakka
Kulkuset kulkuset kulkuset kulkuset kulkuset kulkuset kulkuset kulkuset kulkuset kulkuset
Heleijaa
Venäjällä ruoho vihreämpää kuin yö kellarissa
Missä on kiertopumppuni mun
Ooooh
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
No, runoillaan sitten...

Tämä on V A N H A sepustus vuodelta 1980 ja tämä oli tarkoitettu laulun sanoiksi... piti tähän siis erään kaverini saada aikaiseksi sävelkin, mutta koko homma jäi puolitiehen... minä itse en osaa säveltää ja runoilukin on kovan tuskan takana. Näiden sanojen syntymistä edesauttoi silloinen elämäntilanne... kauan, kauan sitten...

LAULU KAIPAUKSESTA

Miks myrsky elämäämme luovi hiljalleen,
miks aallot murtaa saivat tiemme erilleen.
On kysymykset turhia, en vastausta saa,
mutt mielestäin en silti niitä voi karkoittaa.

Kun kylmään yöhön heräsin et ollut vierelläin,
mun kädet haroi tyhjää, vain yö ol seuranain.
Mä muistin sylis lämpimän ja huules pehmeät
ja silloin tyynyyn itkin, sen varmaan ymmärrät.

Kun lähdit pois jäi tyhjyys ja tuska sydämeen,
mä öisin valvoin, en tiennyt mitä teen.
Mä onnen hetket menetin ja yksin suruun jäin,
tään voiko aika parantaa, jään odottamaan näin.

Oli onni haavekuva vain, sen vihdoin tajuan,
ja vaikka mulle tuskan toit, sua yhä rakastan.
Oon kiitollinen päivistä kun kanssas olla sain
ja haikein mielin kannan muistoja mukanain.

... voi luoja millaista paatosta sitä on joskus voinutkaan saada aikaiseksi...
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Herkkää, niin herkkää...

No voih, täällähän kaverit availevat vetskareita suoraan herkimpään syömmeeseensä – kaunista!
En millään haluaisi läikyttää tätä kyyneleistä täyttyvää kolpakkoa, mutta minusta vaan tuntuu, että mun täytyy…

Sua alati mielessäni vaalin,
kera madonsyömän kaalin.

Palmusunnuntaisin hepillä virvoin,
sä suomit oksilla miljoonin kirvoin.

Mä olinko ansainnut kohtelun tämän?
Teit julmaa pilkkaa haarojeni jämän.

Säästelin sulle jormaa ihanaista tuota,
nauroit – en sitä todellakaan vuota.

Olit kaupungilla bongannut peniksen tumman,
joka häpeään saattaa naapuritilan humman.

Jäsentä tuota puheilinpylvääseen vertasit,
ääneen luonani lemmenleikkejänne kertasit.

Kuittasit rakkaudentunnustukseni: oma on häpeäsi,
noudit tavarasi, kuivaillen ohimennen läpeäsi.

Jo tööttäili ulkona malttamaottona Konstantin,
mä loittonevalle selällesi lastemme kera vilkutin.

Liekkö konsaan tästä tokenen,
vaikko häpeääni manalaan pakenen?

Ei, vielä murheenalhosta nousen,
ja jännitän katajaisen jousen.

Osutan elostelijan rintaan nuolen,
ja perintömetsilläs eguja vuolen.

Näin päätynytkään et syliisi armaan,
vaan koit kalkkiviivoilla kuolon karvaan!

Näin palkkansa saa aina paha,
ja petetylle jää pelkkä raha.

Terv. Rööri 14v


…sori pojat, se vaan tuli!
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Riimit on poikaa kun runot roikaa

En asiain tilaa laisin arvannut -
kai vastaan oisin muuten karvannut;
nyt rimpuilu ei mitään korjaa,
turha suoltaa kiinaa, norjaa.

Hiipui hiljaa tunne makein,
laimeni mik´ oli sakein.
Korvas´lemmen ystävyys,
kuin jälkeen suven tullut syys.

Kaunis sekin aika vuoden,
monin tavoin ilon tuoden.
Poissa vain on lämpö posken,
jäätyneeseen marjaan kosken.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Jestas, täällähän runosuani pulppuaa...

Harmi ettei Jamppa Tuominen ole enää keskuudessamme, näissä runoissahan olisi selvästi ainesta tyypilliseen melankoliseen Suomi-iskelmään (kukaan ei VIELÄ sentään runoillut vankilaan jotumisesta eikä kuolemisesta... mutta eiköhän jatkoa seuraa?)
... niin siis sopisivat vaikka J.Tuomisen esitettäväksi. PAITSI tuo Röörin uskomaton spektaakkeli... se taitaisi sopia paremmin vaikkapa Katri-Helenalle... hups, kuinkas nyt noin lispahti, piti sanoa tietenkin Sleepy Sleepersille...

