finnjewel kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista jos jaksaisit spekuloida vielä sen verran, että kuvailisit mikä olisi voinut olla sellaisen oikeudenkäynnin lopputulos (= esim. tuomiot), jossa Saddamin masinoimiin hirmutöihin olisivat olleet syytettyinä myös USA:n, Iso-Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton johtajat ko. aikakautena ja heidät olisi todettu kiistattomiksi osasyyllisiksi tapahtumiin.
Kun lupasin spekuloida tätä kysymystä tarkemmin tänään niin pohdintojen tuloksena jokunen kappale tekstiä. Koko kysymys on niin laaja, että siihen on mahdotonta antaa lyhyehköä vastausta mutta koetan nyt tiivistää ajatuksiani lyhyeen ja ymmärrettävään muotoon.
Edellisenä yönä listasin jo muutamien maiden Irakille toimittamaa apua, maita olivat muun muassa Ranska, Neuvostoliitto, Iso-Britannia, Yhdysvallat ja vähäisemmässä määrin Länsi-Saksa, Belgia, Etelä-Afrikka sekä muutamat itäblokin maat, unohtamatta sitten niitä maita jotka muulla tavoin olivat osallisena rakentamassa Saddam Husseinin Irakia - kuten Suomi.
Ensin on tietty muistettava se, että osa tuon ajan valtiojohtajista on jo kuollut, kuten Reagan, Mitterand, Breshnev, Antropov mainitakseni. Joten heitä ei enää voida vetää oikeuteen mutta voidaan kuitenkin osoittaa oikeudessa mikä rooli heillä on ollut Irakin aseistamisessa tai vähintäänkin sillä, että he ovat antaneet hyväksyntänsä asekaupoille joko suoraan tai ministereidensä kautta välillisesti.
Toisaalta sitten osa silloisista valtaapitävistä tai heidän avustajista on edelleen elossa joten tässä mielessä tällainen todella perinpohjainen oikeuskäsittely saattaisi paljastaa ikäviäkin asioita. Kenties selviäisi mikä rooli Margaret Thatcherilla on ollut, tuskin nimittäin Iso-Britannialaiset firmat ovat välittäneet tietotaitoa Irakiin ilman Thatcherin tai hänen hallitustensa siunausta. Toisaalta kenties selviäisi se mitä neuvotteluja Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian välillä on käyty näiden asioiden tiimoilta. (Olettamuksena, että syyttäjille ja puolustusasianajajille annettaisi oikeus tutustua arkistoihin - samainen olettamus pätee muidenkin maiden ja tekijöiden kohdalla).
Yhdysvalloissa tukalaan asemaan joutuisi muutamia nykyisiäkin vaikuttajia. Donald Rumsfeld on henk.koht. tavannut Saddam Husseinin, voidaan myös olettaa, että hän on ollut hyvin tietoinen Irakin tapahtumista mutta tuolloin kun kumppanuussuhteita pidettiin yllä moiset asiat eivät ole vaikuttaneet suhteiden ylläpitoon laisinkaan tai niiden ei annettu vaikuttaa - tarkoitus pyhittää keinot.
Toki outoon valoon joutuisi kokonaisuudessaan Reaganin hallinto, ennestään on tiedossa Iran-Contra -skandaali, jossa tuomiolle joutui muun muassa Oliver North. Skandaalissa Iranille myytiin kevyttä aseistusta jotta Iran vaikuttaisi siihen, että Hizbollah-taistelijat vapauttaisivat amer.panttivankeja, näitä varoja joita Iranilta saatiin kanavoitiin sitten Contra-sisseille taisteluun Nicaraguan sandinistihallitusta vastaan, samalla CIA sotkeutui myös huumekauppaan. Toisin sanoen, samalla kun Yhdysvallat toimitti tietotaitoa, tiedustelutietoa Irakille se myös omaa etua ajaakseen vehkeili Irakin (ja Yhdysvaltojen) vihollisen Iranin kanssa.
