Olympiakisat 2014: Suomi

[TweetyLeaf]

Perusteletko, miksi tämän viisikon peli toimisi erityisen hyvin, kun se ei toiminut Vancouverissakaan 2010, vai onko tavoite tehdä tästä jarruketju? Sitä virkaa tämä ketju sitten loppupeleissä Vancouverissakin toimitti ja minusta etenkin Filppula on siihen rooliin liian hyvä "uhrattavaksi"

Täysin samaa mieltä ja tästä jo ennen valintoja kirjoittelin. Suomen sentteri tilanne on niin hyvä, että nuo pitäisi oikeasti rakentaa 2 hyökkäävää kenttää (Filppula-Barkov)1 jarrukenttä (Koivu) ja yksi... noh... nelosekenttä (Kontiola)

Ruutu-Koivu-Komarov olisi oikein mielenkiintoinen ketju, ja näkisin tämän ketjun mielelläni jäällä vastustajan parhaita vastaan.

Monella tuntuu olevan välitön inho M.Koivusta jossain muualla kun ykköskentässä, vaikka kyseessä tosiaan olisi ketju joka pelaisi about samoja minuutteja kun Filppulan ykkösketju.

Kaikki riippuu Erkan peluutuksesta. Sanoi valinta tilaisuudessa, ettei ketjuja aiota roolittaa vaan rakennetaan 4 tasapaksua kenttää.

Rupean itse pikkuhiljaa avaamaan ajatuksia myös siihen suuntaan, että herra saattoi puhua paskaa ja oikeasti sanomisistaan huolimatta pyöräyttää jarruketjun kasaan. Tämä olisi mahtava veto, sillä Suomi ehdottomasti tarvitsee tuollaisen kentällisen.

Bergenheim ja Ristolainen jos vielä saapuvat kisoihin noiden joidenkin jämämiesten tilalle, niin kultaan rupean minäkin uskomaan, mikäli siis Erkka oikeasti roolittaa joukkueen hyvin.

 

[Ostoskassi]

Perusteletko, miksi tämän viisikon peli toimisi erityisen hyvin, kun se ei toiminut Vancouverissakaan 2010, vai onko tavoite tehdä tästä jarruketju? Sitä virkaa tämä ketju sitten loppupeleissä Vancouverissakin toimitti ja minusta etenkin Filppula on siihen rooliin liian hyvä "uhrattavaksi"

Kukaan hyökkääjistä ei ollut loukkaantunut, tasot olivat suurin piirtein samat, Ruutu on pelaamassa heikompaa kautta kuin silloin, Filppula parempaa ja Koivu loukkaantumiseen asti suurin piirtein samanlaista kautta. Timonen ja Salo taas ovat neljä vuotta vanhempia ja hiukan hitaampiakin. Timonen pelasi silloin myös selkeästi parempaa kautta.

Itseäni on alkanut kiinnostaa ajatus Mikko Koivusta jarruketjun liiderinä. Tähän kuvioon sopisi tuokin Koivu-Ruutu kaksikko. Siihen kun lyö Komarovin toiseen laitaan, niin ei ole kenenkään vastustajan mukava pelata sitä kenttää vastaan. Tehojen tekeminenkään ei olisi ketjulta kiellettyä. Vielä kun tuli tuo loukkaantuminenkin, niin en tiedä onko realismia edes se, että Mikolta odotettaisiin heti tehoja. Filppula kyllä pystyy liidaamaan ykköstehoketjua ja Barkov toista. Jokisen rooli olis sitten jomman kumman tehoketjun laidalla ja kolmosta olisi johtamassa Kontiola, tämä ketju saisi kaikista ketjuista vähiten peliaikaa.

Perustelen toki. Mielenkiintoinen näkemys tehdä Mikko Koivusta jarruketjun sentteri varsinkin kun kyse on NHL:n toiseksi tehokkaimmasta suomalaispelaajasta, ja jonka +/- tilasto on pakkasella. Nämä siis pelkästään tilastoista. Muutenkin pelillisesti Suomi pelasi huonoimmat kisansa Vancouverissa todella pitkään aikaan ja mielestäni yksikään ketju/kentällinen ei onnistunut Vancouverissa, vaikkakin tulos oli äärettömän hyvä. Kun mietitään Suomen ketjuja silloin niin mikä koostumus oli ylipäätään tehojen muodossa onnistunut.

Filppula-M.Koivu-T.Ruutu - Olivat tehojen puolesta hyvinkin heikkoja ja Filppulakin taisi tehdä turnauksessa vain kaksi maalia ja molemmat tyhjiin. Ei jatkoon.

Lehtinen-S.Koivu-Selänne -Selänteen tehot koko turnauksessa taisi olla 0+2 ja pappojen tehot olivat kisoissa muutenkin todella heikot vaikkakin omiin ei hirveästi mennyt. Top-6:ssa kun pitäisi saada jotain myös aikaankin. Ei jatkoon.

Miettinen-N.Kapanen-Hagman -Hagman oli tehojen puolesta hyvä, mutta suurinosa ylivoimalla. Tasakentällisin ei kaverit saaneet mitään aikaan.

Peltonen-O.Jokinen-J.Ruutu -Noh mitä tähän nyt sanoisi. O.J tietysti ratkaisi pronssin, mutta kokonaisuudessaan ei aiheuttanut riemunkiljahduksia, vaikkakin kolmikkona mahdollisesti rooliin nähden kisojen onnistunein ketju.

