msg kirjoitti:Jos demareita arvioi akselilla vasen laita - oikea laita, niin mihin sijoittuu Eero Heinäluoma? Minä en tuosta SAK:n tehokasvatista ole vielä saanut mitään selvää, hän kun tuntuu keskittyvän pelkäämää keskustaoikeistolaista yhteistyötä.
Sähköpostivastauksensa suhtautumisesta Rajavartijoiden lakkoon suhteessa Paperin työsulkuun ei ollut mikään vastaus vaan vain kiitos mielenkiinnosta. Edelleen kaipaisin hänen omaa mielipidettään. Ehkäpä hänelle ei sellaista ole tai sitten SAK tukkii hänekin suunsa?
Täytyypä pistää muutama kommentti, kun olen kuullut mielipiteitä Heinäluomasta hänen entiseltä työtoverilta, jotka molemmat työskentelivät yhtä aikaa SAK:ssa. Lähdin kysymään hänen mielipidettään Heinäluomasta juuri sen ulkoisen kuva ajamana jonka itsekin olin saanut, että Eero olisi lähinnä poliittinen peluri, ja AY-liikkeen kätyri, jolla ei ole omia mielipiteitä tai joka ajaisi lähinnä omaa poliittista etuaan. "Lähteeni" kuitenkin kertoi, että AY-liikeen sisällä Heinäluoma on ottanut selkeästi kantaa mm. tiiviimmän työnantajayhteistön puolesta (verrattuna vastakkainasetteluun), ja olisi siten lähempänä demarien oikeaa kuin vasenta laitaa.
AY-liikkeessä oli - ja on vieläkin - sisäistä kädenvääntöä suhtautumisessa työnantajien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Vähän yksinkertaistaen toinen puoli näkee työnantajan vastustajana, jonka kanssa keskustellaan lähinnä esittämällä vaatimuksia, joihin työnantaja joku suostuu tai hylkää. Lähtökohta on puhtaasti taistelussa omien (siis jäsenten) etujen lyhytjänteisessä ajamisessa. Toinen puoli taas näkee työnantajan yhteistyökumppanina, jonka kanssa voi olla myös yhteisiä tavoitteita, eli kun saadaan toiminta mahdollisimman kannattavaksi, voi työnantaja maksaa parempia palkkoja ja taata laajempia etuuksia työntekijöilleen - toki tämäkin näkökulma korostaa AY-liikkeen merkitystä kyseisten etujen hankkijana.
Lähinnä jälkimmäistä näkökulmaa kannattavat ajoivat yhteistyötä työnantajien kanssa myös puhtaan edunvalvonnan ulkopuolella. SAK ja eri liitot mm. kehittivät erilaisia henkilöstön koulutus- ja kehittämispakettaja, jotka tähtäsivät sekä työhyvinvoinnin lisäämiseen että viimekädessä toiminnan kehittämiseen. "Lähteeni" oli itsekin mukana sekä kehittämässä että toteuttamassa näitä ratkaisuja, joita sitten myytiin työnantajille.
Perinteisen linjan kannattajat väheksyivät, ja osin vastustivatkin tällaista toimintaa, koska työelämän kehittämisessä saatetaan aina välillä törmätä tilanteisiin, joissa työnantajan esittämät väitteet ovatkin tosia ja siten vaatia myös työntekijöiltä lisäpanostusta - mikä ei kertakaikkiaan sovi perinteisen linjan miesten maailmankuvaan. Tässä ongelmakentässä Heinäluoma otti hyvin vahvasti kantaa työnantajayhteistyön puolesta ja hänen ansiotaan on - ainakin osittain - että tällaista kehittävää yhteistyötä on ylipäänsä koskaan tapahtunut. Kokonaan toinen kysymys on, miksi näitä positiivisia esimerkkejä työnantajien ja liittojen yhteistyöstä ei ole noussut julkisuuteen - ehkä tosiaan vain kriisit ja kärjistäminen myy...
Eräs aihetodiste työnantajayhteistyön ja AY-liikkeen organisoiman henkilöstönkehittämisen toimivuudesta on se, kuinka itsekin AY-taustainen "lähteeni" sai muutaman vuoden kuluttua elinkeinoelämän puolelta tarjouksen, johon AY-liikkeen palkkatasolla ei pystytty vastaamaan, ja hän onkin myöhemmin tehnyt varsin onnistuneen uran, jonka aikana on osallistunut useammankin merkittävän suomalaisyhtiön henkilöstönkehittämisprojekteihin ja kaikkien näiden kohdalla menestynyt henkilöstöpolitiikka on näkynyt myös taloudellisessa tuloksessa ja pörssikursseissa - mikä taas ei liity enää tähän keskusteluun...