Tässäpä varma resepti katastrofaalisille kiekonmenetyksille. Hyökkäyksen kärki, kun lyö viivalla liinat kiinni ja pelaa kiekkoa alaspäin kenttätasapaino ei voisi enempää järkkyä(oman viisikon liikesuunta vastustajan päähän päin ja oletettavaa on, että liike on kovempi kuin pakittelevalla puolustavalla joukkueella). Sille on syynsä miksi keskialueen kiekonmenetykset ovat niitä kaikkein vältellyimpiä virheitä ja ikävästi noiden mahdollisuus kasvaa huomattavasti pelaamalla kuvailemallasi tavalla.
Tätäpä hain omassakin perustelussani. Kolme vastustajan pelaajaa pelin alla, pakki pitää viivan ja hyökkääjä antaa painetta sivulta. Kaksi takakarvaajaa tulee takaa ja kolmen suomalaisen liike on ylös, kun taas siinä on 3-4 vastustajaa valmiudessa kääntää peli todella nopeasti näitä kahta suomen pakkia vastaan tai sitten Suomen pakki tekee kiekollisena virheen ja siitä kääntyy jopa 2-1 hyökkäys. Viisikon täytyy vaan ehdottomasti olla koko ajan porukkana tietoinen siitä mitä tehdään, milloin lähdetään karvaamaan päätykiekkoa organisoidusti ja milloin pidetään kiekko omilla. Nykyjääkiekossa ei keskialueelta palautella muuta kuin alivoimalla hyvän tilanteen sattuessa.