Saku Koivun perään itketään ihmeen paljon. Minusta on hienoa, että Suomen maajoukkue on vihdoinkin muodostumassa niistä pelajista, joilla on urallaan enemmän joko voitettuja arvokisapelejä tai jäljellä olevia pelivuosia kuin hävittyjä finaaleja ja välieriä tai pelivuosia.
Onhan siellä Teemu Selänne, mutta esimerkiksi Saku Koivu ei ole voittanut urallaan mitään muuta kuin yhden MM-kullan, josta on aikaa kohta 20 vuotta. Kaikki kunnia hienolle uralle, mutta valitettavasti Suomi on hävinnyt useita pelejä siihen, kun nämä 90-luvun junioritähdet eivät ole olleet parhaimmillaan tärkeimmissä peleissä. Ruotsin Forsberg ja Sundin taas ovat olleet, ja siksi Ruotsilla on kaksi olympiakultaa.
Ihmettelen myös Westerlundin haukkumista jo tässä vaiheessa. Suomen jääkiekkoliitto haluaa voittaa maallemme jääkiekon olympiakultaa ja sen eteen tehdään kaikki. Ei siellä pelipaikkoja jaeta perhesiteiden tai seurahistorian perusteella. Nykyinen joukkue on muodostettu parhaan roolituksen mukaan, ei parhaiden yksilöiden. Minäkin ihmettelen Bergenheimin valitsematta jättämistä, mutta luotan Erkka Westerlundiin ja muun valintaryhmän ammattitaitoon paljon enemmän kuin yhteenkään toimittajaan tai keskustelupalstan kirjoittajaan.
Olympialaiset on niin lyhyt turnaus, että kaiken on mentävä alusta asti nappiin, mikäli Suomen joukkue haluaa voittaa kultaa. Tämän takia joukkue muodostetaan sellaiseksi, josta valmennusryhmä olettaa saavansa kaiken irti, ja siksi maajoukkueen valinnoissa varmasti painaa aikaisempi kokemus.
Sinä aikana, kun NHL-pelaajat ovat olleet kisoissa mukana, on Pohjois-Amerikan ulkopuolella pelattu kaksi kertaa, joista molemmilla kerroilla Kanada ja Yhdysvallat ovat olleet mitalikolmikon ulkopuolella. Naganon kisoissa Tšekki voitti kultaa lähes kokonaan Euroopassa pelaavista pelaajista muodostetulla joukkueella, Torinossa Ruotsilla oli muutama silloisessa Elitserienissä pelaava pelaaja. Suomen joukkueessa oli seitsemän Euroopassa pelaavaa pelaajaa, vaikka silloin ei ollut KHL:ää, mikä on lisännyt suomalaisten huippupelaajien määrää huimasti.
Sotšiin matkaavassa joukkueessa on vain kolme sellaista pelaajaa, jotka pelaavat tällä hetkellä muuta sarjaa kuin NHL:ää tai KHL:ää – niistä kaikki ovat kokeneita maajoukkuemiehiä. En siis yhtään arvostele Westerlundin ja kumppaneiden valintoja, vaikka odotin tulikuuman Bergenheimin olevan valittujen joukossa. Näin ei kuitenkaan ole, mutta ei se minun mielipidettäni joukkueesta muuta.
Suomi voitti kaksi päivää sitten kultaa kaataen kaksi joukkuetta, jotka olivat täynnä ensimmäisen tai toisen kierroksen varauksia. Eiköhän siinä ollut todistetta ihan riittävästi, että Suomen ykkösase on oikein roolitettu joukkue ja maailman lujin yhteishenki. Sellaisessa Suomi on vaarallinen ja voi voittaa minkä joukkueen tahansa, vaikkei sitä NHL:ää seuraavat yökukkujat ja muut palstatietäjät näekään.
Voihan se olla, että Suomi tippuu ennen mitalipelejä, ja jälkiviisaus muuttuu esiviisaudeksi.