KEVÄTRUNO:

Talvi meni,
lumi suli.
Kevät tuli,
puro sanoi puli puli.

OODI HIETSULLE:

Tiu tau tulkku,
rannalla seisoo...


PS: Mihin se Vakio nyt ehti poistaa oman taiteellisen tuotoksensa?
 
Viimeksi muokattu:

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Tässä kevätruno, jolla ilahdutin opettajaani 9. lk:n keväällä:

Sataa niin saatanasti
Pallit laahaa maahan asti
 

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Re: Jestas, täällähän runosuani pulppuaa...

Viestin lähetti Predator

PS: Mihin se Vakio nyt ehti poistaa oman taiteellisen tuotoksensa?

Lainatakseni FutisFoorumia: Ehdin nähdä - onneksi.

Olipas muuten aivan helvetin hieno tekstinpätkä Vakio!
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Mike, rest in my Forehead..

Hienoa lyriikkaa... onko sinulla ehkä bändi nimeltä " Trio Otsalaukaus"?
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Oho!

Jatkoaikahan on täynnä mahdollisia runoilijoita! Emme voi tietää, kuinka monta aitoa kirjailijaa, runoilijaa tai laulunsanoittajaa täällä on, mutta tässä viestiketjussa se tulee todella hyvin esiin kirjoittajien runosuonet. Mukavaa luettavaa.

Jatkakaa samaan malliin ja pistäkää lisää. Allekirjoittaneen pöytälaatikkostoorit eivät kyllä ole julkaisukelposia, kun lukee näin kovatasoisia täältä.
 

Oiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Pistoksissa

Maailman napa, ja sen alle virittynyt muurahaispesä,
ihmisten tapa - luulla, kuulla ja uskoa.

Minä en, en hetkeäkään, en kumarra, en kiitä,
suutelen, sitä, joka hienomman rakentaa.

Missä ne ovat, ketkä, ne pirut, ne paskat,
meitä valvovat, ne vittumaiset olennot.

Loivat, tämän kasan, sontaläjän,
soivat, meille sen, ja itselleen.

Mua ette saa, ette väellä, ette vahvallakaan,
minussa palaa, ja hellitä en, ei aikomustakaan.

Minä en usko.

Tähän maailmaan.


:eek:
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Pulloni mun (Koff.....mutta Karhukin käy vallan mainiosti)

Kun kosketin viileätä pintaasi,
en ajatellutkaan sinun hintaasi.
Olet kallis mutta sorja,taidan olla
sinun orja.

Sunnuntaiyönä käy vieraana peikko.
On arkena itsetuntoni heikko.Sinun linjakkuudesta
humallun,tahdon olla ma ain oma sun.

Sinulle annan kaikkeni,olethan aina vieraani.
Vaimoni sinusta valittaa,mut en anna sen ma vaikuttaa.
Korkeista sinulle patsaan ma teen,pyhinä perheen eteen sen vien.

Taas viikon joudun sua odottaa,mut juominen haavani parantaa.
Mökille koko sukusi(kori)vien,siel alkaa kohtalainen juomisen työ.
Huurteista pintaasi hyväillen,itken onnesta hyräillen.

Ehkä tämän jälkeen kamani keräilen,kun kohmelossa aamulla heräilen.
Jos saisin sua aina ma rakastaa,niin joutuisin hoitolaan lusimaan.

ps:Tiedän että tämä oli kohtuullisen heikko esitys,mutta pakkohan minunkin on itseäni "toteuttaa".
 

Stonecold

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Täällähän on hienoja tekstejä. Tässäpä omia tekeleitäni...

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Ensi-ilta

Sain kutsun ensi-iltaan,
sitä en ollut koskaan saanutkaan.
Kaikki kuulemma tunsivat paikan,
itse en ollut sitä koskaan nähnytkään.
Matkaan lähdin ja kysyin mielessäni,
pitääköhän tämä paikkansa,
kutsuni ensi-iltaan?

Mielessäni ajattelin,
kuinka hahmot täyttivät salin istumapaikat,
monenlaisia kasvoja ja monenlaisia tarinoita.
Itseäni en tuosta joukosta löytänyt,
katseellani yritin hakea.
"Hauskaa olla täällä"
"niin meistäin"
kuuluivat vieraat puhuvan,
odottaessaan verhojen avautuvat.

