Kyllähän sen juhannuksena vanhojen kavereiden kesken huomasi taas jutuista, että ei tässä enää ihan mitään teinejä olla. Useammalla alkaa olla jo lapsia, ja arki pyörii hyvin vahvasti kaikilla duunin ympärillä. Jutut rupeavat olemaan yhä enemmän ja enemmän myös hyvin keski-ikäistyneitä. Hyvin harvoin enää tuommoisella isommalla porukalla nähdään, ja väistämättä on myös käynyt niin, että ihmisten tiet ovat alkaneet eriytymään. Kaikilla on ns. oma elämä.
Noh, näin se menee ja eteenpäin on mentävä. Aikamoinen kaihomielisyys nousi vain pintaan, että nyt ne nuoruusvuodet ihan oikeasti alkaa olemaan jo takana päin. Vaikka muuta en niistä ajoista pahemmin kaipaakaan, niin sitä vapautta ja nuoruuden huumaa tuli ikävä.
Ehkä tämä voi olla jotain ikäkriisiäkin, jossa pikkaisen surraan yhden elämänvaiheen päättymistä ja siirtymistä toiseen. Siinä pisteessä en kuitenkaan ainakaan vielä ole, että väittäisin ennen kaiken olleen paremmin, heh.
Noh, näin se menee ja eteenpäin on mentävä. Aikamoinen kaihomielisyys nousi vain pintaan, että nyt ne nuoruusvuodet ihan oikeasti alkaa olemaan jo takana päin. Vaikka muuta en niistä ajoista pahemmin kaipaakaan, niin sitä vapautta ja nuoruuden huumaa tuli ikävä.
Ehkä tämä voi olla jotain ikäkriisiäkin, jossa pikkaisen surraan yhden elämänvaiheen päättymistä ja siirtymistä toiseen. Siinä pisteessä en kuitenkaan ainakaan vielä ole, että väittäisin ennen kaiken olleen paremmin, heh.