On taas sen tason juttua, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. Ihan ensinnäkin on varmaan syytä ottaa huomioon se, että kaikkia KHL:ssä melko isoja rahoja tienaavia ei yksinkertaisesti kiinnosta jäädä/lähteä NHL:ään surkeammalla palkalla. Jos jääkiekkoa edes auttavasti seuraat, niin herrat Radulov, Kovalchuk, Komarov ja Lehterä lienevät ne tunnetuimmat esimerkit tälla saralla. Aika pahasti pitää todellisuudesta olla vieraantunut jos pystyy toteamaan, että nämä eivät vain ole riittävän hyviä NHL:ään. Myös muun muassa Antti Pihlström on sanonut, että hänelle tarjottiin yksisuuntaista sopparia minimipalkalla kauden 2009 päätteeksi, mutta hän halusi ennemmin lähteä kehittymään pelaajana Eurooppaan kuin pelata nelosessa NHL:ää. Arvelisin päätöksen olleen niin urheilullisessa kuin taloudellisessakin mielessä fiksu. Lennart Petrell on taas toisenlainen esimerkki, joka mitä ilmeisemmin taantui kokonaisvaltaisena pelaajana vetäessään kaksi vuotta nelosketjussa NHL:ssä. Toki yksi asia on se, että NHL:n ulkopuolella olevana ei pääse niin helposti sarjaa sokeasti jumaloivien nimimerkkien fantasiaolympiarostereihin, mutta ehkä Pihlström kykenee sen asian kanssa elämään.
Siis vertaat nyt aivan vakavissasi Kontiolaa esim. Kovalchukiin? Hieman kuin Kukkosta Nummiseen? Lehterällehän oli pakko tarjota ECL-sopimusta (joka on kaksisuuntainen), minkä lisäksi St.Louisin sentteriosasto on aika täynnä, joten Lehterä olisi mitä todennäköisimmin pelannut AHL:ssä. Eiköhän Lehterä ymmärtänyt, että oma taso ei olisi riittänyt ottamaan paikkaa ylhäältä ja täten oli järkevämpää ottaa isommat, varmat rahat Venäjältä.
Radulovista taas ollaan keskusteltu jo aika paljon, ja hänhän yksinkertaisesti ei vain kykene pärjäämään ammattimaisessa JA urheilullisessa ympäristössä. Täten KHL on oikein sopiva paikka höntsäilylle *hymiö*.
Komarovinkin ratkaisu oli täysin ymmärrettävä, koska capin kanssa taistelevalla Torontolla ei olisi ollut varaa maksaa Komaroville juuri mitään. Täten on kannattavaa tulla KHL:ään odottelemaan, kunnes on NHL-markkinoilla UFA.
Kontiola taas on UFA, joten mikään näistä selityksistä ei yksinkertaisesti päde häneen. Hänelle vain ei selvästikkään ole yhtään mitään kysyntää.
Ja en kyllä tiedä, mitä olet vetänyt, jos kuvittelet, että Petrellistä olisi NHL:ssä muuhun kuin rikkovaan bottom-6-rooliin.
Pihlström on taas peliälyltään sen verran rajoittunut kaveri, että ei hänestä ole kunnolla edes neloskentän rooliin NHL:ssä, koska hän on puolustussuuntaan rasite. Täten hänellä ei ole juurikaan käyttöarvoa NHL:ssä. KHL:ssä hän taas pystyy hyökkäävämpään rooliin, josta maksetaan paljon. Hän on siis vain yksinkertaisesti väliinputoaja.
Kun katselee noita luettelemiasi nimiä, niin kumma juttu, että valtaosa noista ei ole ollut mitenkään aivan niitä parhaimpia Euroopassa pelaavia jääkiekkoilijoita. Joku Grebeshkovkin esimerkiksi sai viime kaudella kenkää SKA:sta, joten vähän kummalliselta tuntuu, että hänelle sitten löytyy käyttöä NHL:n puolella. Miksi ne SKA:n parhaat pakit eivät sitten kelpaa NHL:ään? Joku Mats Zuccarello oli sellainen keskitason ulkomaalaisvahvistus KHL:ssä viime kaudella, mutta nyt ilmeisesti varsin tärkeä pelaaja Rangersille. Luulisi, että sieltä KHL:stä olisi löytynyt kovempiakin pelimiehiä Zuccarellon sijaan.
