Tinke-80 kirjoitti:
Tähän voisi heittää vastakommentiksi esimerkiksi sen, että millainen tuomio presidentti Trumanille olisi pitänyt antaa Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeista tai Tokion ja Dresdenin tuhopommituksista? Tai olisiko Stalin pitänyt tuomita toimistaan omaa kansaansa ja valloittamiensa alueiden kansalaisia kohtaan? Entä tuo mainio veikko Churchill, joka kunnostautui buurisodassa ja sai ensimmäisessä maailmansodassa lempinimen Gallipolin teurastaja? Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Saddam ja Göring on sinänsä oiva vertailupari, koska heidän tuomioitaan yhdistää se, että heidän kohdallaan oikeuden määrittelee sodan voittanut osapuoli, eikä puolueeton tuomioistuin, kuten vaikkapa Haagin sotarikostuomioistuin. Se, mitä vlad ymmärtääkseni ajaa takaa on se, että tekojen pahuuden ja niistä vastuulliset henkilöt määrittelisi jokin mahdollisimman riippumaton osapuoli, jotta tutkimus ulottuisi laajemmalle kuin syntipukiksi nimetyn osapuolen tekemisiin. Mutta kuten todettua, Yhdysvaltain ja sen liittolaisten pirtaan ei välttämättä sovi se, että heidän hyvät tekonsa kyseenalaistetaan ja pahimmillaan koko sota leimattaisiin iljettäväksi rikokseksi.
Minusta tuntuu jotenkin kaukaa haetulta ajatukselta, että Saddamista tulisi vankeudessa jonkinlainen vapaustaistelun symboli, kuten vaikka Aung San Suu Kyistä. Sen sijaan amerikkalaisten langettama kuolemantuomio voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. Tietyllä tavalla Saddamin tilanne kuvastaa koko Irakin asemaa. Keskeinen kysymys on, että mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä? Kaikkia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja ei ole liiemmälti tarjolla.
Ja mitä tulee tuohon asetelmaan kuolemantuomio versus elinkautinen niin omalta kohdaltani ajattelen elinkautisen monin verroin pahemmaksi rangaistukseksi. Vankeudessa en ole enää oman elämäni herra. Rangaistusta pahentaa tietoisuus siitä kaikesta, minkä olen kohdaltani menettänyt. Kuolemasta en voi sanoa mitään, koska en tiedä, mitä sen jälkeen on luvassa.