Tässä neljääkymppiä lähestyessä yrittänyt noin viiden vuoden tauon jälkeen aloitella taas salitreeniä, niin huomaa että tuo viisi vuotta on tehnyt aivan järkyttävän eron palautumiseen. Alle kolmekymppisenä treenaaminen oli lähinnä omasta viitseliäisyydestä kiinni ja parhaimpina viikkoina, kun oikein innostui, saattoi treenata jopa viisi kertaa, vaikken tosiaan millään urheilijan fysiikalla varustettu ollut silloinkaan. Nyt kun kohta vuoden on taas ollut salikortti niin tuntuu 2x viikossakin olevan useimmiten liikaa palautumisen kannalta ja seurauksena tulee sellaisia aivan totaalisia väsymisiä että perusarkikin on ylitsepääsemättömän raskasta. Tarkasti pitää nykyään miettiä miten treenaa, syö ja nukkuu, toisin kuin ennen. En tiedä onko aika ihan näin julmaa, ehkä vaan teen jotain väärin, tai ehkä tuossa välissä ollut taloprojekti vieläkin kuormittaa.
Alkaa tavallaan ymmärtää kuinka helvetisti 35+, tai peräti 40+ urheilijat saavat tehdä töitä pärjätäkseen parikymppisiä vastaan, vaikka tuosta omasta räpiköinnistä nyt tietty mikään ammattimaisuus on ollut aina kaukana
Muuten omaa vanhenemista on vaikea huomata; kun ura on pikkuhiljaa vienyt ylemmän toimihenkilön tehtäviin niin jotenkin oudolta tuntuu käyttää itsestään mitään titteleitä ja tuntuu että ihan yhtä hyvin voisi taas mennä raksalle piikkauskonetta paukuttamaan 8e tuntipalkalla niinkuin vielä pari vu... eikun 15 vuotta sitten.