Olympiakulta vai Stanley Cup?

[ftr]

Puck Personality: Cup or Gold ? Video - NHL VideoCenter

Tässä videossa haastatellaan muutamaa pelaajaa ja kysellään heidän mielipiteitään. Haastateltavina David Backes, Ryan McDonagh, Logan Couture, Matt Duchene, Jonathan Huberdeau, Matt Moulson, Alex Ovechkin ja Tuukka Rask.

Huberdeau ja McDonagh valitsivat kullan. Ovechkin valitsi molemmat. Muut Cupin kannalla.

Kiitos tästä, löytyyhän niitä Olympiakultaakin suosia sitten ihan NHL-pelaajistakin.

 

[Rocco]

Pitkän mietinnän jälkeen vastasin Olympiakulta. Vaakakupeissa painoi seuraavat asiat, plus ja miinus:

+ Stanley Cupiin on mahdollisuus joka vuosi, Olympiakultaan vain joka neljäs vuosi.
+ Stanley Cupia tavoitellessa on osittain mahdollisuus valita mitä seuraa edustat. Olympialaisissa edustat aina vain omaa maatasi
- Olympiakullan voittamiseen riittää vain muutama hyvin pelattu ottelu. Tosin sen menettämiseen riittää yksi huono ottelu väärään aikaan.
- Todellisia voittajasuosikkeja Olympialaisissa on vain 5-6. Stanley Cupissa periaatteessa kaikki pudotuspeleihin selvinneet.

 

[Kirjoittelija]

Automaatio tai ei, niin lopulta puhutaan 200+ maasta jotka pyrkivät kisoihin ja MM-mestaruus vaatii yhteensä 12-15 ottelun selvittämisen menestyksekkäästi.

IIHF:n ranking muotoutuu neljän vuoden turnausten perusteella, joten lätkän olympiakultaan vaaditaan kymmeniä pelejä.

Jalkapallon MM-kulta on paljon kovempi juttu kuin lätkän olympiakulta, mutta ei tämä johdu mistään turnauksen kestosta tai siitä, että Saksa joutuu futiksessa pöllyttämään San Marinon ja Suomen kaltaisia turhakkeita "MM-karsinnoissa" ja Suomi lätkässä Saksan ja Latvian kaltaisia turhakkeita "MM-kisoissa" lunastaakseen kisapaikkansa. Ero johtuu siitä, että futis on paljon isompi laji. Eikä siihen vaikuttaisi mitenkään se, vaikka Suomi pistettäisiin pelaamaan lätkää Saksaa vastaan ihan virallisesti olympiakarsinnoiksi nimetyissä otteluissa (ja ennen kuin joku tulee kertomaan, että Suomi on riistänyt Saksalta futiskarsinnoissa pisteitä, muistutan, että eipä ole Suomikaan lätkässä selvinnyt puhtaalla pelillä Saksaa ja Latviaa vastaan).

Tuo turnauksen kestoon vetoaminen taas on vähän sama juttu kuin sanoisi, että 1500 metrin juoksun olympiakulta on paljon kovempi juttu kuin 100 metrin olympiakulta sen takia, että tonnivitosta kisaillaan olympialaisissa viisi päivää ja satasen kisat ovat ohi kahdessa päivässä. On kai aika selvää, että jos toinen laji on selvästi enemmän kestävyyspainotteinen, ei siinä voida kilpailla yhtä tiheään.

 

[Havumetsien GM]

Stanley Cup. Se kausi on kuitenkin niin pitkä ja voittamiseen vaaditaan niin paljon. Kyllä sen näkee pelaajien kasvoilta, miten iso asia on voittaa se pytty kaiken sen kuukausikaupalla kestäneen hienvuodatuksen jälkeen. Iso osa pelaajista pelaa käytännössä rampoina.

Olympialaisissa taas on kyse käytännössä vain muutamasta ottelusta. Ei se ole sama juttu kun se ei vaadi niin paljon fyysisiä ja henkisiä voimavaroja. Ja Sotshissa tunnelma oli ratkaisupeleissä tosi huono. Ei siinä saanut sellaista käsitystä että nyt pelataan jostain elämän ja kuoleman asioista.

