Melkoista yleistämistä. Ymmärrän, jos puhut jostain Suomen mestaruudesta, mutta melkoista vähättelyä väittää, etteivät jääkiekkoa enemmän seuraavat tietäisi Stanley Cup -voittajia yhtä hyvin kuin olympiavoittajia.
Hyvä on. Luettelepa sitten vaikkapa 2000-luvun kaikki Stanley Cupin voittaneet joukkueet ilman lunttaamista netistä tai muualta eli pelkästään ulkomuistista. Sen perään voit luetella vaikkapa viimeisen SC-voittajan eli Chicagon pelaajarosterin. Kun kerran olet niistä yhtä hyvin perillä.
Minä puolestani voin luetella vaikkapa kaikki olympiakultaa voittaneet miesten jääkiekkojoukkueet viimeisen 50 vuoden ajan eli vuodesta 1956 alkaen. Sisältää toki monta neukkulaa ja Kanadaa, mutta kuitenkin.
Suomessa tietysti on valloillaan kulttuuri, että jääkiekosta tiedetään kaikki, kun seurataan Mertarannan selostamana MM-kisoja toukokuussa, mutta tarkoitan lajia enemmän seuraavia, esimerkiksi jatkoaikalaisia.
Niin, minäkin olen jatkoaikalainen, ollut toistakymmentä vuotta. Ei minua silti erityisesti kiinnosta jokavuotisten SC-voittajajoukkueiden rosterit enkä taatusti muista/tiedä jotain nelosketjujen gooneja, joille on sormus annettu vuosien varrella. Emmekö minä ja lukemattomat muut palstalle kirjoittajat sitten olekaan jatkoaikalaisia?
Edelleen, useampi huippupelaaja on kieltäytynyt Suomessakin olympiaturnaksesta ollakseen parhaimmillaan Stanley Cupin playoffseissa. Se kertonee kaiken olennaisen ammattilaisten asenteesta.
Se kertonee tosiaan paljon asenteesta, jos ei huvita maataan edustaa eikä sille mitään antaa takaisin. Huippupelaajaksi en silti Sean Bergenheimia kutsuisi. Saku Koivu vetosi aivotärähdykseensä, täydessä kunnossa hänkin luultavasti olisi olympialaisissa ollut.
Huomattavan suurempi osa huippupelaajista tulee kuitenkin olympialaisiin heti kutsun saatuaan, pitää sitä uransa kohokohtana ja ilmoittaa jopa, että tulee olympialaisiin joka tapauksessa oli NHL tauolla tai ei (Ovetshkin esimerkiksi).
Kuten myös Kanadan "riehakkaat" juhlat Ruotsia vastaan käydyn loppuottelun jälkeen.
Tätä jo kommentoitiinkin, mutta katso netistä vastaavat juhlat Vancouverista. Vai onko turnauksen arvo määriteltävissä sillä, kuinka innokkaasti kanukki hihkuu tai hilluu?
Stanley Cupin voi kuitenkin voittaa käytännössä ne 16 joukkuetta, jotka pääsevät pudotuspeleihin, olympiakullan voittaa Kanada ilman täydellistä epäonnistumista.
Tähänkin jo kommentoitiin, mutta niitä täydellisiä epäonnistumisia mahtuu olympiaturnauksien joukkoon melko iso prosentti.
Vertaatko oikeasti Stanley Cupia mäkiviikon voittoon? Kas, kun et Mestiksen mestaruuteen. Mäkiviikon voitto ei ole edes mikään mestaruus, vaan yksittäinen "turnaus".
Nyt kun Mestiksen mestaruudesta on puhe, niin sitäkin varten voidaan vaatia 56 runkosarjapeliä ja 21 pudotuspeliä eli 77 ottelua plus kauden harjoituspelit päälle, jolloin yhteispelimäärä menee vähintään yhtä pitkäksi kuin NHL:n runkosarja. Sarjan taso on toki huomattavan paljon huonompi, mutta pointti onkin siinä, että millä tahansa sarjatasolla pelaajat ovat ns. "perhettä" keskenään ja viettävät aikaa toistensa parissa kuukausia vuodesta, joten otteluiden määrä ei ole mikään itseisarvo.
Seitsemän olympiaottelua ja olympiamitali kerran neljässä vuodessa voi siis olla arvostukseltaan ja urheiluhistorialliselta merkittävyydeltään merkittävämpi ja tärkeämpi saavutus kuin sen maailman kovimmankin sarjan jokavuotinen mestaruus.