Eli siis pointtina, Vancouver ei ole hyvä vertailukohta koska pelillisesti Suomi oli silloin enemmän sekaisin kuin Andy McCoy juhannuksena. Toki ymmärrän sen että T.Ruudun paikan ykkösessä kyseenalaistaa, mutta se että Suomi siirtäisi toiseksi tehokkaimman pelaajansa (Mikko Koivun) jarruketjuun on vähintäänkin mielenkiintoinen näkemys.

 

[TweetyLeaf]

Toki ymmärrän sen että T.Ruudun paikan ykkösessä kyseenalaistaa, mutta se että Suomi siirtäisi toiseksi tehokkaimman pelaajansa (Mikko Koivun) jarruketjuun on vähintäänkin mielenkiintoinen näkemys.

Mutta eikö tuossa ole juuri syy? Toiseksi tehokkain. Eikö tehokkain kaveri ole ansainnut ainakin näytönpaikan ykkösketjussa. Mikkoa ei kakkosketjuun missään tapauksessa kannata laittaa, sillä se rooli jos mikä olisi Koivun kohdalla haaskausta.

Jarrukenttä ei tarkoita aina sitä, että pelataan omassa päässä puolustusta, vaan myös sitä, että pyritään pitämään kiekkokontrolli vastustajan päässä itsellä, mistä kaverin on kuulemma kovin vaikea tehdä maaleja.

M.Koivu sopii tuohon rooliin kun Jack Daniels pullo McCoyn huulille.

Itse uskoisin vahvasti, että tehot Koivulla tulisi olemaan lähes samanlaiset, roolista riippumatta, kunhan peliaika ei kärsi. Onhan siellä ylivoima vastuutakin tietysti tiedossa.

Joku Ruutu-Koivu-Komarov kenttä olisi todella pirullinen pelata vastaan, ketju hallitsee kulma/laitapelin loistavasti ja osaa vielä paikoista rankaistakkin.
Kiekottomana noita kavereita voi pitää vähintäänkin vastuullisina pelureina.

Itse en keksi mitään syytä, etteikö vastaavaa kannattaisi kokeilla ja rakentaa tuota ykkösketjua Filppulan ympärille.

Se mistä olen tosiaan ollut kovasti huolissani on tuo valmentajan vaihtoehdot käyttää erillaisia ketjuja eri tilanteissa. Jos Koivun ympärille rakennetaan ykkösketju ja Filppula siirretään laitaan, mielestäni valmennus sitoo omia käsiään ja vähentää mahdollisia peluutus vaihtoehtoja eri tilanteisiin.

 

[Zaara]

Erkan kommenttien perusteella vahvasti vaikuttaa siltä, että mitään jarruketjua ei kasata, joten siitä ainakin minä lähden liikkeelle. Ja jos kasattaisiinkin, niin en todellakaan usko että Mikko Koivua sinne laitettaisiin. Koivu pelaa ykkösen keskellä jos kuntoutuu. Filppula pelaa laidassa. Jossain päin kahta ensimmäistä ketjua pelannevat myös J. Jokinen, Granlund sekä erittäin todennäköisesti Tuomo Ruutu, vaikkakin hänen paikastaan voidaan keskustella.

Sen sijaan odotan suurella mielenkiinnolla sitä, mikä esim. Barkovin rooli tässä joukkueessa on. Kakkossentteriksi hänellä tuskin on asiaa, koska kokemus ajaa ohi. Kolmoseen voisin itse hänet sijoittaa. Jos samassa ketjussa olisi vielä Selänne, niin tuossa taitaisi sitten olla se kaikista vähiten peliaikaa saava ketju. Nelosessa puolestaan olisivat sitten Komarov ja kaksikko Kontiola-Aaltonen, vaikka jälkimmäinen puolisko kuuluisi kyllä katsomoon.

 

[Ostoskassi]

Mutta eikö tuossa ole juuri syy? Toiseksi tehokkain. Eikö tehokkain kaveri ole ansainnut ainakin näytönpaikan ykkösketjussa. Mikkoa ei kakkosketjuun missään tapauksessa kannata laittaa, sillä se rooli jos mikä olisi Koivun kohdalla haaskausta.

Noh jos nyt näitä tilastoja aletaan katselemaan niin on totta, että Mikko on tehnyt pisteen vähemmän kuin Filppula. Mikon pistekeskiarvo 0,795 ja Valtterin 0,8 en näe tätä kyllä erottavana tekijänä sen suhteen kumpi on ykkössena ja kumpi kakkonen jne. Mutta se mikä kaataa oman vaakakupin Mikon ykkössentteriyden suuntaan on se, että hän on oman joukkueensa paras pistemies, eli hän on siinä ympäristössä tehnyt enemmän pisteitä myös keskiarvollisesti kuin esim. olympialaisiin valittu Parise. Kun taas pistekeskiarvoja katsellessa Filppula on oman joukkueensa kolmas St. Louisin ja Stamkosin takana.

Pisteiden perusteella täytyy olla värilasit päässä jos saa selkeää eroa Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan välille. Tietysti edelleen voidaan puhua siitä miksi Filppulan tulisi pelata laidalla mutta en jaksa alkaa toistelemaan itseäni kun se on muidenkin toimesta tuotu esille niin monta kertaa.

Edit. Toki Filppulalle vähän epäreilut vertailukohdat, mutta pointti on siinä että Filppula ja Koivu ovat pelanneet pisteiden valossa hyvinkin tasaisesti.

 

[TweetyLeaf]

Pisteiden perusteella täytyy olla värilasit päässä jos saa selkeää eroa Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan välille. Tietysti edelleen voidaan puhua siitä miksi Filppulan tulisi pelata laidalla mutta en jaksa alkaa toistelemaan itseäni kun se on muidenkin toimesta tuotu esille niin monta kertaa.

Mikko Koivu sopii kolmoskentän keskelle, Filppula ei.

Kumpaakaan ei voi laittaa kakkosen keskelle, kaikki on tästä varmaan samaa mieltä?

Mielestäni kummankaan heittäminen laitaan ei ole fiksu vaihtoehto.

Joten, senkin uhalla, että toistan itseäni, niin fiksuin vaihtoehto on Filppula ykkösen keskelle ja M.Koivu kolmosen keskelle pelaamaan ne vaikeimmat minuutit.

Tätä seikkaa tukee myös vahvasti se, että Ruutua todennäköisesti tahdotaan peluuttaa Mikon vierellä. En pidä sitä virheenä, mutta myös Ruutu pystyy pelaamaan ne ns. kovat minuutit.

Se ei yksinkertaisesti riitä tässä tapauksessa selitykseksi siirtää Filppulaa laitaan ja laittaa Koivua ykkösen keskelle, että Koivu on Suomen kokonaisvaltaisin sentteri ja johtaja.

Kokonaisvaltaiset pelaajat ovat parhaimmillaan juurikin puhutuilla ns. kovilla minuuteilla.

EDIT: Laitetaan nyt muistutukseksi vielä, että jos tälläinen skenaario tapahtuisi, odottaisin kolmos ja ykkös kentän pelaavan lähes samat minuuttimäärät.

 

[jannet85]

Perustelen toki. Mielenkiintoinen näkemys tehdä Mikko Koivusta jarruketjun sentteri varsinkin kun kyse on NHL:n toiseksi tehokkaimmasta suomalaispelaajasta, ja jonka +/- tilasto on pakkasella.

Niin, mietitäänpä tosiaan tilannetta, kun vastassa on Kanada. Onko Suomella niin hyvä materiaali, ettei meidän kannattaisi panostaa jarruketjuun? Jos se ottelu halutaan voittaa, niin realistisin vaihtehto siihen on, että tehdään pari maalia ja pidetään oma pää puhtaana. Tuo ketju Ruutu-Koivu-Komarov pelaisi siinä ottelussa mahdollisesti suurimmat peliminuutit ja sitten Filppulan ketju, jonka jälkeen Sashan ketju. Olisi tämän lisäksi täysin mahdollista, että tuo ketju tinttaisi sen ratkaisevan maalin myös verkon perukoille. Sakun jäädessä pois kisoista, kuka Suomen senttereistä edes pystyy uskottavasti hoitamaan ns. jarruketjun sentterin roolia top4-maita vastaan? Ryhmästä Kontiola, Koivu, Filppula, O.Jokinen, Barkov ja Granlund en näe ketään muuta, joka tuon homman pystyisi kunnialla hoitamaan esim. Kanadaa vastaan. Barkov on sitä lähimpänä, mutta ei mitenkään oikeastaan sekään. Niin, Suomihan ei rakenna puhdasta jarruketjua kuten Erkka kertoi, mutta jonkin kentällisenhän se on kuitenkin pelattava vastustajan parasta kentällistä vastaan.

Eli siis pointtina, Vancouver ei ole hyvä vertailukohta koska pelillisesti Suomi oli silloin enemmän sekaisin kuin Andy McCoy juhannuksena. Toki ymmärrän sen että T.Ruudun paikan ykkösessä kyseenalaistaa, mutta se että Suomi siirtäisi toiseksi tehokkaimman pelaajansa (Mikko Koivun) jarruketjuun on vähintäänkin mielenkiintoinen näkemys.

Niin, Suomi voitti pronssia olympialaisissa periaatteessa neljällä jarruketjulla, joista taisi tasakentällisin olla tehokkain se ketju, jonka oletettiin olevan se varsinainen jarruketju, eli Peltonen-O.Jokinen-J.Ruutu. Pelillisesti Suomi oli ihan hyvä puolivälierässä Tsekkiä vastaan, tehot vaan jäi uupumaan. Tässäkin voisi ihan hyvin käydä, sillä tavalla, että ketju, jonka ajatellaan olevan jarruketju, onkin yhtäkkiä tehokkain ketju. Ei Komarovkaan ihan kädetön kaveri ole, ja kyllä se Tuomokin joskus saa maalin tehtyä. Maalintekoahan ei ole ns. jarruketjultakaan kielletty :)

 

[erku]

Mikko Koivu sopii kolmoskentän keskelle, Filppula ei.

Kumpaakaan ei voi laittaa kakkosen keskelle, kaikki on tästä varmaan samaa mieltä?

Nyt en kyllä tajua. Minusta on ainakin helvetin loogista, että Suomen kaksi parasta keskushyökkääjää ovat ykkös- ja kakkossentterit. Näin kaiketi toimitaan lähes tulkoon kaikissa jääkiekkojoukkueissa lähtökohtaisesti.

Joukkueen hierarkian kannalta olisi aika arveluttava veto heittää joukkueen liideri pelaamaan jarruketjuun. En oikein usko siihen, että Mikko itsekään kyseistä roolia ottaisi kovin ilomielin vastaan. Tällaisia heittoja on toki helppo heittää amatöörimäisesti keskustelupalstalla, mutta oikeassa elämässä asioita on ajateltava useammalta kantilta.

 

[TweetyLeaf]

Nyt en kyllä tajua. Minusta on ainakin helvetin loogista, että Suomen kaksi parasta keskushyökkääjää ovat ykkös- ja kakkossentterit. Näin kaiketi toimitaan lähes tulkoon kaikissa jääkiekkojoukkueissa lähtökohtaisesti.

Joukkueen hierarkian kannalta olisi aika arveluttava veto heittää joukkueen liideri pelaamaan jarruketjuun. En oikein usko siihen, että Mikko itsekään kyseistä roolia ottaisi kovin ilomielin vastaan. Tällaisia heittoja on toki helppo heittää amatöörimäisesti keskustelupalstalla, mutta oikeassa elämässä asioita on ajateltava useammalta kantilta.

Se, että sinä olet niin ahdasmielinen, ettet ymmärrä sitä faktaa, että 1234 kentät eivät ole välttämättä pelaa peliaikoja tuossa järjestyksessä ei ole minun vikani.

Käytän kolmosketju sanaa ainoastaan sen takia, että se on klassisesti käsitetty ns. puolustavaksi kentäksi.

Oikeassa elämässä oikeat liiderit osaavat tehdä kovia ratkaisuja jotka kantavat hedelmää. Tämä kommentti on kohdistettu Westerlundille.

Otampa ihan mielenkiinnosta esimerkin siitä, miten oikea valmentaja kykenee käsittelemään pelaajiaan kuvia kunnioittamatta:

Seuraava teksti on Jouni Niemisen uusimmasta blogista:

"Uusi, itsevarman oloinen ja lähes ylimielisesti käyttäytyvä uusi Red Wings-valmentaja Mike Babcock pudotti Red Wings-legendan peliminuutit nelosketjun pelaajan tasolle tämän viimeisellä kaudella. Jonnekin 6-7 minuuttiin per ottelu. Yzerman ei tietenkään pitänyt tällaisesta kohtelusta, Red Wingsin suurimpiin tähtiin lukeutuvan pelaajan nöyryyttämisestä.

Mutta Yzerman ei valittanut. Hän näki asiassa toisen puolen. Hän näki valmentajan, joka ei pelännyt tehdä todella kovia päätöksiä kenelle tahansa joukkueen edun nimissä. Joukkue oli ainoa asia, josta Mike Babcock välitti tai välittää."

Enkä nyt edelleenkään sano sitä, että Koivu pelaisi sekunttiakaan vähemmän kolmosessa kun Filppula ykkösessä, vaan quoten syynä on valmentajan ratkaisukyky tehdä päätös joka edistää joukkueen etua.

Mikko Koivu joukkueen kolmosketjun sentterinä tilanteessa, missä Filppula saadaan ykkösen keskelle, olisi uskaliaimpia ja hienoimpia vetoja, mitä kukaan maajoukkuevalmentaja Suomessa on koskaan tehnyt.

Mikko Koivu vähät välittäisi mikä on ketjun numero jos peliaikaa tulee odotetulla tavalla.

 

[J.Olof]

Kiitos hyvistä huomioista, hyvä että joku puolustaakin oikeilla argumenteilla. Täällä suurin osa palstalaisista on pistämässä Ruutua ja Koivua samaan ketjuun sillä perusteella, että ne on aina ollut samassa ketjussa ja kemiat toimii. Minä taas kyseenalaistan ne kemiat ja olet ensimmäinen, joka osaa kommentoida tätä kyseenalaistusta vastaan, hyvä!

Kiitos, minustakin on mukavempaa keskustella asiallisesti :)

Otetaanpa esimerkit sekä Vancouverin olympialaisista 2010 ja MM-kisoista 2011: molemmissa kisoissa odotettiin tehoja Ruudulta ja Koivulta ja molemmissa kisoissa he lähtivät ykkösketjuna liikenteeseen. 2010 olympialaisissa Koivun tehot 0+4 ja Ruudun tehot 1+0. Tehot tulivat kaiken lisäksi alkupeleissä ratkaisupelissä ei yhtään mitään. 2011 Tehoja tuli molemmille, mutta ratkaisupeleissä Immonen-Granlund kaksikko oli ratkaisemassa otteluita. Molemmissa kisoissa sen sijaan he onnistuivat pimentämään vastustajan tehoketjujen pelin jokseenkin erinomaisesti.

Niinpä niin, Koivu-Ruutu-Komarov-ketju olisi täydellinen pimentämään vastustajan tehoketjun, mutta tehoja on turhaa odottaa tältä tutkaparilta Koivu-Ruutu, vaikka siihen viereen istuttaisi parhaan mahdollisen hyökkääjän, eli Filppulan tai kenet tahansa muut. Tämähän nähtiin jo Vancouverissa, halutaanko tämä nähdä uudelleen? Mutta sitten kun ketju oli Filppula-Koivu-J.Jokinen vuonna 2012, niin hupsista, Mikko Koivu oli tehokas ja heidän ketju käytännössä kantoi koko joukkuetta pystyssä ja Koivu pelasi uransa parhaat MM-kisat.

Kuulostaa aika kovalta ketjulta, melkein tekisi mieli nähdä kisoissa. Vähän epäilen, ettei Erkka uhraa Koivua tuohon rooliin vaikka olisi varmasti huikean hyvä siinäkin. Mutta jos tulkitsin oikein, et usko sinäkään.

Toisaalta haluaisin nähdä uudelleen tuon Vancouverin ketjun, vaikka ei silloin parhaalla tavalla toiminutkaan. Pidän Filppulaa parempana pelaajana nyt kuin neljä vuotta sitten. Varsinkin siirron myötä, kun joutui ulos mukavuusalueeltaan/sai astua suurempiin saappaisiin. Mitenkään varmana tuota ketjua en kuitenkaan pidä, juurikin neljän vuoden takaisista syistä. Toki silloin ei toiminut mikään ketju, kuten yllä on todettu. Toivon ja luotan, että Erkka saa homman paremmin pakettiin kuin Jalonen. Kun saa, varmasti ketjutkin löytävät yhteispelinsä paremmin.

2012 Koivulle tuli tehoja ja ketju kantoi joukkuetta, mutta eipä ollut vaihtoehtojakaan, kun Granlund oli väsytetty mediahypetyksellä ja Immonen Kazanin valmennusmetodeilla. Ja ihan maaliin eivät sitten jaksaneetkaan kantaa. Ketju oli kyllä hyvä ja harkinnan arvoinen nytkin. Omissa ajatuksissani olen kuitenkin sijoittanut Jokisen toisen Jokisen vierelle, heillä on minun mielikuvissani aina natsannut peli yhteen.

Mutta kiitokset näistä kannanotoista, tässähän alkaa tulemaan ihan uusia näkökulmia kun aikansa keskustelee tuosta Mikko Koivunkin roolista joukkueessa :)

Kiitos samoin :)

 

[wazuke]

Tuosta nyt otetaan vaan ne parhaat pistemiehet ja kaikki yhteen koriin. Ei se niin vaikeeta ole. Eli:

Filppula-OJ-Korpedo (flip voi ottaa tärkeet alotukset) ja sitte voivat pelata sen reilut 20 min, ei pitäisi kunnosta olla kiinni noilla kavererilla
Jussi-Koivu-Ruutu Ei kerrota Mikolle mitään rooleista ettei kapteeni suutu, kyllä se huomaa sitte kaukalossa ku poikien kanssa luistelee ettei tässä ehi mitään muutaku puollustaa.
Komarov-Barkov-Selanne 3A/B/4 (jos tulee nelonen tästä ni leo jonnekki parempaa rooliin ihan sama kenen tilalle)
Granlund-Konna-JMA 3A/B/4

lisäksi vasemmat laidat voi pistää vaihtoon ainaki 3 alemman osalta jos tarvetta, vaikea sanoa kuka on paras mihinki ketjuun

 

[erku]

Se, että sinä olet niin ahdasmielinen, ettet ymmärrä sitä faktaa, että 1234 kentät eivät ole välttämättä pelaa peliaikoja tuossa järjestyksessä ei ole minun vikani.

Käytän kolmosketju sanaa ainoastaan sen takia, että se on klassisesti käsitetty ns. puolustavaksi kentäksi.

Heh, itsehän sinä kirjoitit, että kumpaakaan heistä ei voi laittaa kakkosketjun keskelle. Minun mielestä voi oikein hyvin. En edelleenkään tajua miksi ei voisi. Sinähän tässä kaiketi se ahdasmielinen olet, kun noin raisun rajauksen teet. Se on toki mahdollista, että peliajat eivät mene loogisessa järjestyksessä, mutta Suomen kohdalla en muista kylläkään arvokisoissa käyneen esimerkiksi niin, että kakkonen pelaisi lähtökohtaisesti vähemmän kuin kolmonen.

Kolmosketju ei ainakaan eurooppalaisessa ajattelussa ole perinteinen puolustava kenttä välttämättä, nelosketju ennemminkin. Esimerkiksi Raimo Summasen ajattelussa ykkönen ja kakkonen ovat tuloksentekokenttiä, kolmonen ennakkoluulottomuutta ja nuoruutta tulviva ketju ja nelonen sitten omien sanojensa mukaan palokuntakentällinen. Nämä tiedot ovat hänen maineikkaasta kirjastaan Meidän Päivä.

 

[TweetyLeaf]

Heh, itsehän sinä kirjoitit, että kumpaakaan heistä ei voi laittaa kakkosketjun keskelle.

Missaat varmaan tahallesi pointin ?

En oikein muutakaan keksi. Kutsutaan noita kenttiä millä numerolla tahansa, mielestäni on virhe jos Koivu ja Filppula molemmat pelaavat keskellä ja molemmille kentille suunnitellaan hyökkäävää "tulosroolia".

Suomi tarvitsee puolustavan kentän, eikä sitä voida tässä tilanteessa rakentaa kenenkään muun ympärille kun Koivun.

Ellei sitten ole valmis luottamaan Kontiolaan. Minä en ole.

 

[erku]

Suomi tarvitsee puolustavan kentän, eikä sitä voida tässä tilanteessa rakentaa kenenkään muun ympärille kun Koivun.

Jukka Jalonen oli neljä vuotta sitten sitä mieltä, että Suomi ei tarvitse selkeää perinteistä jarruketjua. Tuloksena oli käytettävissä olevaan materiaaliin nähden hieno pronssimitali. Nyt Erkka Westerlund on omien lausuntojensa perusteella päätynyt/päätymässä samaan. Hivenen siis ihmetyttää ajatus, että jarruketju olisi jotenkin välttämätön. Ammattilaiset tuntuvat ainakin olevan eri linjoilla.

 

[TweetyLeaf]

Jukka Jalonen oli neljä vuotta sitten sitä mieltä, että Suomi ei tarvitse selkeää perinteistä jarruketjua. Tuloksena oli käytettävissä olevaan materiaaliin nähden hieno pronssimitali. Nyt Erkka Westerlund on omien lausuntojensa perusteella päätynyt/päätymässä samaan. Hivenen siis ihmetyttää ajatus, että jarruketju olisi jotenkin välttämätön. Ammattilaiset tuntuvat ainakin olevan eri linjoilla.

Jalosta en hyvällä tahdollakaan voi kutsua minkään muun kun viivelähdön ammattilaiseksi.

Tässä on muuten äärettömän hieno esimerkki 2010 kisoista: USA rökitti Leijonat alle 13 minuutissa | Yle Urheilu | yle.fi

Ei tuonne turnaukseen pidä lähteä hakemaan säälimitallia. Kulta on ainoa mitä lähdetään hakemaan, kaikki muut on hävittyjä mitalleja.

Tämä suomalainen asenne siitä, että pronssi on "ihan hyvä mitali" ärsyttää muo jatkuvasti ja helvetin paljon. Me ollaan pronssia jo voitettu ja näytetty, että sellaiseen on aina mahdollisuus. Kulta puuttuu ja tulee puuttumaan, ellei rohkeita ratkaisuja uskalleta tehdä.

 

[chauron]

Suomi tarvitsee puolustavan kentän, eikä sitä voida tässä tilanteessa rakentaa kenenkään muun ympärille kun Koivun.

Poikkeustilanteessa (kuten M. Koivun jäädessä kisoista pois) myös Korpikoski voi pelata puolustavan kentän sentterinä. Toki tällöin laiturit loppuu kesken ja tilalle voisi nostaa esim. Bergenheimin tai Hartikaisen.

 

[Mängimies]

Mikko Koivu sopii kolmoskentän keskelle, Filppula ei.

Kumpaakaan ei voi laittaa kakkosen keskelle, kaikki on tästä varmaan samaa mieltä?

Mielestäni kummankaan heittäminen laitaan ei ole fiksu vaihtoehto.

Minä en keksi yhtäkään syytä miksei Filppula sopisi kolmoskentän keskelle. Varsinkin jos on sitä mieltä, että Mikko Koivu sopii.

Enkä kyllä keksi yhtään syytä sillekään miksei jompi kumpi heistä voisi pelata kakkosen keskellä. Mikähän se syy sitten on mistä ilmeisesti kaikki (minua lukuunottamatta) ovat yhtä mieltä?

Ja tuohon kolmanteen väittämään. Joudun siitäkin olemaan eri mieltä, sillä minusta Suomen sentteri- ja laituritilanteessa Filppulan siirtäminen laitaan nimenomaan on fiksu vaihtoehto.

 

[Virveliä kainaloon]

Haetaanko täällä nyt siis seuraavankaltaista ryhmitelmää? (Prosenteissa hyökkäys-ja puolustuspelin painotukset, hyökkäys ensin)

60%-40%-ketju
JJ-Filppula-OJ

80-20%-ketju
Granlund-Kontiola-Lehterä

40-60%-ketju
Ruutu-Koivu-Komarov

50-50%-ketju
Korpikoski-Barkov-Selänne

Näin ollen ei synny suoranaista jarruketjua, eikä mikään ketju ole ihan lapanen omissa. Toki nuo prosentit ovat kovin optimistisia esim. Kanadaa vastaan, mutta ovatpahan suuntaa antavia. Kontiolan ketjua jäälle hyökkäysalueen aloituksiin, voittaisivat varmaan puolustuspäässäkin, mutta Koivun ketju siihen turvallisempi.

Alkaisivat nyt jo kisat, kun on tullut jo kaikki eri koostumukset pyöritettyä tänne...

 

[TweetyLeaf]

Haetaanko täällä nyt siis seuraavankaltaista ryhmitelmää? (Prosenteissa hyökkäys-ja puolustuspelin painotukset, hyökkäys ensin)

Puuttumatta laitureihin tai prosenttien tarkkuuteen, ettei mene nippeli vääntämiseksi tämä homma, niin kyllä tuo tuntuisi olevan lähellä mitä tarkoitan.

Peliajallisesti nuo kentät menisivät about tässä järjestyksessä:

Filppula - Koivu (about tasan).
Barkov
Kontiola

EDIT: Muistutetaan nyt vielä, että Koivun kenttää pyrittäisiin saamaan vastustajan ykköstä vastaan aina kun mahdollista.

Minä en keksi yhtäkään syytä miksei Filppula sopisi kolmoskentän keskelle. Varsinkin jos on sitä mieltä, että Mikko Koivu sopii..

Koska Filppulasta pitää kisoissa saada ns. maksimi ulos nimenomaan hyökkäyssuuntaan. Sen takia myös laitaan siirto olisi typerä ratkaisu.

 

[jannet85]

En oikein muutakaan keksi. Kutsutaan noita kenttiä millä numerolla tahansa, mielestäni on virhe jos Koivu ja Filppula molemmat pelaavat keskellä ja molemmille kentille suunnitellaan hyökkäävää "tulosroolia".

Jos tuo kentän numero on jokin este siihen, että pystyy peluuttamaan isoja minuutteja kuten erku väittää, niin silloin Filppulan ja Koivun ketjut on numerot 1 ja 2, olishan se aika hauskaa että "ei, me ei voida peluuttaa komosketjua näitä minuutteja, kun ketjun numero on kolme" :)

Suomi tarvitsee puolustavan kentän, eikä sitä voida tässä tilanteessa rakentaa kenenkään muun ympärille kun Koivun.

Ellei sitten ole valmis luottamaan Kontiolaan. Minä en ole.

Juu, Kontiola näytti kyntensä viime MM-kisoissa puolustuspäässä, kun hiukan kovempia pelaajia tulee mukaan. Ketju oli täysin tuuliajolla silloin. Ok, eri pelaajat saattaa olla laidoilla, mut kuitenkin niiden kisojen jälkeen ei mielestäni voi vakavissaan ajatella Kontiolan ketjua pelaamaan puolustavassa roolissa Top4-maiden kovimpia ketjuja vastaan millään opilla minun logiikkani mukaan.

 

[jannet85]

Jukka Jalonen oli neljä vuotta sitten sitä mieltä, että Suomi ei tarvitse selkeää perinteistä jarruketjua. Tuloksena oli käytettävissä olevaan materiaaliin nähden hieno pronssimitali. Nyt Erkka Westerlund on omien lausuntojensa perusteella päätynyt/päätymässä samaan. Hivenen siis ihmetyttää ajatus, että jarruketju olisi jotenkin välttämätön. Ammattilaiset tuntuvat ainakin olevan eri linjoilla.

Katsoitko miten tarkkaan pelejä? Suomellahan oli silloin periaatteessa neljä "jarruketjua", miten sen jarruketjun nyt haluaa ikinä määrittäkään. Minulle jarruketju on sellainen, joka ensisijaisesti pitää oman päänsä puhtaana. En tiedä voidaanko puhua perinteisestä jarruketjusta, jos siinä pelaa Ruutu-Koivu-Komarov. Ei Mikko nimittäin ole perinteisen jarruketjun sentteri profiililtaan, mutta on hyvä sentteriksi kentällisessä, jonka tehtävä on pimentää vastustajan parhaat pelaajat. Ei kai tuomo Ruutuakaan voi pitää perinteisenä jarruketjän hyökkääjänä ja Leo Komarovkin on ollut KHL:ssä hyökkäävässä ketjussa.

Vancouverin ketju Filppula-M.Koivu-Ruutu ja MM-kisojen 2011 ketju Ruutu-M.Koivu-Pyörälä hoitivat Vancouverissa sitä roolia, johon ajattelin kentällisen Ruutu-Koivu-Komarov nyt tuleviin olympialaisiin, eli pelaa vastustajan parhaita vastaan ja tehojen tekeminenkään ei ole kiellettyä. Silloin ketjun numero oli yksi, joten minä en näe, että sillä numerolla on niinkään väliä vaan sillä, millä tavalla ketju käytännössä pelaa.

Tuo 2010 saatu pronssi tuli aika paskalla pelillä, mutta tuuri, lohkojaot ja taktinen lepo-ottelu Ruotsia vastaan siivittivät Suomen tähän saavutukseen. Tsekkiä vastaan oltiin pelillisesti Ok, mutta maalit jäi tulematta. Kyllä sitä näköjään voi menestyä ilmankin "tehoketjua".

 

[Taitopelaaja]

Aivan käsittämätöntä juttua täältä parin kirjoittajan suusta. Mikko Koivu on pelillisesti Suomen paras sentteri Valtteri Filppulan ohella, joten ainoa oikea paikka hänellä on joko ykkös- tai kakkoskentässä. Piste.

Oma ajattelutapani (ja hyvin todennäköisesti myös Westerlundin) lähtee liikkeelle siitä, että Filppula pelaa laidassa ja Koivu keskellä. Vaikka molemmat pelaisivat keskushyökkääjinä, niin miksi ihmeessä toinen laitettaisiin jonnekin jarruketjuun? Suomen ainoa toive menestyä on siinä, että kaikki ketjut pystyvät pelaamaan tasapainoisesti molempiin päihin. Mikko Koivun ykkösketju pelannee vastustajan parhaita vastaan ja heidän tehtävä on voittaa vastustajan ykkösnyrkki tai pelata vähintään tasapeli. Mikäli Koivu pelaisi "jarrumiesten" kanssa, niin maksimaalinen tulos olisi käytännössä sitä että silloin tällöin kenttä pystyisi pelaamaan 0-0. Koivu on kuitenkin niitä harvoja miehiä, joiden kenttä parhaimmillaan pystyy voittamaan vastustajan kenttiä.

Valtteri Filppula - Mikko Koivu - Jussi Jokinen
Mikael Granlund - Aleksandr Barkov - Teemu Selänne
Tuomo Ruutu - Olli Jokinen - Lauri Korpikoski
Leo Komarov - Petri Kontiola - Juhamatti Aaltonen

Ykkösketju on Suomen potentiaalisin ketju hyökkäyspäähän, mutta samalla myös luotettavin puolustuspäähän. Koivu ja Filppula ovat Suomen parhaat kahden suunnan sentterit, mutta samalla he ovat myös kaksi parasta sentteriä hyökkäyspäähän. Molempia täytyy käyttää hyökkäyspäässä, mutta molemmat heistä kykenevät pelaamaan siten että tuo ketju on samalla Suomen paras kentällinen puolustussuuntaan.

