Ihme johtopäätöksiä täällä vedetään NHL/KHL tasoerosta. Suomen heikoimmat pelaajathan olivat juuri niitä NHL-miehiä (pl. Vatanen ja ehkäpä Määttä) ja eurooppalaisista sarjoista tulleet pelaajat pitivät sentään peliä ja taistelua yllä.
Luulisi, että NHL:ssäkin isohkon roolin pelaajat, kuten TImonen, Salo, Jokiset ja Granlundit osaisivat edes jotain tehdä kiekon kanssa? Tai edes taklata. Vaan ei - hätäpäisssän roiskimista ja syöttöjä metrin korkuisena vastustajan jalkaan. Selänne ja Mikke törmäilivät useampaankin kertaan lähes toisiinsa, kun kumpikin haki samaa kiekkoa. Suomen maalikin tuli "hienosti", kun Olli Jokinen(?) antoi viivalla "hyvän" syötön suoraan kanukin polkkareihin ja siitä onnekkaasti kiekko kimposi omille.
Vatanen sen sijaan oli ehkäpä koko kentän näkyvin kiekollinen puolustaja. Ja pärjäsi jopa omassa päässäkin. Ainut oikea vahvistus noista NHL-miehistä. Ironista sinäänsä, kun ei meinaa tuolla työpaikallaan edes ylhäällä päästä pelaamaan.
Pihlström, Komarov, Väänänen, Kukkonen, Kontiola. Siinä muutama pelaaja, jotka oikeasti tekivät jotain ihan järkevää ja hyödyllistä kentällä. Ja Immonenkin kulmaväännöissä pärjäsi ja jakoi jokusen taklauksenkin.
Toki myös Rask onnistui. Ei ollut syypää häviöön, vaikka ratkaisumaali menikin vähän helpohkosti.
Seuraavaan peliin jonkun mentaalivalmentajan pitäisi käydä pelaajille muistuttamassa, että kyllä teillä taito riittää ihan pelin rakentamiseen. Että ainut ratkaisu ei ole pyrkiä kiekosta mahdollisimman nopeasti eroon.
Ketjuilla ei niin väliä, kun ei tuon Kanada-pelin perusteella mikään kenttä toiminut, mutta kai joku jatkuvuus olisi ihan hyvästä. Eli vaikka samoilla kokoonpanoilla ja onnistumisia hakemaan. Venäjä on ihan mahdollista lyödä - sen verran rohkeasti hyökkäävästä joukkueesta on kyse.