En nyt vanhaksi vielä vähän yli kolmekymppisenä tunne, mutta sen olen huomannut, että vuodet tuntuvat menevän kokoajan nopeammin, eli mennee vain se hujaus kun tässä ollaan viijenkympin hujakoilla, ja silloin tuntenen olevani vanha, ehkä. Tosin voihan olla, että se vanhuudenkin rajapyykki siirtyy kun itselle tulee ikää. Muistelisin parikymppisenä pohtineeni, että kun kolmosella alkaa ikä, niin vielä ollaan suht nuoria. Tällä hetkellä ajattelen, että kun nelosella alkaa, niin pitäisi olla mahdollista tehdä ja harrastaa kaikkea mitä tälläkin hetkellä.
Jännä, että ikävuodet 7-20 pystyy järjestämään päässään ja jokaiseen mahtuu vaikka ja kuinka tapahtumia ja muistoja, ja tuo aika piirtyy jotenkin äärimmäisen pitkänä aikajanana mieleen. Sitten taas 20-32 on kuin yksi kullinluikaus, mennyt ihan hujahtaen ja melkeinpä yhtä ja samaa massaa mielessä. Pakkopulla koulua ja töitä. Toki hyviä muistojakin seassa. Ehkä se on se aikuisuus sitten.
Jännä, että ikävuodet 7-20 pystyy järjestämään päässään ja jokaiseen mahtuu vaikka ja kuinka tapahtumia ja muistoja, ja tuo aika piirtyy jotenkin äärimmäisen pitkänä aikajanana mieleen. Sitten taas 20-32 on kuin yksi kullinluikaus, mennyt ihan hujahtaen ja melkeinpä yhtä ja samaa massaa mielessä. Pakkopulla koulua ja töitä. Toki hyviä muistojakin seassa. Ehkä se on se aikuisuus sitten.