Itselläni se vitutus menee aina niin, että kohoaa hiljalleen kohti maksimia ja lopulta tulee välinpitämättömyys. Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen. Esimerkiksi Kerho-pelin lopussa en tiennyt, että toivonko HIFK:n voittoa vai HIFK:n tappiota. Kai se vähän edelleen oli, että HIFK:n voittoa, mutta ei enää ihan kuitenkaan täysillä. Kai siinä on se, että sellainen semipaskasti meneminen ei ikinä tuo mitään muutosta, mutta kun menee niin huonosti, että oikeastaan huonommin ei voi mennä, niin sitten on pakko jonkun herätä. Viimeisen 10 pelin kuntopuntarilla mitattuna ei hirveän paljon huonommin voi enää mennä. Tavallaan Salmelaisen oppirahojen kannalta hyvä, että ne kaikki puoliväliin jätetyt asiat läsähtävät päin naamaa, koska kyllähän kesäharjoittelija vähintään toisen kauden saa.
Sillä tavalla voidaan vielä alemmaksi tosin mennä, että IFK hävinnyt suht. pienin numeroin ja "taistellen". Sellaiset rumat tappiot vielä puuttuvat. Kärpät peleissä on se mahdollisuus jo sitten olemassa, että suu auki saa katsoa, kun Kärpät latoo maaleja. Toisaalta kädettömän duunariporukan hyvä puoli on se, että naama irvessä painetaa duracellina päästä päähän pelitilanteesta riippumatta ja numerot saattavat pysyä siisteinä.
Lähinnähän se huomio tulee kiinnittymään meidän ulkkarihankinta Koulesiin, jolla ehkä on koeaika tai sitten ei. Vaikea sanoa, mutta lähinnä mielenkiinto on siinä, että tuleeko ihan täydellinen huti sieltä. Nelosketjun raatajaa HIFK nyt kaikkein vähiten tarvitsee. Niitä on kaiken kokoisia ja näköisiä jo ennestään, kuten plussapalloja tv-mainoksessa.