 

[Kirjoittelija]

Olympialaisissa taas on kyse käytännössä vain muutamasta ottelusta. Ei se ole sama juttu kun se ei vaadi niin paljon fyysisiä ja henkisiä voimavaroja.

Pelaajalta vaaditaan kyllä melkoinen määrä fyysisiä ja henkisiä voimavaroja, jotta pääsee jääkiekkoilijana sille tasolle, että ovet Kanadan olympiajoukkueeseen aukeavat.

Itse en ehkä myöskään hehkuttaisi ihan niin estoitta sitä, että Stanley Cupiin vaaditaan yli sata matsia. Tämähän johtuu käytännössä siitä, että pelejä pelataan ihan tolkuton määrä, koska bisnes menee arvoasteikossa pelin tason edelle. Laadukkaampaa lätkää siellä NHL:ssä nähtäisiin, jos pelejä olisi hieman vähemmän. Ihan sama homma pätee toki myös jalkapalloon, jossa maailman parhaat taitavat pelata yli 70 matsia vuodessa.

 

[ernestipotsi]

Stanley Cup (ja yleisesti seurajoukkueiden menestys)

Seurajoukkue on enemmän kuin perhe jonka mukana eletään koko kausi (useimpiakin kausia). Pelaajat tuntevat toisensa paremmin ja ovat "lähempänä" peliä kuin mitä maajoukkueessa. Stanley Cupia metsästettäessä koko joukkueen (ja organisaation) merkitys on suurempi.

 

[Kirjoittelija]

Seurajoukkue on enemmän kuin perhe jonka mukana eletään koko kausi (useimpiakin kausia). Pelaajat tuntevat toisensa paremmin ja ovat "lähempänä" peliä kuin mitä maajoukkueessa.

Jos tätä pidetään mittarina, Neuvostoliiton olympiakullat olivat kovempia juttuja kuin yksikään Stanley Cup -voitto.

 

[Musta Nuoli]

Olympialaisissa taas on kyse käytännössä vain muutamasta ottelusta. Ei se ole sama juttu kun se ei vaadi niin paljon fyysisiä ja henkisiä voimavaroja. Ja Sotshissa tunnelma oli ratkaisupeleissä tosi huono. Ei siinä saanut sellaista käsitystä että nyt pelataan jostain elämän ja kuoleman asioista.

Stanley Cupin voittamisessa on kyse minimissään tasan yhdestä ottelusta. Yksikin pelattu vaihto SC-finaalisarjassa riittää, vaikka olisi tullut siirtorajan tuntumassa joukkueeseen ja/tai nostettu AHL-porukasta reserviin ja otettu sitten kentälle kun joku on loukkaantunut äkillisesti. Sitten vain sormus sormeen ja juhlimaan SC-mestarina. Toki monet tietysti pelaavat koko kaudenkin, mutta turha silti sanoa, että SC vaatisi joka pelaajalta välttämättä sata peliä kaudessa.

Kauden aikana pelaajia tulee ja menee, heitä siirrellään ees ja taas. Olympiajoukkueeseen taas sitoudutaan ja sieltä ei treidata paremman menestyksen perässä naapurimaan joukkueeseen.

Taistelu isänmaan nimissä oman maan lipun väreissä on aina ansiokkaampaa ja merkitsevämpää kuin rahasta tehty leipätyö, oli leipätyö sitten kuinka hyvin palkattua tahansa. Vähän sama kuin jos toiset taistelevat puolustaakseen maataan ja toiset värväytyvät palkkasotureiksi rahan tai jännityksen vuoksi.

Ei SC:n arvoa mitenkään se vähennä, että on olemassa ylevämpiä ja arvokkaampia asioita kuten kerran neljässä vuodessa pelattava olympiaturnaus parhailla pelaajilla. SC on seuramestaruuksista arvokkain, mutta ei seuramestaruuksia voi verrata olympialaisiin. Taatusti vaihtaisi Janne Ahonenkin Mäkiviikon voittojaan tai maailmancupin voittojaan pois jos saisi vaihtaa ne olympiakultaan tai edes olympiamitaliin.

 

[Musta Nuoli]

Jos tätä pidetään mittarina, Neuvostoliiton olympiakullat olivat kovempia juttuja kuin yksikään Stanley Cup -voitto.