Minulla ei ole mitään tietoa siitä, onko Kontiolaa kyselty NHL:ään viime vuosina, mutta sinulla ilmeisesti faktaa asian suhteen on, kun siihen maalliin kirjoitat. Tosin hivenen arvelisin, ettei sinullakaan mitään tietoa asiasta ole, kunhan vain suollat paskaa.
Eiköhän ole turvallista olettaa, että ei ole kyselty, koska edes mitään juttua siitä ei ole ollut liikkeellä - toisin kuin esim. Lehterän ja Komarovin osalta.
Grebeshkov ei ole kovin kummoisesti esiintynytkään - hänelle kuitenkin oli kysyntää ja (uusi) mahdollisuus haluttiin antaa.
Zuccarello varmasti oli keskitason ulkomaalaisvahvistus viime kaudella - huomioiden, että kyseessä oli lockout-kausi. Zuccarello on pisteiden valossa pelannut pirteästi, mutta ei häntä käsittääkseni voi kovinkaan oleelliseksi kaveriksi sanoa. Tämä sen perusteella mitä olen muutaman matsin nähnyt ja Rangersista lukenut.
Sulla on ihan valideja pointteja, mutta asia ei ole niin yksinkertainen kuin lopuksi toteat.
Ensinnäkään me ei tiedetä minkä verran Kontiolan oikeuksille on ollut kysyntää, millaisia tarjouksia hän on saanut UFA:na, eli sillä on turha spekuloida. Omarkilla oli sopimus ja hän pelasi AHL:ssä, ja Edmonton kauppasi hänet. Se on vähän eri asia kuin olla RFA:na tai UFA:na Euroopassa.
No niille ei ollut ainakaan sellaista kysyntää, että kukaan olisi mitään maksanut. Olisihan se nyt ollut yksinkertaisesti typerää asset managementia Chicagolta, jos olisivat kieltäytyneet edes 7. vuoron pickista sen sijaan, että antavat oikeuksien vain raueta. Reto Berralla oli sopimus Sveitsiin, mutta siitä huolimatta Calgarylla oli kysyntää hänen oikeuksilleen. Eri asia se toki on, mutta ei se oikeuksista arvottomia tee.
Niitä poikkeustapauksia tosiaan on mutta moniko näistä on saanut yksisuuntaisen sopimuksen. Kiinnostaako esim. Kontiolaa lähteä kaksisuuntaisella sopimuksella kokeilemaan. Aivan varmasti Kontiola olisi ainakin nuorempana saanut kaksisuuntaisen sopimuksen että olisi uudelleen päässyt AHL:ään, mutta nappaako sellainen Kontiolaa?
Jos en ole aivan väärin ymmärtänyt, niin tulokaspelaaja ei voi edes saada kuin kaksisuuntaisen sopimuksen. Kaksisuuntaisuudella ei pitäisi olla merkitystä, jos on vahva usko siihen, että sen paikan pystyy ottamaan (kuten vaikka sitten Damien Brunner). Asia ei selvästikkään ole ollut Kontiolan osalta tämä - ehkä ihan fiksukin päätös häneltä.
Se on selvä että on Kontiolan oma vika (riippumatta siitä onko kyse kykyjen vai yrityksen puutteesta) ettei hän pelaa NHL:ssä. Ei hänen silti tarvitse sinne lähteä todistelemaan penkkiurheilijoille mitään vain siksi että jossain Jatkoajassa uskottaisiin hänen olevan NHL-kelpoinen. Jos hän on tyytyväinen "urakehitykseensä" ja palkkaansa niin mitä se meille edes kuuluu.