Saavuin ensi-iltaan,
ulkona jotain outoa huomasin.
Valot ja mainokset
makasivat liikkumatta varjoissaan,
salikin oli tyhjä,
missä oli väki?
olinko oikeassa paikassa?

Salissa ei ollut ketään,
istuimet olivat tyhjillään,
riveissään vierivieressään,
väritkin näyttivät hämäriltä.
Esirippu oli liikkumatta paikallaan,
ei ollut orkesteria,
ei kapellimestaria,
kuiskaajakin puuttui,
samoin lavasteet.

Yksi tuoli oli keskellä näyttämöä,
seuranaan kohdevalo,
joka loi kapean nauhan pimeyden läpi.
Mitäpä jos tuoliin istuisin,
hetken tuolta näyttämöltä katselisin,
kun kerran kutsunkin sain,
ajattelin.

Tuolille kapusin ja salia katseella kiertelin,
missään ei edelleenkään näkynyt ketään,
hiljaisuutta vain.
Suljin silmät,
valokin hämärtyi himmeäksi kajoksi.

Korviini alkoi kantautumaan kaukaista soittoa?
Tiivistä tunnelmaa,
kuin yksinäinen kitara sointujaan olisi soittanut.
Niin näin valoja ja varjoja,
tanssimassa sointujen tahdissa,
ihmisiä istumassa,
sitä kaikkea katsomassa.

Esirippua vasten alkoi hahmottumaan,
todellakin kitaran soittaja.
Tummana hahmona ensin,
vähitellen esiintullen.
Lisää sointuja,
säveliä yksittäisiä,
kunnes ehjäksi soitoksi ne selventyivät.
Tutut piirteet tulivat esiin soittajan hahmona,
tutut sävelet kuuluivat aivan läheltä.

Silmäni avasi ja ympärilleni katselin,
iso sali avautui eteeni kirkkaana ja värikkäänä.
Ihmisiä istumassa siellä täällä,
tuttu oli soittaja,
tuttu oli ohjaaja,
valomies,
sekä lavastaja.
Säveliä soitin monenmoisia,
niitä yleisössä kuunneltiin.

Tämä oli ensi-ilta,
jonne kutsun olin saanut.
Sitä vaille olisin jäänyt,
ellen yksinäiselle tuolille olisi istunut.
Muuttui muoto,
muuttui maku,
muuttui väri,
muuttui satu,
Muuttui vieras soittajaksi.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Tulentekijä

Savuke hehkuu ja piirtää kuviotaan pimeyteen,
tummaan verhoavaan.
Nuotio räiskyy humisten,
ahnaasti palaen ja lämmittäen.

Tulentekijän kasvot kertovat tarinoita menneistä,
matkoista loputtomista.
Kulkenut on tuo kulkija yksin,
matkan päätettä ei vieläkään näy.

Käsiään hän lämmittää,
vasten nuotion leiskuja,
kasvojen ahava ja uurteet peittyvät,
valoon lepattavaan.
Hetki piirtyy mieleen,
hiljaa sitä kuunnellen.

Valon ja varjon tanssi,
vasten tyyntä veden pintaa.
Kaukainen metsän sointu,
kantaa kaukaa vaarojen takaa.

Hetken rauha ja hiljaisuus,
saa mielen lepäämään.
Tulentekijän matka hetkeksi pysähtyy.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤4

Tulisit Jo

Valokuvia kerran selasin, kun muutakaan en keksinyt.
Albumiin niitä on kertynyt, vuosien takaa kuvia ikuistunut.
Viimeksi kun nähtiin lupauksen jonkinlaisen annoit,
ehkä tulisit kun kesä taas koittaisi.
Sen muistin kun kuvasi albumista löysin,
muistoja mukavia siitä sain, hetkiä iloisia siitä hain.

Voi kun tulisit jo, sitä oikein odotan
Voi kun tulisit jo, matkan takaa sinut haluan

Viimekesä yhdessä vietettiin, ajatonta ja leppoisaa,
aikaa ei tarvinnut laskea, ei päiviä ei öitä.
Pitkään nukuttiin, myöhään valvottiin,
kuljettiin ja löhöiltiin,
sitä kaikkea taas tarvitaan.
Maisemia löydettiin mitä maa tarjoaa,
niistä omia tehtiin kun teitä matkattiin.

Voi kun tulisit jo, sitä oikein odotan
Voi kun tulisit jo, matkan takaa sinut haluan

Kuvat albumiin takaisin laitoin,
muistoina mielessä pyörimään.
Matkaan jo taas tahtoisin,
maisemia hakemaan, mitä maa tarjoaa
niistä taas omia tekemään ja teitä matkaamaan.