Ranska on sitten tietyllä tapaa oma lukunsa läntisissä teollisuusmaissa. Sen tuki ja apu Irakille oli hyvin kattavaa, sidoksissa osaltaan myös öljytoimituksiin ja rakennusprojekteihin joita suunniteltiin sodan jälkeiselle ajalle (ts. jälleenrakennusprojekteja paljon sekä uudisrakentamista). Ranska oli myös tavallaan oman tien kulkija tässä tapauksessa, toiminta oli hyvin sumeilematonta jolloin silmät suljettiin täysin Saddam Husseinin hallinnon suorittamilta tuhotöiltä. Tässä suhteessa Ranskan rooli on epäilemättä suurempi kuin Iso-Britannian rooli, suurempi kuin Yhdysvaltojen rooli. Ranskan roolia kuvastaa se, että heillä oli ns. hyvät välit Saddam Husseinin hallintoon Kuwaitin sodan jälkeiselläkin ajalla, kauppasopimukset öljystä ja kaasusta tehty, jotka sitten raukesivat kun Yhdysvallat aloitti sodan Irakia vastaan 19/20.3.2003.
Neuvostoliiton rooli oli yhtälailla merkityksellinen, ilman Neuvostoliiton apua Irak olisi edennyt huomattavan paljon hitaammin monella alalla, esim. joukkotuhoaseprojekteissa. Neuvostolliton johtajista elossa on enää Gorbatshov, joten mikäli Saddam Husseinin tapaus olisi tutkittu kv.oikeudessa olisi Gorbatshovkin joutunut mahdollisesti huonoon valoon koska, voidaan olettaa, että yhtälailla hän ollut täysin tietoinen siitä mitä apua ja millaisin ehdoin Irakiin on Neuvostoliitosta mennyt. Samaten kuin Ranska niin Neuvostoliiton perillinen Venäjä piti yllä suhteita Saddam Husseiniin aina 19/20.3.2003 saakka, tämä yhteydenpito taasen saattaisi asettaa Putinin hallinnon outoon valoon.
Kokonaisuudessaan monet poliittisesti merkittävät tai suhteellisen merkittävät maat toimittivat apua Irakille ja samalla sulkivat silmänsä täysin Irakissa harjoitettavilta julmuuksilta. Senkin jälkeen kun Irak oli käyttänyt kaasuasetta iranilaisia jv.joukkoja vastaan sodassa Irakiin toimitettiin kaikesta huolimatta tietotaitoa joukkotuhoaseiden valmistusta varten useammasta kuin yhdestä luetelluista maista. Eikä tilanne muuttunut senkään jälkeen kun Irak myöhemmin käytti kaasuasetta niin iranilaisia kuin myös kurdeja vastaan, asekauppa maahan säilyi ennallaan.
Tuomioita kv. oikeudessa tuskin muille kuin Saddam Husseinille ja hänen lähipiirille annettaisi mutta hänen valtakausi nousisi esiin uudessa valossa kun kokonaisuutta kyettäisi tutkimaan mahdollisimman puolueettomasti. Seurannaisvaikutuksia voisi toki olla nykyiseenkin maailmantilanteeseen, moni nykyisin korkeissa asemissa oleva poliitikko tai päättäjä nähtäisi ehkäpä hivenen toisessa valossa kun nykyiseen rooliin kyettäisi istuttamaan myös kyseisen henkilön lähimenneisyys. Toisaalta monen entisen poliitikon (osin) glorifoitu maine saattaisi saada tahran kilpeensä.
Tärkeää tällaisessa tapauksessa olisi myös se, että monilta huhuilta saataisi ainakin osin leikattua siivet eivätkä syyttömät joutuisi kärsimään kun kyettäisi osoittaa heidän olleen asemassa etteivät he kyenneet vaikuttamaan tapahtumien kulkuun millään muotoa (kuin korkeintaan henkilökohtaisen protestin muodossa). Oikeudenmukaisuus siis kaikkia kohtaan, ei yksin syytettyä kohtaan, toisaalta tietty on pidettävä mielessä se, että syytetylläkin on oltava oikeus oikeudenmukaiseen (ja puolueettomaan) oikeuskäsittelyyn.
vlad.