Kyllä ne sitä omalla tavallaan ovatkin. Varsinkin neukkujen olympiakultien putket ja kokonaismäärät. Vuosina 1956-1992 kymmenestä olympiakullasta seitsemän meni neukuille ja yksi IVY-joukkueelle 1992. Siinä sitä omistautumisen ja jopa vuosikymmeniä kestäneen "yhteisen perheen" mallia. Toki totalitaarisen tyrannian turvin rakennettua ja hirviömäisiin kommunismin kauhuihin perustuvaa, mutta yhtä kaikki.

Olympiakullat ja globaali menestys ovat kuitenkin ne asiat, jotka jäävät historiassa kirkkaimpana elämään, eivät yksittäiset seuramestaruudet eri maiden pääsarjoissa. Poikkeuksena tähän ovat vahvat dynastiat, esimerkiksi Edmontonin dynastia 1980-luvulla oli tämänkaltainen.

Pelaajien kohdalla SC-menestys on kuitenkin aina enemmän tuurista kiinni. Vaikka olisi miten kova kiekkomies, niin pelaaja voidaan varata sellaiseen joukkueeseen, joka ei ikinä mestaruutta voita. Tai sitten pelaaja voidaan treidata menestysjoukkueesta äkkiarvaamatta johonkin hevonvittujoukkueeseen, jonka jälkeen voikin vain katkerana katsella kun vanha joukkue juhlii. Totta kai jokaisessa mestarijoukkueessa on kovia pelaajia, mutta se on silti joskus sattuman kauppaa myydäänkö tai varataanko menestyvään joukkueeseen.

Maajoukkueisiin taas ei varata, ei treidata. Sinne noustaan jos on tarpeeksi hyvä pelaaja seurajoukkuen tasosta riippumatta. Ja siellä juhlitaan mitalia jos joukkueessa on niin paljon tasoa, että se pystyy pudottamaan muut kovan tason maat tieltään.

 

[Grainger]

Stanley Cupin voittamisessa on kyse minimissään tasan yhdestä ottelusta.

Ai joukkueelta? Olympiakullan voittaminen vaatii voittavalta joukkueelta maksimissaan seitsemän ottelua turnauksessa, Stanley Cupin voittavan joukkueen tulee pelata vähintään 98 ottelua kaudessa. Olympiakullan voi voittaa pelaaja, joka istuu vaihtopenkillä alkusarjassa yhden ottelun, Stanley Cupin voittaminen vaatii siinä "alkusarjassa" yli 40 puettua ottelua.

Olympiakullat ja globaali menestys ovat kuitenkin ne asiat, jotka jäävät historiassa kirkkaimpana elämään, eivät yksittäiset seuramestaruudet eri maiden pääsarjoissa.

Melkoista yleistämistä. Ymmärrän, jos puhut jostain Suomen mestaruudesta, mutta melkoista vähättelyä väittää, etteivät jääkiekkoa enemmän seuraavat tietäisi Stanley Cup -voittajia yhtä hyvin kuin olympiavoittajia. Suomessa tietysti on valloillaan kulttuuri, että jääkiekosta tiedetään kaikki, kun seurataan Mertarannan selostamana MM-kisoja toukokuussa, mutta tarkoitan lajia enemmän seuraavia, esimerkiksi jatkoaikalaisia.

Edelleen, useampi huippupelaaja on kieltäytynyt Suomessakin olympiaturnaksesta ollakseen parhaimmillaan Stanley Cupin playoffseissa. Se kertonee kaiken olennaisen ammattilaisten asenteesta. Kuten myös Kanadan "riehakkaat" juhlat Ruotsia vastaan käydyn loppuottelun jälkeen.

Pelaajien kohdalla SC-menestys on kuitenkin aina enemmän tuurista kiinni. Vaikka olisi miten kova kiekkomies, niin pelaaja voidaan varata sellaiseen joukkueeseen, joka ei ikinä mestaruutta voita.

