Viime vuodenvaihteessa havahduin siihen, että voihan helvetti. Tässä ollaan nyt eletty jo viidellä eri vuosikymmenellä. Mutta sekään ei saanut tuntemaan itseäni yhtä vanhaksi kuin erään naisen kommentti vuosia sitten.
Olin siis 16-vuotiaana jossain amiksen työharjoittelujaksolla eräässä elekroniikkaliikkeessä joka oli osa isompaa kauppakeskusta. Kävin aina kahvitauolla hakemassa viereisestä kahvilasta kupillisen ja menin sitä juomaan henkilökunnan taukotilaan. Yhtenä päivänä muuan pentu meinasi kävellä päin ja hänen mutsinsa huomautti tälle, "varohan vähän kun sedällä on kahvia."
Se jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan, että mikäs helvetin setä mä sulle olen. Setä saatana. En ollut sitä termiä aikasemmin kuullut käytettävän itsestäni.
Onneksi nuokin traumat on huuhdottu jo moneen kertaan. Vaikka tässä jo käy lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä niin edelleen kaupassa kysytään henkkarit. Ja itse asiassa ei ole montaakaan päivää aikaa kun kauppareissulla taas oli joku kersa kävellä päin. Tällä kertaa hänen huoltajansa sanoi, "katoppa vähän eteesi ku poika tulee vastaan." Se tuntui hyvältä.
Olin siis 16-vuotiaana jossain amiksen työharjoittelujaksolla eräässä elekroniikkaliikkeessä joka oli osa isompaa kauppakeskusta. Kävin aina kahvitauolla hakemassa viereisestä kahvilasta kupillisen ja menin sitä juomaan henkilökunnan taukotilaan. Yhtenä päivänä muuan pentu meinasi kävellä päin ja hänen mutsinsa huomautti tälle, "varohan vähän kun sedällä on kahvia."
Se jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan, että mikäs helvetin setä mä sulle olen. Setä saatana. En ollut sitä termiä aikasemmin kuullut käytettävän itsestäni.
Onneksi nuokin traumat on huuhdottu jo moneen kertaan. Vaikka tässä jo käy lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä niin edelleen kaupassa kysytään henkkarit. Ja itse asiassa ei ole montaakaan päivää aikaa kun kauppareissulla taas oli joku kersa kävellä päin. Tällä kertaa hänen huoltajansa sanoi, "katoppa vähän eteesi ku poika tulee vastaan." Se tuntui hyvältä.