Voi kun tulisit jo, sitä oikein odotan
Voi kun tulisit jo, matkan takaa sinut haluan

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Salmikarista Koilliseen

Vanha perämoottori,
viis ja puoli heppaa,
tuuppaa tervattua venettäni,
hiljakseen eteenpäin.

Tuulee, tuumaan ääneen,
onneksi vielä tuola kauempana,
meinaan matkaa olisi vielä mökkirantaan.

Koilliseen pitäis suunnata,
läpi kapean salmen.
Tervät karit ovat siinä oikealla,
vaanivat venettä reunoillaan.

Täytyy muistaa varoa,
suulla suunta kohti vastarannan kaislikkoa,
silloin kaikki hyvin menee.
Isällä aikanaan moottorin sokka meni,
vesisateessa souti loppumatkan.

Vielä vilkaisen taakseni,
ennen tuota tarkkaa paikkaa.
Sade jo näyttää vihmovan selällä,
synkät pilvet uhkaavat taivaanrantaa.

Korjaan lakkia otsaltani ja
sytytän valkoisen malboron.
Puolikierrosta kahvasta löysää ja
kierrokset tippuvat moottorissa.

Melkein perkele piiputtaa,
vanha ei petä kuitenkaan.
Rantakaislaa tähtäilen,
liuttelen karien vierestä.

Salmikariksi paikkaa sanotaan,
henkoset vetäisen ja puhallan ulos.
Tarkka on paikka,
kotiportina selälle ja sieltä pois.

Keula kohti koillista,
samalla lisään kierroksia sisään.
Hiljalleen, kun kiirettä ei ole.
Valkoiset vaahtopäät nousevat
veneen keulan alta,
kotiranta alkaa häämöttää.

Rantasaunan savut tulevat esiin,
puiden takaa niemen kärkeen.
Kohta pääsen löylyyn istumaan.

Eipä tuo sadekaan haittaa,
jos se nyt satamaan rupeaa.
Sehän vain lisää tunnelmaa
- iltapala, iltakala odottaa

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Koska hengelliset lahjani ovat liian heikot joudun lainaamaan tekstiä:

I'm sittin' at a coffee table, unable to see straight
Watchin' parallel lines unwind and undulate
Behind the rain-streaked windowpane, the scene's bleak
Another train leavin' home,
conceding defeat with a low moan
Hangin' in A sky, made of stone
Everybody's leavin' home, I called my man Jerome
To come meet me in the twilight zone
Leave your mobile phone at home and come alone
I bought him coffee and a snack,
settled back, started speakin'
He was tweakin' with the peak of his cap
While I'm seekin' to discover what it takes to stay sober
Not cover my mistakes,
try to maybe make sense of the evidence
It's over, she's gone for good
Why should I lie, singin' a killer's lullaby
Identified by the dying ring of her goodbye
The last thing you hear before your life disappear

Now it just gets worse, like my stomach 'll burst,
feel like I've been cursed.
With seven centuries of bitter memories
And inadequacies, previous he's and she's
I'm movin' round this old house for the last time
Scene of my past crimes, been here for lifetimes
Hearin' the chimes of the old clock that used to mock
You got eternity for takin' stock,
this place is like a padlock
You look shocked.
Trust me, nothing ever moves but the dust,
There's just us and I'm here to torment and tease
And that's how it was for centuries
Me and my memories, till you brought the keys
Took the couple of Saturdays
I moved in runnin' from tragedies and boozing
Seven hundred years since I came here
You appear, same hair, same quizzical stare
I couldn't get near,
And the sheer frustration was more than I could bear
I was really cursed, thought I'd been through the worst part
That was just the first part, just the start
Every night I'd be sitting with dread, breaking my heart
In case the man she'd been chasin' gets to first base
And I just can't escape, I'm in bad shape
You making love to someone else is more than I can take
And so I make all the movement I can to no avail
Scream and yell, sinkin' deeper into my personal hell

I'm getting heated, I'm sorry, have another coffee
I needed to release my sparrow chest from just a piece of this pressure
Unless an escape route is found,
I'm going down underground
Into lifetimes of pain, it's absurd
The heaviest chain is contained is the sound of one word
So I'm referred back to hell, huh
Just as well, I hate needles an' get twinges at the thought
of syringes