Kakkosketju on rakennettu samalla periaatteella. "Sasha" pelaa tällä hetkellä NHL:ssä vastustajan kovimpia pelimiehiä vastaan ja on suoriutunut tehtävästä vähintään hyvin. Joukkueensa tehokkain pelaaja, eikä tehotilastokaan ole pahasti pakkasella. Granlund on noussut loistavaksi kahden suunnan mieheksi, mutta samalla häneltä löytyy ratkaisukykyä hyökkäyspäässä. Selänne on edelleen Suomen paras oikea laitahyökkääjä ja ainoa järkevä rooli hänelle on hyökkäyspäässä.

Kolmosketju on rakennettu Erkka Westerlundin luottomiehen, Olli Jokisen, ympärille. "Päälliköstä" on kuoriutunut vuosien myötä luotettava yleispelaaja, jolta löytyy kokemusta pelaamisesta vastustajan parhaita miehiä vastaan. Rinnalle asetetaan vanha tuttu World Cupista 2004 (Tuomo Ruutu) sekä liikettä ja kahden suunnan osaamista tuova Lauri Korpikoski.

Nelosketju pelannee tasakentällisin kolmosen ja kakkosen kanssa suhteellisen samoja minuutteja. Petri Kontiola on erinomainen aloittaja ja ketjun tehtävä on hyvällä kiekollisella osaamisella sekä liikkeellä viedä kiekkoa vastustajan päätyyn. Sotshin iso kaukalo on kuin tehty tällä triolle, joten luottoa näihin miehiin löytyy. Kontiola on pelannut nelossentterin puolustavassa roolissa muun muassa MM-kisoissa 2012 sekä Moskovan MM-kisoissa 2007. Kotikisoissa hän heitti ratkaisevan syötön Jesse Joensuulle ratkaisevaan puolivälierämaaliin ja Moskovassa teki itse finaalissa maalin. Kontiola viihtyy kovissa paikoissa ja tarvittaessa hänelle voidaan antaa myös ylivoimavastuuta.

***

Summa summarum. En näe mitään järkeä, että Suomi kasaisi erillistä jarruketjua. Kaikkien ketjujen täytyy pystyä maalintekoon, mutta samalla olemaan myös tasapainoinen omaan päätyyn. Mielestäni Koivu, Barkov, Jokinen ja Kontiola ovat sellaisia senttereitä, että heistä jokainen täyttää aiemmin mainitut kriteerit. Koivua eikä Filppulaa voida uhrata alempiin kenttiin, koska heidän kontollaan on myös päävastuu hyökkäyspäässä. Suomella on niin ohut materiaali, että parasta miestä ei voida uhrata kolmossentteriksi. Mikko Koivu kuitenkin pelannee hyökkääjistä kaikista eniten. Ykkösketjussa, ykkösylivoimassa sekä toisessa alivoimassa.

 

[Rottakuningas]

Valtteri Filppula - Mikko Koivu - Jussi Jokinen
Mikael Granlund - Aleksandr Barkov - Teemu Selänne
Tuomo Ruutu - Olli Jokinen - Lauri Korpikoski
Leo Komarov - Petri Kontiola - Juhamatti Aaltonen

Mielestäni tämä on tasapainoisin ja paras mahdollinen versio tästä palapelistä, mukana vielä ripaus rohkeutta (Barkov <-> O. Jokinen). Toisaalta luulen, että Erkan on saatava -83:t samaan kenttään, jonka lisäksi Päällikkö kakkosen keskelle. Neloskenttä ei nähdäkseni voi olla mikään muu kuin tuo yllä mainittu. Kontiola ja JMA tulevat olemaan samaan aikaan kehissä koska kemia ja iso jää, lisäksi Komarov on pommin varma nelosen laituri.

Erkan versio:

Ruutu - Koivu - J. Jokinen
Filppula - O. Jokinen - Selänne
Granlund - Barkov - Korpikoski
Komarov - Kontiola - Juhamatti


Ehkäpä Barkovin "kuumuus" saataisiin lunastettua parhaiten niin, että heittäisi nuorukaisen kakkosen keskelle vaan kylmästi? Alkuturnauksen peleissä onnistumisia vähän isommassa roolissa heikompia maita vastaan ja saadaan Barkovin poika itseluottamus katossa tuomaan ratkaisuvoimaa myös nk. kuoleman otteluihin. Olli Jokinen sieltä kakkosen keskeltä kuitenkin löytynee.

 

[Vulak]

Oma lappu sisään:

Ruutu - Koivu - Selänne

J. Jokinen - Filppula - Granlund

Korpikoski - Barkov - O. Jokinen

Komarov - Kontiola - Aaltonen

Luotto Selänteeseen on vahva, hakee kuntopiikkiä kisoihin!

 

[Sabaton]

Veikkaus Erkan ajatuksista:

Filppula-Koivu-Ruutu
Granlund-O.Jokinen-J.Jokinen
Korpikoski-Kontiola-Selänne
Komarov-Barkov-Pihlström

Timonen-Salo
Kukkonen-Vatanen
Määttä-Väänänen

Aaltonen pelaa yhden alkulohkopelin Selänteen tilalla ja Lehtonen yhden maalilla. Muuten Rask pelaa kaiken.

Valinnoista on jo kaikki tarvittava jauhettu, mutta kyllähän Hartikainen ja Bergenheim olisivat ansainneet paikkansa kisakoneeseen, viime aikaisilla näytöillään. Puolustuksesta kolmikon Hietanen, Väänänen ja Lepistö olisin korvannut herroilla Järvinen, Salmela sekä Ristolainen.