Niin, tämähän ei päde Anze Kopitarin ja suomalaisten huippukiekkoilijoiden kohdalla, kun he jahtaavat olympiakultaa. Kopitar voisi olla "paremmalla tuurilla" olympiavoittaja, kun olisi syntynyt kanadalaiseksi (ja oletuksena pelannut niin hyvin, että olisi mahtunut joukkueeseen). Stanley Cupin voi kuitenkin voittaa käytännössä ne 16 joukkuetta, jotka pääsevät pudotuspeleihin, olympiakullan voittaa Kanada ilman täydellistä epäonnistumista.

Taatusti vaihtaisi Janne Ahonenkin Mäkiviikon voittojaan tai maailmancupin voittojaan pois jos saisi vaihtaa ne olympiakultaan tai edes olympiamitaliin.

Vertaatko oikeasti Stanley Cupia mäkiviikon voittoon? Kas, kun et Mestiksen mestaruuteen. Mäkiviikon voitto ei ole edes mikään mestaruus, vaan yksittäinen "turnaus".

 

[Lucius]

Taatusti vaihtaisi Janne Ahonenkin Mäkiviikon voittojaan tai maailmancupin voittojaan pois jos saisi vaihtaa ne olympiakultaan tai edes olympiamitaliin.

Mäkihypyssä varmasti näin mutta jääkiekossa tuskin monikaan pelaaja Stanley Cupiaan vaihtaisi.

Konkreettisesti voi, vaikka muistin virkistykseksi YouTubesta, verrata pelaajien reaktiota, kun neljän vuoden sisällä Kanada voitti toisen olympiakultansa ja Chicago toisen Stanley Cupinsa. Stanley Cupin voittajien riehakkuus on moninkertainen, jopa Toewsin.

 

[Leijona]

Hmmm... Vaikea päätös. Stanley Cup lienee ainakin Pohjois-Amerikassa se suurin ja kaunein. Omasta mielestäni SC:n arvoa laskee kuitenkin rajusti se, että kannusta pelataan joka vuosi, ja lähes jokaisessa SC-joukkueessa on mukana muutama "täytemies". Kun verrataan vaikkapa esim. viime vuoden Blackhawksia Kanukkien tämän vuoden olympiajoukkueeseen, niin ei varmaankaan jää epäselväksi kumpaan rosteriin on ollut vaikeampaa mahtua.

Olympialaisissa se otanta on tietenkin aika minimaalinen, mutta jo pääseminen kovimpiin maajoukkueisiin on kova saavutus sinänsä.

Kyllä se Olympiakulta vaan meikäläiselle on se juttu.

 

[Wild-Chester]

Stanley Cup. Se on suurin saavutus ja palkinto jonka jääkiekkoilija voi saavuttaa. On jotenkin koomista että lyhyitä maajoukkuepyrähdyksiä edes pitäisi verrata siihen että pelaaja saattaa tahkota urallaan useita vuosia ja lukemattomia otteluita (kts. Selänne) tavoitellessaan sitä Suurinta palkintoa.

Toki on varmasti usealle pelaajalle kunnia saada pukea maajoukkuepaita päälleen ja päästä pelailemaan se muutama ottelu, mutta kuten aikaisemminkin täällä on nostettu esiin, että yksi suurimmista suomalaisista kiekkoilijoista päättää jättää Olympiaturnauksen väliin, ollakseen mahdollisimman hyvässä kunnossa keväällä kun tavoitellaan Stanley Cupia, se mielestäni kertoo kumpaa pidetään suuremmassa arvossa.

 

[Kirjoittelija]

olympiakullan voittaa Kanada ilman täydellistä epäonnistumista.

NHL-olympialaiset on pelattu viidesti, ja Kanada on vienyt niistä vain 60 prosenttia. Viimeisimmästä seitsemästä best-on-best-turnauksesta voittoja on neljä. Kanadalla näyttäisi olevan aika paha taipumus epäonnistua täydellisesti. Tai voi olla, ettei se olekaan ihan niin ylivoimainen kuin annat ymmärtää.

Konkreettisesti voi, vaikka muistin virkistykseksi YouTubesta, verrata pelaajien reaktiota, kun neljän vuoden sisällä Kanada voitti toisen olympiakultansa ja Chicago toisen Stanley Cupinsa.

Tai sitten voit kaivaa YouTubesta kanadalaisten reaktion, kun olympiakulta ratkesi Vancouverissa 2010.

 

[Sanainen arkku]

Melkoista yleistämistä. Ymmärrän, jos puhut jostain Suomen mestaruudesta, mutta melkoista vähättelyä ....

Stanley Cupin voi kuitenkin voittaa käytännössä ne 16 joukkuetta, jotka pääsevät pudotuspeleihin, olympiakullan voittaa Kanada ilman täydellistä epäonnistumista...

Hauskaa fanipoikaretoriikkaa. Ollakseen niinkin kovia kiekkomaailman kuninkaita, kanadalaiset ovat olleet yllättävän herkkiä "täydellisille epäonnistumisille". Sanoisinko, että "melkoista vähättelyä" eurooppalaisia olympiavoittajia kohtaan.

 

[Kirjoittelija]

Toki on varmasti usealle pelaajalle kunnia saada pukea maajoukkuepaita päälleen ja päästä pelailemaan se muutama ottelu

Olympialätkä on siis mielestäsi "pelailua"? Ihan mielenkiintoinen näkökulma. Itse veikkaan, että siellä saa kyllä vääntää ihan tosissaan, jos mielii pärjätä.

 

[_Kuusyks]

Olympiakulta tietenkin. Olympialaisissa pelaa ihan eri tason joukkueita kuin NHL:ssä kärjen osalta. NHL-voitto nyt on muutenkin minulle henkilökohtaisesti aika höpöhöpöjuttu.

 

[Musta Nuoli]

Melkoista yleistämistä. Ymmärrän, jos puhut jostain Suomen mestaruudesta, mutta melkoista vähättelyä väittää, etteivät jääkiekkoa enemmän seuraavat tietäisi Stanley Cup -voittajia yhtä hyvin kuin olympiavoittajia.

Hyvä on. Luettelepa sitten vaikkapa 2000-luvun kaikki Stanley Cupin voittaneet joukkueet ilman lunttaamista netistä tai muualta eli pelkästään ulkomuistista. Sen perään voit luetella vaikkapa viimeisen SC-voittajan eli Chicagon pelaajarosterin. Kun kerran olet niistä yhtä hyvin perillä.

Minä puolestani voin luetella vaikkapa kaikki olympiakultaa voittaneet miesten jääkiekkojoukkueet viimeisen 50 vuoden ajan eli vuodesta 1956 alkaen. Sisältää toki monta neukkulaa ja Kanadaa, mutta kuitenkin.

Suomessa tietysti on valloillaan kulttuuri, että jääkiekosta tiedetään kaikki, kun seurataan Mertarannan selostamana MM-kisoja toukokuussa, mutta tarkoitan lajia enemmän seuraavia, esimerkiksi jatkoaikalaisia.

Niin, minäkin olen jatkoaikalainen, ollut toistakymmentä vuotta. Ei minua silti erityisesti kiinnosta jokavuotisten SC-voittajajoukkueiden rosterit enkä taatusti muista/tiedä jotain nelosketjujen gooneja, joille on sormus annettu vuosien varrella. Emmekö minä ja lukemattomat muut palstalle kirjoittajat sitten olekaan jatkoaikalaisia?

Edelleen, useampi huippupelaaja on kieltäytynyt Suomessakin olympiaturnaksesta ollakseen parhaimmillaan Stanley Cupin playoffseissa. Se kertonee kaiken olennaisen ammattilaisten asenteesta.

Se kertonee tosiaan paljon asenteesta, jos ei huvita maataan edustaa eikä sille mitään antaa takaisin. Huippupelaajaksi en silti Sean Bergenheimia kutsuisi. Saku Koivu vetosi aivotärähdykseensä, täydessä kunnossa hänkin luultavasti olisi olympialaisissa ollut.

Huomattavan suurempi osa huippupelaajista tulee kuitenkin olympialaisiin heti kutsun saatuaan, pitää sitä uransa kohokohtana ja ilmoittaa jopa, että tulee olympialaisiin joka tapauksessa oli NHL tauolla tai ei (Ovetshkin esimerkiksi).

Kuten myös Kanadan "riehakkaat" juhlat Ruotsia vastaan käydyn loppuottelun jälkeen.

