Meikäläisen on tällä hetkellä henk.koht. hyvin vaikeaa päättää, mitä mieltä olen Ristolaisen casesta.
Yhtäältä luotan Jukka Jaloseen kuin vuoreen. Mielestäni hän on yksi tämän pallon parhaista kiekkokoutseista. Jos Jukka on sitä mieltä, että ilman Ristolaistakin pärjätään niin mennään sitten sillä. Jalosella on oma sapluunansa ja hän päättää.
Toisaalta taas. Minä olen haaveillut siitä olympia- tai world cup-kullasta jo monta vuotta. Olen ollut jo pitkään ihan saletti, että nämä 90- ja 2000-luvun pelaajat sen vielä tuovat. Mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole montaa. Pelaajien prime time on ja menee lopulta ohi. Onko meillä todella varaa antaa tasoitusta Ristolaisen verran? Tämä toki on vasta ensimmäinen mahdollisuus. Aikaikkuna on auki about kymmenen vuotta tästä eteenpäin. Siihen ei montaa turnausta mahdu.
Marginaalit on todella pienet. Torinossa oltiin lähellä. Ihan helvetin lähellä. Vaikka Suomi ei varsinaisesti kaatunut veskareihin Torinossa, meiltä puuttui silloin sen hetkinen maailman paras maalivahti. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Kipper olisi ottanut finaalissa yhden kopin enemmän, vaikken Niittymäkeä syytäkään.
Samasta asiasta on kyse nytkin. Suomi saa kasaan hyvän pakiston ilman Ristolaistakin, mutta hän toisi silti sen pienen edun, verrattuna seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon. RR ratkoi yhden junnumaailmanmestaruudenkin. Muistaakseni hän ei silloinkaan pelannut alkukisoja erityisen hyvin, mutta kun finaali piti ratkoa, Ristolainen nousi esiin.
Onko meillä todella varaa antaa tasoitusta? Edelleenkään Ristolainen ei ole mikään sateentekijä, mutta ne marginaalit on silti pienet. Hieman parempi pelaaja on hieman parempi, vaikka olisi ihan vain pikkuriikkisen parempi. Se pienikin ero voi olla ratkaiseva.
Jukka Jalosen olisi syytä punnita vielä kerran erittäin tarkkaan, millainen painoarvo on sitoutumisella ja millainen puhtaalla pelillisellä taidolla.