Lauridsenin loukkaantumista ennen kolmen pelin tappioputki, sen jälkeen 13 ottelua joista kaikista pisteitä ja Jokerit kuntopuntarin kovin joukkue. Ennen kaikkea peliesitykset ovat olleet sitä mitä on pitänytkin olla, muutamia erän pituisia notkahduksia lukuunottamatta.
Onko Jokerit kärsinyt koon ja kovuuden puutteesta näissä otteluissa? Ensinnäkin: on melkoisen itsestään selvää, että eri pelaaja olisi pelannut yksittäisen tilanteen vähän eri tavalla. Hölmöä on todeta että 20cm pidempänä ja 30kg painavampana ei olisi joku Eronen tullut työnnetyksi pois tilanteesta. Parempi on pohtia onko Jokerit ollut lapanen ja onko Jokereiden yli kävelty. Siitähän Lauridsenin läsnäolossa on oikeasti kyse.
Ja vastaus on että mielestäni Jokerit olisi Lauridsenin kanssa joo, aavistuksen verran kovempi joukkue. Mutta joukkueessa olisi myös yksi puolustaja lisää, joka ei juurikaan kykene kiekolliseen peliin. Alivoimapelaajana työteliäs, työmoraali ilmeisen kunnossa. En tunne pelaajan luonnetekijöitä enempää, muuten kuin ilmeisen kova koodiston ystävä ja joukkueen edun nimissä myös valmis joustamaan siitä, esimerkiksi mieleen jäänyt kuuluisa Yakupovin "nouto" linjatuomareiden estelyistä huolimatta. Tosin tuossa tilanteessa olisi kaikki muu kuin 5 min jäähy olisi ollut joukkueen edun mukaista, mutta ehkä se peli olikin sitten jo menetetty.
Pudotuspelit on vielä näkemättä. Oletuksena on että siellä Lauridsenia voi tulla ikävä. Toisaalta näen että Jokerit pystyy olemaan tarpeeksi tilannekova muutenkin. Näen pelaajistossa jo yhden jämäkän peruspakin jolta ei tarvitse odottaa kiekollisia ihmeitä, ja tämä on tietenkin Kivistö.
Sklenickan tulo joukkueeseen mielestäni vahvisti Jokereita vrt. Lauridsenin ollessa kokoonpanossa. Jos Kivistö kasvattaa luonnettaan ilkeämpään suuntaan, on Lauridsen "korvattu" jo tällä kaudella. Tietenkin optimitilanteessa Lauridsen olisi ns. terve raapaisu, eli kokoonpanon ulkopuolella terveenä, rotaatiossa.
Ensi kauden tilanteessa painottuu kokonaisuus. On mielestäni selvää, että Jokereiden se etu muihin joukkueisiin nähden täytyy löytyä pelitavasta, ja sitten pelaajista jotka pystyvät sitä toteuttamaan. Mielestäni on tällä hetkellä myös oikein selvää, että se pelitapaetu voidaan löytää puolustajien kyvystä kiekolliseen pelaamiseen. Lauridsen ei tähän sapluunaan sovi.