Tätä jo kommentoitiinkin, mutta katso netistä vastaavat juhlat Vancouverista. Vai onko turnauksen arvo määriteltävissä sillä, kuinka innokkaasti kanukki hihkuu tai hilluu?

Stanley Cupin voi kuitenkin voittaa käytännössä ne 16 joukkuetta, jotka pääsevät pudotuspeleihin, olympiakullan voittaa Kanada ilman täydellistä epäonnistumista.

Tähänkin jo kommentoitiin, mutta niitä täydellisiä epäonnistumisia mahtuu olympiaturnauksien joukkoon melko iso prosentti.

Vertaatko oikeasti Stanley Cupia mäkiviikon voittoon? Kas, kun et Mestiksen mestaruuteen. Mäkiviikon voitto ei ole edes mikään mestaruus, vaan yksittäinen "turnaus".

Nyt kun Mestiksen mestaruudesta on puhe, niin sitäkin varten voidaan vaatia 56 runkosarjapeliä ja 21 pudotuspeliä eli 77 ottelua plus kauden harjoituspelit päälle, jolloin yhteispelimäärä menee vähintään yhtä pitkäksi kuin NHL:n runkosarja. Sarjan taso on toki huomattavan paljon huonompi, mutta pointti onkin siinä, että millä tahansa sarjatasolla pelaajat ovat ns. "perhettä" keskenään ja viettävät aikaa toistensa parissa kuukausia vuodesta, joten otteluiden määrä ei ole mikään itseisarvo.

Seitsemän olympiaottelua ja olympiamitali kerran neljässä vuodessa voi siis olla arvostukseltaan ja urheiluhistorialliselta merkittävyydeltään merkittävämpi ja tärkeämpi saavutus kuin sen maailman kovimmankin sarjan jokavuotinen mestaruus.

 

[Kirjoittelija]

Itse pystyisin luettelemaan ulkomuistista jääkiekon olympiavoittajat vuodesta 1956 lähtien, mutta Stanley Cup -mestarit muistan vain vuodesta 1972 asti. Tiedä sitten, tekeekö tämä minusta Mertarannan aivopesemän karjalalippiksen.

 

[Espen]

Itse pystyisin luettelemaan ulkomuistista jääkiekon olympiavoittajat vuodesta 1956 lähtien, mutta Stanley Cup -mestarit muistan vain vuodesta 1972 asti. Tiedä sitten, tekeekö tämä minusta Mertarannan aivopesemän karjalalippiksen.

Minäpä muistan Stanley Cupin voittaneiden joukkueiden kokoonpanot vuosilta 1980-1998 n. 80-95 prosenttisesti. Toisaalta viime kevään mestareista osaisin nimetä ehkä 5-7 pelaajaa.

Olympiarostereista ainoastaan -88 ja -92 menisi suurin piirtein pelaajalleen oikein. Eniten olisi hakemista vuosilta 1920-60.

 

[Wild-Chester]

Olympialätkä on siis mielestäsi "pelailua"? Ihan mielenkiintoinen näkökulma. Itse veikkaan, että siellä saa kyllä vääntää ihan tosissaan, jos mielii pärjätä.

Hauska juttu että kiinnitit ainoastaan huomiota puolihuolimattomaan provoon koskien Olympiakultaa mutta et millään tavalla huomioinut samankaltaisia alentavia heittoja koskien Stanley Cupia tai NHL:ää. Eli suomeksi sanottuna jatkoin vain keskustelun saamaa linjaa muiden kanssa.

***

Ketjun alkuperäinen kysymyshän että kumman itse pelaajana haluaisit voittaa mieluummin. On aivan toinen kysymys että kumpi on kilpailullisesti suurempi haaste. Mahdollisuus päästä siihen valittuun joukkoon joka voi kilpailla Olympiakullasta on todella pieni, ja syy siihen on että realistisesti siitä voi kilpailla ehkä 4 maata nykypäivänä.

 

[Grainger]

Luettelepa sitten vaikkapa 2000-luvun kaikki Stanley Cupin voittaneet joukkueet ilman lunttaamista netistä tai muualta eli pelkästään ulkomuistista.