J (as in Jerome), I'm going insane with shame
I dream and watch her makin' love over and over again
With what I call a farmer's swain
Unintelligent, pea-brained retard who's dick is always hard
Oh God, of course I'm jealous, fellows,
oversexed flexing his pec's
Jesus, what's he going make her do next?
I'm mad vex, the way she gently scratches his chest
You used to do that to me back in 1253
Pity me, while you lie with your lover
I stare and suffer in despair while you ruffle his hair
Unaware of who else is there
I move quick, I want to try my trick one last time
You know it's possible to vaguely define my outline
When dust move in the sunshine
So I'm tryin' to change, vibrate myself to near-human pitch
Which reminds me how I used to come unstitched
And switch 'round the house in a blind rage
It took years and an ocean of tears to find the key to this
cage
And write another stage into a new age,
it's difficult to gauge
But I know that I'll see you again, on that you may depend
I just don't know how or when
Sleep on, my lost love on gone

Jerome took me home under steel skies
Knowing I'm prone to dramatize but unknown for telling lies
And what I verbalize he can see behind my eyes
The why oh why's that identify killer lullabies
And he surmised
No surprise couldn't hear that
Closed my eyes as he steered that old black BM home again
Not knowing how and not knowing when.

Faithless - Killer's lullaby

-----------------------------------------------------------------
Wipe the make-up from your face
Tie your hair and gently fall from grace
Until I come again

Take the disaffected life
Men who ran the company, ran your life
You could have been his wife

I wanna love you but my hands are tied
I wanna stay here but I've been denied
Lets watch the clock until the morning sun does rise

Wipe the sweat from off your brow
All that you believe is here and now
Could have had more doubt

Wipe the shadow from your eyes
Rest your daughter while your mother cries
You could have let him fly

I wanna hold you but my hands are tied
I wanna stay here but I've been denied
I wanna lie here 'til we've killed this bitter doubt

I wanna hold you but my hands are tied
I wanna stay here but I've been denied
Lets watch the clock until the morning sun does rise

I wanna hold you but my hands are tied
I wanna sleep here but I've been denied
I wanna stay here 'til we've killed this bitter doubt

I wanna hold you but my hands are tied
I wanna sleep here but I've been denied
Lets watch the clock until the morning sun comes out

Starsailor, Tie Up My Hands
------------------------------------------------------
Ja iisot propsit niille, keiden henkinen kapasiteetti riittää oman mielen pukemiseksi kauniiksi sanoiksi.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Kalan vihaajan runo

En voi syödä kalaakaan,
palaakaan en saa alas salaakaan.

Jos syön kalan palan,
yrjötä mä alan.

... herkkää...
 

Stonecold

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Rohkenen nostaa tämän lyriikkaa sisältävän ketjun ylemmäs ja lisätä tähän tuoreen tekeleeni...hyvää kesää!


Ahavaa lainaamaan
-------------------------

Löysin kaukaa takaa punaisen langan,
sain sen hiljattain selville,
paperista joka kertoi mennyttä tarinaa.
Kuten vanha Jaakko aikanaan,
rauhattomana laillansa taivallan.

Kova matkamies oli tuo käänteissään,
ei liikoja miettinyt, eteenpäin vaan.
Samoin kaima huomista kurkistaa, ei
peljäten vaan innoissaan.

Niinpä maisemaa on taas edessä, parin
päivän päästä matkaan suunnaten.
Mitä tuokaan tuo mystinen pohjoinen eteeni,
karua ja yksinkertaista - toivoen.
Ajatusten selkeyttä ainakin, väreiksi
huomisen varastoon.

Ikävääkin olen saanut hetken karkoittaa,
kuvajaistani läheltä katsoa.
Niistä hetkistä kuin ikionnellinen,
niin pian kuitenkin silmän kyyneltä maistaen.

Omistan kuitenkin jotain,
jota ei minulta koskaan pois saa,
siihen on parempi nojata, kuin
pahanolon varteen horjuen.

Nyt siis isoa taivasta katsomaan,
kirkkaita vesiä kielelle maistamaan.
Erämaan tuulesta lähden jälkiä hakemaan,
ahavaa kasvoilleni lähden lainaamaan.
 

pale

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Lebarin Pantterit
Töölölle

Katua mä dallaan ja
vibat vetää kehon kumaraan.

Yö on, sen hiffaan
ku pulut, nokka sulissa ei väistäkkään

Aamulaiturin kalastaja katselee olemustani, tosin vain hetken
ja työntää mun handuun savustetun kalatuotteen.

Rasvaisin sormin ja spastisin liikkein tapeilen reittiä kohti Töölöä missä mikään ei ole ollut ikinä ilkeää flöittiä

Koti kallis, porsaas omistat, röhkien ja kematen
poikasi helmoisi pyrkivät nisiäsi hamuten.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös