Jos ja kun Granlund onnistuu nousemaan vakiorooliin NHL:ssä puolentoista kauden aikana, on hyökkäyksen tilanne kolmen ensimmäisen osalta ihan hyvä, sillä Korpikosken, Jokisen, Filppulan, Koivun, Bergenheimin, Granlundin, Ruudun ja Leinon ympärille on hyvä rakentaa toimivat ja hyvin roolitetut ketjut. Nelosen paikoista ja kolmosketjun toisen laiturin paikasta kilpailevat Komarov, Joensuu, Petrell, Hartikainen, Nokelainen, Wirtanen sekä rikkovaan roolin nähdäkseni hyvin soveltuva Salomäki, mikäli hän onnistuu läpimurrossaan alkavan kauden aikana ja nousemaan EHT-rinkiin. Pieni mahdollisuus kisajoukkueseen murtautumiseen on mielestäni myös Pulkkisella ja Armialla, mutta heidän on otettava iso askel eteenpäin päästääkseen mukaan. Näistä saisi kasaan esimerkiksi tällaiset ketjut:
Jokinen - Koivu - Ruutu
Korpikoski - Filppula - Leino
Bergenheim - Granlund - X
Joensuu/Salomäki - Komarov/Wirtanen - Hartikainen/Nokelainen/Petrell
X on joko Pulkkinen tai Armia tai joku nelosketjun pelaajista.
Maalivahtitilannetta tuskin tarvitsee spekuloida sen enempää, mutta puolustuksen tilanteesta olen hyvin huolissani. Pitkänen on kaiken järjen mukaan selvä valinta ykköspariin, mutta sen jälkeen tulee paljon tyhjää. Vancouverin kisojen vastuunkantajat Lydman, Timonen ja Salo ovat jo auttamatta uriensa ehtoopuolella enkä usko heistä olevan isoon rooliin menestystä tavoittelevassa joukkueessa. Ja siinä ne Suomen vakioroolin NHL-puolustajat olivatkin. Vertailun vuoksi on tähän väliin pakko luetella tällä kaudella NHL:ssä pelanneet ruotsalaispakit, jotka ovat vielä hyvässä peli-iässä 2014 (syntyneet 80/90-luvulla), tällä osa-alueella nimittäin ero länsinaapuriin on aivan valtaisa (perässä suluissa syntymävuosi):
Karlsson (-90)
Edler (-86)
Kronwall (-81)
Enström (-84)
Ekman-Larsson (-91)
Hedman (-90)
Gunnarsson (-86)
Oduya (-81)
Larsson (-92)
Strålman (-86)
Hjalmarsson (-87)
Ericsson (-84)
Grossmann (-85)
Rundblad (-90)
Gustafsson (-88)
Murray (-80)
Erixon (-91)
Urbom (-90)
Ekholm (-90)
Tuosta listasta esimerkiksi Grossmann ja Hjalmarsson olisivat Leijonissa top-4-kamaa ja pelaisivat sellaista noin 25 minuuttia ottelua kohden, mutta Tre Kronorissa heillä tekee tiukkaa mahtua edes joukkueeseen mukaan.
Vatasta kohtaan varmaan kaikilla on suuret odotukset, mutta en hänestäkään osaa mitään sateentekijää odottaa kun ei pelaa vielä NHL:ssä. Järvisen esitys MM-kisoissa oli lupauksia herättävä, mutta en tiedä onko prospectiensa kanssa tunnetun hyvin maltillinen Nashville oikea organisaatio hänelle. Sitten on tietysti nämä MM-kisojen vakiokasvot Lepistö, Väänänen, Salmela, Niskala ja kumppanit, mutta heillä en näe tavoiteltavan menestystä kun mukana on kaikki parhaat pelaajat.
Vuonna 2018 tilanteeen pitäisi olla onneksi jo hieman parempi puolustuksen suhteen Määtän, Ristolaisen, Pokan, Hakanpään sekä parhaassa peli-iässä olevan Vatasen myötä.
Jos Jalonen on vielä puikoissa Sotshissa (Eikös sopimus ulottunut ensi kevääseen asti?), on luvassa ultimatum testi Meidän Pelille ja todennäköisesti saadaan myös vastaus siihen onko hyvin keskinkertaisella joukkueella (puolustus on lähtökohtaisesti niin heikko että lasken materiaalin keskinkertaiseksi) mahdollisuus menestyä mikäli pelitapa ja sen noudattaminen on huippuluokkaa. Epäilen vastauksen olevan ei.