Ei tuo nyt mikään pointti ole. Kyllä minä Stanley Cup-voittajista ja Suomen mestareista pääsen 1980-luvun puolelle ihan ulkomuistista, maailmanmestareista ei varmaan menisi 2000-luku ulkoa ja olympiavoittajista menisi Lillehammerista taaksepäin arvailuksi.

Minä puolestani voin luetella vaikkapa kaikki olympiakultaa voittaneet miesten jääkiekkojoukkueet viimeisen 50 vuoden ajan eli vuodesta 1956 alkaen. Sisältää toki monta neukkulaa ja Kanadaa, mutta kuitenkin.

Nimenomaan, eli se mikä ketäkin kiinnostaa. Ei se tarkoita, että olympiavoittajat jäisivät kaikille paremmin mieleen, ei minulle ainakaan. Stanley Cup -voittajajoukkueet muistan paremmin, vaikka niitä on huomattavan paljon enemmän kuin olympiavoittajia.

Se kertonee tosiaan paljon asenteesta, jos ei huvita maataan edustaa eikä sille mitään antaa takaisin. Huippupelaajaksi en silti Sean Bergenheimia kutsuisi. Saku Koivu vetosi aivotärähdykseensä, täydessä kunnossa hänkin luultavasti olisi olympialaisissa ollut.

Se kertoo siitä, kumpaa pelaajat pitävät suuremmassa arvossa. Ei maajoukkue ole kaikille pyhä asia, vaikka se Musta Nuolelle sitä olisikin.

Seitsemän olympiaottelua ja olympiamitali kerran neljässä vuodessa voi siis olla arvostukseltaan ja urheiluhistorialliselta merkittävyydeltään merkittävämpi ja tärkeämpi saavutus kuin sen maailman kovimmankin sarjan jokavuotinen mestaruus.

Voi olla, mutta harvan pelaajan mielestä tuntuu olevan. Tietysti, jos jollain on päinvastainen lähde, niin luen mielelläni senkin. Tähän ketjuun on toistaiseksi tullut vain yksi juttu, missä pelaajien mielipidettä on kysytty ja siinä Stanley Cup vei selvän voiton. Jopa mainitsemasi Ovechkin nosti Stanley Cupin samalle tasolle olympiakullan kanssa.

 

[Kirjoittelija]

Se kertoo siitä, kumpaa pelaajat pitävät suuremmassa arvossa.

Tai sitten siitä, että Anaheimin saumat Stanley Cupiin ovat paremmat kuin Suomen saumat olympiakultaan.

 

[MustatKortit]

Ei tuo nyt mikään pointti ole. Kyllä minä Stanley Cup-voittajista ja Suomen mestareista pääsen 1980-luvun puolelle ihan ulkomuistista, maailmanmestareista ei varmaan menisi 2000-luku ulkoa ja olympiavoittajista menisi Lillehammerista taaksepäin arvailuksi.
.

Mulla ei suuresta jääkiekkofanituksestani huolimatta ole selkeää kuvaa edes viimeisimmistä SC:n voittaneista joukkueista. Sen muistan, että Teemu voitti 2007 ja Rask on voittanut pytyn tässä taannoin.

Tämä siis kokonaan lunttaamatta. Niin ja Niemi oli Chicagossa näiden voittaessa kannun. Ja sitten muistan, että Tom Barasso pelasi Penquinsin maalissa joskus 90-luvulla, kun pelasivat finaaleissa.

Olympiavoittajat muistan pitkälti 80-luvulle.

Tämänkään viestin pointti ei tosin ole vähätellä SC:n merkitystä tärkeimpänä seurajoukkuepalkintona. Se on vaan niin, että meistä on moneksi, osa tykkää ja arvostaa lätkässä ihan muita asioita, kuin parhaita pelaajia tms.

Henk.koht kuulun niihin, jotka seuraavat kotimaan kiekkoilua ja lätkän arvokisoja, sen lisäksi tarkistan suomalaisten tehopisteitä änärissä, pakko tunnustaa.

 

[Jne]

Olympiakulta.
Jos suomalainen voittaa jääkiekossa Stanley Cupin, olen iloinen.
Jos suomalainen voittaa jääkiekossa olympiakultaa, itken ilosta.