Ei tietenkään. Mutta eiköhän hänkin pelaisi isossa showssa ja nauttisi keskimääräistä top-6-pelaajan palkkaa NHL:ssä ennemmin kuin koohottaisi keskitason KHL-jengissä pienemmällä palkalla. En toki voi varmaksi sanoa, mutta tämä lienee turvallinen oletus.
Otit esille mm. Raannan ja Berran. En tiedä olitko edes tosissasi, mutta Raannallahan kävi uskomaton munkki (molemmat Blackhawksin molarit telakalla) kun sai tuollaisen näytönpaikan, mutta hän käytti sen. Calgaryn molaritilanne taas oli mitä oli, ja siksi sekä Rämö että Berra haistoivat hyvän sauman päästä NHL:ään. Ei Rämökään KHL:stä olisi lähtenyt jonkun hyvän molariosaston omaavan (kuten Ducksin) paikoista kilpailemaan.
Raannan otin esille vain siksi, että hän oli sellainen kortti, jonka Chicago oli valmis katsomaan. Berra ja Rämö on taas erittäin hyvä esimerkkikaksikko. Calgarylla oli selkeä puute maalivahtiosastolla, jonka täyttämisen osalta he luottivat kortteihin nimeltä Reto Berra (jopa siinä määrin, että hankkivat oikeudet St.Louisilta) sekä Karri Rämö. Buffalolla esimerkiksi oli kauteen lähdettäessä (ja toki edelleen) aivan katastrofaalinen sentteristö, ja jos Buffalon sentterihierarkiassa olisi pudonnut farmiin, niin ei kyllä olisi millään mittareilla NHL-tason kaveri. Buffalokaan tuskin tarjosi Kontiolalle mitään sopimusta (vaikka Kontiolan kokeilussa ei olisi mitään hävinnyt), koska ei nähnyt sitä korttia katsomisen arvoiseksi.
On totta että jos pelaaja on kyllin hyvä, löydetään hänelle tilaa. Mutta käytäntö ei ole noin yksinkertaista ja yksiselitteistä. Pelaajan pitää päästä ensin osoittamaan että hän on hyvä ko. roolissa, ja vaikka olisi hyvä, voi paikan saaminen olla silti vaikea muista syistä johtuen. Eurooppalaisille pelaajille se ei ole ainakaan helpompaa.
Kyllä. Jos seuralla on uskoa kaverin kykyihin, se myös antaa aidon mahdollisuuden tavalla tai toisella. Esim. Omarkille luvattiin, että jos näyttöpaikkoja ei anneta, hänet treidataan tai hänet päästetään takaisin Eurooppaan. Mutta eiköhän esim. Buffalossa, Calgaryssa ja vaikka Floridassa olisi ennen kauden alkua ollut aito mahdollisuus se paikka ottaa. Tuskin näistä yksikään joukkue mahdollisuutta kuitenkaan tarjosi.
Kontiolalla ei ollut niin kova hinku NHL:ään että hän olisi todenteolla jäänyt yrittämään, ja myöhemmin UFA:na yrittänyt muihin seuroihin. Eikä hänen minun mielestäni tarvitse NHL:ään mennä todistaakseen minulle mitään. Jotkut toiset ovat niiden NHL-todisteiden perään. Ensi viikolla nähdään miten paljon Erkka niitä arvostaa.
Ei ollut hinkua tai uskoa omiin kykyihin. Farmiin joutumisessa on aina erittäin suuri taloudellinen takapakki, joten KHL:ään jääminen Kontiolan kaltaisten väliinputoajien osalta on täysin ymmärrettävä ratkaisu. Ei häntä siitä moittia voi, mutta ei se kyllä sitä näkökulmaa puolla, että hän pärjäisi NHL:ssä.
Lehterä olisi saanut yhden suunnan sopimuksen, mutta se ei ole tae mistään pelipaikasta. Kysy vaikka Riku Heleniukselta.
Lehterähän ei olisi mitenkään voinut saada yksisuuntaista sopimusta tulokkaana, jos en nyt aivan väärin ole ymmärtänyt.
